IRC-Galleria

SATURNAALIT

Joulukuun 25. päivä oli Rooman saturnaalien viettopäivä, jota juhlittiin roomalaisen Saturnus-jumalan kunniaksi. Päivä osuu yleensä talvipäivän seisauksen aikaan — eli siihen päivään, jonka jälkeen päivät alkavat pidentyä ja ihmistä siunataan luonnon uudestisyntymisellä. Muinaisille pakanakulttuureille tämä oli jumalten syntymäpäivä, joka antoi ihmiskunnalle toivon kaikesta siitä elämästä, jota maa tuottaa kevään ja kesän kuukausina.
Vanhassa roomalaisessa kalenterissa 25. joulukuuta oli merkitty Voittamattoman Auringon syntymäpäiväksi eli Dies Natalis Invicti Solis -nimiseksi. Kun roomalaiskatolinen kirkko alkoi käyttää valtaansa Rooman sotilasvallan tuella, sen taktiikkana oli käyttää sitä taitavasti taivuttelemalla pakanalliset roomalaiset roomalaiskatolisen kirkon edustamaan kristinuskon lajiin muuttamalla pakanalliset juhlat "kristillisiksi" juhliksi. Niinpä tietyt pakanajumalien kunniaksi vietetyt juhlat muutettiin ainoan tosi Jumalan ja Hänen Kristuksensa, Jeesuksen kunniaksi vietetyiksi juhliksi. Aikaa myöten monet pakanajumalat nimettiin uudelleen kirkon edesmenneiksi pyhimyksiksi ja pakanajuhlista tehtiin "pyhäpäiviä", joita oli vietettävä heidän kunniakseen.
Erityisen pyhiä olivat auringon kunniaksi vietetyt juhlat, ei ainoastaan roomalaisille, vaan myös niille kulttuureille, jotka olivat sitä edeltäneet. Muinaiset kaldealaiset ja egyptiläiset viettivät juhlia ja noudattivat lakeja, joiden tarkoituksena oli juhlia auringon syntymäpäivää.
Lähes 1400 vuotta ennen Jeesuksen syntymää Akenaten-niminen faarao-mystikko teki auringosta symbolin, jossa jokainen sen säteistä päättyi ihmiskäteen. Hän kutsui sitä nimellä Aton — maailman valo. Akenaten julisti, että Aton antoi valonsa kaikille kansoille, kaikille roduille ja kaikenlaisille olennoille. Aton ei tuominnut, vaan antoi yksinkertaisesti iankaikkisen valon ja elämän. Tämän päivän uskonnolliset humanistit esittävät samanlaisen kuvan persoonattomasta Jumalasta.
Muinaiset pakanat samaistivat luonnon ja Jumalan ja palvoivat enemmän luotua kuin Luojaa (Room. 1:25). Tämäkin on aikamme uskonnollisten filosofien synti, kun he samaistavat ihmisen Jumalaan tai uskovat, että Jumala on kaikissa.
Koska Jumalan totuus oli ihmisen tiedossa alusta asti, pakanallisessa opetuksessa ja kristillisessä opetuksessa on samankaltaisia piirteitä. Mutta Raamattu, joka määrittelee oikean uskon Jumalaan on Jumalan totuutta; kaikki muut uskonnolliset filosofiat — jopa "kristityiksi" kutsutut — ovat Jumalan totuuden väärennöstä.

KRISTUKSEN MESSU (Christ's Mass)

Englanninkielen joulua tarkoittava sana 'Christmas' on tiivistelmä sanoista 'Christ's Mass', joka on erityinen roomalaiskatolinen messu, jota vietetään Jeesuksen syntymän kunniaksi. Joulu on roomalaiskatolisille velvoittava pyhäpäivä, jolloin messuun osallistuminen on pakollista ja siihen osallistumatta jättäminen on "kuolemansynti" — eli niin vakava synti, että siihen syyllistyvä tuomitaan iankaikkiseen helvettiin, jos hän kuolee tunnustamatta tuota syntiään papille tai ole ainakin aikeissa tunnustaa sitä. Tällaiset velvoittavat pyhäpäivät täyttävät sellaisen legalismin tunnusmerkit, josta Paavali puhuu Gal. 4:9-11:ssä.
Katolisessa messussahan Jeesus on yhtä aikaa pappi ja uhri. Hänen pappeuttaan edustaa katolinen pappi, joka uhraa Hänet jokaisessa messussa. Katolinen kirkko opettaa, että Jumala antaa papille voiman muuttaa leivän ja viinin kirjaimellisesti Jeesuksen vereksi ja ruumiiksi, ja että niitä on palvottava samalla hartaudella kuin Jumalaa palvotaan:
Kenenkään mielessä ei saisi olla epäilystäkään siitä, etteikö uskollisten tulisi osoittaa tälle kaikkein pyhimmälle sakramentille (ehtoollishostialle) sitä samaa palvontaa, joka kuuluu tosi Jumalalle ninkuin on aina ollut tapana katolisessa kirkossa. Eikä sitä pidä palvoa yhtään vähempää, koska Kristus itse antoi määräyksen sen syömisestä." (Vatikaani II: 'The Conciliar and Post Conciliar Documents [Northport, NY: Costello Printing Co., 1975], EM ef, joka vahvistaa Trenton kirkolliskokouksen 13. istunnon: Decree on the Eucharist, luku 5; Denz. 878, 1648.)
Monet, vaikkakaan eivät useimmat roomalaiskatoliset Yhdysvalloissa ja muiss nk. protestanttisissa maissa eivät ajattele tällä tavalla eukaristiasta; he eivät myöskään välttämättä usko kaikkeen siihen, mitä roomalaiskatolinen kirkko pitää olennaisena oikeaoppiselle roomalaiskatolisen kirkon jäsenelle. Tällaista epäjumalanpalvelusta harjoitetaan ensisijaisesti niissä maissa, joissa roomalaiskatolisuus on vallassa oleva uskonto.
Vuosisatojen saatossa ja koska protestantit ovat hylänneet tällaisen messu-uhrin, sana 'Christmas' on saanut aiva toisenlaisen merkityksen suurimmassa osassa maailmaa. Sitä ei enää liitetä roomalaiskatoliseen messuun paitsi katolisilla, vaan sitä pidetään nimenomaan sinä päivänä, jolloin useimmat itseään kristityiksi kutsuvat viettävät Jeesuksen syntymäjuhlaa.
Päinvastoin kuin pääsiäinen, joka on saanut [englanninkielisen nimensä] Astarten (tai Ishtarin tai minkä tahansa pakanallisen "Taivaan Kunigattaren" nimen) mukaan, joulu on saanut [englanninkielisen] nimensä Kristuksen mukaan. Siitä huolimatta sen juuret ovat roomalaiskatolisessa eksytyksessä, joka on olemassa edelleen meidän keskuudessamme.