"Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme (episynagoogeen), niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän."(Hebr.10:25)
Tällä jakeella on voitu painostaa tai syyllistää uskovia, jotka syystä tai toisesta eivät ole enää käyneet kirkkokuntansa kokouksessa tai ns. jumalanpalveluksessa. On totta että jos uskova ei enää näy Sanan kuulossa eikä uskovien yhteys maistu, niin se voi olla ensimmäinen merkki alkaneesta luopumuksesta. Kuitenkaan kaikki tapaukset eivät ole sellaisia. On olemassa myös uskovia, jotka rakastavat Herraa ja veljiä ja haluavat palvella Häntä kokosydämisesti, mutta jotka ovat pettyneet omaan kirkkokuntaansa. He ovat kenties nähneet mitä kulissien takana tapahtuu. Heitä on ehkä kohdeltu väärin johtajiston taholta. Siellä voi olla harhaoppeja tai julistus on muuttunut mitään sanomattomaksi, on viihdettä, rokkia, sielullista ylistystä tai saarnataan korvasyyhyyn. Syitä voi olla monia ja siksi tulee tarkoin asiat tutkia, ennen kuin lausutaan tuomio veljestä tai sisaresta. Itse asiassa, mitä enemmän Sanaa tutkii, niin sitä enemmän huomaa kuinka nykyinen tilanne näyttää siltä kuin lapset leikkisivät kirkkoa, eikä lainkaan alkuseurakunnan kaltaiselta. Monet tyytyvät tähän, koska eivät tiedä muusta mitään, tai sitten meitä on pikkuhiljaa keitetty sellaisessa liemessä, ettemme välttämättä huomaa luisuneemme pois ensimmäisestä rakkaudesta ja Hengen palosta, mikä oli tunnusomaista alkuseurakunnalle.
Vainoja Sanan takia ja lahkolais-nimityksiä ei enää näe tai kuulu paljonkaan, sillä vapaa kristillisyys on tullut salonkikelpoiseksi valtionkirkon rinnalle. Tähän me näytämme pyrkivämmekin, ikään kuin meidän tehtävämme olisi miellyttää ihmisiä. Haluamme kovasti näyttää ulkopuolisille, että olemme samanlaisia kuin muut ihmiset. Vaikka olemme ihmisiä, emme saa mukautua ajan henkeen, sillä olemme pyhiä, Jumalalle erotettuja (Room.12:1-2; 1Piet.1:14-15). Pelkäämme kaikenlaisia leimoja ja hylkäämistä maailman taholta. En tällä tarkoita sitä, että pitää olla mieletön ja itse aiheuttaa vaikeuksia typeryydellä ja sielullisuudella. Sellaisilla jutuilla media mielellään herkuttelee, kun esimerkiksi tehdään juttuja uskovista jotka makaavat maassa, nauravat ja typerästi käyttäytyvät kutsuen tätä herätykseksi ja Pyhän Hengen työksi. Tai kun luopio katkerana tilittää ja panettelee uskovia, jotka kenties nuhtelivat häntä luopumuksesta ja sitten tekeytyy uskonnon uhriksi. Tässä maassa näitäkin on.