IRC-Galleria

Muhammedin pesäero juutalaisuudesta oli samalla alku sille arabialaistamisprosessille, joka seurasi islamin muutosta yksilön uskosta poliittiseksi uskonnoksi. Hänen pääsaavutuksensa olikin islamin kansallistaminen, jonka avulla kaikki arabiheimot saatiin liitettyä yhdeksi yhteisöksi.
Näin kehittyivät islamin viiden kohdan ohjeet, joita kutsutaan uskon viideksi pilariksi -- (1) Sen tunnustaminen, että Jumala on yksi; (2) pakollinen ääneenlausuttu rukous; (3)almujen antaminen; (4)Ramadan-kuukauden paasto; (5) Mekkaan suoritettavan pyhiinvaelluksen toteuttaminen.
Pakollinen, ääneenlausuttu rukous on Allahille osoitettujen rukousten mekaaninen toisto. Useimmille muslimeille ajatus henkilökohtaisesta yhteydenpidosta Jumalan kanssa on tuntematon käsite. Eri lahkoissa noudatetaan Mekkaan suoritettavaa pyhiinvaellusta eri tavoin. Sunnimuslimien keskuudessa toinen voi suorittaa pyhiinvaelluksen toisen puolesta, jos asianomainen ei voi sitä suorittaa; shiiamuslimien keskuudessa on sallittua tehdä pyhiinvaellus johonkin toiseen pyhään paikkaan, joka on sopivammalla etäisyydellä.
Islam sai siis keskeisen aseman uuden yhteiskuntajärjestelmän rakentamisessa. Se purki säälimättä vanhat rakenteeet ja rakensi niistä uuden, vakaamman järjestelmän
On sanottu, että ihmisten sydämet muuttuivat Allahin läsnäolossa ja veli olisi voinut tappaa veljen, jos Muhammed olisi niin käskenyt. Islamin uskonnolliset siteet määrittelivät perheen. Jokainen muslimi oli jokaisen muslimin veli. Islamin ulkopuolella ei ollut turvaa eikä laki voinut silloin suojella. Allah oli vain niiden turvana, jotka tunnustivat hänen olevan ainoa auktoriteetti.
Pelko alkoi hiipiä ihmisten tietoisuuteen. Turvallisuuden takaamiseksi oli pakko omaksua islam, vaikkei uskona niin ainakin puheissa. Tämä loi "teeskentelijöiksi" kutsutun luokan -- muslimit, jotka olivat joko vain osittain liittyneet Muhammediin tai jotka olivat sydämessään hänelle vihamielisiä. he eivät voineet julkisesti vastustaa Muhammedia osittain siksi, etteivä he pystyneet saavuttamaan yksimielisyyttä ja osittain sen terrorismin takia, jota tunnolliset muslimit harjoittivat toisinajattelijoita kohtaan. Todellisuudessa suuri osa Medinan asukkaista kuului pikemminkin teeskentelijöiden ryhmään, mutta he olivat voimattomia tekemään asialle mitään. He omaksuivat islamin oman turvallisuutensa takia.
Muhammed solmi hyvät suhteet muutamien pienten, Medinan ulkopuolella asuvien heimojen kanssa ja pakotti heidät kanssaan liittoon. Mutta hänen pelkät periaatteensa jo asettivat hänet sotatilaan muiden arabien kanssa. Koska islam nyt oli muuttunut uskonnosta poliittiseksi voimaksi, Muhammed päätti toteuttaa sen väitteet ylemmyydestään käytännössä sotimalla. Periaatteelliset ristiriidat oli ratkaistava miekalla ja Allahin asema ainoana jumalana oli toteutettava verenvuodatuksella ihmisten asemasta riippumatta, olkoot sitten naisia, lapsia tai heikkoja. Allahin verenhimo uskottomia kohtaan oli tyydytettävä.
Muhammedin ensimmäinen sotaretki suuntautui Mekkaan Rajab-kuussa, elokuussa v.623. Arabeilla Rajab-kuu oli sodasta lepäämisen kuu. Ryöstöretkiä ja hyökkäyksiä pidettiin laittomina ja niitä noudatettiin kunniallisuuden käsitteseen kuuluvana. Muhammed näki tässä tilaisuuden siepata saaliinsa hyökkäykseen valmistautumattomana.
Eräs karavaani oli palaamassa Taífista lastattuna nahalla, viinillä ja rusinoilla luottavaisena, koska nyt oli pyhä kuukausi. Muhammed lähetti pyhiinvaeltajiksi pukeutuneen joukon tekemään yllätyshyökkäyksen karavaanin kimppuun Nakhlassa Taífin ja Mekan välillä. Yksi mekkalainen sai surmansa ja mekkalaiset tuomitsivat kovin sanoin Muhammedin petoksen. Jopa Medinassa tuomittiin hänen petoksensa niin laajalti, että hänen oli pidättäydyttävä sellaisesta pyhäinhäväistyksestä tulevaisuudessa. Mutta se ei silti pysäyttänyt häntä jatkamasta terroristista kampanjaansa.
Ramadan-kuussa (joulukuussa 623) odotettiin suuren syyrialaisen karavaanin paluuta Mekasta. Muhammed väijyi sitä Bedrissä, joka oli suosittu vedenotto- ja leiriytymispaikka Medinan pohjoispuolella. Quraishit olivat varustautuneet väijytykseen 900 miehen vahvuudella kuultuaan siitä huhun. Kahakka tapahtui 17. Ramadan-kuuta. Muslimit pääsivät voitolle lähinnä päättäväisyytensä ansiosta. Quraishit olivat mykistyneitä muslimien taisteluinnosta. Siinä missä quraishit taistelivat maallisen omaisuutensa puolesta, muslimit kävivät pyhää sotaa (jihadia) islamin puolesta. He eivät välittäneet seurauksista, koska Muhammed oli vakuuttanut heille, että jos he kuolisivat sodassa uskottomia vastaan, Allah toivottaisi heidät tervetulleiksi Paratiisin puutarhaan.
Bedr on eräs muslimien juhlituimmista taisteluista; se vahvisti Muhammedin asemaa ja eliminoi avoimen vastustuksen Medinassa. Kaupungin asukkaat pelkäsivät niin kovasti Muhammedia niiden julmien murhien takia, joita tehtiin hänen käskystään, että he kääntyivät mieluummin islaminuskoon kuin vaaransivat henkensä.