IRC-Galleria

Luku VII
Näiden kahden kehityskulun tarkastelua historiallisesti ja profeetallisesti

Tähän menneessä olemme tarkastelleet Kahden Babylonian historiaa pääasiassa yksityiskohtaisesti. Nyt me tulemme tarkastelemaan niitä organisoituina järjestelminä.

Muinaisen Babylonian epäjumalanpalvelusjärjestelmällä on ollut erilainen asema sen historian eri kausien eri vaiheissa. Nykyajan Babylonian profeetallisessa kuvauksessa on ilmeisesti myös eri aikoina esiintyneiden erilaisten voimien kehityskulku.

Onko näillä kahdella kehityskululla mitään tyypillistä samankaltaisuutta, joka yhdistäisi ne toinen toisiinsa? Kyllä on. Kun me saatamme muinaisen Babylonian pakanuuden uskonnollisen historian yhteen profeetallisten symbolien kanssa, jotka ikäänkuin varjoina kuvaavat Rooman organisoidun pakanuuden ilmenemismuotoja, huomaamme, että se antaa yhtä paljon valaistusta nyt käsittelemäämme aiheeseen kuin mitä se on antanmut tähänastiselle tutkimuksellemmekin.

Laittomuuden voimien toimintaa nykyajan Babyloniassa kuvataan erityisesti Ilmestyskirjan luvuissa 12 ja 13; ja ne ovat seuraavat:—I. Suuri punainen lohikäärme; II. Merestä nouseva Peto; III. Maasta nouseva Peto; ja IV. Pedon kuva. Kaikissa näissä suhteissa tullaan huomaamaan asiaa tutkittaessa, että mitä tulee asioiden kehittymisen järjestykseen, Vanhan Testamentin pakanallinen Babylonia oli täsmällinen typologia eli esikuva uudesta pakanuudesta.


Osa I
Suuri tulipunainen lohikäärme

Tätä huomattavaa totuuden vihamiestä kuvataan erityisesti Ilmestyskirjan 12:3sta eteenpäin. "Ja näkyi toinen merkki taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme".
'
Kaikilla tahoilla myönnetään, että tämä on ensimmäinen suuri vihollinen, joka evankeliumin aikakautena hyökkäsi kristillistä seurakuntaa vastaan. Jos mietitään sanoja, joilla sitä kuvataan ja tekoja, joita se tekee, huomataan, että sillä on samoja piirteitä kuin kaikkein ensimmäisellä vihollisella, joka hyökkäsi Jumalan muinaista seurakuntaa vastaan vedenpaisumuksen jälkeen.

Sana lohikäärme johtaa lukijaa jossain määrin harhaan nykyään siihen liitettävien assosiaatioiden takia tuomalla hänen mieleensä pimeän keskiajan kuuluisat siivekkäät lohikäärmeet. Siihen aikaan, kun Jumala käytti tätä sanaa kuvaukseensa, sanalla ei ollut mitään sellaista merkitystä sen paremmin maallisten kuin hengellistenkään kirjailijoiden keskuudessa. Pausanias toteaa: "Kreikkalaisten lohikäärme oli vain suuri käärme"; ja konteksti osoittaa, että juuri siitä on kysymys tässä; sillä sitä, mitä ensimmäisessä jakeessa kutsutaan "lohikäärmeeksi", kutsutaan 14.

jakeessa vain käärmeeksi. Sitten tässä käytetty sana 'tulipunainen' merkitsee oikeastaan 'tulista'; niin että "tulipunainen lohikäärme" tarkoittaa "tulista käärmettä" tai "tulikäärmettä". Juuri niin näyttää olleen ensimmäisessä epäjumalanpalveluksen muodossa, joka Nimrodin johdolla esiintyi muinaisessa maailmassa. Sinearin tasankojen "tulikäärme" näyttää olleen suuri epäjumalanpalveluksen kohde. On olemassa mitä vahvimpia todisteita siitä, että Nooan poikien eksytys alkoi tulen palvonnasta ja että siihen liittyi käärmeen symboli.