IRC-Galleria

LEE GRADY USKALTAA ESITTÄÄ KYSYMYKSIÄ
Toukokuun 14. päivänä vuonna 2008 Charisma-lehti julkaisi päätoimittaja J. Lee Gradyn kirjoituksen, jossa oli ensimmäiset Lakelandiä koskevat kysymykset. Mielestäni se oli erittäin urhoollista, koska tähän mennessä koko karismaattinen maailma oli jo varsinaisen ”Lakeland-manian” pauloissa. Grady otsikoi artikkelinsa näin: ”Vilpittömiä kysymyksiä Lakelandin herätyksestä” (Honest Questions about the Lakeland Revival). Hän aloitti huomauttamalla: ”Kannatan mitä tahansa palavan herätyksen pyhää esiinpuhkeamista. Mutta pitäkäämme huoli, että varjellumme ylpeydeltä ja erehdykseltä.” Grady käytti ison osan artikkelista yrittäen ilmeisesti kulkea keskitietä, mutta kun hän lopulta pääsi niihin kolmeen asiaan, joista varoitti Kristuksen ruumiista, ei sanoja säästelty. Varoitukset ovat tässä alla:
”1. Varo väärää tulta […] Pelkään että Lakelandissä saarnataan hienovaraisesti myös toista viestiä – viestiä, jota kulttiasiantuntijat kuvailisivat hengelliseksi väärennökseksi. Bentley on yksi monista karismaattisista pastoreista, jotka usean viime vuoden aikana ovat korostaneet enkeleitä. Hän on opettanut enkeleistä, jotka tuovat taloudellisia läpimurtoja tai ilmestyksiä, ja hän viittaa välillä enkeliin nimeltä Emma, jolla oletetusti oli osansa erään profeetallisen liikkeen alullepanossa 1980-luvulla Kansas Cityssä. Bentley kuvailee Emman hulmuavaan valkoiseen vaatteeseen pukeutuneeksi naiseksi, joka leijuu viitisen senttiä lattian yläpuolella […] Tässä tarvitaan nyt varovaisuutta! Meillä ei ole mitään asiaa opettaa Jumalan omia olemaan yhteydessä enkeleiden kanssa tai tavoittelemaan ilmestyksiä enkeleiltä. Ja jos mikä tahansa herätysliike – kuinka jännittävä tai palavahenkinen tahansa – sekoittaa tätä vierasta tulta Jeesuksen evankeliumiin, tulokset voivat olla tuhoisia [...]
2. Varo omituisia manifestaatioita […] Monissa viimeaikaisissa karismaattisissa herätyksissä pastorit ovat antaneet ihmisten käyttäytyä puhujalavalla kuin epileptikot. Lisäksi pastorit ovat pitäneet heidän huomiohakuisia elkeitään Pyhän Hengen aikaansaamina. Saatamme ajatella kaiken sen tapahtuvan leikillään (’mehän vain hulluttelemme’ Jumalalle), mutta meidän tulisi olla enemmän huolissamme siitä, että sellainen käytös ruokkii lihallisuutta ja murehduttaa Pyhää Henkeä. Kun ihmisiä rohkaistaan epätavallisiin manifestaatioihin, he voivat itse asiassa saada nytkähtelemisestä, tärisemisestä, huutamisesta tai päihtyneenä käyttäytymisestä uskonnollisen ’pilvikokemuksen’. (Olen ollut jopa lähellä ihmisiä, jotka vääntelehtivät kuin tuskissa tai päästelivät seksuaalisia äännähdyksiä, ja uskoivat sen olevan aito hengellinen kokemus.) [...]
3. Varo yletöntä kehumista ja liioittelua... Lakelandin herätyksen kielenkäytössä on ollut piirteitä, jotka ovat luoneet miltei jotain sirkusnumeroa muistuttavan ilmapiirin. Ihmisiä kutsutaan: ’Tule ja ota. Ihmeitä oletetusti ’poksahtelee ilmoille kuin popcorneja’. Kokouksen järjestäjät ylistävät Lakelandiä historian suurimmaksi herätykseksi[...]”
Artikkeli teki minuun suuren vaikutuksen. Vaikka Lee Grady pitää siinä Lakelandiä yhä ”oikeana herätyksenä”, hän onnistui tuomaan esiin joitain todellisia varoituksia Kristuksen ruumiille. Ainakin joku oli huolissaan kallisarvoisista lampaista! Ja tämä oli vasta ensimmäinen monista hälytyksistä, joita Lee Grady vielä antaisi.

