IRC-Galleria

*Edellä kuvattu poikalapsen syntymä eroaa tavallisesti esitetystä: mutta lukija pohtikoon, täyttääkö käsitykseni kaikki vaaditut edellytykset tässä tapauksessa.

Uskoisin, että on vain harvoja, jotka kallistuvat herra Ellisin kannalle, jonka sisältö voidaan esittää tiivistetysti sellaisena, että poikalapsi oli Konstantinus Suuri ja että kun kristikunta hänen persoonassaaan istui Rooman maailmanvallan valtaistuimelle, silloin toteutui sanonta, jonka mukaan naisen sellaisten synnytystuskien jälkeen synnyttämä lapsi "temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö".

Kun Konstantinus nousi valtaan, kirkolle todellakin "suotiin pieni menstys", niinkuin Daniel ennustaa 11:34ssä; mutta siinä kaikki. Konstantinuksen kristinusko oli laadultaan epäilyttävää eivätkä pakanat nähneet siinä mitään estettä, niin että kun hän kuoli, hänet luettiin jumalten joukkoon (EUTROPIUS).

Mutta joka tapauksessa kuvaus naisens ynnyttämästä lapsesta on aivan liian korkea tarkoittaakseen Konstantinusta tai ketään muutakaan kristittyä keisaria, joka seurasi häntä Rooman valtaistuimella.


"Poikalapsi, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla" on vastaansanomattomasti kristus (kts. psalmi 2:9; Iolm.19:15).

Tosi uskovat, jotka ovat yhtä hänen kanssaan, vaikkakin hänen alapuolellaan, saavat jakaa hänen kanssaan tuon kunnian (Ilm.2:27); mutta mutta tuo kunnianimi kuuluu oikeastaan ainoastaan Kristukselle; ja ajattelen, että on ilmeistä, että tässä viitataan Hänen syntymäänsä. Mutta ne, jotka ovat puoltaneet tätä käsitystä, ovat tehneet hallaa asialleen esittämä'llä, että tässä kohdassa viitataan Hänen kirjaimelliseen syntymäänsä Beetlehemissä. Herodes yritti tosiaankin saada Kristuksen tapetuksi heti hänen synnyttyään Beetlehemissä ja Herodes oli Rooman maailmanvallan kansalainen.

Mutta hän ei tehnyt sitä millään tavoin kunnioituksesta Caesaria kohtaan, vaan ainoastaan peätessään oman arvovaltansa menetystä Juudean kuninkaana. Caesar osoitti niin vähäistä myötätuntoa Beetlehemin lastenmurhaa kohtaan, että Augustuksen on merkitty muistiin sanoneen sen kuultuaan, että "on parempi olla Herodeksen villisika kuin lapsi". (MACROBIUS, Saturnalia).

Vaikka siis myönnettäisiinkin, että roomalainen lohikäärme symboloi Herodeksen veristä yritystä tappaa vastasyntynyt Vapahtaja, "nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi", missä siinä sitten on mitään, mikä vastaisi tuota lausumaa, että "hänen lapsens atemmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaisutimensa tykö" turvaan lohikäärmeeltä? Joosefin ja Marian pakomatka Egyptiin lapsen kanssa ei voisi kmitenkään vastata tuota lausumaa.

Lisäksi on erityisesti huomattava, että kun Herra Jeesus syntyi Beetlehemissä, Hän syntyi hyvin merkittävässä mielessä ainoastaan "juutalaisten kuninkaaksi". Itämaan tietäjät kysyivätkin: "MIssä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas?" heidän tultuaan Idästä häntä etsimään. Koko elämänsä ajan Hän esiintyi ainoastaan siinä ominaisuudessa; ja kun Hän kuoli, luki kirjoitus Hänen ristinsä yläpuolella: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas".

Tämä ei ollut tosiaankaan vain sattumaa. Paavali kertoo (Room.15:8), että "Kristus on tullut ympärileikattujen palvelijaksi Jumalan totuuden tähden, vahvistaakseen isille annetut lupaukset".Meidän Herramme Jeesus Kristus julisti itsekin samaa sanoessaan kanaanilaiselle vaimolle: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadinneitten lammasten tykö"; ja lähettäessään opetuslapsensa palvelutyönsä aikana Hän antoi heille tällaisen ohjeen: "Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menlö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".

Vasta "noustuaan ylös kuolleista" ja "kun hänen oli julistettu olevan Jumalan Poika voimassa" ja Hän oli saavuttanut voiton kuolemasta, Hänen julistettiin olevan "poikalapsi, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla". Sitten Hän sanoi opetuslapsilleen, kun Hän oli noussut ylös ja oli juuri nousemaisillaan taivaaseen: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni".

