IRC-Galleria

Teoksessaan 'The Roots of Jihad" (Jihadin juuret) tri Tawfik Hamid toteaa, että suurin osa muslimeista tukee islamilaista terrorismia. Ja että koko ajatus sodasta terrorismia vastaan on sotaa tiettyä taktiikkaa vastaan, ei vastustajaa vastaan. Terrorismi ei ole Osama bin Ladenin 11.syyskuuta 2001 keksimä. "Muslimina haluan sanoa suorat sanat sitä vihantäyteistä islamilaista fundamentalismia vastaan, joka on nykyään vallalla maailmassa", Hamid kirjoittaa.
Jos Yhdysvaltain ja Euroopan virkamiehet kykenisivät ja haluaisivat identifioida vihollisen toden teolla, voitaisiin ulkopolitiikka muuttaa sen mukaisesti. Mutta sellaista vihollista ei kuitenkaan voida voittaa, jota ei haluta nimetä ja jonka toimiin ei haluta puuttua eli siihen, mitä se tarkalleen ottaen suunnittelee tekevänsä ja miten se aikoo sen toteuttaa. On keskitytty siinä määrin niihin keinoihin, joiden avulla se pyrkii taistelemaan -- siis terrorismiin -- että on kadotettu näkyvistä maailmanlaajuinen liike, joka haluaa pystyttää Sharia-lain, islamilaisen lain, kaikkialle maailmaan. Jopa Ibrahim Hooper, Amerikan islamilaisten suhteiden neuvoston edustaja, on todistettavasti sanonut, että hän haluaisia nähdä Yhdysvalloista tulevan tulevaisuudessa islamilaisen valtion, mikä on täsmälleen sama tavoite kuin Osama bin Ladenilla. Ensimmäisenä askeleena on tarpeen määritellä vihollinen terrorismin sijasta uudelleen, että sen juuret ovat tietyissä islamilaisissa käsitteissä (johon viittaa Tawfik Hamidin kirjan nimi "Jihadin juuret"), ideologiassa, joka on verhoutunut uskonnon kaapuun.
Kun siis satiiriset kuvat profeetta Muhammedista tanskalaisessa sanomalehdessä sytyttivät maailmanlaajuisen muslimiväkivallan aallon alkuvuodesta, tarkkailijat keskittivät tietenkin huomionsa länsimaiden lähetystöjen, yritysten ja muiden instituutioiden mielettömään tuhoamiseen. Vähemmän kiinnitettiin huomiota niihin sanoihin, joita lausuttiin näiden mellakoiden yhteydessä -- sanoihin, joilla on historiallisesti pahaenteinen kaiku. "Kiiruhtakaa pyytämään anteeksi kansaltamme, sillä ellette tee niin, tulette katumaan sitä", julisti Khaled Mashal, Hamasin johtaja. Hamas oli vastikään saanut mahtavan voiton Palestiinan vaaleissa: "siksi, että kansamme menee eteenpäin ja se on voittoisa. Allahin nimessä teidät voitetaan... Huomenna kansakuntamme istuu koko maailman valtaistuimella. Tämä ei ole mielikuvituksen tuotetta, vaan tosiasia. Huomenna me johdamme maailmaa, jos Allah suo. Pyytäkää anteeksi tänään, ennenkuin joudutte onnettomuudeksenne katumaan".
Islamilaisten radikaalien keskuudessa tällainen pröystäily heidän "kansakuntansa" urheudesta ja pikaisesta voitosta on tavallista samoin kuin pitkät ja katkerat luettelot niistä murheista, jotka ovat seurausta muslimien muinaisen hallintavallan menetyksestä. Osama bin Laden on viitannut toistuvasti ottomaanivallan murtumiseen 1.maailmansodan lopulla ja ottomaanikalifaatin tuhosta siinä yhteydessä. Hän julisti heti 11/9 jälkeen: "Se, mitä Amerikka saa nyt maistaa, on vain varjo siitä, mitä me olemme joutuneet kokemaan. Meidän islamilainen kansakuntamme on joutunut maistamaan tuota samaa jo yli 80 vuotta, nöyryytystä ja häpeää, poikiensa kuolemaa ja heidän verensä vuotamista, sen pyhäköt häväistyinä." Ayman al-Zawahiri, bin Ladenin korkein lähettiläs, on viitannut vielä kauemmas taaksepäin valittaessaan "al-Andalusin tragediaa" -- siis islamin hallinnon päättymistä Espanjassa vuonna 1492.
