IRC-Galleria

Ihminen on kuin luonnon lintu joka lentäessään maahan tipahtaa ja alkaa kärsiä, niinkuin luonnon lintu joka maassa ryömivän näkee, linnut nokkivat sokeasti ryömivän linnun, on kuin ihminen tien poskeen heitteille jätettäisi/ jätetään ja eikä minnään häntä enään pidetä.

Totuus Herrasta, Herrasta meidän luojasta ihmiseen ja ihmiseen kärsimys samoin kuin herralle, meidän luojallemme jeesukselle kristukselle joka ristiinnaulittiin, on totuus ihmisen peilikuvasta kuin peiliin katsoessa itseä häveten tekojasi, niin luojamme, herra messias jeesus kristus joka loi maailman, ja ihmisen omaksi kuvakseen, niin totta, että jumala loi taivaan ja maan ja ihmisen omaksi kuvakseen.


Maailma vihaa ihmistä, niinkuin luonnon lintu vihaa lintua, linnut nokkii maassa kärsivän linnun ja ihmiset jättävät heitteille tienposkessa makaavan ihmisen kuolemaan.

Johannes 15:18-19

18 Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä.
19Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.

JESAJA 53:

1. Kuka uskoo meidän saarnaamme,
kenelle herran käsivarsi ilmoitetaan?
Herra paljastaa pyhän käsivartensa
kaikkien kansojen nähden, ja
kaikki maan ääret saavat nähdä
meidän jumalamme autuuden.

Että kävisi toteen profetta esaiaan
sanat, jotka hän on sanonut:
" Herra kuka uskoo meidän saarnaamme,
ja kenelle herran käsivarsi ilmoitetaan?"
Mutta eivät kaikki ole olleet kuuliaisia
evankeliumille. Sillä esaias sanoo:
" Herra kuka uskoo meidän saarnaamme?"

2. Hän kasvoi herran edessä niinkuin vesa,
niinkuin juuri kuivasta maasta. Ei ollut
hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme
hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa,
johon me olisimme mieltyneet.
Niinkuin monet kauhistuivat häntä - sillä
niin runneltu, ei enään ihmisenkaltainen,
oli hänen muotonsa, hänen hahmonsa ei ollut
ihmislasten hahmo.

3. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä,
kipujen mies ja sairauksien tuttava, jota
näkemästä kaikki kasvonsa peittivät,
halveksittu, jota emme minnäkäään pitäneet.
Mutta minä olen mato enkä ihminen, ihmisten
pilkka ja kansan ja kansan hylky.

Näin sanoo herra, israelin lunastaja,
hänen pyhänsä, syvästi halveksitulle,
kansan ihhoamalle, valtiaitten orjalle:
kuninkaat näkevät sen ja nousevat
seisomaan, ruhtinaat näkevät ja
kumartavat maaten herran tähden,
joka on uskollinen, israekin pyhän
tähden, joka on minut vallinnut.
Selkäni minä annoin lyötäväksi,
poskieni parran revittäväksi,
en peittänyt kasvojani pilkalta ja
syljeltä.

Silloin he sylkivät
häntä silmille ja löivät häntä nyrkillä
kasvoihin; ja toiset sivalsivat häntä
poskelle ja he sylkivät häntä, ottivat
ruovon ja löivät häntä päähän ja
muutamat rupesivat sylkemään häntä
ja peittivät hänen kasvonsa ja löivät
häntä nyrkillä ja sanoivat hänelle:
"profetoi!"
oikeudenpalveliatkin löivät häntä
poskelle.

Ja he löivät häntä päähän ruovolla,
sylkivät häntä ja laskeutuen polvilleen
kumarsivat häntä, niin hän sanoi heille:
"Elias toisin tulee ensin ja asettaa
kaikki kohdalleen, mutta kuinka sitten
on kirjoitettu ihmisen pojasta, että
hän on paljon kärsivä ja tuleva halveksituksi?
ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä
tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään.
Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän
ruhtinaan väki.
'
Mutta hän itse saa loppunsa tulvassa.
ja loppuun asti on oleva sota:
hävitys on säädetty, ja käy
hänen edellään eliaan hengessä ja voimassa,
kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen
ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun,
näin herralle toimittaaksensa valmistetun
kansan.

Ja hän on kääntävä jälleen isien sydämet
lasten puoleen, etten minä tulisi ja voisi
maata, vihkisi sitä tuhon pmaksi.
Sillä hän on se, josta prefetta esaias
puhuu sanoen: Huutavan ääni kuuluu erämäässä:
' valmistakaa herralle tie, tehkää polut hänelle
tasaisiksi. ja heidän kulkiessaan alas vuorelta
hän teroitti heille, etteivät kenellekkään kertoisi,
mitä olivat nähneet, ennenkuin vasta sitten,
kun ihmisen poika oli noussut kuolleista.

Onko kukaan hallitusmiehistä uskonut häneen
tai kukaan fariseuksista? kuitenkin useat
hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta
fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet,
etteivät joutuisi synagoogasta erotetuksi.
Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistamme:
ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei
monta mahtavaa, ei monta jalosukulaista.
Sitä, jota ei kukaan tämän maailman
valtiasta ole tuntenut - sillä jos he
olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden
herraa ristiinnaulinneet.