IRC-Galleria

Israelin kansa ylennettiin tuohon asemaan, ei yksinomaan sen tähden, että se voisi käsittää Jumalan ulkopuolisen kunnian, ihanne maailman, mutta paljon enemmän sen tähden, että he tulisivat käsittämään Jumalan sisällisen olemuksen, ja tulisivat syvemmälle ja syvemmälle Hänen pyhän persoonansa kaikkeen pyhimpään (sanktumiin). Mutta kaikki tuo lähestyminen ei voi tapahtua aivan äkkiä; ja jos Israeli ei olekaan ainoa armahdetuista ja suosituista kansoista, mutta jos sen kautta kaikki maailman kansat kunnian perivät, niin luonnollisesti käy Häntä lähestyminen hitaasti ja verkallisesti. Rouva Schlegel sanoo: "Sisällinen kaipuu tahi rakkaus on siemen ja alku kaikelle korkeimmalle ja autuuttavalle tiedolle. Kestävyyttä kun on tutkimisessa, uskon etsimisessä, viitoittaa se keskitien; mutta lopullinen päämäärä täytyy luonnollisesti jäädä toivon varaan. Tarpeenmääräinen aikakausi tarvitaan siinä kehityksen menossa, eikä sitä voi syrjäyttää ihmisen jaloimmatkaan pyrkimykset. Heprealaisen kansan historian luonne suuressa määrässä väärin ymmärretään ja juuri sen vuoksi kun ei noudateta niitä alkuperustuksia. Israelin kansan koko elämä perustuu toivoon ja korkein päämäärä heidän sisällisessä eli henkielämässä on asetettu kauvas tulevaisuuteen. Muilla aasialaisilla kansoilla oli toisin. Niiden kansain vanhoista kirjoituksista ilmenee vain katumus menetetystä eli jälleen jääneestä loistosta, katumusta siitä, mitä ihmiskunta on menettänyt. Niistä edesmenneiden aikain muistelmista, kansan suusta kulkeneista sananalaskuista, ynnä muuta sellaista ei Mooses kansalleen kertonut, kuin kaikkein valituimpia niistä ja sellaisia, jotka edesauttoivat hänen Jumala-tarkoitusta. Tuon ensimmäisen lain antajat kaikki kirjoitukset, joita hän kansalle julkaisi, tarkoittivat sitä samaa pyhää asiaa, ja jonka asiansa avulla pelasti hän kansansa Egyptin orjuudesta ja jota ajatustansa ja opetustansa jatkoi hän kuningasten ja psalmien laulajiin asti,, niin kauvan, että viimeinen äänen kaiku katosi kauvas erämaahan. Niin on koko Israelin kansa ansainnut profeetallisen nimen ja onkin se profeetallinen sanan korkeimmassa merkityksessä, sitä todistaa heidän historiansa ja merkillinen kohtalonsa maailman menossa.

Molitor sanoo heistä: -- "Israelin kansan johto antaa meille pätevän todistuksen uskonsa pyhyydestä. Kaikilla kansoilla on ollut heidän jumalansa, jolta kansan profeetat, noidat, eli miksi heitä kulloinkin nimitettiin, kysyivät neuvoa, ja mitään ei tehty ennen, kun jumalain neuvo oli saatu. Mutta ne jumalain välimiehet eivät aina olleet kansan johtajia, he vaan vastasivat kysymyksiin ja siinä kaikki. Siispä sentähden pakanakansain uskonnossa ei ole ollut mitään pyhempää johtoa, mutta on ihminen saanut olla aivan omassa vallassaan. Israelin kansan suhteen oli kokonaan toisin. Jumala oli antanut välimiehiä, jotka kansaa johtivat. Onko mitään muuta kansaa, joka olisi saanut niin pyhää johtoa? Missä löydätte toisen kansan, joka niin ehdottomasti alistui, ikäänkuin lapsen kuuliaisuudella, Jumalaansa palvelemaan; ja huolimatta, että kärsimyksiä ja kovia kokemuksia silläkin kansalla oli, alistui se vain hurskaana niiden alle? Oli tietysti pakanakansoillakin heidän johtonsa ja kokemuksensa, mutta ne oli toisellaista laatua. Kun esim. Mooseksesta sanottiin: "Hän oli nöyrä mies", oli se tunnustus, jollaista ei koskaan ole annettu pakanalliselle sankarille. (Kabbalah, osa 3, sivu 116.)

