IRC-Galleria

Kun kokoonnutaan kodeissa, haluten elää Sanan mukaan kaikessa, niin silloin eivät synnissä elävät viihdy, vaan he joko tekevät parannusta tai lähtevät pois murheellisina. Jumala on kiinnostunut enemmän seurakunnan puhtaudesta ja laadusta kun sen jäsenmäärästä. Herran tiet ja ajatukset eivät ole niin halvat kuin ihmisten. Sitä paitsi kun kokoonnutaan yhteen, niin ei ole tarvetta keksiä viihdettä, sillä viihdymme Sanan ääressä ja rukouksessa ja keskinäisessä yhteydessä. Silloin itse Herra ravitsee henkeämme, eikä jokin ohjelmanumero sieluamme. Valitettavasti elämme samankaltaisia aikoja kuin Tuomarien aikana, jolloin Herran Sana oli harvinainen (hebreaksi: 'jakar', tarkoittaa myös kallista, arvokasta, korkealaatuista, asianmukaista) ja näyt/ilmestykset eivät olleet tavallisia, vaikka silloinkin oli pappeja (1Sam.3:1). Jokainen teki sitä, mikä on oikein omissa silmissä eli elettiin relativismin aikaa, kuten nykyisin (Tuom.21:25). Ajatuksena oli siis se, että se, mikä on sinulle oikein, ei ole välttämättä minulle sitä. Tämä kyllä pitää paikkansa makuasioissa, mutta kun on kyseessä Sanan kuuliaisuus, niin se ei päde. Kyllähän nykyisinkin monet näkevät ilmestyksiä ja näkyjä, mutta ne eivät ole Jumalasta lähtöisin, vaan omasta sydämestä tai pahimmassa tapauksessa tietäjähenkien antamia. Samoin on monenlaista julistusta eli profetoimista, joka ei ole sopusoinnussa Raamatun kokonaisilmoituksen kanssa, vaan julistajan omia olettamuksia, joissa hän ottaa Raamatun jakeita irti asianyhteydestä (konteksti), saaden tekosyyn (preteksti) tukeakseen omia näkemyksiä ja ihmisoppeja. Siksi Paavali sanoi: "Jos jollakin on prophetia, niin olkoon uskon kanssa yhteinen."(Room.12:6/ Vanha Biblia 1776) "Jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä yhtäpitävästi uskottavan totuuden kanssa."(JKR/ Saarnivaaran käännös) Alkutekstistä suoraan käännettynä se on: Joko profetian, uskon vastaavuuden mukaan (kreikaksi: Eite profeteian kata ten analogian pisteos).
Jae ei siis viittaa profetoivan omaan uskon määrään, vaan Raamatussa ilmoitettuun uskon mittaan. Julistuksen tulee olla siis yhtäpitävä sen uskon kanssa, joka on kertakaikkisesti ilmoitettu pyhille ja jonka puolesta meidän tulee taistella, jotta se säilyisi keskuudessamme sellaisenaan (Fil.1:27-30; Juud.3-4).

Paavali tuo myös esiin sen, että kun kokoonnumme yhteen, jokaisella pitäisi olla jotakin hengellisesti annettavaa, eikä vain palkatulla pastorilla. Lisäksi me kaikki saatamme profetoida eli tuoda julki Jumalan Sanaa opetukseksi ja kehoitukseksi. Siksi Paavali käskee meitä anomaan ennen muuta profetoimisen lahjaa (1Kor.14:1-4). Profetoiminen ei ole, niin kuin usein luullaan, ennustamista (paitsi poikkeuksellisesti), niin että jollakin ns. profeetalla on ns. tiedon sana jokaiselle henkilökohtaisesti. Valitettavasti sellaista näkyy paljon karismaattisissa piireissä ja se muistuttaa enemmän ennustajaeukkoja, joita kutsutaan englanniksi nimellä Fortune Teller eli onnen kertojaksi. 'Sinusta tulee jokin suuri ase Jumalalle', 'Herra antaa ensi vuonna herätyksen', 'Saat sitä ja tätä ja paljon muutakin'. Sellaista ovat yleensä ne 'profetiat', joita kuullaan, keskittyen ajallisiin tai yliluonnollisiin ihmeisiin eikä ristiin. Kuitenkaan kun nämä eivät toteudu, kukaan ei vaadi vastuuseen noita valheprofeettoja, kuten Raamattu vaatii, vaan asiat unohtuvat ja he pian saapuvat jälleen uuden jännittävän profetian kanssa.

