IRC-Galleria

Tämän jumalan suuri, sen muista jumalista erottava nimi Nebo merkitsee 'profeettaa' ja siinä ominaisuudessa hän lausui oraakkelilauseita, harjoitti ennustamista, esitti omaavansa ihmeitä tekeviä voimia ja harjoitti noituutta. Hän oli suuri ihmeidentekijä ja vastasi täysin profetian sanoja (jae 13) "Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että se saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden". Juuri tässä ominaisuudessa tunnettiin etruskien Tages; sillä hänen sanottiin opettaneen roomalaisille ennustamista ja kaikkea siihen liittyvää taikauskoa ja ihmetemppuja. Samoin kuin viime aikoina, kuultiin silloinkin itkevistä epäjumalankuvista ja silmää iskevistä madonnista ja sen lisäksi lukemattomista muistakin ihmeistä samoin kuin roomalaiskatolisessa kirkossa jatkuvasti esiintyy niitä aina jonkun paavillisen dogmin todisteeksi, samoin tapahtui babylonialaisessakin järjestelmässä. On tuskin olemassa mitään "hurskasta väärennöstä" tai pyhää petosta, jota nykyään harjoitetaan Tiberin rannoilla, jota ei voitaisi todistaa harjoitetun vastaavasti Eufrateksenkin rannoilla tai sieltä peräisin olevissa järjestelmissä. Onko Neitsyen kuvan nähty vuodattavan kyyneleitä? Samoin vuodattivat pakanoidenkin epäjumalankuvat monia kyyneleitä. Lukanus viittaa näihin herkkiin epäjumaliin puhuessaan niistä valheellisista tempuista, joita esiintyi kansalaissotien aikana:
"Kansamme palvomien jumalien ja kansallispyhimysten vuodattamat kyynel
ja Lareksen hiki kertoivat kaupunkimme huokauksista."
Myös Vergilius puhuu samasta asiasta sanoessaan:

"Itkevät patsaat ennustivat sodista,
ja epäjumalien pronssipatsaat vuodattivat pyhää hikeä."
Kun Publius Crassus kaatui Appius Claudiuksen ja Marcus Perpennan konsulikaudella taistelussa Aristonicusta vastaan, vuodatti Apollon patsas Cumaessa kyyneleitä tauotta neljän päivän ajan. Jumalilla oli myös iloiset hetkensä vastaavasti kuin heillä oli itkukohtauksiakin. Jos Rooma pitää sitä jumalallisena saavutuksena, että sen Pyhän neitsyen kuva "iskee silmää", samoin oli pakanoiden epäjumalankuville sopivaa rentoutua hetkeksi hymyyn. Siitä meillä on runsaasti todisteita. Psellus kertoo, että kun papit esittivät taikavoimiaan, "silloin patsaat nauroivat ja lamput syttyivät itsestään palamaan". Kun epäjumalankuvat iloitsivat, ne näyttivät kuitenkin saavan aikaan toisenlaisia tunteita niissä, jotka niitä katselivat. Salverte toteaa, että "teurgistit saivat aikaan jumalien ilmestymisen ilmassa kaasumaisessa höyryssä, joka lähti tulesta. Theurgis Maximus ilmeisestikin käytti sitä hyväkseen salaisesti, kun hänen Hekatelle suitsuttaessaan patsaan nähtiin nauravan niin luonnollisesti, että se täytti katsojat kauhulla". Eri aikoina ilmeni erilaisia tunteita. Onko Neitsyt Marian kuva tehty katsomaan suopeasti häntä palvovaa ja lähettämään hänet kotiin varmana siitä, että hänen rukouksensa on kuultu? Samoin oli egyptiläisen Isiksen patsaiden laita. Ne oli konstruoitu niin, että tuo jumalatar voi pudistaa otsallaan olevaa hopeakäärmettä ja nyökätä hyväksyvästi niille, jotka olivat esittäneet pyyntönsä niin, että se miellytti häntä. Voimme lukea roomalaisista pyhimyksistä, jotka osoittivat ihmeitätekeviä voimiaan ylittämällä jokia tai meren mitä epätodennäköisimmillä keinoilla. Niinpä Pyhän Raymondin kerrotaan kulkeneen meren yli viittansa päällä. Pakanauskonnot eivät ole yhtään huonompia tässä; sillä eräästä buddhalaispyhimyksestä Sura Acharyasta kerrotaan, että kun "hän kävi laumojensa luona Indus-joen länsipuolella, hän kellui jokea ylävirtaan takkinsa päällä". Niin, pakanuuden jumalat ja papit osoittivat tätäkin suurempaa kellumiskykyä. Tänäkin päivänä elää roomalaiskatolisen kirkon piirissä pyhä mies manner-Euroopassa, joka iloitsee suuresti pyhän Cubertinin nimessä, joka on niin täynnä hengellisyyttä, että kun hän omistautuu hartaudenharjoitukselleen, hänen ruumiinsa ei pysy maassa, vaan vastoin kaikkia painovoimalakeja kohoaa jopa yli metrin ilmaan. Samoin oli myös kuuluisan Fransiskus Assisilaisen, Petrus a Martinan ja Francis Maceratalaisen kohdalla muutamia vuosisatoja sitten. Mutta sekä pyhä Cubertin että pyhä Fransiskus ja hänen ystävänsä eivät ole suinkaan ainutlaatuisia yli-inhimillisen palvonnassaan. Kaldealaisten mysteerien papit ja taikurit olivat heidän edeltäjiään ei ainoastaan vuosisatoja vaan jopa vuosituhansia aikaisemmin. Coelius Rhodiginus toteaa, "että kaldealaisten mukaan sielusta lähtevät valonsäteet tunkeutuvat toisinaan jumalallisella tavalla ruumiiseen, joka silloin kohoaa itsestään maan yläpuolelle ja että niin tapahtui myös Zarathustralle". Jamblichuksen oppilaat väittivät, että he olivat usein todistaneet saman ihmeen tapahtuvan myös herralleen, joka rukoillessaan saattoi kohota kymmenen kyynärän korkeuteen maasta. Suurin roomalaiskatolisen kirkon ihmeistä, joita se väittää tekevänsä on, kun se viiden taikasanan avulla väittää tuovansa taivaasta alas meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ruumiin, veren, sielun ja jumaluuden niin, että Hän on todellisesti ja ruumiillisesti läsnä ehtoollisen sakramentissa. Samoin väittivät myös kaldealaiset papit voivansa loitsujensa avulla tuoda jumaliaan patsaisiinsa, niin että niiden "todellinen läsnäolo" olisi silminnähtävää. Sitä he kutsuivat "jumalten tekemiseksi"; ja siitä on varmasti peräisin roomalaiskatolisten pappien jumalaapilkkaava sanonta, että heillä on voima "luoda Luoja". Ei ole mitään todisteita, joita olisin voinut löytää siitä, että babylonialaisen järjestelmän ohutta, pyöreää öylättiä, "messun veretöntä uhria" olisi koskaan pidetty minään muuna kuin symbolina, että sen olisi koskaan katsottu muuttuvan jumalaksi, jota se symboloi. Ja kuitenkin transsubstantiaatio-oppi on selvästikin nimenomaan taikuutta, jossa väitetään, että muutaman voimallisen sanan voimasta aine muuttuisi joksikin toiseksi tai että taidokkaiden temppujen avulla voitaisiin joku aine korvata toisella. Lisäksi väittää paavi voivansa suuressa voimassaan omata oikeuden lähettää Jehovan salamoita ja puhaltaa hänen pauhinaansa niiden päälle, jotka häntä loukkaavat. Kuninkaat ja kokonaiset kansakunnat, jotka uskovat hänen voimaansa, ovat vapisseet kauhusta ja kumartuneet hänen eteensä peläten hänen hengellistä jyrinäänsä. Pakanauskontojen papit väittivät omaavansa samanlaiset voimat; ja voimistaakseen ihmisten uskoa hengelliseen voimaansa he yrittivät tosiaankin saada aikaan kirjaimellisesti salamoita lankeamaan taivaasta; niin näyttääpä olevan tosiaankin syytä uskoa, että he jopa onnistuivatkin siinä ja ennakoivat siten tri Franklinin suurta keksintöä. Numa Pompiliuksen kerrotaan tehneen niin ja onnistuneen siinä täydellisesti. Hänen seuraajansa Tullus Hostilius jäljitteli hänen esimerkkiään, menehtyi yrityksessään samoin koko hänen perheensä, johon salama iski kuten professori Reichmanille tapahtui meidän aikanamme salaman kanssa, jota hän yritti saada lyömään maahan.* Tällaisia ihmeitätekeviä voimia liitetään Jumalan Sanassa siihen petoon, jonka on määrä nousta maasta; ja muinaisen Babylonian esikuvassa esitettiin, että sellaisia voimia voisi todellakin harjoittaa.

*Etruskilaisen Tagesin kirjoissa kuvataan niitä keinoja, joiden avulla voidaan saada salama iskemään maahan. Numa oli kopioinut näitä kirjoja ja esittänyt aiheesta omia kommenttejaan, jotka Tallus oli käsittänyt väärin, jonka seurauksena tuo katastrofi tapahtui.
Mysteereissä vietettiin jatkuvasti "maan reiästä" syntyneen jumalan syntymän muistoa maanalaisissa luolissa. Näin tapahtui Persiassa, jossa samoin kuin Tagesin sanottiin syntyneen maasta, kerrottiin samoin Mithran syntyneen maan alla olevasta luolasta.*

*JUSTINUS MARTTYYRI. On huomionarvoista, että samoin kuin Mithra syntyi luolasta, samoin esittävät itämaiset epäjumalanpalvelusta harjoittavat nimikristityt meidän Vapahtajamme ikäänkuin hän olisi syntynyt luolassa. (Kts. KITTOn Cyclopedia, "Bethlehem"). Raamatusta ei löydy pienintäkään viitettä sellaisesta.