Hebrealaisten profeettain ja pakanakansan näkijäin välillä oli iso ero. Vaikka perustus näyttää aivan samalta ja vaikka israelilaiset toivat mukanaan monia egyptiläisiä tapoja esimerkiksi Samuelin profeettain koulu, josta vanhassa testamentissa mainitaan, ja joka aikaan sai oppilaissa pyhät tanssit, profeetalliset laulut ja sen semmoiset vaikuttimet, joita ilmenee oppilaissa ja myöskin Saulissa, joka ennusti, ja josta on tullut heprealainen sananlasku: "Kuinka tuli Saul profeettain joukkoon"; niin sittenkin on ero suuri, josta tässä on tarpeellinen selvää tehdä. Eroavaisuus on seuraava:

1. Taikatemppujen tekijä indialainen brahmiini, mystillinen pappi, tahi millä nimellä häntä kulloinkin kutsutaan, panee itsensä horrostilaan, ja on luultussa yhteydessä Jumalan kanssa omien valittujen keinojensa kautta, mutta Mooses ja todelliset profeetat Israelissa saivat aavistamattaan kutsun Häneltä Häntä palvella.

2. Taikatemppujen tekijä irroittaa itsensä omalla voimallaan maailmasta ja ympäristöstään; hän tahallaan etsii yksinäisyyttä ja senlaisessa yksinäisyydessään on hän niin kauvan, että ne tarpeelliset muutokset hänessä tapahtuvat, esim. indialaiset ja egyptiläiset muutokset, ja että hän tuntee itsensä maallisesta elämästä ja vaikutuksesta vapaaksi, voidaksensa ennustaa. Mooses ja profeetat eivät tehneet mitään enteitä, mutta kun he sattuivat olemaan yksinänsä syvässä hiljaisuudessa, kuulivat he äänen yht'äkkiä, ja seurasivat sitä kaikessa alamaisuudessa peitetyin kasvoin. Kansansa vapautus ei tapahtunut lujan tahdon läpi ajamisella, ja ei hän lukenut itselleen mitään ansiota; hän ei antautunut minkäänlaiseen ennustustilaan, mutta hän vaan teki työtä, päästäksensä kansansa sisälliseen yhteyteen ja siten pelastaaksensa sen pakanallisesta pimeydestä; hän oli itse uskonsa edelläkävijä ja saarnasi Jumalan kaikkea hallitsevasta voimasta, tulevaisesta kärsimisestä pakanoille, Jumalan rakkaudesta, ja laista ja järjestyksestä ihmisten kesken.

3. Ylenkatse maailmaa kohtaan ja ylpeys omasta arvostaan ja viisaudestaan, oli noitavoimaisten näkijäin tuntomerkki. Järkevä elämäntapa ja ehdoton Jumalan totteleminen, sekä muisto synnillisestä heikkoudestaan, oli profeettain tuntomerkki ja he aina rukoilivat Korkeimman apua, pyysivät Häneltä viisautta ja totuutta, että voisivat täyttää, ei omaa, mutta korkeampaa tahtoa. Brahmilaiselle, esimerkiksi, on maailma helvetti, piinan paikka; profeetalle on se koulu, jonka läpi käytyä ja velvollisuutensa täytettyä, rauha ja todellinen ilo löydetään.

4. Noitavoimainen näkijä on lain antaja, profeetat ovat nöyriä palvelijoita, jotka saarnaavat ja selittävät Jumalan ilmestystä.

5. Pakananäkijät voivat tulla riemutilaan ainoastaan pitkän paaston ja luonnottoman ruumiin piinan perästä. Mutta toiset sen sijaan riemuitsivat ilman mitään paastoa ja iloitsivat elämästä. Profeetta ei tarvitse mitään erityisempiä keinoja käyttää riemutilaan päästäkseen; hän sanoo suustaan Jumalan sanan ilman mitään valmistuksia, ajatusta, tahi ruumiin piinaa, ja elää aina kansan keskellä.