IRC-Galleria

Muhammedin syntyessä noin 570 jKr Lähi-idässä asui lukuisia itsenäisiä heimoja, jotka olivat nomadeja tai kaupungeissa asuvia. Kaikki ne palvoivat omia pakanallisia jumaliaan ja olivat jatkuvasti sotajalalla keskenään. Kristinuskon vaikutus oli nykyään Arabiana tunnetulla niemimaalla minimaalista. Mikään ei siihen aikaan viitannut siihen, että arabeilla tulisi pian olemaan suuri vaikutus maailmanhistoriaan voitettuaan kreikkalaiset ja persialaiset siihen aikaan Nejdiksi ja Hijaziksi kutsutussa maassa. Alueen eri heimot eivät olleet yhtenäisiä. Jotkut niistä liittyivät toisiinsa kaupankäynnin takia tai yhteisen vihollisen voittamiseksi. Mutta heidän keskuuteensa tuli mies, joka väitti olevansa Allahiksi kutsumansa Jumalan profeetta. Hänen vaikutuksensa, joka alussa oli vähäistä, kasvoi nopeasti ja yhdisti arabiheimot islamiksi ("alistuminen") kutsutun yksijumalaisen uskonnon piiriin.
Muhammed syntyi Mekassa. Hänen isänsä 'Abd Allah bin 'Abdalmottalib kuoli ennenkuin Muhammed syntyi. Hänen äitinsä Amina kuoli Muhammedin ollessa vielä lapsi. Hänen isoisänsä 'Abdalmottalib huolehti aluksi hänestä ja tämän kuoleman jälkeen hänen vanhin setänsä isän puolelta, Abú Tálib bin 'Abdalmottalib.
Muhammedin perhe oli hyvin köyhä. Hänen nuoruudestaan tiedetään varmasti ainoastaan, että vartuttuaan vanhemmaksi hän ryhtyi paimeneksi ja keräili villimarjoja erämaasta.
Kaksikymmentäviisivuotiaana hänen setänsä suositteli häntä erään rikkaan Khadíja nimisen lesken talouteen ja liiketoimintaan. Tehdessään hänen puolestaa liikematkoja Muhammed tutustui Palestiinaan ja Syyriaan. Aikaa myöten hän meni naimisiin lesken kanssa, vaikka tämä oli huomattavasti Muhammedia vanhempi.
Matkoillaan Muhammed joutui kosketuksiin erään uskonnollisen liikkeen kanssa, joka vaikutti Mekassa, Medinassa ja Táifissa. Arabian pakanauskonto oli perimätietoa ja ilmeni pääasiassa pyhillä paikoilla vietettävissä suurissa juhlissa. Arabit olivat polyteistisiä eli monijumalaisia. Nämä jumalat olivat heimojen kantaisiä ja monilla suvuilla oli kotijumalia, joille osoitettiin kunnioitusta heidän siunaustensa saamiseksi kaupankäynnissä ja yleensä elämässä.
Mekan quraish-heimo palvoi kuun jumala Al-ilahia ja hänen kolmea tytärtään Latia, Uzzaa ja Manatia. Islamilaisen Bukhari Hadithin (Islamin kirjoitetun perimätiedon) 3:658 ja 5:583:n mukaan Ka'bahiksi kutsuttu, kankaaseen kääritty musta meteoriitti oli noin 360:n epäjumalan palvonnan keskipiste. Ihmiset rukoilivat viisi kertaa päivässä Ka'bahia kohti kääntyneinä ja paastosivat osan päivää yhden kokonaisen kuukauden ajan.
Ennen islamin syntyä arabit tekivät pyhiinvaellusmatkoja ('Umrah) Mekkaan. Sitä, ettei tehnyt 'Umrahia pidettiin yhtenä suurimmista synneistä
Yksi Ka'bahin 360:stä epäjumalasta oli Allah. Nimi oli luultavasti lyhentynyt arabiankielen sanasta Al-iláh, joka oli quraish-heimon korkein jumala. Quraish-heimo erosi muista aurinkojumalaa ja kuun jumalatarta palvovista pakanoista siinä, että he palvoivat kuun jumalaa ja hänen vaimoaan, auringon jumalatarta. Allahin nimeen solmittiin liitot ja sopimukset ja vannottiin valat ja suoritettiin kaikkein pyhimmät menot. Mutta koska Allah oli niin korkea, oletettiin, ettei häneen voinut saada yhteyttä henkilökohtaisella tasolla. Siksi häntä palvottiin kaikkein vähiten ja muiden epäjumalien uskottiin olevan kaikkein korkea-arvoisimpia olentoja, jotka voisivat antaa kaikkein suurimmat siunaukset ja toteuttaa palvojien henkilökohtaiset toiveet.¹
Arabien uskonnolla ei kuitenkaan ollut kovin suurta merkitystä huolimatta jumalten suuresta lukumäärästä. Sitäkin tärkeämpiä olivat käytännön asiat, jotka takasivat hyvät suhteet, voittoisan kaupankäynnin ja onnellisen vaikkakin moraalittoman elämäntavan. Jumalien puoleen käännyttiin pikemminkin lisävakuutena kuin ensisijaisina riippuvuuden kohteina.