OMITUISIA MANIFESTAATIOITA
Sillä välin Lakelandin ”voitelu” levisi pidäkkeettömästi ympäri maailman. Kokoukset Floridassa kasvoivat huikeasti, ja sadoittain johtajia ryntäsi sinne hakemaan tätä ”välitettävää” voitelua, jonka he veivät sitten omalle väelleen. Yksi silminnäkijä kuvaili jonoja, joissa ihmiset Floridassa vastaanottivat voitelun: ”Niin kauas (ja tarkoitan kauas) kuin saatoin nähdä, lattialla oli valtavat määrät ihmisiä, jotka nytkähtelivät, tärisivät, olivat huumaantuneen, poissaolevan tai tiedottoman näköisiä.” Eräs mies Floridan Clearwaterista kirjoitti minulle, että joukko ihmisiä hänen seurakunnastaan oli osallistunut herätyskokouksiin ja tuonut sitten ”voitelun” mukanaan. Näin hän kuvaili: ”Tällaisia vaikutuksia olen nähnyt ihmisillä, jotka ovat osallistuneet Lakelandin kokouksiin ja joiden päälle on pantu kädet tai jotka vakuuttavat, että heille on välitetty se ”henki”.
- He tulivat takaisin eräänlaisessa lapsenomaisessa juopuneen tokkurassa.
- Kuvauksia palamisen tunteesta joko suonissa, päässä tai vatsassa.
- Tanssimista kuin juopuneena [...]
- Sopimatonta huutamista ja kiljumista kuin olisivat jalkapallo-ottelussa.
- Nuoret miehet viheltävät/ujeltavat aina uudestaan ja uudestaan ja pitelevät päätään ja väittävät, että ’tuntevat Pyhän Hengen aikovan halkaista heidät kahtia’...
- Naiset vääntelehtivät ja tykyttävät edestakaisin kuin jokin näkymätön voima raiskaisi heitä takaapäin.
- Juopunutta hallitsematonta naurua keskellä juhlallista rukoushetkeä.
- Ihmiset ’kaatuvat hengessä’ [...], lakoavat maahan eivätkä pysty liikkumaan (aivan kuin jokin pitelisi heitä maassa) [...]”

Toinen silminnäkijä Havaijilta kertoi ”Floridan voitelun” tulosta Havaijille: ”Pannessaan kädet ihmisten päälle pastori huusi kovaa: ’TULTA!!!’ Ihmiset kellahtivat kuin keilat. Porukkaa oli kaikkialla pitkin lattiaa [...] he ulvoivat, itkivät ja nyyhkyttivät ahdistuksissaan, nauroivat, tärisivät. Jotkut kouristelivat voiman vaikutuksesta ja kuukahtivat maahan, kuin jokin salama olisi iskenyt heitä päähän.” Eräs toinen mies Yhdysvaltain koillisosasta kirjoitti: ”Menin West Haveniin, Connecticutiin, viime viikonloppuna. Sen piti olla tilaisuus, jossa joukko pastoreita kokoontuu yhteen rohkaisemaan toisiaan ja rukoilemaan yhdessä. Jotkut heistä olivat käyneet Lakelandissä, ja he nytkähtelivät ja huusivat: ’Ooouuuuuuuuu’ ja rupesivat sitten kertomaan, kuinka Bob Jones nimitti sitä kolmanneksi aalloksi [...] He olivat kaikki, niin kuin he sanovat, juovuksissa Pyhästä Hengestä […] Eilisiltana se seurakunta Connecticutissa aloitti omat herätyskokoukset, joissa he välittävät sitä eteenpäin, ja se on alkanut virrata siellä.[...] Maamme koilliskolkasta on todella tulossa sen keskuspaikka. Siellä on kaikkialla kokouksia, joissa sitä välitetään, ja niistä kerrotaan tietoa päivittäin. Minulle sanotaan, että olen harhassa, kun kyseenalaistan sen. He sanovat minulle, että vastustan Pyhää Henkeä [...]”

