IRC-Galleria

JOULUKUUSI

Ikivihreät kasvit, jotka säilyttävät vehreytensä talven läpi, ovat jo kauan olleet kuolemattomuuden ja hedelmällisyyden symboleja. Egyptiläiset uskoivat, että kuusi kasvoi heidän jumalansa Osiriksen haudasta, koska hän nousi ylös tuon kuusen kautta sen jälkeen, kun hänet oli murhattu.
On sanottu, että tapa kuusen tuomisesta sisälle kotiin ja sen koristeleminen olisivat Martti Lutherilta peräisin. Hänen oletetaan halunneen saada aikaan vaikutelman kotimaansa Saksan metsissä kasvavasta kuusesta, jonka oksien läpi kauniit tähdet tuikkivat tuomalla sisään kuusen kotiinsa ja koristelemalla sen kynttilöin, jotka kuvasivat tähtiä.
Puiden koristelun alkuperä on hukkunut muinaisuuden hämärään. Mutta lähes jokaisessa kulttuurissa, ainakin kristinuskoon kääntyneillä, on sellaisia perinteitä. Jo hyvin kauan on ollut tapana tuoda talvella ikivihreiden kasvien oksia kotiin tuomaan hyvää onnea ja toivoa hedelmällisestä uudesta vuodesta.
Monet kristityt lainaavat Jeremia 10:2-4:ää kuvauksena joulukuusen alkuperästä. Mutta raamatuntutkijat ovat yleensä sitä mieltä, että siinä viitataan Asera-karsikoihin, joita pystytettiin kanaanilaisen jumalattaren Aseran (aka, Ashtoreth, Astarte ja Anatha) kunniaksi. Jotkut raamatunselittäjät sanovat, että noissa jakeissa mainittu perinnäistapa oli peräisin kaldealaisilta, jotka kaiversivat puita astrologisten kuvioiden mukaan. Raamatussa ei puhuta mitään puiden kaivertamisesta minkään tietyn muotoisiksi, vaan siinä sanotaan ainoastaan, että se kaadettiin metsästä ja koristeltiin hopealla ja kullalla.
Nykyajan joulukuusen edeltäjä oli paratiisin hyvän- ja pahantiedon puu. Keskiajan kirkoissa joulukuun 24. päivää vietettiin Aatamin ja Eevan päivänä, jolloin esitettiin näytelmiä näiden meidän esivanhempiemme syntiinlankeemuksesta. Tarkoituksena oli esittää, että Jeesus, joka on "toinen Aatami", tuli pelastamaan sen, minkä ensimmäinen Aatami menetti. Paratiisin puu oli havupuu, josta riippui omenoita kielletyn hedelmän symbolina. Jos legenda Martti Lutherin kynttilöin koristellusta joulupuusta on totta, on mahdollista, että hän vain oli lisännyt jotain paratiisin puuhun, koska nimenomaan Saksassa tuo tapa oli yleisin.
Jotkut, jotka uskovat, että joulupuu oli peräisin kaldealaisilta ja että tähti, joka on nykyään joukuusen latvassa ei ole muisto tähdestä, jota itämaan tietäjät seurasivat, vaan viittaa pikemminkin niihin tähtiin, joiden puoleen muinaiset kaldealaiset kääntyivät saadakseen ohjeita elämäänsä.

