IRC-Galleria

HISTORIA

Ei ole niinkään varmaa, että apostolinen seurakunta vietti sunnuntaita seitsemännen päivän sapatin sijasta, niinkuin monet uskovat. Tutkiessamme kristittyjen historiankirjoittajien tarjoamaa todistusaineistoa, tulemme huomaamaan, että auktoriteetit, joihin tukeudutaan, ovat parhaimmillaankin kyseenalaisia.

Philip Schaff vetoaa teoksessaan History of the Christian Church Barnabakseen, Ignatiukseen ja Justinus Marttyyriin todisteena siitä, että ensimmäisen vuosisadan seurakunta vietti viikon ensimmäistä (tai kahdeksatta) päivää Herramme ylösnousemuksen muistoksi.

Barnabas
Barnabaan epistola on tärkein näistä varhaisista teksteistä, koska Barnabas liittyy läheisesti apostoli Paavaliin, ja koska siinä todetaan, että Herra nousi ylös sunnuntaina:
Vietämme kahdeksatta päivää ilolla, koska Jeesus nousi silloin kuolleista, ja
ilmestyttyään [opetuslapsilleen] nousi taivaaseen.31
Tämä vaikuttaa vankalta todisteelta siitä, että Barnabas, eräs Paavalin huomattavimmista työtovereista piti sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä ja samoin seurakunnan kokoontumispäivänä. Schaff kumoaa kuitenkin myöhemmin oman lähteensä uskottavuuden toteamalla:

Tämä epistola on aivan liian kiihkeä juutalaistamisvastaisuudessaan, jotta se voisi olla
apostoli Barnabaan kirjoittama.32
Historiankirjoittajat pitävät yleisesti tätä Barnabaan kirjoittamaksi väitettyä kirjettä väärennöksenä. Ei ole varmaa, miltä ajalta kirje on peräisin, mutta se on voitu kirjoittaa niinkin myöhään kuin 130 j.Kr. Näistä seikoista huolimatta monet muutkin raamatunselittäjät kuin Schaff pitävät tätä kirjettä todisteena siitä, että Barnabas vietti sunnuntaita seitsemännen päivän sapatin sijasta. Sellainen tutkimustyö ei ole akateemisesti pitävää. Miten voidaan lainata "Barnabaan epistolaa" sen todistamiseksi, että sunnuntai on otettu käyttöön sapatin sijasta ja hylätä myöhemmin sama epistola väärennöksenä?

Vaikka tämän väärennöksen iän perusteella voitaisiin ajatella sunnuntain vieton Jeesuksen ylösnousemuksen muistopäivänä olleen käytössä ensimmäisen vuosisadan lopulla tai toisen vuosisadan alussa, emme silti tiedä sitä varmasti. Ja vaikka se olisikin ollut tapana jo ensimmäisellä vuosisadalla, sekään ei voisi ajaa Jumalan sanan edelle.

Barnabaan nimissä kirjoitetun epistolan kirjoittaja tulkitsi myös sapattikäskyn tarkoittavan kehotusta pyhyyteen eikä fyysiseen lepoon.33 Tämä on nykyään niiden suosima argumentti, jotka pitävät sapattia taakkana eikä siunauksena, joksi Jumala sen oli tarkoittanut (Jes. 58:13-14). Koska tätä asiakirjaa ei ilmeisestikään voida pitää luotettavan todisteena siitä, että oikea Barnabas olisi kehottanut viettämään sunnuntaita seitsemännen päivän sapatin sijasta, täytyy jokainen siihen perustuva teologinen tulkinta hylätä.

Ignatios
Seuraavaksi varhaisin historiallinen lähde, johon suurin osa historiantutkijoista vetoaa, on toisella vuosisadalla elänyt Antiokian piispa Ignatios (noin 117). Schaff huomauttaa, että tämä Ignatioksen sanomaksi väitetty toteamus siitä, että sapattia ei enää vietettäisi, esiintyy ainoastaan hänen kirjeensä lyhyemmässä kreikankielisessä versiossa, mutta puuttuu vanhemmasta syyrialaisesta versiosta.34 Lause, johon Schaff viittaa on Ignatioksen magnesialaisille kirjoittaman kirjeen 9:1 kreikankielisestä versiosta:
"...ei enää sapatin pyhittämisessä, vaan eläen Herran päivän mukaan, jolloin myös meidän
elämämme nousi kuolleista hänen kauttansa ja hänen kuolemansa kautta."35
Erääs tieteellisimmistä sapatista sunnuntaihin siirtymistä koskevan kiistan sunnuntaita kannattava tutkimus koostuu Tyndale Fellowship for Biblical Researchin (Cambridge, Englanti) sponsoroiman tutkimusprojektin asiakirjoista. Tutkimus aloitettiin 1973 ja tulokset julkaisi Zondervan Publishing House D.A. Carsonin toimittamana. Ignatioksen nimiin laitetusta lainauksesta Richard J. Bauckham, Manchesterin yliopiston (Manchester, Englanti) teologisen tiedekunnan luennoitsija toteaa:


Tämä tekstinkohta on saanut aikaan tekstuaalista väittelyä, koska ainoassa
olemassaolevassa kreikankielisessä käsikirjoituksessa lukee [kata kuriaken dzoen
dzontes], joka voidaan kääntää "eläen Herran elämän mukaan". Suurin osa tutkijoista on
kuitenkin nojautunut latinalaiseen tekstiin (secundum dominicam), jättäen pois [dzoen]
-sanan ja kääntäen "eläen Herran päivän mukaan"... On selvää, että Ignatioksen tarkoitus
ei ole tehdä eroa itse päivien välille, vaan kahden erilaisen elämäntavan välille, ts.
"sapatin pyhittämisen" (eli juutalaisen legalistisen elämän) ja Kristuksen
ylösnousemuselämän välille. Teksti voidaan parhaiten ymmärtää niin, että em. vastakohtaa
symboloidaan asettamalla nämä eri päivät vastakkain, koska sapatti symboloi
juutalaisuutta ja Kristuksen ylösnousemuksen päivä kristittyjen uutta elämää
Kristuksessa... Tuntuisi luonnolliselta, että tässä viitattaisiin viikottaiseen Herran
päivään, mutta pelkästään tämän tekstin nojalla emme voi olla asiasta
varmoja36

Bauchamin, samoin kuin muidenkin sapatin hylkäämistä kannattavien argumentti perustuu olettamukseen, että Jeesus olisi noussut ylös sunnuntaina. Ellei omaa tuota käsitystä, argumentille ei ole mitään muuta perustetta, sen paremmin tieteellistä kuin muutakaan. Ja jopa tässä sunnuntaita puoltavassa tutkimuksessa todetaan, että "todiste" siitä, että Ignatios olisi kannattanut sunnuntaita "Herran päivänä" ei ole mikään todiste.

Koska mitään muita Ignatiokseen viittaavia lähteitä ei ole, jotka tukisivat käsitystä siitä, että sunnuntai olisi syrjäyttänyt seitsemännen päivän sapatin pyhittämisen, kaikki Ignatiokseen viittaavat lainaukset on hylättävä.