IRC-Galleria

kun uskonnonopettajamme antoi meille läksyksi opetella ulkoa joitain Sananlaskujen kirjan jakeita. Niissä vaikutti olevan jotain sellaista syvällisempää viisautta, että mielenkiintoni heräsi muitakin Salomonin sananlaskuja kohtaan.
Kesällä 1969 pyrin Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Motiivi oli mielenkiintoni biologiaa, kemiaa ja muita luonnontieteellisiä aineita kohtaan. Tutustuin ennakolta lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelmaan ja innostuin siitä valtavasti. Pääsykokeita varten opettelin monien muiden tavoin lukion biologian kirjamme suurin piirtein ulkoa -kuitenkin sillä poikkeuksella, että evoluutiolukuun en juurikaan kiinnittänyt huomiota, koska evoluutiolla ei mielestäni ollut mitään tekemistä lääketieteen kanssa. Karsintakurssien pääsykokeen toinen kysymys kuitenkin kuului ”Ihmisen sukupuu Kurténin mukaan”. Tämä oli järkytys. Taisin tuolloin hätäpäissäni peräti luvata Jumalalle, että jos pääsen opiskelemaan lääketiedettä, voin lähteä kehitysaputöihin vaikka ”pimeimpään Afrikkaan”! (Tuo lupaus on vieläkin lunastamatta.)
En päässyt Helsinkiin, joten lähdin Ranskaan osaamatta juurikaan kieltä ja tietämättä, että siellä karsinta tapahtuu vasta opiskeluaikana: kuka tahansa ylioppilastutkinnon suorittanut voi kirjoittautua lääketieteelliseen tiedekuntaan, mutta suurin osa lentää ulos jo ensimmäisenä vuonna!
Mukaan otin Raamatun, mutta luin siitä vain noita rakastamiani Salomonin kirjoituksia, sananlaskuja ja Saarnaajaa. Ennen matkaan lähtöä olin käynyt viiden viikon ranskan pikakurssin ja perillä opettelin kieltä omin päin iltaisin ja öisin. Kuin ihmeen kaupalla selvisin jatkoon ja valmistuin seitsemän vuotta myöhemmin lääketieteen lisensiaatiksi.
Opiskeluaikana evoluutio ja ihmisen sukupuu eivät olleet mielessä, mutta biokemian, biologian ja fysiologian hämmästyttävä monimutkaisuus alkoivat askarruttaa. En muista, että koko aikana kukaan professori tai opettaja olisi millään tavalla edes viitannut evoluutioon vaan pikemminkin tapahtui päinvastoin: Muistan esim. neurofysiologian opettajamme Karlin, joka selittäessään hermoimpulssin nopeaa ja hyppäyksellistä kulkua myeliinituppien peittämissä aksoneissa totesi: ”Todella neron keksintö tämä impulssin hyppäyksellinen johtuminen; ilman sitä meitä ei olisi!” Biologian ja fysiologian kurssien jälkeen aloin uskoa, että elämän täytyy olla suunnittelun tulosta. Evoluutiota ei koskaan tarjottu selitykseksi niille biologian ja fysiologian ilmiöille, joita meille opetettiin Pasteurin nimeä kantavassa yliopistossamme. Ehkä siellä vielä tuohon aikaan kunnioitettiin tuon nimen omistajaa, suurta tiedemiestä ja kreationistia Louis Pasteuria, joka voitti Ranskan tiedeakatemian palkinnon todistaessaan kokeellisesti, että vain elämä voi synnyttää elämää. (Ja jota ei ole voitu kumota useista yrityksistä huolimatta.) –Kurténin sukupuuta ei näytetty tuntevan. Vaikka sukupuukysymys olikin allekirjoittaneelle shokki, kesti sitä vain vähän aikaa. Olisin menettänyt elämästäni todella paljon, jos Helsingissä olisi kysytty jotain biologiasta ja olisin päässyt sinne opiskelemaan.
