Ja heidän mukaansa meidän ei tuu ottaa ja olettaa että niissä olis mitään
erityistä sanomaa meidän ajalle tai tulevalle polville vaan ainoastaan
se historian opetus joka siinä on.
Tää tulkinta on ongelmallista, sillä se jättää huomioitta jumalan
yliluonnollisen kyvyn ennustaa tulevaa.
Jumala tietää mitä on tulevaisuudessa.
Tää tulkinta nousee yleensä haluttomuudesta nähdä että ihme on mahdollista,
Että jumala tekee ihmeitä.
Ja siitä haluttomuudesta että ei haluta nähdä että raamattu on yliluonnollinen.
Toinen tulkinta tapa on pofeetallishistorianllinen toiset näkevät että kirjassa
on ihhimillistä historiaa jota siellä kuvataan.
Monet sympolit tarkittavat tulkita läntisen euroopan histiriaa, ja sittense huipentuu
jeesusken paluuseen. tää tulkintamalli soveltaa meidän aikaa.
Joku on snonut että kun lukee ilmestyskirjaa niin se on sama kuin lukee
sanomalehtee. Se tulee todelisuudessa tää päivä siellä vastaan.
Tälläinen ajatus on hyvin herkkä erinlaisille tulkinnoille.
Vaikka ilmestyskirja on hyvä lukea hesarin tai keskisuomalaisen kanssa
niin se ei kuitenkaa oon päivän uutislähde. Se on pikemminkin kuin kartta joka näyttää
suurinpiirtein missä ollaan.
On myös arveluttavaa että jumalan ilmoitus ois keskittynyt vain
euroopan ja länsimaiden historiaan johon sitä yleensä sovelletaan
Ja että unohdetaan kaikki muu historia maailmassa.
Kolmas tapa tulkita ilmestyskirjaa paitsi se oisi vain osoitettu niille ihmisille jotka
vastaan tai siellä ois historian kulku ilmaistu, kolmas on fyturistinen näkökulma joka mukaan ajatellaan
että ilmestyskirja käsittelee vain lopunaikoja vain viimeisiä aikoja että siinä ei ole minkäänlaista historian näkökulmaa.
kaikille edeltäville sukupolville se on ollut vain ennustus tulevasta.
ja tän tulkinana
heikkous on siinä että ilmestyskirja menettää lohduttavan merkityksen joka sillä on aina ollu kärsivien ihmisten tukena.
Neljäs tapa tulkita on vertauskuvallinen tulkinta ja sen mukaan nähdään että ilmestyskirja on vertauskuvlillinen
ja vain vertauskuvalinen se ei kosketa mitään todellisia tapahtumia, ei menneitä eikä tulevia.
Se sisältää periaatteita, ideoita joilla jumala toimii maailmassa.
'
Mutta on vaikeeta ja mielestäni mahdotonta ajatella että
kirja joka jo alussa sanoo kertovansa mitä on ollut ja mitä nyt on ja mitä on pian tuleva, ei puhuis mitään todellisissa ajassa
ja paikassa tapahtuvista tilanteista.
Mie itse nään että ilmestyskirjassa on kaikkia elementtejä, se puhui tuolle ajalle
siinä näkyi historiallinen aikajana, historiallista kehitystä se puhuu tarkaan tulevaisuudesta ja sen vertauskuvat on täynnä sanaa
tälle ajalle. Miten ilmestyskirja rakentuu? millainen on sen rakenne? se ei ole niin kuin tavallinen romaani
jossa on mielenkiintoinen
alku, jännittävä loppu huipennus ja siinä välillä muutamia hienoja tapahtumia.
Siinä on aikahistoriallinen rakenne, siinä on alku ja loppu, siinä on juoni.
Tapahtumat on merkitty aika järjestyksessä siinä sanotaa selvästi kirjoita mitä olet nähnyt,
mitä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva. Siinä on selvästi aika järjestys.
Mutta
samalla ilmestyskirjassa on rinnakkainen rakenne. Siellä on samat tapahtumat
Kuvattu erinäkökulmista. Niissä on selvää sisäkkäissyyttä. Rakenne avautuu
kolmen setsemän ryhmän kautta. Siellä on sineetit, basuunat ja vihahmaljat.
Ensin avautuu seitsemän sineettiä,sitten avautuu seitsemä basunaa ja sitten seitsemän vihanmaljat.
Siellä on myös paitsi tämmöinen kerronallinen aikarakenne ja siellä on tämmöinen sisäkkäisyys ja
siellä on huipentuva rakenne, siellä on kiihtyvän kehityksen malli.
Ikään kuin ilmestyskirjassa annetaa
laaja kuva tapahtumista ja sen avaavat seitsemän sineettiä. Viimeinen sineetti paljastaa, seitsemän basuuna
jotka antaa vähäntarkemman kuvan tai kovinkin tarkemman kuvan ihan lopun lopusta.