IRC-Galleria

Keskinäinen kokoontumisemme on kreikaksi episynagoogeen ja se voidaan kääntää myös ylöskokoontumiseksi. Sama sana löytyy myös seuraavasta jakeesta: "Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä." (2Tess.2:1) Tässä viitataan uskovien yhtäkkiseen ylöstempaukseen eli seurakunnan ylösottoon Herraa vastaan yläilmoissa ennen Jumalan vihan ajan alkamista maan päällä, joka päättyy Kristuksen näkyvään paluuseen uskovien kanssa ja enkeleiden kanssa perustamaan tuhatvuotista rauhan valtakuntaa (1Tess.4:16.17; 5:1-10; 1Kor.15:51-52; Matt.24:40-42).

Kun tulimme uskoon, niin olemme Jumalan näkökulmasta käyneet Hänen tykönsä ja meidät on asetettu Kristuksen kanssa Isän oikealle puolelle (Hebr.12:22-24; Ef.2:1-10). Tämä toteutuu kirjaimellisesti, kun pääsemme perille. Nyt se on uskon asia, joka ei ole sen vähäisempi kuitenkaan, mutta se edellyttää luottamusta Jumalan Sanaan. Samanlainen uskon asia on esimerkiksi se, että olemme Kristuksen veressä vanhurskautetut ja täydelliset Isän edessä ja saamme syntimme anteeksi. Toistan siis asian: kun kokoonnumme yhteen uskovina Herran nimessä, se on kuin tulemista ylös Hänen luoksensa. Onhan Hän luvannut olla keskellämme, jos olemme koolla Hänen nimessään. Herra tahtoo ilmestyä meille ennen kaikkea Sanansa kautta, kun sitä tutkimme. Saamme tuolloin maistaa esimakua Pyhässä Hengessä tulevasta kirkkaudesta.

"Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä. Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta."(1Kor.14:23-31)
Seurakunnan kokous ei ollut alun perin jotakin järjestettyä ohjelmaa, jossa esiintyvät ensin laulajat, sitten pastori pitää puheen tai luennon, muiden passiivisesti istuessa ja sitten lähdetään kotiin. Tällä en tahdo kieltää opetuksen osuuden tärkeyttä, tietynaiheisia luentoja tai musiikin ja laulun käyttöä kokouksissa, sillä parhaimmillaan ne rakentavat seurakuntaa. Valitettavasti näin ei ole aina ja kaikkialla. Kokoukset saattavat joskus ja yhä enenevässä määrin muuttua pastorikeskeisiksi ja laulut muuttua—elleivät ole jopa rokkia—esiintymiseksi, jossa laulaja ja soittajat esittävät soittotaitoja eivätkä lainkaan anna kunniaa Jumalalle, innoittaen väkeä kiittämään Herraa. Ohjelma kyllä pyörii viikosta toiseen ja aherretaan kovastikin valmisteluissa ja suunnitteluissa. Perustetaan kaikenlaisia toimikuntia. Mutta onko kaikki tällainen touhuilu tarpeellista? Mielestäni, jos yksilöuskovat toteuttaisivat Herran tahtoa, pyrkien omalla paikallaan evankelioimaan ulkopuolella olevia, kantaen enemmän vastuuta työstä, niin turhat touhuilut jäisivät pois ja voitaisiin keskittyä olennaiseen, nimittäin sielujen voittamiseen ja opetuslapseksi tekemiseen. Tämä tietysti voisi johtaa palkatun papiston tarpeen vähenemiseen ja instituution tarpeettomaksi tulemiseen. Silloin kokoonnuttaisiin enemmän kodeissa, tunnettaisiin toisiaan paremmin, mikä johtaisi myös sekakansan vähenemiseen, kun seurakuntakuri toimisi käytännössä vielä kun on jotain tehtävissä. Tämä ei tule koskaan kokonaisuudessaan kirkkokunnissa toteutumaan, sillä liian paljon on pelissä, kun on sijoitettu paljon kaikenlaista kirkkokunnan pystyttämiseksi ja sen ylläpitämiseksi, josta on tullut itse tarkoitus. Kuitenkin yksilöinä voimme tähän pyrkiä.

"Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme (episynagoogeen), niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän."(Hebr.10:25)
Tällä jakeella on voitu painostaa tai syyllistää uskovia, jotka syystä tai toisesta eivät ole enää käyneet kirkkokuntansa kokouksessa tai ns. jumalanpalveluksessa. On totta että jos uskova ei enää näy Sanan kuulossa eikä uskovien yhteys maistu, niin se voi olla ensimmäinen merkki alkaneesta luopumuksesta. Kuitenkaan kaikki tapaukset eivät ole sellaisia. On olemassa myös uskovia, jotka rakastavat Herraa ja veljiä ja haluavat palvella Häntä kokosydämisesti, mutta jotka ovat pettyneet omaan kirkkokuntaansa. He ovat kenties nähneet mitä kulissien takana tapahtuu. Heitä on ehkä kohdeltu väärin johtajiston taholta. Siellä voi olla harhaoppeja tai julistus on muuttunut mitään sanomattomaksi, on viihdettä, rokkia, sielullista ylistystä tai saarnataan korvasyyhyyn. Syitä voi olla monia ja siksi tulee tarkoin asiat tutkia, ennen kuin lausutaan tuomio veljestä tai sisaresta. Itse asiassa, mitä enemmän Sanaa tutkii, niin sitä enemmän huomaa kuinka nykyinen tilanne näyttää siltä kuin lapset leikkisivät kirkkoa, eikä lainkaan alkuseurakunnan kaltaiselta. Monet tyytyvät tähän, koska eivät tiedä muusta mitään, tai sitten meitä on pikkuhiljaa keitetty sellaisessa liemessä, ettemme välttämättä huomaa luisuneemme pois ensimmäisestä rakkaudesta ja Hengen palosta, mikä oli tunnusomaista alkuseurakunnalle.

Vainoja Sanan takia ja lahkolais-nimityksiä ei enää näe tai kuulu paljonkaan, sillä vapaa kristillisyys on tullut salonkikelpoiseksi valtionkirkon rinnalle. Tähän me näytämme pyrkivämmekin, ikään kuin meidän tehtävämme olisi miellyttää ihmisiä. Haluamme kovasti näyttää ulkopuolisille, että olemme samanlaisia kuin muut ihmiset. Vaikka olemme ihmisiä, emme saa mukautua ajan henkeen, sillä olemme pyhiä, Jumalalle erotettuja (Room.12:1-2; 1Piet.1:14-15). Pelkäämme kaikenlaisia leimoja ja hylkäämistä maailman taholta. En tällä tarkoita sitä, että pitää olla mieletön ja itse aiheuttaa vaikeuksia typeryydellä ja sielullisuudella. Sellaisilla jutuilla media mielellään herkuttelee, kun esimerkiksi tehdään juttuja uskovista jotka makaavat maassa, nauravat ja typerästi käyttäytyvät kutsuen tätä herätykseksi ja Pyhän Hengen työksi. Tai kun luopio katkerana tilittää ja panettelee uskovia, jotka kenties nuhtelivat häntä luopumuksesta ja sitten tekeytyy uskonnon uhriksi. Tässä maassa näitäkin on.

Totuus on kuitenkin se, ettei yksikään instituutio ole Jumalan todellinen seurakunta, vaan ne ovat puolueita tai lahkoja. Näissä kirkkokunnissa on luvultaan vaihtelevasti aitoja uudestisyntyneitä Jumalan omia, jotka vaeltavat sen ymmärryksen mukaan, minkä sillä hetkellä omistavat Jumalan Sanasta. Yleinen käsitys on se, että uskovan täytyy kuulua johonkin kirkkokuntaan. Tämä on syvälle juurtunut ihmisten mielissä. Niinpä kun ei-uskoville todistaa, yleensä he pian kysyvät mihin lahkoon tai kirkkoon todistaja kuuluu.