Kuukausia myöhemmin eräs nainen kirjoitti minulle omasta kokemuksestaan: ”Kävin Lakelandissä kolme kertaa. Se veti minua tosi paljon puoleensa. Luulin todella, että se oli Jumalasta [...] Sain niin monia yliluonnollisia kokemuksia: näin mystisen Jeesuksen, jolla oli kolmas silmä, enkelit puhuivat minulle, näin näkyjä. Tempauduin mukaan. Yhden kokemuksen sain tyttäreni ollessa samassa huoneessa kanssani, ja hän koki saman kuin minä. Karjuin kuin leijona, päälläni oli kultapölyä ja koin monenlaista muutakin. Pahinta, mitä minulle tapahtui oli, että se muuttui seksuaaliseksi. Väärä Jeesus lähestyi minua seksuaalisesti, ja minä lankesin siihen. En vielä tänäkään päivänä tajua, kuinka saatoin olla niin harhassa. Olen ollut kristitty jo 16 vuoden ikäisestä. Nyt olen 49 [...] Lankesin päätä pahkaa... Nielin syötin koukkuineen päivineen. Kun tulin kotiin viimeiseltä Lakelandin-käynniltä, tajusin sen olevan demonista, ja demonit kirjaimellisesti ympäröivät ja peittivät minut. Se oli niin hirvittävää, kaikki se mitä koin – et voi kuvitellakaan [...] Näin demoneita, ja minuun kajottiin seksuaalisesti ja piinaavasti yhtenään [...] Siitä on nyt puolitoista vuotta, ja taistelen vieläkin niitä demonihenkiä vastaan. Huudan Herraa joka päivä vapautuakseni kokonaan. Se on ollut karmeaa. Olen sanoutunut siitä irti ja tehnyt parannuksen, mutta yhä kamppailen. Kuinka tästä voi vapautua?”

Myös eräs toinen nainen kirjoitti minulle myöhemmin – ja huomaat, kuinka jopa kelpo kristityt saattoivat joutua tämän liikkeen pauloihin: ”Kun Lakelandin herätys alkoi [...] lähetit sähköpostilistalla varoituksen, ja minä puolustin Toddia. Motiivini oli, ettei saa olla tuomitseva häntä kohtaan. Minä, kuten muut, olen ollut niin nälkäinen Jumalan puoleen, pyytänyt, että hän tekisi jotain tässä kauheassa tilanteessa, missä olemme tässä maassa. Olin väärässä. Väärässä puolustaessani Toddia ja väärässä hyökätessäni sinua vastaan. En voi muuta kuin sanoa, että nyt todella käsitän. Se tapahtui eräänä iltana nähdessäni, kuinka eräs nainen, josta huomasin selvästi, että hänessä vaikutti demonihenki, tuotiin ylös lavalle ja häntä kannustettiin. Hän vääntelehti niin ankarasti, että seisoi välillä kirjaimellisesti niskansa varassa vartalon ollessa täysin suorana ilmassa. Naisparka sai varmaan kivuliaita hiertymiä matosta sinä iltana […] Kun tulin karismaattiseen liikkeeseen 1970-luvun puolivälissä, kokemus oli ihana – hyvin raamatullinen. Ja olet oikeassa, että Toddin kokouksissa nähdyn kaltaisia manifestaatioita pidettiin tuohon aikaan demonisina ja ihmisille rukoiltiin vapautumista [...]”