Suomeen palattuani luin erään Eric von Dänikenin kirjan, jossa hän väitti ufojen joskus vierailleen maapallolla. Hän myös väitti, että nykyisen Raamattumme tekstit ovat varhaiskirkon oman mielensä mukaan sensuroimia ja ”toimittamia”. Koska olin aina tuntenut syvää kunnioitusta Salomonin kirjoituksia kohtaan, päätin ottaa selvää Dänikenin väitteistä. Motivaatiota lisäsi vielä se, että lääketieteen opintojeni ansiosta olin tullut kaikkea muuta kuin vakuuttuneeksi darvinistisesta luomiskertomuksesta. –Ja tietysti taustalla kummitteli tuo Kurténin sukupuu. Minusta nämä olivat niin suuria kysymyksiä, että yritys selvittää niitä vaikutti vaivan arvoiselta. Olen aina ollut jonkin sortin evidentialisti, henkilö, jonka mielestä tässä niin monenlaisten oppien maailmassa väittämät tai usko johonkin pitäisi pystyä edes jotenkin perustelemaan. Epäilin Dänikeniä kuin myös Darwinia ja Kurténia ja päätin ottaa selvää löytyykö heidän väitteidensä tueksi mitään evidenssiä.
Tutkimusmatkaani kuului tietysti myös Raamatun opiskelu. Siinä törmäsin melko pian kirjan lukuisiin ennustuksiin ja totesin hämmästyksekseni, että melkoinen osa niistä oli jo toteutunut: Danielin ym. ennustukset Israelin valtion uudelleen perustamisesta vielä toisen kerran maailmanlaajuisen diasporan jälkeen oli toteutunut v. 1948 eli vuotta ennen syntymääni. Huomasin juutalaisen kansan aivan ällistyttäväksi sekä Raamatun, historian että nykypäivän valossa. Kurssillani oli paljon juutalaisia ja opiskelukaupungissani asui Ranskan suurin juutalaisyhteisö, omassa pienryhmässäni oli juutalainen jne. En voi koskaan unohtaa juutalaisia opiskelutovereitani. Siihen aikaan ihmettelin heitä, joskus kadehdinkin, ja näin jälkikäteen muistellen taisin olla yhteen aikaan melkein antisemitisti. Vasta muiden Raamatun tekstien kuin Salomonin kirjoitusten lukeminen avasi silmäni juutalaisten suhteen. –Ja oikeastaan vasta sitten tajusin senkin, että myös Salomo oli juutalainen! Napoleon tuskin oli mikään mallikristitty. Mutta hän kuitenkin uskoi Jumalan olemassaoloon. Kerran Laplace, kuuluisa matemaatikko ja ateisti, vaati häneltä perusteluja uskolleen. Napoleon vastasi yhdellä sanalla ”juutalaiset”. -Hän oli enemmän kuin oikeassa. Juutalaiset eivät ole mikään mallikansa siinä missä tuskin mikään muukaan kansa sitä on. Tämä jos mikään käy Raamatustakin varsin selvästi ilmi. Mutta heille on annettu erikoisrooli ihmiskunnan historiassa. Niinpä sukukuntamme historia ja monet sen saavutukset niin hyvässä kuin pahassa nivoutuvat juutalaisen kansan historiaan. Ateistille ajatus, että Jumala olisi aktiivisesti vaikuttamassa historiaan, on kauhistus. Mutta on selvää, että jos historia olisi pelkkää determinististä syyn ja seurauksen lakia, juutalaiset olisi hävitetty sukupuuttoon jo ajat sitten. Kirjassa, jossa on niin syvällistä viisautta kuin mitä on meille ilmoitettu Salomonin kautta tai Jeesuksen puheissa, tai joka kuvaa holokaustia tai täydellistä ympäristötuhoa jopa tuhansia vuosia ennen niiden tapahtumista, täytyy olla jotain muutakin kuin inhimillistä. Tällainen kirja ja sitä vastaan esitetyt väitteet vaikuttivat enemmän kuin tutustumisen arvoisilta.
