IRC-Galleria

Kun nyt tämän meren jumalan palvonta oli jälleen vakiinnutettu uudelleen ja kaikki varteenotettava vastarinta tukahdutettu, häntä palvottiin myös suurena sodan jumalana, joka, vaikka olikin kuollut ihmiskunnan hyväksi, oli nyt jälleen noussut ylös ja oli ehdottoman voittamaton. Tämän uuden inkarnaation muistoksi vietettiin joulukuun 25. päivää, joka muuten oli joulupäivä, niinkuin jo olemme todenneet, pakanallisessa Roomassa "Natalis Solis invicti" -nimisenä, "Voittamattoman auringon syntymäpäivänä". Olemme myös todenneet, että tuon roomalaisen jumalan nimi on nimenomaan Nimrod; sillä Mars ja Mavors, jotka ovat roomalaisen sodanjumalan kaksi tunnettu nimeä, ovat vain ilmeisesti kaldealankielen sanojen "Mar" tai "Mavor", joka merkitsee 'kapinallista', roomalaiset muodot. Näin kauhistuttava ja voittamaton oli Nimrod, kun hän ilmestyi uudelleen Dagonina, merestä nousevana petona. Jos lukija katsoo, mitä Ilmestyskirjan 13:3:ssa sanotaan, hän huomaa täsmälleen saman asian: "Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa. Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: 'Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?'" Tällainen on siis kaikissa suhteissa analogia profetian kielen ja muinaisen babylonialaisen typologian välillä.

Löydämmekö sitten vastaavasti mitään, mikä vastaa tätä Rooman valtakunnan uskonnon historiassa sen jälkeen, kun vanha pakanuus hävisi tuosta valtakunnasta? Täsmälleen joka suhteessa. Niin pian kuin pakanuus oli laillisesti hävitetty, Vestan ikuinen tuli sammutettu ja vanha käärme syösty alas valtaistuimeltaan, missä se oli niin kauan aikaa saanut istua turvallisesti, niin hän käytti mitä salakavalimpia keinoja saadakseen valloitettua takaisin vaikutusvaltansa ja auktoriteettinsa. Huomatessaan, ettei kristittyjen vainoaminen ollut kyennyt tuhoamaan seurakuntaa, jota symboloi auringolla vaatetettu vaimo, hän teki toisen hyökkäyksen (Ilm.12:15): "Ja käärme syöksi kidastaan vaimon jälkeen vettä niinkuin virran, saattaakseen hänet virran vietäväksi." Tässä käytetty symboli on todellakin hyvin merkittävä. Jos tässä oli kysymys tulen lohikärmeestä, olisi saattanut odottaa, että se olisi esitetty, niinkuin suosituissa myyteissä, syöksemässä tulta vaimon päälle. Mutta nyt ei olekaan niin. Vaan sensijaan tässä on tulvavesi, jonka hän syöksee suustaan. Mitä tämä voisikaan tarkoittaa? Samoin kuin vettä tuli lohikäärmeen suusta—sen täytyy tarkoittaa oppia, ja tietysti siis väärää oppia. Mutta onko tässä mitään vielä erityisempää? Vain yksi silmäys vanhaan babylonialaiseen esikuvaan osoittaa, että käärmeen suusta syöstyn veden on täytynyt olla kasteen kautta uudestisynnyttävä vesi. Juuri tähän aikaan, kun vanha pakanuus tukahdutettiin, tuo oppi kasteen uudestisynnyttävästä vaikutuksesta, joka oli vaikuttanut kristillisessä seurakunnassa jo aikaisemminkin, uhkasi levitä kuin vedenpaisumus yli koko Rooman maailmanvallan alueen.*

*Meillä on todisteita sekä tämän opin julistamisesta että siitä pitävästä otteesta, jonka se sai tunnustavista kristityistä noin vuodesta 360 aina keisari Justinianuksen aikaan noin 550.
Juuri tarkalleen silloin meidän Herraamme Jeesusta Kristusta alettiin kutsua kansan parissa nimellä Ichthys, ts. "Kalaksi", ilmeisen selvästi siksi, että Hänet yhdistettäisiin Dagoniin. Neljännen vuosisadan lopulla ja siitä ajasta alkaen opetettiin, että se, joka oli pesty kastealtaassa, oli samalla uudestisyntynyt ja niin hänestä oli tullut puhdas kuin neitseellinen lumi.