Meidän Herramme itse viittasi tähän ihanaan haudasta "syntymiseen" ja seurakuntansa synnytyskipuihin, jotka sitä edelsivät, sanoessaan sinä iltana, jona Hänet kavallettiin (Joh.16:20-22): "Totisesti, totisesti minä sanon teille: te joudutte itkemään ja valittamaan, mutta maaioma on iloitseva; te tulette murheellisiksi, mutta teidän murheenne on muuttuvaa iloksi. Kun vaimo synnyttää, on hänellä murhe, koska hänen hetkensä on tullut; mutta kun hän on synnyttänyt lapsen, ei hän enää muista ahdistustaan sen ilon tähden, että IHMINEN on syntynyt maailmaan.

Niin on myös teillä nyt murhe; mutta minä olen taas näkevä teidät, ja teidän sydämenne on iloitseva." Tässä apostolien surua ja tietenkin koko totisen seurakunnan surua sen myötäeläessä heidän kanssaan tuona pimeyden hetkenä, verrataan synnyttävän vaimon kipuihin; ja heidän iloaan heidän saatuaan jälleen nähdä Vapahtjansa ylösnousemuksen kälkeen äidin iloon, kun hän on synnyttänyt turvallisesti Ihmislapsen. Voiko siis olla epäilystäkään siitä, mitä edessämme oleva symboli tarkoittaa, kun vaimo esitetään synnytyskivuissa olevana vaimona, joka on synnyttämäisillään "poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia kansoja" ja kun hänestä sanotaan, että "hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö"? [Suom. huom. Kaikissa tässä yhteydessä käytetyissä lasta kuvaavissa kohdissa on englanninkielisessä Raamatussa käytetty sanaa 'Man-child', jolloin on helpompi nähdä, että puhutaan samasta asiasta.]


Mikään ei voisi osoittaa sitä enää selkeämmin. Rooman monista palvonnan kohteista olivat "Ikuinen tuli", jota pidettiin jatkuvasti palamassa Vestan temppelissä ja Epidauruksen pyhä käärme erityisen tärkeitä. Pakanallisessa Roomassa olivat tulen palvonta ja käärmeen palvonta erillisiä, toisinaan ne esiintyivät yhdessä; mutta molemmilla oli tärkeä sija roomalaisten arvostuksessa. Vestan tulta pidettiin eräänä tärkeimmistä turvallisuuden takaajista valtakunnassa. Kerrottiin, että Troijasta sen olisi tuonut Aeneas, jonka haltuun sen oli uskonut Hectroin varjo ja siitä huolehtivat suorastaan mustasukkaisesti Vestan neitsyet, joille osoitettiin siitä hyvästä mitä korkeinta kunnioitusta. Augustinus kertoo, että temppeli, jossa sitä säilytettiin oli "oli kaikista Rooman temppeleistä pyhin ja arvokkain".

Tulta, jota niin mustasukkaisesti vartioitiin tuossa temppelissä, ja josta niin paljon uskottiin riippuvan, pidettiin samassa asemassa kuin babylonialaiset tulenpalvojatkin sitä pitivät. Sitä pidettiin puhdistajana ja joka sen takia pantiin joka vuosi huhtikuussa niin ihmiset kuin karjakin kulkemaan tulen läpi "paalujuhlassa", josta käytettiin nimitystä Palilia. Epidaurukselasita käärmettä, jota roomalaiset palvoivat yhdessä tulen kanssa, pidettiin Auringon lapsen Aesculapiuksen jumalallisena edustajana. Aesculapius, jota tuo pyhä käärme symboloi, oli ilmeisesti juuri tuon suuren babylonialaisen jumalan toinen nimitys. Hänen kohtalonsa oli täsmälleen sama kuin Faethonilla. Kerrotaan, että salama iski häneen, koska hän heärtti kuolleita.

On selvää, ettei sellainen olisi konkreettisesti mahdollista eikä sellaista olisi helppo uskoa. Mutta asiaa tarkastellaan hengellisessä mielessä, tarkoittaa tuo väittämä pelkästään sitä, että hänen uskottiin herättävän uuteen elämään ihmisiä, jotka olivat kuolleet synteihinsä ja rikoksiinsa. Babylonialaisessa järjestelmässä oli olemassa symbolinen kuolema, jonka läpi kaikkien järjestelmään vihittävien oli mentävä, ennenkuin he saivat uuden elämän, jota uudestisyntyminen edellytti ja että he voisivat julistaa siirtyneensä kuolemasta elämään. Koska tulen läpi kulkeminen tapahtui sekä synnistä puhdistumiseksi että uudestisyntymiseksi, samassa mielessä iski salama Faethoniin kuolleitten herättämisen takia tässä mielessä. Lisäksi, samoin kuin Aesculapius oli Auringon lapsi, samoin oli myös Faethon.*