Paavali toi ilmi tässä sen, että jos kokoukseen tulisi uskosta osaton (kreikaksi: apistoi= epäuskoiset) tai opetuksesta osaton (kreikaksi: idiotai= oppimattomat), hän tulisi paljastetuksi omassatunnossaan Jumalan edessä. Toisin sanoen, hän tulisi synnintuntoon ja ymmärtäisi mitä on poispantava. Raamattu sanoo myös näin: "Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa." (Ps.1:5) Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kun olemme koolla ja tutkimme ja keskustelemme Sanasta, niin tulee tuomion sanoja syntiä kohtaan, Jumalan pyhyyden tullessa ilmi. Silloin läsnäolija, joka ei vaella kuuliaisena Sanalle käsittää olevansa väärällä tiellä tai langenneessa tilassa. Tämä ei tarkoita sitä, että muut häpäisevät häntä julki toisten nähden, vaan julistettu Sana tekee tehtävänsä, useimmiten hienovaraisesti, sen ihmisen sydämessä; "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili." (Hebr.4:12-13)

Useimmissa kirkoissa tai seurakunnissa voi synnin tietä vaeltava ihminen viihtyä, koska harvoin enää niissä kuullaan kohtikäypää julistusta, joka tuomitsisi selkeästi vääryyden ja luopumuksen, opettaen käytännöllistä uskonkilvoitusta, niin että oppimatonkin sen käsittää. Paljon on ympäripyöreitä saarnoja, ilman minkäänlaista kehoituksen sanaa parannuksen tekemiseen, vaikka kokouksessa olisi sen tarpeessa olevia ihmisiä. Syy tähän on mahdollisesti osittain kävijämäärän ylläpitäminen (lue: uhritulojen varmuus) ja lisääminen. Niinpä voi käydä niin, että ihminen kuolee hengellisesti käymällä hengellisessä tilaisuudessa. Tämä on järkyttävää, mutta totta.

Jos alkuseurakunnan uskovat tarvitsivat jatkuvasti kehoituksia, varoituksia, nuhteita ja rohkaisua pysyäkseen uskossa, niin emmekö me paljoa enemmän vielä, kun elämme luopumuksen keskellä Herran tulon edellä vai onko kaikki valtakunnassa niin hyvin?! On käymässä parhaillaan toteen Jeesuksen vertaus kymmenestä neitsyestä, josta viidellä ei ollut riittävästi öljyä eli Pyhän Hengen aikaansaamaa ymmärrystä Sanan noudattamiseen, tai toisin sanoen elävää uskoa, loppuun asti (Matt.25:1-13).

Keskinäinen kokoontumisemme on kreikaksi episynagoogeen ja se voidaan kääntää myös ylöskokoontumiseksi. Sama sana löytyy myös seuraavasta jakeesta: "Mutta mitä tulee meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen ja meidän kokoontumiseemme hänen tykönsä." (2Tess.2:1) Tässä viitataan uskovien yhtäkkiseen ylöstempaukseen eli seurakunnan ylösottoon Herraa vastaan yläilmoissa ennen Jumalan vihan ajan alkamista maan päällä, joka päättyy Kristuksen näkyvään paluuseen uskovien kanssa ja enkeleiden kanssa perustamaan tuhatvuotista rauhan valtakuntaa (1Tess.4:16.17; 5:1-10; 1Kor.15:51-52; Matt.24:40-42).

