IRC-Galleria

Toinen kirje korinttilaisille 5

1. Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty.
2. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme,
3. sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi.
4. Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.
5. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi.
6. Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta;
7. sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä.
8. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.
9. Sentähden me, olimmepa kotona tai olimmepa poissa, ahkeroitsemme olla hänelle mieliksi.
10. Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.
11. Kun siis tiedämme, mitä Herran pelko on, niin me koetamme saada ihmisiä uskomaan, mutta Jumala kyllä meidät tuntee; ja minä toivon, että tekin omissatunnoissanne meidät tunnette.
12. Emme nyt taas suosittele itseämme teille, vaan tahdomme antaa teille aihetta kerskata meistä, että teillä olisi mitä vastata niille, jotka kerskaavat siitä, mikä silmään näkyy, eikä siitä, mikä sydämessä on.
13. Sillä jos me olemme olleet suunniltamme, niin olemme olleet Jumalan tähden; jos taas maltamme mielemme, teemme sen teidän tähtenne.
14. Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;
15. ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
16. Sentähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
17. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
18. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
19. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.
20. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
21. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Toinen kirje korinttilaisille 4

1. Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2. vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
3. Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
4. niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.
5. Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.
6. Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
7. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9. vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
10. Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin.
11. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.
12. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä.
13. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: "Minä uskon, sentähden minä puhun", niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme,
14. tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.
15. Sillä kaikki tapahtuu teidän tähtenne, että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi.
16. Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18. meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.

Toinen kirje korinttilaisille 3

1. Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä?
2. Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.
3. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin.
4. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan;
5. ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta,
6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.
7. Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
8. kuinka paljoa enemmän onkaan Hengen virka oleva kirkkaudessa!
9. Sillä jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta.
10. Sillä se, millä ennen oli kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen kirkkauden tähden.
11. Jos sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä, mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta.
12. Koska meillä siis on tämmöinen toivo, niin me olemme aivan rohkeat
13. emmekä tee niinkuin Mooses, joka pani peitteen kasvoillensa, etteivät Israelin lapset näkisi sen loppua, mikä on katoavaista.
14. Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
15. Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
16. mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
17. Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
18. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Toinen kirje korinttilaisille 2

1. Olin nimittäin mielessäni päättänyt, etten tullessani teidän tykönne taas toisi murhetta mukanani.
2. Sillä jos minä saatan teidät murheellisiksi, niin eihän minua voi saada iloiseksi kukaan muu kuin se, jonka minä olen murheelliseksi saattanut.
3. Ja juuri sen minä kirjoitin sitä varten, etten tullessani saisi murhetta niistä, joista minun piti saada iloa, koska minulla on teihin kaikkiin se luottamus, että minun iloni on kaikkien teidän ilonne.
4. Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin.
5. Mutta jos eräs on tuottanut murhetta, ei hän ole tuottanut murhetta minulle, vaan teille kaikille, jossakin määrin, etten liikaa sanoisi.
6. Semmoiselle riittää se rangaistus, minkä hän useimmilta on saanut;
7. niin että teidän päinvastoin ennemmin tulee antaa anteeksi ja lohduttaa, ettei hän ehkä menehtyisi liian suureen murheeseen.
8. Sentähden minä kehoitan teitä, että päätätte ruveta osoittamaan rakkautta häntä kohtaan;
9. sillä sitä varten minä kirjoitinkin, että saisin nähdä, kuinka te kestätte koetuksen, oletteko kaikessa kuuliaiset.
10. Mutta kenelle te jotakin anteeksi annatte, sille minäkin; sillä mitä minä olen anteeksi antanut - jos minulla on ollut jotakin anteeksiannettavaa - sen olen anteeksi antanut teidän tähtenne Kristuksen kasvojen edessä,
11. ettei saatana pääsisi meistä voitolle; sillä hänen juonensa eivät ole meille tuntemattomat.
12. Tultuani Trooaaseen julistamaan Kristuksen evankeliumia avautui minulle ovi työhön Herrassa,
13. mutta minä en saanut lepoa hengessäni, kun en tavannut Tiitusta, veljeäni. Sentähden sanoin heille jäähyväiset ja lähdin Makedoniaan.
14. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
15. Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:
16. näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
17. Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.

Toinen kirje korinttilaisille 1

1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.
2. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.
6. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
7. koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
8. Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,
9. ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.
10. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,
11. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.
12. Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
13. Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän
14. - niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään - että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.
15. Ja tässä luottamuksessa minä aioin ensin tulla teidän tykönne, että saisitte vielä toisenkin todistuksen minun suosiostani,
16. ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan.
17. Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä "on, on", että "ei, ei"?
18. Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei".
19. Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on".
20. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
21. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,
22. joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.
23. Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon;
24. ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.

