IRC-Galleria

MITEN SAPATTIA ON VIETETTÄVÄ?

Sapattia ei pyhitetä minkään erityisen rituaalin avulla. Kuitenkin on joitakin asioita, jotka on otettava huomioon, jos haluamme pyhittää sapatin niinkuin Jumala sen on tarkoittanut pyhitettäväksi.

Juutalainen traditio antaa meille ymmärrystä siihen, miten sapattia on vietettävä. Mutta meidän on erotettava toisistaan uskoon ja Jumalan sanaan perustuva traditio juutalaisten uskonnollisten johtajien siihen lisäämistä perinnnäissäännöistä, joiden tarkoituksena oli pitää kansa itselleen alamaisena. Juutalaiset kirjanoppineet pystyttivät lain ympärille aitoja, jotta varmistettaisiin, etteivät ihmiset tulisi lähellekään lain rikkomisen rajaa. Tästä syystä he laativat sääntöjä ja määräyksiä, jotka rajoittivat Jumalan ihmisten vapautta.
Aikaa myöten näistä kielloista tuli keino, jonka avulla uskonnolliset johtajat voivat löytää vikaa vihollisistaan -- varsinkin Jeesuksesta -- ja pöyhkeillä omasta kuvitellusta vanhurskaudestaan. Jotta välttäisimme samat ansat, joihin tällainen inhimillinen hairahdus johtaa, käytämme Jumalan sanaa ensijaisena tietolähteenämme koskien sapatin pyhittämistä.

Jumalan sana antaa kolme perusvaatimusta sapatin pyhittämiselle. Ensimmäinen on pidättäytyminen kaikesta työstä (2. Moos. 20:8-11). Toinen on maailmallisista huvituksista pidättäytyminen (Jes. 58:13). Kolmas on Jumalassa iloitseminen (Jes. 58:14).

Työstä pidättäytyminen

Kaikesta työstä pidättäytyminen tarkoittaa ansiotyöstä tai sellaisesta työstä pidättäytymistä, joka häiritsee lepoamme Herrassa. Sapatti ei ole tarkoitettu rahan ansaitsemiseen tai rasittavien tehtävien suorittamista varten. Voimme kuitenkin tehdä mitä muiden palvelemiseen ja elämän ylläpitämiseen tarvitaan. Jeesus selvensi tämän toteamalla, että sapatti on ihmistä varten; ihmistä ei ole tehty sapattia varten (Mark. 2:23-28). Mutta meidän tulisi välttää tehtäviä, jotka ovat ristiriidassa sapatin tarkoituksen kanssa, joka on lepo ja virkistyminen Herrassa.
Tiedämme, että jotkut kristityt ovat palveluksessa sellaisessa työssä, jota tehdään myös viikonloppuna. Mitä näiden kristittyjen olisi tehtävä? Ensiksikin, heidän tulisi etsiä ohjausta Jumalalta lähestymällä Häntä ja luottamalla Hänen voimaansa. Toiseksi, he voisivat pyytää muutosta työtehtäviinsä sillä perusteella, että he uskovat, että sapatti pitäisi pyhittää Herralle. Useimmat työnantajat kunnioittavat "uskonnollisia" vakaumuksia ja tulevat yleensä työntekijöitä vastaan tällaisissa asioissa, varsinkin niiden työntekijöiden kohdalla, joiden työn laatua he arvostavat.

Kristukseen uskovien kuuluisi olla korkeimmalle arvostettuja työntekijöitä, koska meidän pitäisi olla parhaita työntekijöitä. Jos meitä ei arvosteta korkealle, meidän tulisi kysyä itseltämme, teemmekö työmme todella niinkuin Herralle eikä niinkuin ihmiselle. Joka tapauksessa, jos työnantajamme ei tule meitä vastaan tässä asiassa, meidän täytyisi Jumalan armosta olla valmiit etsimään muuta työtä.

Minkä vakaumuksen Jumala sitten onkin asettanut sydämellemme (koskien sapattia tai jotain muuta uskonasiaa), meidän tulisi olla valmiit niihin uhrauksiin, joita totteleminen edellyttää. Meidän tulee olla valmiit kohtaamaan kärsimys, jonka aiheuttaa Jumalaa vihaava maailma, jolle on tärkeämpää se työpanos, jonka se meiltä saa kuin auttaa meitä jumalasuhteessamme.

