IRC-Galleria

Maailmallisista huvituksista pidättäytyminen

Mitä tulee sapatinvieton toiseen vaatimukseen -- maailmallisista huvituksista pidättäytymiseen -- huolellinen analyysi paljastaa, että useimmat länsimaiden kristityt käyttävät enemmän aikaa television katsomiseen, elokuvissa käymiseen ja urheilutapahtumiin osallistumiseen sekä muunlaisiin maallisiin harrastuksiin kuin Jumalan ja muiden kristittyjen kanssa yhteydenpitoon. Tämä koskee yhtä hyvin sapattia kuin kaikkia muitakin viikonpäiviä.

Ja kuitenkin monet näistä samoista kristityistä valittavat, ettei heillä ole aikaa tutkia Raamattua tai rukoilla kovin pitkään. Jos he pyhittävät sapatin, he tulevat huomaamaan, että muut kuusi päivää ovat tuotteliaampia ja palkitsevia samoin kuin on taivasten valtakunnan hyväksi uhratun rahan kohdalla, heidän aikansa (ja rahansa) riittää kaikkeen tarpeelliseen elämässä ja kaiken hyvän tekemiseen. Heillä tulee olemaan myös aikaa hyviin huvituksiin.

Emme väitä, että ihmiset käyttävät aikansa jumalattomiin huvituksiin. On asioita, jotka eivät ole sen enempää jumalattomia kuin jumalisiakaan. Esimerkiksi jalkapallo-ottelun katsominen ei ole jumalatonta. Mutta ei se ole jumalistakaan. Se on maallinen huvitus, josta voimme nauttia tekemättä kompromissia omantuntomme kanssa. Mutta tällaisetkin "neutraalit" huvitukset voivat viedä mielenkiintomme yhteydenpidosta Jumalan kanssa ja sellaisia tulisi välttää ainakin jossain määrin, jos haluamme omistaa sapatin Hänelle.

Mutta onko huvituksia, joista voimme nauttia ja kuitenkin pitää sapatin Jumalan tarkoittamalla tavalla? Koska meillä on vapaus Kristuksessa, voimme joskus nauttia huvituksista, kunhan emme joudu syrjään sapatin tarkoituksesta. Jotkut huvitukset ovat rauhoittaviakin.

Vanhan testamentin aikoina viihde ei ollut kovin huomattava tekijä. Se oli usein maailmallista ja luonteeltaan pahaa. Sellaista tulisi välttää nyt niinkuin ennenkin.

Jumalan yhteydestä iloitseminen

Kun otamme kaiken tämän huomioon, meidän tulisi varoa, ettei sapatista tule ensisijaisesti viihteellistä, ei edes pääasiassa "kristillistä viihdettä". Meidän ensisijaisen päämäärämme tulisi olla vetäytyä lähemmäs Jumalaa. Tämä tapahtuu parhaiten rukouksessa ja Hänen sanansa henkilökohtaisella tutkimisella ja kokoontumalla yhteen uskovien kanssa ja tekemällä palvelutyötä toisten hyväksi.

Mutta meidän tulisi myös varoa israelilaisille tyypillistä lakihenkisyyttä. Legalismi saa aikaan vain kiistoja. Kaikkein tärkeintä on sydämen asenne. Niinkuin kaikessa Jumalan palvelemisessa, tässäkin on tärkeintä ettei toimita pakosta.

Tässä ei todellakaan ole kysymys pelastuksesta, vaan pikemminkin syvemmän yhteyden löytämisestä Jumalaan vaelluksessamme. Oikeastaan sapatin pyhittäminen on optimaalinen tapa iloita Herrassa. Kaikki kristityt eivät siihen pääse, mutta älkäämme silti pitäkö heitä jumalattomina tai pelastumattomina. Sallikaamme Pyhän Hengen tehdä työtään omalla ajallaan.

Mutta älkäämme myöskään olko tuomatta tätä vakaumustamme esiin. Enemmän kuin koskaan meidän pitäisi juuri nyt tehdä kaikkemme, jotta suhteemme Jumalaan kehittyisi läheisemmäksi. Sapatti on erinomainen tilaisuus erottautua maailmasta ja kaikista sen houkutuksista ja etsiä läheistä yhteyttä Jumalaan.

Näin voimakkaan kannan ottaminen saattaa aiheuttaa pilkkaa ja jopa vainoa joidenkin kohdalla. Maailma, perheemme ja ystävämme -- ehkä jopa seurakuntamme ja sen johtajat -- eivät ehkä hyväksy näin totaalista asialle omistautumista. Kirkko haluaa sanoutua irti "legalismiksi" kutsumastaan liian totaalisesta uskolle omistautumisesta. Ja maailma tarjoaa kaikenlaisia huvituksia, jotka vievät huomiomme -- varsinkin perjantain auringonlaskusta myöhään lauantai-iltaan. Meidän on tehtävä valinta vastustaa näitä houkutuksia ja kerrottava niille, jotka ovat eri mieltä kanssamme, että sapatti on Herran, ei heidän.

Jeesus sanoi:

Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole
maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.
(Joh. 15:18-19)
Ja sinä päivänä te ette minulta mitään kysy. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos
te anotte jotakin Isältä, on hän sen teille antava minun nimessäni.
(Joh. 16:33)
Herra teki erotuksen maailmassa olemisen ja maailmasta olemisen välillä:


Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole
maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.
En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät
pahasta.(Joh. 17:14-15)
On totta, että tämä saattaa aiheuttaa vainoa. Se saattaa aiheuttaa myös pilkkaa. Se voi todellakin merkitä työpaikan menetystä. Totta, että se saattaa tietää jonkun "hauskan" menettämistä. Mutta Jeesus sanoi:


"Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja
veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.
(Luuk. 14:26)
Kuvitelkaamme sitä hengellistä voimaa, joka saisi seurakunnan kykenemään vastustamaan pahaa, jos huomattava määrä kristittyjä päättäisi pyhittää sapatin! Kuvitelkaamme sitä hengellistä voimaa, joka olisi meidän, jos omistaisimme yhden kokonaisen päivän viikossa ainoastaan Jumalalle! Eikä ainoastaan meidän valitsemaamme päivää, vaan Hänen valitsemansa päivän!

Rakastammeko Häntä tarpeeksi tehdäksemme sen? Jokaisen meistä on vastattava tähän kysymykseen omasta puolestamme. Minä haluan lausua Joosuan kanssa:



Niin peljätkää nyt Herraa, palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti ja poistakaa
ne jumalat, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran ja Egyptissä, ja
palvelkaa Herraa.
Mutta jos pidätte pahana palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä tahdotte
palvella, niitäkö jumalia, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran, vai
amorilaisten jumalia, niiden, joiden maassa te asutte. Mutta minä ja minun perheeni
palvelemme Herraa."(Joos. 24:14-15)