Sanaa 'kirkko' ei löydy Raamatusta, vaan seurakunta, joka tulee kreikankielisestä sanasta ekklesia, jota käytettiin koolle kutsutusta joukosta, kansan kokouksesta. Se voidaan kääntää parhaiten sanalla uloskutsutut. Vanhassa Testamentissa, tai oikeammin Pyhissä Kirjoituksissa, Israelia kutsuttiin JHVH:n seurakunnaksi, varsinkin kun kansa kokoontui kuulemaan Sanan opetusta. Se on hebreaksi Eedah, jonka merkitys on mm. joukko, seurakunta, uskonyhteisö, kokous, ja myös todistus ja todistaja. Seurakunta on siis joukko, joka on kutsuttu tiettyä tarkoitusta varten. Sen tarkoitus ei ole taatusti joukon viihdyttäminen eri keinoilla, kuten musiikilla tai esiintymisillä tai tarinoiden kertomisella.

Seurakunta on Jumalan asumus Hengessä ja uskovat ovat eläviä kiviä Jumalan temppelissä. Myös yksilöuskovan ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Seurakunta on todistuksen maja pimeässä maailmassa. Sen tulisi heijastaa Kristuksen valoa hengellisessä pimeydessä oleville ihmisille. Seurakunnan tarkoitus on viedä evankeliumin sanomaa todistukseksi kaikkialle, alkaen kotipaikkakunnalta, aina maan ääriin saakka, juutalaisille ensin (mikäli niitä on), sitten muille kansoille, mahdollisuuksien mukaan.

Johdanto: Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole tutkia seurakunnan olemusta tai rakennetta, sillä se vaatisi pitkän tutkielman. Nyt tutkimme mitä Raamattu sanoo seurakunnan kokouksen tarkoituksesta, laadusta ja mitä sen tulisi sisältää ollakseen alkuseurakunnan eli Uuden Testamentin mallin mukainen tai edes vähän sinnepäin.

Lyhyesti voisin kuitenkin mainita sen, että seurakunta ei ole jokin rakennus, järjestö, organisaatio, instituutio, papisto, vanhimmisto tai tietty kirkkokunta, vaan se on Kristuksen ruumis, joka koostuu kaikista uskoontulleista, Jeesuksen opetuslapsista, niistä jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan Sanan kautta, Pyhän Hengen vaikutuksesta. Seurakunta on sekä maailmanlaajuinen ja koostuu eri kansoista uskoontulleista että myös paikallinen. Yhdellä paikkakunnalla on vain yksi seurakunta ja toisaalta kaikkia uskovien kokoontumisia sillä paikkakunnalla voidaan sanoa seurakunniksi, kuten seuraavista jakeista voidaan nähdä.
"Paavali... ja veli Soostenes Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle... Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!" (1Kor.1:1-3) ja taas "Efeson seurakunnan enkelille kirjoita:... Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo..." (Ilm.2:1, 7).

Kokoontumiset tapahtuivat pääasiassa uskovien kodeissa "Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa...ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa." (Room.16:3-5)Nykyistä tilannetta hämmentävät useat kirkkokunnat ja järjestöt, joista itse kukin enemmän tai vähemmän luulee olevansa Jumalan seurakunta. Ääriesimerkki tästä ovat vanhoillis-laestadiolaisuus ja roomalaiskatolisuus (Jälkimmäinen ei ole edes kristinuskoa, kuten sen monet jäsenet myöntävätkin).

Intiassa, Bangladeshissa ja monissa muissa maissa uutisoitiin jokin aika sitten hyvin moniulotteisesti jättimäisestä luurangosta, joka kaivettiin esiin joltain tuntemattomalta autiomaalta. Siitä oli myös valokuva, jossa kaksi tutkijaa seisoivat sen lähellä. Luurangon koko voidaan arvioida sen pääkallon lähellä seisovan ihmisen perusteella. Suhteellisesti laskettuna se on 6-7 metriä ihmistä pidempi.

