MILLOIN SAPATTI ON PIDETTÄVÄ
Jos meidän on pidettävä sapattilepo, miksi päiväksi Jumala on määrännyt sapatin? Onko sillä todella väliä?
1. Mooseksenkirjan 1. luvussa jokainen luomispäivä määritellään "illaksi ja aamuksi". Hepreankielen "iltaa" tarkoittava sana on "ereb", joka tarkoittaa "iltahämärää", joka tulee sanasta "arab", joka puolestaan tarkoittaa "hämärtyä" auringon laskiessa.55
Hepreankielen "aamua" tarkoittava sana on "boqer", joka tarkoittaa sekä "aamun sarastusta" että "aamua" ja tulee sanasta "baqar", "kyntää" tai "murtautua esiin"56
Vuorokauden ilta edelsi aamua tai valoisaa aikaa. Siten jokainen päivä alkoi ja päättyi auringon laskiessa eikä keskiyöllä.
3. Mooseksenkirjan 23:32 toteaa sapatin kestävän "illasta iltaan". Juutalaiset, joille Jumalan pyhät kirjoitukset oli uskottu, laskivat vuorokauden kestävän illasta iltaan. Tämä on Jumalan tapa ymmärtää päivä, ei ihmisen. Ihminen muutti vuorokauden alkavaksi keskiyöllä, luultavasti siitä syystä, että niin oli helpompi tehdä havaintoja eläinradan tähtikuvioista.
Näemme, että jo heti alusta alkaen Jumala määritteli oman ajatuksensa sapatin levosta:
Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi
seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi
kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.(1. Moos. 2:2-3)
Tästä syystä sapatti alkaa auringon laskiessa viikon kuudennen päivän lopussa ja kestää auringon laskuun seitsemännen päivän iltana.
Jotkut sanovat, ettei ole väliä milloin sapatti pidetään, koska emme kuitenkaan tiedä, minä päivänä sapatti alunperin oli.
Mutta Jumala ei pidä yksityiskohtia merkityksettöminä. Vaikka juutalainen kansa onkin ollut osittain sokea tietyn aikakauden ajan, kunnes pakanain ajat täyttyvät, se on pitänyt kalenterinsa muuttumattomana jo muinaisuudesta lähtien. Ja siitä alkaen aina tähän päivään saakka sapatti on aina alkanut meidän perjantainamme auringon laskiessa ja kestänyt auringon laskuun lauantainamme. Vasta roomalaiskatolinen kirkko muutti kalenterin sopimaan pakanalliseen juliaaniseen kalenteriin vastoin Jumalan säätämystä.
Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan
ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi
ajaksi.(Dan. 7:25)
Vaikka Danielin profetia näyttää koskevan erityisesti lopun ajan anti-Kristusta, joka muuttaa ajat ja lain, alkuperäinen antikristillinen paavinvalta teki tuon synnin jo vuosisatoja sitten. On röyhkeyttä muuttaa se, jonka Jumala on säätänyt joksikin, mitä ihminen itse pitää parempana.
Kun Jumala pyhittää jonkun ihmisen tai asian, hän tai se erotetaan Hänen tarkoituksiaan ja mielihyväänsä varten. Jos Hän pyhitti seitsemännen päivän, milloin Hän teki siitä pyhittämättömän? Silloinko kun Kristus tuli? Ei tietenkään. Sillä Kristus on aina ollut Jumalan kanssa (Joh. 1:1-3) ja oikeastaan koko luomistapahtuma oli Kristuksen käsissä, koska Hän on elävä Jumalan sana (Joh. 1:1-4; Kol. 1:13-17). Siten itse Kristus, sapatin Herrana pyhitti seitsemännen päivän.
Kristus tuli kuollakseen ihmiskunnan syntien sovitukseksi. Sapatin rikkominen oli yksi niistä synneistä, joiden sovittamiseksi hän kuoli. Hän tuli, jotta ihmisten sydämet muuttuisivat ja heidän elämänsä pyhittyisi. Hän ei tullut tekemään tyhjäksi sapatin pyhittämistä; Hän ei tullut muuttamaan lakia, vaan muuttamaan meidät. Kristuksen tulemus ei tehnyt seitsemännestä päivästä vähemmän pyhää. Päin vastoin, on luonnollista, että Hänen sapatin pyhittämisensä on entistäkin tärkeämpää tärkeänä osana luomakunnan lunastusta.
Tuleeko seurakunta kokonaisuudessaan koskaan pyhittämään seitsemännen päivän sapattia? Vaikka suurin osa kristityistä luultavasti sitä ei tee, silti monet -- ne, jotka pitävät sapattia siunauksena eivätkä taakkana -- tulevat sen pyhittämään.
Ehkä suurin syy siihen, etteivät useimmat halua pyhittää seitsemännen päivän sapattia on se, että heidän mielestään sapatin pyhittäminen on taakka. Sunnuntain pitäminen "sapattina" ei ole yhtä vaativaa. Kuitenkin syvällä sisimmässämme me kaikki tiedämme, että Jumalan yhteydessä vietetty aika Hänen tahtonsa mukaisesti johtaa suuriin hengellisiin siunauksiin.
Tämä ei tarkoita sitä, etteivät uskovat saisi enää osallistua sunnuntain jumalanpalveluksiin. Mutta mitään oikeaa syytä ei ole siihen, ettei vietä myös sapattia. Kysymys ei ole siitä, pitäisikö osallistua jumalanpalvelukseen sunnuntaina vai ei. Kysymys on siitä, pitäiskö pyhittää sapatti vai ei.
Sapatin pitäminen ei välttämättä edellytä jumalanpalvelukseen osallistumista, vaikka se Israelissa olikin yhteen kokoontumisen aika (3. Moos. 23:3). Sapattiin sisältyy paljon muutakin kuin kirkossa käyminen.
Kun tosi uskovat ajetaan laitoskirkoista näinä lopun aikoina, löytävätkö he pakopaikan kokoontumalla yhteen sapattina? Tuleeko tästä erottava tuntomerkki hallinnon asettamien kirkkojen ja Jumalan voiteleman seurakunnan välillä? Tämä on pelkkää spekulointia, mutta tuntuisi loogiselta, että Jumalan määräämä päivä tulee saamaan etusijan Hänen kansansa sydämissä verrattuna ihmisten asettamiin päiviin.
Valinta on meidän. Käytämmekö Jumalalle tarkoitetun ajan omiin huvituksiimme vai omistammeko sen Hänelle? Kun lopullinen koetus huomenna tulee, lankeammeko siksi, ettei meillä ollut halua ottaa vastaan Hänen voimaansa tänään?