Kun tulimme uskoon, niin olemme Jumalan näkökulmasta käyneet Hänen tykönsä ja meidät on asetettu Kristuksen kanssa Isän oikealle puolelle (Hebr.12:22-24; Ef.2:1-10). Tämä toteutuu kirjaimellisesti, kun pääsemme perille. Nyt se on uskon asia, joka ei ole sen vähäisempi kuitenkaan, mutta se edellyttää luottamusta Jumalan Sanaan. Samanlainen uskon asia on esimerkiksi se, että olemme Kristuksen veressä vanhurskautetut ja täydelliset Isän edessä ja saamme syntimme anteeksi. Toistan siis asian: kun kokoonnumme yhteen uskovina Herran nimessä, se on kuin tulemista ylös Hänen luoksensa. Onhan Hän luvannut olla keskellämme, jos olemme koolla Hänen nimessään. Herra tahtoo ilmestyä meille ennen kaikkea Sanansa kautta, kun sitä tutkimme. Saamme tuolloin maistaa esimakua Pyhässä Hengessä tulevasta kirkkaudesta.

"Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä. Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi. Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta."(1Kor.14:23-31)
Seurakunnan kokous ei ollut alun perin jotakin järjestettyä ohjelmaa, jossa esiintyvät ensin laulajat, sitten pastori pitää puheen tai luennon, muiden passiivisesti istuessa ja sitten lähdetään kotiin. Tällä en tahdo kieltää opetuksen osuuden tärkeyttä, tietynaiheisia luentoja tai musiikin ja laulun käyttöä kokouksissa, sillä parhaimmillaan ne rakentavat seurakuntaa. Valitettavasti näin ei ole aina ja kaikkialla. Kokoukset saattavat joskus ja yhä enenevässä määrin muuttua pastorikeskeisiksi ja laulut muuttua—elleivät ole jopa rokkia—esiintymiseksi, jossa laulaja ja soittajat esittävät soittotaitoja eivätkä lainkaan anna kunniaa Jumalalle, innoittaen väkeä kiittämään Herraa. Ohjelma kyllä pyörii viikosta toiseen ja aherretaan kovastikin valmisteluissa ja suunnitteluissa. Perustetaan kaikenlaisia toimikuntia. Mutta onko kaikki tällainen touhuilu tarpeellista? Mielestäni, jos yksilöuskovat toteuttaisivat Herran tahtoa, pyrkien omalla paikallaan evankelioimaan ulkopuolella olevia, kantaen enemmän vastuuta työstä, niin turhat touhuilut jäisivät pois ja voitaisiin keskittyä olennaiseen, nimittäin sielujen voittamiseen ja opetuslapseksi tekemiseen. Tämä tietysti voisi johtaa palkatun papiston tarpeen vähenemiseen ja instituution tarpeettomaksi tulemiseen. Silloin kokoonnuttaisiin enemmän kodeissa, tunnettaisiin toisiaan paremmin, mikä johtaisi myös sekakansan vähenemiseen, kun seurakuntakuri toimisi käytännössä vielä kun on jotain tehtävissä. Tämä ei tule koskaan kokonaisuudessaan kirkkokunnissa toteutumaan, sillä liian paljon on pelissä, kun on sijoitettu paljon kaikenlaista kirkkokunnan pystyttämiseksi ja sen ylläpitämiseksi, josta on tullut itse tarkoitus. Kuitenkin yksilöinä voimme tähän pyrkiä.

"Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme (episynagoogeen), niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän."(Hebr.10:25)
Tällä jakeella on voitu painostaa tai syyllistää uskovia, jotka syystä tai toisesta eivät ole enää käyneet kirkkokuntansa kokouksessa tai ns. jumalanpalveluksessa. On totta että jos uskova ei enää näy Sanan kuulossa eikä uskovien yhteys maistu, niin se voi olla ensimmäinen merkki alkaneesta luopumuksesta. Kuitenkaan kaikki tapaukset eivät ole sellaisia. On olemassa myös uskovia, jotka rakastavat Herraa ja veljiä ja haluavat palvella Häntä kokosydämisesti, mutta jotka ovat pettyneet omaan kirkkokuntaansa. He ovat kenties nähneet mitä kulissien takana tapahtuu. Heitä on ehkä kohdeltu väärin johtajiston taholta. Siellä voi olla harhaoppeja tai julistus on muuttunut mitään sanomattomaksi, on viihdettä, rokkia, sielullista ylistystä tai saarnataan korvasyyhyyn. Syitä voi olla monia ja siksi tulee tarkoin asiat tutkia, ennen kuin lausutaan tuomio veljestä tai sisaresta. Itse asiassa, mitä enemmän Sanaa tutkii, niin sitä enemmän huomaa kuinka nykyinen tilanne näyttää siltä kuin lapset leikkisivät kirkkoa, eikä lainkaan alkuseurakunnan kaltaiselta. Monet tyytyvät tähän, koska eivät tiedä muusta mitään, tai sitten meitä on pikkuhiljaa keitetty sellaisessa liemessä, ettemme välttämättä huomaa luisuneemme pois ensimmäisestä rakkaudesta ja Hengen palosta, mikä oli tunnusomaista alkuseurakunnalle.

Vainoja Sanan takia ja lahkolais-nimityksiä ei enää näe tai kuulu paljonkaan, sillä vapaa kristillisyys on tullut salonkikelpoiseksi valtionkirkon rinnalle. Tähän me näytämme pyrkivämmekin, ikään kuin meidän tehtävämme olisi miellyttää ihmisiä. Haluamme kovasti näyttää ulkopuolisille, että olemme samanlaisia kuin muut ihmiset. Vaikka olemme ihmisiä, emme saa mukautua ajan henkeen, sillä olemme pyhiä, Jumalalle erotettuja (Room.12:1-2; 1Piet.1:14-15). Pelkäämme kaikenlaisia leimoja ja hylkäämistä maailman taholta. En tällä tarkoita sitä, että pitää olla mieletön ja itse aiheuttaa vaikeuksia typeryydellä ja sielullisuudella. Sellaisilla jutuilla media mielellään herkuttelee, kun esimerkiksi tehdään juttuja uskovista jotka makaavat maassa, nauravat ja typerästi käyttäytyvät kutsuen tätä herätykseksi ja Pyhän Hengen työksi. Tai kun luopio katkerana tilittää ja panettelee uskovia, jotka kenties nuhtelivat häntä luopumuksesta ja sitten tekeytyy uskonnon uhriksi. Tässä maassa näitäkin on.

Totuus on kuitenkin se, ettei yksikään instituutio ole Jumalan todellinen seurakunta, vaan ne ovat puolueita tai lahkoja. Näissä kirkkokunnissa on luvultaan vaihtelevasti aitoja uudestisyntyneitä Jumalan omia, jotka vaeltavat sen ymmärryksen mukaan, minkä sillä hetkellä omistavat Jumalan Sanasta. Yleinen käsitys on se, että uskovan täytyy kuulua johonkin kirkkokuntaan. Tämä on syvälle juurtunut ihmisten mielissä. Niinpä kun ei-uskoville todistaa, yleensä he pian kysyvät mihin lahkoon tai kirkkoon todistaja kuuluu.