Ensimmäisessä Internetiin ilmestyneessä raportissa kerrottiin, että luuranko olisi löytynyt jostakin Länsi-Intian autiomaalta. Intian hallitus eristi alueen armeijan avulla, eikä sinne päästetty ketään muita kuin kansallinen maantieteentutkijoiden kaivaustiimi. Jostain tuntemattomasta syystä kaikki tiedot löydöstä salattiin. Raportissa mainittiin myös, että luurangon mukana oli löydetty kivilaatta, jossa oli muinaisia kaiverruksia Sanskritin kielellä. Kaiverrus tulkittiin ja se paljasti luurangon salaisuuden: ”Muinoin täällä asui jättiläisiä, joita kutsuttiin Rakshasaseiksi. Ne vastustivat jumalallisia määräyksiä, ja siitä syystä ne eliminoitiin.”

Intialainen mytologia kertoo Rakshasas –nimisistä jäteistä, jotka hallitsivat metsiä. Ne hallitsivat maata nimeltä Lanka ja vastustivat jumalten auktoriteettia. Hindujen eepoksessa Ramayanassa, Vishnu, korkeimman jumalkolmikon johtaja ruumiillistui kuningasperheeseen ja tappoi Rakshasasien kuninkaan.

Jotkut ihmiset pitivät raporttia Rakshasasin luurangon löytymistä todisteena hindujen mytologisen tarinan todenperäisyydestä. Faktoja vahvistamatta juttua lähetettiin edelleen ja se levisi laajalle Internetissä. Hyvin suuri joukko ihmisiä otti sen todella vakavasti.

Uusi versio tarinasta ilmestyi 22.4.2004 Bangladeshilaisessa sanomalehdessä, The Nationissa. Saalim Alvin nimisen, Riyadhista kotoisin olevan miehen raportti kertoo löydöstä Saudi Arabiassa. Maakaasua etsiessään Saudi Aramcon tutkimustiimi löysi jättimäisen ihmisen luurangon autiomaasta.. Tarinan uudessa versiossa on myös kivilaatta, mutta kaiverrukset ovat arabiaksi. Ne paljastavat luurangon muinaisen Aad –heimon jäseneksi. Aadit olivat Quranilaisen profeetan Noon (raamatullisessa mytologiassa Nooan) jälkeläisiä. He olivat mahtavia jättiläisiä ja pystyivät vetämään irti suuria puita maasta yhdellä kädellä. Aadit olivat vastuussa muinaisten aikojen ihmisistä. Ne kuitenkin vastustivat Allahin käskyjä ja niinpä Allah pyyhkäisi heidät pois.. Paikka, jossa he asuivat, tunnetaan Rab-Ul-Khaalena, tyhjänä paikkana. Saudi Arabian armeija valtasi paikan, jolta luuranko oli löydetty. Se myös vaati saada raportin The Nationiin. Kuva oli otettu sotilashelikopterista.

Ilman minkäänlaista vahvistusta, tarina luurangon löytymisestä kiersi aikakausi- ja sanomalehdissä ympäri maailmaa.

Kuvan synty

Paranormaaleja ilmiöitä tutkiva keskus Rationalist International -järjestön päämajassa teki pohjustavaa tutkimustyötä ja sai selville, ettei yksikään riippumaton lähde ollut antanut tai vahvistanut raporttia tällaisesta löydöstä. Ammattilaiset arvioivat, että valokuva on voitu manipuloida kuvankäsittelyohjelmalla. Itse asiassa, kuvan lähempi tarkastelu paljastikin, että valkopaitaisiin miehiin kohdistuu valo eri kulmasta ja eri voimakkuudella kuin luurankoon. Pitkä varjo pääkallon edessä taas ei käy yksiin kuvan muiden varjojen kanssa. Äärimmäisen suurennettu versio antoi yhä enemmän todisteita siitä, että kuva on kasattu kokoon eri elementeistä. Se näytti olevan autenttinen kuva kaivaukselta päälle asetetusta ihmisen luurangosta. Tutkimus olisi voitu lopettaa tähän. Mutta löytyi lisää. Kärsivällisyydellä ja laajojen mahdollisuuksien tarkistamisella alkuperäinen kauvauskuva jäljitettiin Internetistä:

http://www.bibliotecapleyades.net/sumer_anunnaki/anunnaki/anu_11.htm

http://www.netikka.net/mpeltonen/giants.htm


http://www.rationalistinternational.net/article/20041001_fi.html



Raamattu kertoo (1 Moos. 6:4): "Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita. "
Onko kyseessä pelkkä legenda, kuten monet uskovat, vai olisiko kertomus sittenkin todenperäinen? Seuraavista esimerkeistä itsekukin voi päätellä, onko jättiläisiä todella elänyt maan päällä.

