IRC-Galleria

Kuten sanoin, yllä olevan sähköpostin on vahvistettu olevan erään tunnustetun Brownswillen rukousjohtajan kirjoittama. Toivon että ymmärrät, miksi olin niin huolissani siitä hengestä, jota siellä välitettiin eteenpäin, koska Pensacolaan rynnisti uskovia kaikkialta maailmasta hakemaan tätä voitelua omaan seurakuntaansa. Minusta tuntui, ettei minulla ollut valinnanvaraa, vaan asiat oli puhuttava suoraan kallisarvoisten lampaiden takia – ja että se oli tärkeää ja tehtävä kiireesti. Tähän vaiheessa emme enää olleet vain maailman laitamilla olevia pikkunappuloita, joista kukaan ei perustanut. Olimme yhä pieniä, mutta monet ihmiset välittivät aineistoamme eteenpäin kaikkialla maailmassa. Jopa tri. Michael Brown itse koki, että hänen täytyi kirjoittaa artikkeleita erityisesti niitä asioita vastaan, joita käsittelimme. Kaikkialta maailmasta meihin kohdistunut paine tehdä myönnytyksiä ja peräytyä oli rajua. Mutta kun todella katsoin TOSIASIOITA ja johtajien OMASTA SUUSTA lähteneitä lausuntoja, tajusin yksinkertaisesti, ettemme voisi koskaan lopettaa varoittamista. Invaasio oli todellakin meneillään, ja tuli mitä tuli, meidän oli tärkeää pysyä kannassamme. Nämä ajat olivat kuitenkin vaikeita ja painostavia. Luonnollisesti se, mistä meitä pääasiassa syytettiin, oli ”tuomitseminen” tai ”uskonnollisuus”. Monet nimittivät meitä ”veljien syyttäjiksi” ja muilla kauheilla nimillä. Kun tätä jatkuu kuukausikaupalla, se voi alkaa kuluttaa ihmistä. Mutta miten sellaisessa tilanteessa voi peräytyä? Mitä tapahtuu kallisarvoisille lampaille, jos kukaan ei enää varoita uhkaavasta vaarasta heitä? Eivätkö Jeesus ja apostolit julkisesti varoittaneet tietyistä toimijoista heidän aikanaan – koska nämä olivat lampaille vaarallisia? Pitäisikö meidän vain sulkea suumme ja antaa vieraiden henkien eksyttää ja tuhota seurakuntaa? Eikö meitä Raamatussa käsketä varoittamaan Kristuksen ruumista, jos näemme sellaista tapahtuvan? Emme me HALUNNEET tulla tunnetuiksi kielteisinä vastarannan kiiskinä, mutta kerro, oliko meillä mitään valinnanvaraa?

YHÄ SAIRAAMPAA JA SAIRAAMPAA
Toivon että alkaa olla selvää, mistä sellaisten miesten kuin Todd Bentley ja John Crowder ”juopuneet” elkeet tarkalleen olivat peräisin. Se kaikki alkoi jo Rodney Howard-Brownesta ja Toronton siunauksesta. Nämä kaverit ovat yksinkertaisesti ”vallankumouksen lapsia”. Mutta siltä varalta, ettet ole vielä kokonaan tajunnut, kuinka läheisiä nämä kytkökset ja henget ovat, tässä on jotain, mikä yksinkertaisesti lisää sairautta sen sairauden päälle, mitä olemme jo nähneet. Sen nimi on ”Uuden viinin juoppolaulu” (New Winos Drinking Song), ja sen julkaisivat joitain vuosia sitten Toronton liikkeessä mukana oleva varsin merkittävä pariskunta, Richard ja Kathryn Riss. Alla on otteita sähköpostista, jonka he lähettivät New Wine -postituslistalla oleville tehdessään laulua tunnetuksi: ”Hyvät uuden viinin juopot, En ole laulujentekijä, enkä lauluntekijän poika, mutta Herra antoi minulle ’Uuden viinin juoppolaulun numero yksi’ (New Winos Drinking Song Number One). Sitä voidaan laulaa ‘This the Gift to be Simple’ -laulun nuotilla tai ‘When the Roll is Called Up Yonder’ -laulun nuotilla. Katso, saako se sinut juopumaan yhtä lailla kuin minut! Se menee näin:
Olen bilehile, juhlaeläin, joka popsii Jumalan kaukalosta
Olen Jeesus-narkkari, enkä voi saada kylliksi!
Olen alkoholisti, joka kaipaa sitä suurenmoista Uutta Viiniä
koska Pyhä Henki kaataa ja minä sen kun juon!
Nyt nauran kuin idiootti ja haukun kuin koira
Jos en selviä, loikin ehkä pian kuin sammakko!
Kieun kuin kukko päivänkoittoon asti
koska Pyhä Henki liikkuu enkä voi pysyä pois!
Nyt karjun kuin väijyvä naarasleijona
Nauran ja nytkyn, ehkä huhuilen kuin pöllö!
koska Jumalan pyhä virta alkoi pulputa minussa
Se läikkyy yli ja vapauttaa minut!
Niinpä rouskutan ja dippaan ja tanssin ympäriinsä
koska penkissä oli hyvä mutta lattialla hauskempaa!
Joten pompin kuin kengurukepillä, sitten kaadun lattialle,
koska Pyhä Henki liikkuu ja minä vain haluan LISÄÄ! […]