Sanaa 'kirkko' ei löydy Raamatusta, vaan seurakunta, joka tulee kreikankielisestä sanasta ekklesia, jota käytettiin koolle kutsutusta joukosta, kansan kokouksesta. Se voidaan kääntää parhaiten sanalla uloskutsutut. Vanhassa Testamentissa, tai oikeammin Pyhissä Kirjoituksissa, Israelia kutsuttiin JHVH:n seurakunnaksi, varsinkin kun kansa kokoontui kuulemaan Sanan opetusta. Se on hebreaksi Eedah, jonka merkitys on mm. joukko, seurakunta, uskonyhteisö, kokous, ja myös todistus ja todistaja. Seurakunta on siis joukko, joka on kutsuttu tiettyä tarkoitusta varten. Sen tarkoitus ei ole taatusti joukon viihdyttäminen eri keinoilla, kuten musiikilla tai esiintymisillä tai tarinoiden kertomisella.

Seurakunta on Jumalan asumus Hengessä ja uskovat ovat eläviä kiviä Jumalan temppelissä. Myös yksilöuskovan ruumis on Pyhän Hengen temppeli. Seurakunta on todistuksen maja pimeässä maailmassa. Sen tulisi heijastaa Kristuksen valoa hengellisessä pimeydessä oleville ihmisille. Seurakunnan tarkoitus on viedä evankeliumin sanomaa todistukseksi kaikkialle, alkaen kotipaikkakunnalta, aina maan ääriin saakka, juutalaisille ensin (mikäli niitä on), sitten muille kansoille, mahdollisuuksien mukaan.

Johdanto: Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole tutkia seurakunnan olemusta tai rakennetta, sillä se vaatisi pitkän tutkielman. Nyt tutkimme mitä Raamattu sanoo seurakunnan kokouksen tarkoituksesta, laadusta ja mitä sen tulisi sisältää ollakseen alkuseurakunnan eli Uuden Testamentin mallin mukainen tai edes vähän sinnepäin.

Lyhyesti voisin kuitenkin mainita sen, että seurakunta ei ole jokin rakennus, järjestö, organisaatio, instituutio, papisto, vanhimmisto tai tietty kirkkokunta, vaan se on Kristuksen ruumis, joka koostuu kaikista uskoontulleista, Jeesuksen opetuslapsista, niistä jotka ovat uudestisyntyneet Jumalan Sanan kautta, Pyhän Hengen vaikutuksesta. Seurakunta on sekä maailmanlaajuinen ja koostuu eri kansoista uskoontulleista että myös paikallinen. Yhdellä paikkakunnalla on vain yksi seurakunta ja toisaalta kaikkia uskovien kokoontumisia sillä paikkakunnalla voidaan sanoa seurakunniksi, kuten seuraavista jakeista voidaan nähdä.
"Paavali... ja veli Soostenes Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle... Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!" (1Kor.1:1-3) ja taas "Efeson seurakunnan enkelille kirjoita:... Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo..." (Ilm.2:1, 7).

Kokoontumiset tapahtuivat pääasiassa uskovien kodeissa "Tervehdys Priskalle ja Akylaalle, työkumppaneilleni Kristuksessa Jeesuksessa...ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa." (Room.16:3-5)Nykyistä tilannetta hämmentävät useat kirkkokunnat ja järjestöt, joista itse kukin enemmän tai vähemmän luulee olevansa Jumalan seurakunta. Ääriesimerkki tästä ovat vanhoillis-laestadiolaisuus ja roomalaiskatolisuus (Jälkimmäinen ei ole edes kristinuskoa, kuten sen monet jäsenet myöntävätkin).

Intiassa, Bangladeshissa ja monissa muissa maissa uutisoitiin jokin aika sitten hyvin moniulotteisesti jättimäisestä luurangosta, joka kaivettiin esiin joltain tuntemattomalta autiomaalta. Siitä oli myös valokuva, jossa kaksi tutkijaa seisoivat sen lähellä. Luurangon koko voidaan arvioida sen pääkallon lähellä seisovan ihmisen perusteella. Suhteellisesti laskettuna se on 6-7 metriä ihmistä pidempi.