Loppusanat

Jos joku ajattelee, että tarkoittaako Jumalan pojat sitä, että taivaassa on lisää Jeesuksen kaltaisia poikia, niin sitä se ei tarkoita. Herra Jeesus on Jumalan Poika:

1 Joh 4:9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen (monogenes) Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

Ainokainen sana tulee kreikankielen sanasta monogenes, joka tarkoittaa että joku on ainoa laatuaan. Tämä monogenes sana on yhdistetty tarkoittamaan lasta, joka on vanhempien ainoa lapsi. Tietenkin Herran Jeesuksen kohdalla sana monogenes tarkoittaa ainoa laatuaan, sillä Hän yksin on Jumalan Poika, joka on yksi Isän kanssa. Herra Jeesus yhdessä Isänsä kanssa loivat taivaat ja maan, eli myös kaikki enkelit myös ne enkelit jotka lankesivat syntiin. Taivaassa ei ole siis samanlaisia poikia kuin Jeesus, sillä taivaassa olevat Jumalan pojat ovat enkeleitä, kuten myös langenneet enkelit ovat Raamatun mukaan Jumalan poikia.

Raamatun oma selkeä todistus todistaa langenneitten Jumalan poikien olevan langenneita enkeleitä.

Ef 6:12 Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla. Biblia

Raamatun opetuksen mukaan pimeyden pahat henget (langenneet enkelit) vallitsevat tätä maailmaa synnin kautta. Pahat henget houkuttelevat ja orjuuttavat ihmisiä erilaisilla synneillä.

Jumala vapauttaa uskon kautta Herraan Jeesukseen ihmisen saatanan ja synnin orjuudesta. Kun ihminen tunnustaa syntinsä Jumalalle ja tekee parannuksen ja uskoo Jeesuksen olevan Herra, niin hän saa syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän.

Enkelit taivaassa eivät mene naimisiin

Matt 22:30 Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

Jotkut opettavat, että enkelit eivät mene naimisiin ja siksi langenneet enkelit eivät voineet yhtyä ihmisten tyttäriin ja ottaa heitä vaimoiksi. He perustelevat oppinsa Matt 30:22 jakeella. Kun tutkimme koko tämän aiheen Raamatun opetuksen valossa, niin Raamattu opettaa, että osa langenneista enkeleistä yhtyi ihmisten tyttärien kanssa ja he saivat yhteisiä jälkeläisiä (jättiläisiä).

Matt 22:30 sanoo, että taivaassa olevat enkelit eivät mene naimisiin. Taivaassa olevat Jumalalle kuuliaiset ja uskolliset enkelit eivät mene naimisiin, mutta osa langenneista enkeleistä yhtyi ihmisten tyttärien kanssa ja ottivat heitä vaimoiksi (1 Moos 6:2).

Langenneet eksyttävät enkelit

Apt 19:16 Ja se mies, jossa paha henki oli, karkasi heidän kimppuunsa, voitti heidät toisen toisensa perästä ja runteli heitä, niin että he alastomina ja haavoitettuina pakenivat siitä huoneesta.

Luuk 4:33 Ja synagoogassa oli mies, jossa oli saastaisen riivaajan henki. Tämä huusi suurella äänellä:

Raamattu tuo esille myös selkeästi, että osa langenneista enkeleistä eksyttää ihmisiä maan päällä. Raamattu opettaa, että kaikki langenneet enkelit eivät ole vielä vangittuina.

