IRC-Galleria

Justinus Marttyyri
Myös Justinus Marttyyrin kirjoitukset kuuluvat varhaiseen kirkkohistoriaan -- tällä kertaa lähempänä toisen vuosisadan keskivaihetta. Tästä kristitystä apologeetasta ei tiedetä kovinkaan paljon historiallisesti paitsi hänen omista kirjoituksistaan, joista noin puolet on alkuperältään epäselviä.37Dialogissaan juutalaisen Tryfon kanssa, jota pidetään Justinus Marttyyrin kirjoittamana, kirjoittaja käsittelee jatkuvaa sapattia ja erityisesti sunnuntaina vietettävää sapattia. Schaff toteaa tästä esityksestä:

Hän esittää syynä siihen, miksi viikon ensimmäinen päivä on valittu kristilliseen
jumalanpalvelukseen sen, että sinä päivänä Jumala karkotti pimeyden ja kaaoksen, ja
koska Jeesus nousi kuolleista ja ilmestyi yhteenkokoontuneille opetuslapsille, mutta ei
viittaa mitenkään neljänteen käskyyn.38
Monet huomattavat historioitsijat pitävät epävarmana sitä, että Justinus Marttyyri olisi kirjoittanut tämän tekstin, vaikka tekstiä itseään pidetään kyllä historiallisena.39

(Meidän pitäisi myös pitää mielessä, että Justinus Marttyyri oli ensimmäinen, joka käytti kirkosta määritettä "katolinen", ts. "universaalinen". Tässä vaiheessa kirkko oli jo alkanut muotoutua pappien organisaatioksi, joiden tarkoituksena oli levittää roomalaiskatolisen kirkon auktoriteetti koskemaan kaikkia maailman kirkkoja. Monet Rooman keisarillisessa palatsissa olivat kääntyneet kristinuskoon, ainakin nimellisesti, samoin kuin monet kaupan, taiteiden ja tieteen alalla. Nämä tukivat kirkkoa. He olivat aikansa poliittisia vaikuttajia, jotka todennäköisesti vaikuttivat siihen, että roomalaiskatolisesta kirkosta tuli huomattava maailmanvalta. Tässä näemme esimerkin siitä, että mitä maailmallisempia ja vaikutusvaltaisempia kirkon vaikuttajat ovat, sitä kauemmas Jumalan totuudesta kirkko ajautuu.)

Samoin kuin Barnabaksen ja Ignatiuksen kohdalla, huomaamme historiallisten todisteiden puuttuvan, jotta voisimme lopullisesti osoittaa Justinus Marttyyrin puoltavan sapatin korvaamista "Herran päivällä" sunnuntailla. Ainoa teksti, jossa tuo kanta on tuotu esille, on "Dialogi juutalaisen Tryfon kanssa", jonka kirjoittajasta ei ole varmuutta.

Jos joku ihmettelee kuinka kukaan toisella vuosisadalla olisi voinut erehtyä näin tärkeässä asiassa, meidän on vain ajateltava, miten eri mieltä oman aikamme historioitsijat ovat vain muutama vuosikymmen sitten tapahtuneista asioista, vaikka nykyään on saatavilla historiallista tietoa aivan eri mittasuhteissa kuin tuona aikana, samoin on käytettävissämme aikamme tietotekniikka. Olisiko Justinus Marttyyri tai joku hänen aikalaisensa voinut tulkita edellisen vuosisadan tapahtumia? Tämä on melko varmaa. Koska mitään konkreettisia todisteita ei ole, jotka tukisivat näinkin huomattavaa Raamatusta poikkeamista, kirkon on perustettava käytäntönsä johonkin enempään kuin vain mahdollisuuksiin. Täten -- samoin kuin Barnabaan ja Ignatioksen kohdalla -- on Justinus Marttyyrin tekstit hylättävä sunnuntaita lepopäivänä tukevana todistusaineistona.

Tertullianus

Vaikka näiden varhaisten tekstien epäselvä alkuperä ei sinänsä anna syytä torjua ajatusta siitä, että seurakunta olisi alkuvaiheessa alkanut pitää sunnuntaita jumalanpalveluspäivänä, katsotaan, että Tertullianus antoi "ensimmäisen selkeän todisteen sunnuntain viettämisestä lepopäivänä kristittyjen keskuudessa" kolmannen vuosisadan alkupuolella.40

Alkuvaiheessa Tertullianus oli kiinteässä yhteydessä roomalaiskatoliseen kirkkoon ja hän onkin kirjoittanut sille runsaasti latinankielistä kirjallisuutta ja liturgiaa. Hän kirjoitti De Orationen tuossa vaiheessa, ollessaan yhteydessä Roomaan. Siinä hän esittää sunnuntain jumalanpalveluspäivänä seitsemännen päivän sapatin sijasta.41

Kaiken tämän todistusaineiston pohjalla voimme todeta, ettei sunnuntain pyhittämisellä sapatin sijasta ole luotettavaa historiallista näyttöä ennen kolmatta vuosisataa, jolloin tuo käytäntö oli puhtaasti roomalaiskatolinen. Mitään luotettavaa apostolista todistusaineistoa siitä, että seurakunta olisi ensimmäisellä vuosisadalla pyhittänyt sunnuntain sapatin sijasta ei ole. Jos sellaista on, sunnuntaita kannattavat tutkijat eivät ole sitä esittäneet missään olemassaolevissa teoksissa. Tästä syystä, koska ennen Nikean kirkolliskokousta olevaa lähdeaineistoa ei ole, ei ole riittävästi historiallista todistusaineistoa, joka tukisi käsitystä siitä, että seurakunta olisi apostolien jälkeisenä aikana pitänyt sunnuntaita "Herran päivänä".