Varmasti ja takaan, että teillä kaikilla käy mielessä tämä useasti kuten minulla.
Oli sitten kuin tosiuskova, niin sekin tarvii fyysistä tukijalkaa jossain elämän vaiheessa.
Sua muistan vielä useinkinyksin kun mä oon
kuin kynttilä on elämämme tää
vain pieni tuuli joskus voi liekin sammuttaa
taas toisinaan se myrskyn kestää voi
Sä olit yksi kukka vain minun tarhassain
oli terälehdet juuri auenneet
niin kaunista en kukkaa voi koskaan unhoittaa
sen kesän olit minun kokonaan
Minkä aamu toi sen ilta aina vei
näin elin nuoruuteni parhaimmain
niin jäi mun ystävät
mut jäin myös itsekin
oli syksy tullut myös mun elämään
Nyt katson käsiin vanhoihin ja töihin tehtyihin
ne kyneleistä täyttyis tunnen sen
tää aika elämästä on vuoro itkuun mun
ja silloin lasku maksettava on..
"ELÄMÄN KOULU ON KOVAKOULU, KOULU ELÄMÄÄN JA KUN ELÄMÄ EI OPETA TAI KOULU, NIIN ELÄMÄN KOULU OPETTAA ELÄMÄÄN JOTEN EI ITKEMÄTTÄ SITÄ TIETÄ KÄYDÄ"