1 Piet 3:
18 Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.

Tällä jakeella jotkut perustelevat, että kaikki langenneet enkelit ovat jo vangittuja. Kun luet koko tekstiyhteyden, niin näet että vankeudessa olevilla hengillä tarkoitettiin ihmisiä, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan Nooan päivinä. Langenneet enkelit olivat langenneet syntiin kauan ennen kuin Nooa eli, sillä saatana langetti ihmisen syntiin jo paratiisissa. 1 Piet 3:18-20 sanoo, että nämä henget eivät olleet kuuliaisia Nooan päivinä, joka tietenkin tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan Nooan päivinä, silloin kun arkkia valmistettiin.

Langenneet enkelit jättivät asumuksensa

2 Piet 2:4 Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi.

Syvyys sana on kreikaksi tartaroo, joka tarkoittaa kuolleiden asuinpaikkaa. Tässä kohtaa sanotaan selvästi, että syntiä tehneet enkelit on heitetty syvyyteen, pimeyden kuiluihin, jossa he ovat odottamassa viimeisen päivän tuomiota.

Kun tutkimme tämän asian koko Raamatun ilmoituksen valossa, niin se tarkoittaa sitä, että osa langenneista enkeleistä on vielä vapaalla jalalla ihmisiä eksyttämässä ja osa on kahleissa, eli vangittuina.

Vangitut enkelit ovat niitä, jotka jättivät oman asumuksensa, eli "henkiruumiin" ja jotka yhtyivät ihmisten tyttärien kanssa. Tämä yhtyminen on tapahtunut ennen vedenpaisumusta sekä vedenpaisumuksen jälkeen. 1 Moos 6:4 todistaa tämän tuoden esille, että ennen vedenpaisumusta maan päällä oli langenneitten enkelien ja ihmisten tyttärien jälkeläisiä (jättiläisiä), samoin kohta tuo esille, että jättiläisiä oli myöhemminkin maan päällä, eli vedenpaisumuksen jälkeen. Tekstiyhteys tuo esille että oli kyseessä Nooan päivät ennen vedenpaisumusta ja sanat myöhemminkin tarkoittaa, että jättiläisiä oli myös olemassa vedenpaisumuksen jälkeen.

Raamattu myös todistaa muualla jättiläisten olleen maan päällä vedenpaisumuksen jälkeen. Tämä todistaa sen että langenneet enkelit ovat yhtyneet ihmisten tyttäriin myös vedenpaisumuksen jälkeen. Tämän takia Jumala vangitsi ne langenneet enkelit jotka vielä vedenpaisumuksen jälkeen uudestaan yhtyivät ihmisten tyttärien kanssa. Kaikkia langenneita enkeleitä ei ole vielä vangittu ja sen todistaa Jumalan sana, joka kertoo näiden pahojen henkien eksyttävän ihmisiä maan päällä.

Osa langenneista enkeleistä on siis yhä vapaalla jalalla (jotka eivät ole yhtyneet ihmisten tyttäriin) ja osa (ne jotka yhtyivät ihmisten tyttärien kanssa) vangittuina. Vangituista enkeleistä kertoo Juudaan kirje.

Juud 1:6 ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;

Tämä jae todistaa sen, että langenneet enkelit jättivät henkiruumiinsa ja ottivat ihmisruumiin muodon, olleen niitä langenneita Jumalan poikia. Tämä myös selittää sen millä tavalla langenneet enkelit ottivat ihmisten tyttäriä vaimoikseen, eli he jättivät henkiruumiin ja ottivat ihmisruumiin muodon, jonka seurauksena he yhtyivät ihmisten tyttärien kanssa.

Juudaan kirje sanoo, että ne enkelit jotka jättivät oman asumuksensa on vangittu iankaikkisilla kahleilla odottamaan suurta tuomiopäivää. Sanonta ne enkelit todistaa sen, että osa enkeleistä (ei kaikki) lankesi jättämään henkiruumiinsa ja he myös yhtyivät ihmiset tyttäriin. Juud 1:6 todistaa myös sen, että syy näiden langenneiden enkelien vangitsemiseen oli se, että he jättivät oman asumuksensa ja yhtyivät ihmisten tyttärien kanssa.