Länsimaalaiset jättävät jatkuvasti huomiotta nämä vuodatukset ja pitävät niitä harhakuvitelmina, ainoastaan jonkinlaisena propagandistisena mahtailuna tai propagandana. Mutta islamilaiset ovat täysin vakavissaan ja he tietävät, mitä tekevät. Heidän retoriikallaan on vuosituhantinen oikeutus sekä opillisesti että asiallisesti ja se liittyy syvällä virtaavaan jo alusta pitäen islamilaiselle politiikalle ja kulttuurille tyypilliseen ajatustapaan. Vaikka islamilaisten kaipausta kahlitsemattomaan suvereniteettiin on jouduttukin hillitsemään ja muuntamaan eri paikoissa ja eri aikoina, se ei ole koskaan hävinnyt ja meidän aikanamme se on noussut esiin kostonhimoisena. Sitä kutsutaan nimellä maailmanvalta.
"Minun käskettiin taistella kaikkia ihmisiä vastaan, kunnes he sanovat: 'Ei ole muuta jumalaa kuin Allah.'" Näillä jäähyväissanoilla profeetta Muhammed tiivisti sen kansainvälisen näyn siitä uskosta, jonka hän antoi maailmalle. Koska islam on universaali uskonto, se haluaa saada aikaan maailmanlaajuisen poliittisen järjestyksen, jossa koko ihmiskunta elää muslimihallinnon alla joko uskovina tai sen alistamina yhteisöinä. Tämän päämäärän saavuttamiseksi jokaisen vapaan miespuolisen aikuisen muslimin velvollisuutena on käydä taipumatonta "taistelua Allahin jalanjäljissä" eli jihadia. Kuten 1300-luvun historioitsija ja filosofi Abdel Rahman ibn Khaldun kirjoitti: "Muslimiyhteisössä jihad on uskonnollinen velvollisuus, koska islamin lähetystehtävä on universaali ja jokaisen velvollisuus on käännyttää jokainen islaminuskoon joko taivuttelemalla tai pakolla". On historiallinen tosiasia, että islamin synty liittyy tavalla tai toisella maailmanherruuteen. Toisin kuin kristinusko ja kristityt valtakunnat, jotka ovat olleet olemassa sen rinnalla tai sen alistamina, islam ei ole koskaan tehnyt eroa ajallisten ja uskonnollisten voimien välillä, jotka yhdistyivät Muhammedin henkilössä. Paettuaan kotikaupungistaan Mekasta Medinaan vuonna 622 j.Kr. jolloin Muhammedista tuli sekä poliittinen että sotilaallinen johtaja pikemminkin kuin yksityinen saarnaaja, hän vietti elämänsä viimeiset kymmenen vuotta taistellen saadakseen alistettua yhtenäisen Arabian hallintoonsa. Itse asiassa hän keksi jihadin käsitteen pian Medinaan muuttamisensa jälkeen keinona saada paikalliset seuraajansa hyökkäilemään mekkalaisten karavaanien kimppuun. Ellei hän olisi yllättäen kuollut, hän olisi varmastikin laajentanut hallintonsa Arabian niemimaatakin laajemmalle alueelle.
Muhammedin Medinassa vietettäminä vuosina Koraanin tekstit ovat täynnä jakeita, jotka ylistävät jihadin hyveitä, samoin lukemattomat lauselmat ja hadith-perimätieto, joiden lähteenä pidetään profeetta Muhammedia. Niitä, jotka osallistuvat tähän pyhään toimintaan, on palkittava runsaasti niin tässä elämässä kuin kuoleman jälkeenkin, kun he saavat asua varjoisissa, ikivihreissä puutarhoissa neitsyiden hemmottelemina. Niinpä niitä, jotka saavat surmansa ei pitäisi surra: "Allah on ostanut uskovien sielut ja omaisuuden Paratiisin lahjaa vastaan; he sotivat Allahin tiellä; he tappavat ja heitä tapetaan...Iloitkaa siis siitä kaupasta, jonka olette Hänen kanssaan tehneet; se on mahtava voitto."