Tämä on lopultakin omantunnonkysymys, mutta Jumalan sanalle alistetun omantunnon kysymys. Jeesus osoitti, että laki on ymmärrettävä elämän ylläpitämisen ja hyvän tekemisen kontekstissä (Matt. 12:1-8; Mark. 2:23-28; Luuk. 6:1-10).

Meidän on lisäksi otettava huomioon se, että Israelin oli pysyteltävä erillään pakanakansoista, kun taas seurakunnan tehtävä on mennä kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia.

Israelin kohdalla Jumalan tarkoituksena oli suojella sitä maailman saastutukselta aina Messiaan tuloon saakka. Seurakunnan kohdalla Jumalan tahto on, että me vaikuttaisimme maailmaan evankeliumin avulla. Niinpä meillä on vapaus liikkua ja toimia sellaisilla tavoilla, joita Israelilla ei ollut. Olemme vapaat matkustamaan ja jopa tekemään työtä ja ottamaan osaa huvituksiin tarpeen tullen. Mutta kaiken lain kirjaimesta poikkeamisen tulee perustua rakkauteen Jumalaa ja ihmistä kohtaan.


joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen,
vaan hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
(2. Kor. 3:6)
Tämän huomioonottaen meidän tulisi tehdä kaikki voitava muuttaaksemme olosuhteemme Jumalan kutsumuksen mukaiseksi. Meillä on tosin vapaus Kristuksessa totella Pyhän Hengen johdatusta, mutta meidän tulisi ponnistella pysyäksemme korkean kutsumuksemme tasolla, joka meillä on Kristuksessa.

Jos meiltä puuttuu uskoa muuttaa olosuhteitamme, voimme etsiä uskoa Jumalalta. Tässä ei ole kysymys pelastuksesta; tässä on kysymys Jumalan palvelemisesta ja halusta olla tottelevaisia lapsia. Palvelutyö, jos se tehdään Hänen tahtonsa mukaisesti, tuottaa kultaa, hopeaa ja jalokiviä; lihassa tehty palvelutyö tuottaa puuta, heinää ja olkia, vaikka sen kulmakivenä olisikin Kristus.


Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan
rakennus.
Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin
pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille
rakentaa.
Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä,
puusta, heinistä tai oljista,
niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa
ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva,
kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.(1. Kor. 3:9-15)
Ehdotan, että ne kristityt, jotka omistavat liikeyrityksen ja joiden mielestä sapatti on eräs heidän tuottoisimmista päivistään, rukoilevat vakavasti voimaa Jumalalta muuttaakseen elämänsä Hänen sanansa mukaiseksi.

Tämä ei tarkoita myöskään sitä, että kristitty työnantaja voisi vaatia muita tekemään työtä itselleen sapattina, vaikka he eivät olisikaan kristittyjä (2. Moos. 20:9-11). Jumala edellyttää meidän elävän uskosta. Tämä tarkoittaa usein sitä, että meidän on joskus toimittava tietyllä tavalla, vaikka se näyttäisikin järjenvastaiselta. Jos meidän turvamme on siinä mitä omistamme, niin itse asiassa emme omistakaan sitä, vaan se omistaa meidät. Kummassakin tapauksessa -- jos työskentelemme toisten palveluksessa tai jos työllistämme itse itsemme meidän on luotettava Jumalaan huolenpitäjänämme:



Älkää siis murehtiko sanoen: 'mitä me syömme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän
kaikkea tätä tarvitsevan.
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä
teille annetaan.
Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään.
Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."(Matt. 6:31-34)
Tässä ei ole oikeastaan kysymys sen kummemmasta, kuin silloin kun joudumme tekemään eettisiä valintoja. Jos olemme uskollisia, Jumala pitää huolen meistä.

Apostoli Paavali kehoittaa meitä:


Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä,
jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.
Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa;
(Kol. 3:1-3)
Tätä Jeesus tarkoitti kehottaessaan meitä etsimään ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, luottaen siihen, että meille annetaan kaikki mitä me tarvitsemme (Matt. 6:33).