SANTA CLAUS ELI JOULUPUKKI

Nimityksen Santa Claus uskotaan olevan väännös hollanninkielisestä nimityksestä "Sant Nikolaas" (Sant-Ni-Klaus) [eli pyhä Nikolaas]. (Roomalaiskatolisen kirkon pyhimykseksi julistama) pyhä Nikolaus määrättiin Myran piispaksi hurskaan maineensa nojalla. Kerrotaan, että hän avusti köyhiä ja antoi lahjansa aina nimettömänä. Muistoksi hänen anteliaisuudestaan äidit piilottivat lahjoja ja kertoivat lapsilleen, että pyhä Nikolaus oli jättänyt lahjat heille.
Roomalaiskatolinen kirkko kunnioittaa pyhää Nikolausta lasten suojeluspyhimyksenä, koska häntä pidettiin hurskaana ja hänen kerrottiin tehneen ihmeitä, joiden päähenkilönä oli yleensä lapsi ja koska hänen uskottiin antaneen lapsettomille pariskunnille hedelmällisyyden.
Pyhää Nikolausta koskevat legendat muistuttavat monessa suhteessa muinaisesta egyptiläisestä Bes-jumalasta kerrottuja taruja. Bes kuvattiin tukevaksi, tonttumaiseksi olennoksi, joka oli pienten lasten suojelija. Sen sanottiin asuvan Pohjoisnavalla ja ahertavan koko vuoden valmistaen kilteille lapsille leluja. Santa Claus ja häneen liitetyt perinteet ovat kehittyneet tästä muinaisesta pakanallisesta uskomuksesta.
Besiä vastaava roomalaisten jumala oli Saturnus, vanha mies, joka asui Pohjoisnavalla ja toi lapsIlle ikivihreän puun oksan ja uudenvuodenlahjan.
Nykyään lapset odottavat Santa Clausin nimellä tunnetulta Besiltä tai Saturnukselta kaikenlaista hyvää joulun aikaan. Monien mielissä on joulupukki eli Santa Claus tärkeämpi kuin Jeesus. Jos kysyisit sattumanvaraisesti monilta lapsilta, kuka on joulunajan tärkein henkilö, vastaus olisi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta joulupukki.
Tälle pakanajumalalle on annettu jopa nimitys "Kristuslapsi", kun siitä käytetään nimeä "Kriss Kringle" (väännös saksankielisestä nimityksestä "Christ Kindl"). Tämä on eräs saatanan kaikkein ovelimmista jumalanpilkan muodoista.
Eräs kaikkein useimmin esitettyjä joulupukkia puolustavia kommentteja on, että joulupukki "on vain leikkiä", joka on tarkoitettu lapsille. Kuitenkin, jos lapsi pystyy ymmärtämään joulupukin, hän pystyy kyllä ymmärtämään Jeesuksenkin.
Kun lapset varttuvat ja saavat tietää, että joulupukki onkin "vain leikkiä", eivätkö he helposti ajattele, että Jeesuskin on vain satua? Tämä on suurin vaara siinä, kun uskotellaan lapsille satuja ja tarinoita, jotka ovatkin oikeastaan kulttuuriin kuuluvaa taikauskoa. Jollei lapsella ole elävää uskoa, joka pitää hänet lähellä Jumalaa Jeesuksen kautta, hän on taipuvainen pitämään uskoa Jumalaan samanlaisena kuin uskoa joulupukkiin. Kasvaessaan isommaksi hän saattaa hylätä molemmat.

MISTELINOKSA

Mistelinoksan alla suutelemisen perinne on alkuisin muinaisilta druideilta. Mistelillä uskottiin olevan tiettyjä maagisia ominaisuuksia, koska se oli pyhä kasvi ja hedelmällisyyden symboli.
On epäselvää, miksi suuteleminen yhdistetään mistelinoksaan. Mutta koska misteli oli hedelmällisyyden symboli, on järkeenkäypää, että kun se yhdistettiin suutelemiseen, se viittasi pikemminkin seksuaaliseen kuin platoniseen suudelmaan. Perinteen sanotaan olevan peräisin kelttiläisten juhannusaaton remujuhlista, jolloin misteleitä poimittiin. Tuon juhlan aikana miehet suutelivat toisiaan homoseksuaalisuutensa ilmauksena. Tapa laajeni myöhemmin koskemaan sekä miehiä että naisia.
Joidenkin historiantutkijoiden mielestä mistelinoksan alla suuteleminen on jäänne roomalaisten saturnalia-juhliin liittyvästä temppeliprostituutiosta ja seksuaalisista orgioista.
Nykyään antaa mistelinoksa ihmisille tekosyyn ilmaista kiintymystä jotain toista kohtaan. Ilman sitä he eivät ehkä rohkenisi ilmaista sellaisia tunteita hylätyksi tulemisen pelossaan. He saavat tietää tällä tavoin nopeasti, ovatko tunteet molemminpuoliset.

JOULUHALKO

Sanalla joulu ei ole mitään tekemistä Kristuksen kanssa, vaan se on kelttiläinen uskonnollinen juhla, joka liittyy talvipäivän seisaukseen. Sitä mukaa kuin kristinusko levisi pohjois-Eurooppaan, kelttiläisten ja germaanien juhla Julmond sekoittui Kristuksen syntymän juhlintaan. Sanan Jul uskotaan liittyvän germaanien sanaan Iul tai Giul, joka tarkoittaa "pyörivää pyörää", joka vuorostaan on pyörivän auringon symboli. Toisen teorian mukaan sana Jul tulee sanasta Geola, joka tarkoittaa 'juhlaa' ja tarkoitti toisinaan koko joulukuuta.
Joulujuhlan aikaan käytettiin koristeluna ikivihreitä puita ja oksia, koska ne symboloivat keväällä henkiin heräävää elämää.
Kaikissa muinaisissa kulttuureissa tuli oli pyhä ja olennainen osa joulunviettoa ja välttämätön talven pimeyden karkottamisessa. Jouluhalko oli pyhä halko, jonka palava tuli lupasi hyvää onnea ja pitkää elämää. Sen tulta pidettiin yllä seuraavan joulun jouluhalon sytyttämiseen. Joka vuosi oli perheen käytävä hakemassa se eikä sitä saanut ostaa, muuten siihen liittyvät taiat eivät toteutuneet.