Ensimmäisessä Internetiin ilmestyneessä raportissa kerrottiin, että luuranko olisi löytynyt jostakin Länsi-Intian autiomaalta. Intian hallitus eristi alueen armeijan avulla, eikä sinne päästetty ketään muita kuin kansallinen maantieteentutkijoiden kaivaustiimi. Jostain tuntemattomasta syystä kaikki tiedot löydöstä salattiin. Raportissa mainittiin myös, että luurangon mukana oli löydetty kivilaatta, jossa oli muinaisia kaiverruksia Sanskritin kielellä. Kaiverrus tulkittiin ja se paljasti luurangon salaisuuden: ”Muinoin täällä asui jättiläisiä, joita kutsuttiin Rakshasaseiksi. Ne vastustivat jumalallisia määräyksiä, ja siitä syystä ne eliminoitiin.”

Intialainen mytologia kertoo Rakshasas –nimisistä jäteistä, jotka hallitsivat metsiä. Ne hallitsivat maata nimeltä Lanka ja vastustivat jumalten auktoriteettia. Hindujen eepoksessa Ramayanassa, Vishnu, korkeimman jumalkolmikon johtaja ruumiillistui kuningasperheeseen ja tappoi Rakshasasien kuninkaan.

Jotkut ihmiset pitivät raporttia Rakshasasin luurangon löytymistä todisteena hindujen mytologisen tarinan todenperäisyydestä. Faktoja vahvistamatta juttua lähetettiin edelleen ja se levisi laajalle Internetissä. Hyvin suuri joukko ihmisiä otti sen todella vakavasti.

Uusi versio tarinasta ilmestyi 22.4.2004 Bangladeshilaisessa sanomalehdessä, The Nationissa. Saalim Alvin nimisen, Riyadhista kotoisin olevan miehen raportti kertoo löydöstä Saudi Arabiassa. Maakaasua etsiessään Saudi Aramcon tutkimustiimi löysi jättimäisen ihmisen luurangon autiomaasta.. Tarinan uudessa versiossa on myös kivilaatta, mutta kaiverrukset ovat arabiaksi. Ne paljastavat luurangon muinaisen Aad –heimon jäseneksi. Aadit olivat Quranilaisen profeetan Noon (raamatullisessa mytologiassa Nooan) jälkeläisiä. He olivat mahtavia jättiläisiä ja pystyivät vetämään irti suuria puita maasta yhdellä kädellä. Aadit olivat vastuussa muinaisten aikojen ihmisistä. Ne kuitenkin vastustivat Allahin käskyjä ja niinpä Allah pyyhkäisi heidät pois.. Paikka, jossa he asuivat, tunnetaan Rab-Ul-Khaalena, tyhjänä paikkana. Saudi Arabian armeija valtasi paikan, jolta luuranko oli löydetty. Se myös vaati saada raportin The Nationiin. Kuva oli otettu sotilashelikopterista.

Ilman minkäänlaista vahvistusta, tarina luurangon löytymisestä kiersi aikakausi- ja sanomalehdissä ympäri maailmaa.

Kuvan synty

Paranormaaleja ilmiöitä tutkiva keskus Rationalist International -järjestön päämajassa teki pohjustavaa tutkimustyötä ja sai selville, ettei yksikään riippumaton lähde ollut antanut tai vahvistanut raporttia tällaisesta löydöstä. Ammattilaiset arvioivat, että valokuva on voitu manipuloida kuvankäsittelyohjelmalla. Itse asiassa, kuvan lähempi tarkastelu paljastikin, että valkopaitaisiin miehiin kohdistuu valo eri kulmasta ja eri voimakkuudella kuin luurankoon. Pitkä varjo pääkallon edessä taas ei käy yksiin kuvan muiden varjojen kanssa. Äärimmäisen suurennettu versio antoi yhä enemmän todisteita siitä, että kuva on kasattu kokoon eri elementeistä. Se näytti olevan autenttinen kuva kaivaukselta päälle asetetusta ihmisen luurangosta. Tutkimus olisi voitu lopettaa tähän. Mutta löytyi lisää. Kärsivällisyydellä ja laajojen mahdollisuuksien tarkistamisella alkuperäinen kauvauskuva jäljitettiin Internetistä:

http://www.bibliotecapleyades.net/sumer_anunnaki/anunnaki/anu_11.htm

http://www.netikka.net/mpeltonen/giants.htm


http://www.rationalistinternational.net/article/20041001_fi.html



Raamattu kertoo (1 Moos. 6:4): "Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä, ja myöhemminkin, kun Jumalan pojat yhtyivät ihmisten tyttäriin ja nämä synnyttivät heille lapsia; nämä olivat noita muinaisajan kuuluisia sankareita. "
Onko kyseessä pelkkä legenda, kuten monet uskovat, vai olisiko kertomus sittenkin todenperäinen? Seuraavista esimerkeistä itsekukin voi päätellä, onko jättiläisiä todella elänyt maan päällä.

Loppusanat

Jos joku ajattelee, että tarkoittaako Jumalan pojat sitä, että taivaassa on lisää Jeesuksen kaltaisia poikia, niin sitä se ei tarkoita. Herra Jeesus on Jumalan Poika:

1 Joh 4:9 Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen (monogenes) Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.

Ainokainen sana tulee kreikankielen sanasta monogenes, joka tarkoittaa että joku on ainoa laatuaan. Tämä monogenes sana on yhdistetty tarkoittamaan lasta, joka on vanhempien ainoa lapsi. Tietenkin Herran Jeesuksen kohdalla sana monogenes tarkoittaa ainoa laatuaan, sillä Hän yksin on Jumalan Poika, joka on yksi Isän kanssa. Herra Jeesus yhdessä Isänsä kanssa loivat taivaat ja maan, eli myös kaikki enkelit myös ne enkelit jotka lankesivat syntiin. Taivaassa ei ole siis samanlaisia poikia kuin Jeesus, sillä taivaassa olevat Jumalan pojat ovat enkeleitä, kuten myös langenneet enkelit ovat Raamatun mukaan Jumalan poikia.

Raamatun oma selkeä todistus todistaa langenneitten Jumalan poikien olevan langenneita enkeleitä.

Ef 6:12 Sillä ei meillä ole sota verta ja lihaa vastaan, vaan pääruhtinaita ja valtoja vastaan, maailman herroja vastaan, jotka tämän maailman pimeydessä vallitsevat, pahoja henkiä vastaan taivaan alla. Biblia

Raamatun opetuksen mukaan pimeyden pahat henget (langenneet enkelit) vallitsevat tätä maailmaa synnin kautta. Pahat henget houkuttelevat ja orjuuttavat ihmisiä erilaisilla synneillä.

Jumala vapauttaa uskon kautta Herraan Jeesukseen ihmisen saatanan ja synnin orjuudesta. Kun ihminen tunnustaa syntinsä Jumalalle ja tekee parannuksen ja uskoo Jeesuksen olevan Herra, niin hän saa syntinsä anteeksi ja iankaikkisen elämän.

Enkelit taivaassa eivät mene naimisiin

Matt 22:30 Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa.

Jotkut opettavat, että enkelit eivät mene naimisiin ja siksi langenneet enkelit eivät voineet yhtyä ihmisten tyttäriin ja ottaa heitä vaimoiksi. He perustelevat oppinsa Matt 30:22 jakeella. Kun tutkimme koko tämän aiheen Raamatun opetuksen valossa, niin Raamattu opettaa, että osa langenneista enkeleistä yhtyi ihmisten tyttärien kanssa ja he saivat yhteisiä jälkeläisiä (jättiläisiä).

Matt 22:30 sanoo, että taivaassa olevat enkelit eivät mene naimisiin. Taivaassa olevat Jumalalle kuuliaiset ja uskolliset enkelit eivät mene naimisiin, mutta osa langenneista enkeleistä yhtyi ihmisten tyttärien kanssa ja ottivat heitä vaimoiksi (1 Moos 6:2).