Uskonratkaisulleni ei ollut darvinistisia esteitä, kiitos koulutukseni. Olen tietoinen siitä, miten monet ovat joutuneet hylkäämään lapsuuden uskonsa jouduttuaan yliopistoissa naturalistisen aivopesun uhreiksi. Minulle kävi päinvastoin: Minulla ei ollut elävää lapsuuden uskoa, mikäli sillä ymmärretään, että henkilö on kokenut tulleensa uskoon. Kotini oli melko maallistunut, vaikka iltarukous joskus varhaislapsuudessa luettiinkin. Uskonasiat alkoivat pikkuhiljaa kypsyä opiskeluvuosina ja saivat lisäpotkua kun aloin ottaa selvää Dänikenin väitteistä. Oman henkilökohtaisen uskonratkaisuni tein elokuussa 1980. Tuolloin 5-vuotias tyttäremme oli juuri sairastunut diabetekseen ja joissain piireissä uskoontuloni tulkittiin jonkinlaiseksi ”paniikkireaktioksi”. –Näin ei kuitenkaan ollut. Ratkaisuni oli alkanut kypsyä jo vuosia aikaisemmin.
Muutamat uskoontulostani vaivaantuneet -tai huvittuneet kollegani esittivät minulle joitain tyypillisiä darvinistisia väitteitä kuten esim. etelänapinoiden ja ihmisen ”todistettu” sukulaisuussuhde tai valaiden ”todistettu” kehittyminen maaeläimistä, koska niillä piti oleman takaraajojen surkastumat jne. Kaikkiin noihin väittämiin en silloin pystynyt vastaamaan, joten otin eräänlaiseksi ”elämäntehtäväkseni” perehtyä näihin kysymyksiin.
Mitä enemmän olen näiden vuosikymmenien aikana perehtynyt Raamatun, historian ja luonnontieteiden väliseen suhteeseen, sitä enemmän vakuuttuneeksi olen tullut siitä, että Raamattu ei ole ristiriidassa sen suhteen mitä ihmiskunnan historiasta, kosmologiasta ja biologiasta varmuudella tiedetään. Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että uskonnollisista kysymyksistä on mahdollista saada tietoa ja että niitä koskevia kannanottoja voidaan perustella järkiperäisesti. Agnostikot ovat aina väittäneet päinvastaista, mutta heillä ei ole koskaan ollut tarjota mitään hyviä perusteita väitteensä tueksi. Esim. maamme johtava tieteenfilosofi Ilkka Niiniluoto (tosin ateisti eikä agnostikko) on perustellut ateismiaan sillä, että se on ”näytön puutteesta seuraavaa uskoa Jumalan ei-olemassaoloon”. Britannian johtava, mutta nyt ”uskonsa menettänyt ateisti” Anthony Flew totesi nuorempana, että ”siihen asti kunnes hyviä perusteita etsitään, meillä ei yksinkertaisesti ole mitään syytä uskoa, ja tässä tilanteessa ainoa järjellinen asenne on joko kielteinen ateismi tai agnostismi”. –Mutta esim. hiljattain edesmennyt Henry M. Morris, insinööri ja ns. ”tieteellisen kreationismin” luoja ja maailman ensimmäisen luomistutkimusinstituutin (ICR) perustaja, on Niiniluodon kanssa täysin päinvastaista mieltä ja perustaa näkemyksensä 60 vuotta kestäneeseen tutkimusretkeen Raamatun, historian ja luonnontieteiden maailmaan. Hän kirjoittaa: ”…niinpä tämä konflikti oli ratkaistava. Ja se ratkesi täysin selvästi: Raamattu oli oikeassa ja evoluutioteoria väärässä! Tämä ei ollut minulle enää pelkkä uskonasia niin kuin monet väittävät, vaan se perustuu tieteen ja historian tosiasia-aineistoon. Näyttö Raamatun erehtymättömyyden puolesta oli kirkas ja selkeä, mutta evolutionismi oli epätieteellistä ja perustui pääosiltaan totalitaarisen naturalismin olettamuksille.” (Acts and Facts, ICR huhtikuu 2006.) –Tämä on hyvin voimakkaasti ilmaistu, sillä esim. nykysuomen sanakirja määrittelee uskon ”tietoon perustumattomaksi käsitykseksi jostain”. Mutta määritelmä ei sulje pois sitä, etteikö uskoon voisi liittyä myös tiedollista komponenttia. Myös Flew puolustaa tätä kantaa ja muutti mielensä v.2004 tutustuttuaan luonnontieteiden uusimpaan näyttöön.