Hänen omansa, jotka odottivat Häntä kaivaten, saavat nähdä Hänet; mutta myös viholliset saavat nähdä Hänet. Tekstissä jopa korostetaan jälkimmäisiä. Heidät, jotka lävistivät Hänet, mainitaan erityisesti. Profeetta Sakarja oli profetoinut, että Daavidin suku ja Jerusalemin asukkaat "katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista." Ja tuo profetia viittaa epäilemättä Herran ristiinnaulitsemiseen, kun juutalaiset kirjaimellisesti lävistivät ihmishahmoisen Jumalan Pojan, vaikka sanoilla on tässä laajempi merkitys ja niillä voidaan tarkoittaa kaikkea Israelin kansan syntiä ja kapinaa kautta heidän historiansa. Tämä kapinointi ainoastaan kulminoitui Jehovan Palvelijan ristiinnaulitsemisessa. Mutta Häneen katsominen ja Hänen suremisensa, joista Sakarja puhuu, eivät ole samaa kuin mistä Ilmestyskirjan tekstimme puhuu. Sakarjan profetiassa he katsovat Häneen tosissaan katuen, niinkuin he ovat katsoneet Häneen helluntaina ja aina siitä lähtien, kun armon Henki on koskettanut syntisten ihmisten sydämiä. Sillä Häneen katsominen Häntä surren Sakarjan profetiassa esitetään seurauksena siitä, että Jehova oli vuodattanut kansansa päälle armon ja rukouksen Hengen, Sak.12:10. Ilmestyskirjan 1:7:ssä he kuitenkin katsovat Häntä Hänen lopullisessa tulemuksessaan. Kieltämättä ne, jotka lävistivät Hänet, olivat kirjaimellisesti juutalaisia ja varsinkin ne, jotka ristiinnaulitsivat Hänet. Mutta tässä ei ilmaus "niidenkin, jotka hänet lävistivät",tarkoiteta pelkästään heitä. Sen merkitys on laajempi. Se ei tarkoita ainoastaan kaikkia niitä juutalaisia,jotka torjuivat Hänet, vaan myös kaikkia niitä, jotka koskaan joutuivat tekemisiin Hänen kanssaan, halveksivat Häntä ja naulitsivat Jumalan pojan uudelleen. He kuuluvat "kaikkiin maan sukukuntiin". Ja sentähden kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat Hänet nähdessään. Ne ovat maailman vihamielisiä sukukuntia, antikristillisiä voimia. He surevat ja vaikeroitsevat Hänen takiaan, tai kirjaimellisesti, alkutekstin mukaan Hänen edessään. Kun he nyt näkevät Hänet, jota he halveksivat ja vihasivat ja vastustivat, kirkkaudessan ja voimassaan, he tyrmistyvät, kun he käsittävät, että Hänen raivoisa vihansa lyö heidät maahan ja nielee heidät. Mutta seurakunnalle se tulee olemaan täydellisen ja iankaikkisen pelastuksen ja vapahduksen hetki, kaiken heidän toivonsa ja kaipauksensa toteutuminen.

Kaikki tämä on vankkaa ja varmaa. Sillä tässä puhuu Jumala, "Alfa ja Omega", "alku ja loppu". Hän on "Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias". Hänen neuvonsa pysyy, ja Hän toteuttaa kaiken, mitä Hänellä on mielessään. Alfa ja Omega ovat kreikankielen aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Näiden symbolien merkitys on 'ensimmäinen ja viimeinen'. Hän Herra, Herra Jumala. Hän on kaiken alku ja sentähden myös loppu. Hän on kaikkivaltia Luoja, kaiken Lähde. Ja Hänessä on kaiken tarkoitus. Samoin kuin kaikki on Hänestä, samoin kaikki on Häntä varten. Alusta alkaen Hän loi kaiken tiettyä tarkoitusta varten: alfalla on yhteys omegaan, toisen täytyy johtaa toiseen vääjäämättä. Ja kaikki mitä alfan ja omegan välillä on, on Hänen kauttaan. Hän hallitsee kaikkea sillä tavoin, että Hänen neuvonsa toteutuu, Hänen suunnitelmansa toteutuu, Hänen päämääränsä saavutetaan. Ja tuo päämäärä on Jeesuksen Kristuksen, jokaisen luodun ja kuolleista herätetyn esikoisen paljastus sinä, jossa kaikki taivaassa ja maan päällä jälleen yhdistetään iankaikkisesti. Silloin, uudessa luomuksessa Jumala asuu ihmisten keskellä; ja Jumala on kaikki kaikessa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

Eikä mikään voi estää tätä Omegaa. Sillä Jumala on Herra, ja Hän on Kaikkivaltias. Hän ei ole ainoastaan korkein voima, voimallisempi kuin kaikki muut voimat yhteensä; vaan Hänellä on myös kaikki voima, jopa kaikkien luotujen voima ja myös pimeyden voimien voima. Niillä ei ole muuta voimaa kuin se, mikä niillä on Häneltä. Ja Hän käyttää niitä, suostuvat ne sitten siihen tai ei, kaikkivaltiutensa tarkoituksia varten. Sentähden Hän tulee, varmasti ja vastustamatta, tulee jatkuvasti kautta historian aikakausien, alfasta omegaan, kirkkaudesta kirkkauteen, Hänen omassa kirkkaudessaan, kunnes kaikki Hänen kirkkautensa loistaa näkyvästi Jeesuksen Kristuksen täydellisessä paljastamisessa!

Katso, hän tulee

Tekstimme päättyy juhlalliseen vakuutukseen, että meidän Herramme Jeesus Kristus tulee: "Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen. "Minä olen A[lfa] ja O[mega]", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias".

Sanomme, että tämä on juhlallinen vakuutus, ensiksikin koska tässä kiinnitetään erityistä huomiota Kristuksen tulemukseen tekstin ensimmäisellä sanalla "katso". Ikäänkuin Jumalan Sana tässä haluaisi seurakunnan pitävän tätä tulemusta tämänhetkisenä tosiasiana: seurakunnan katseen tulee olla aina toivossa kiinnitettynä tuohon lopulliseen tapahtumaan. Sen asenteen on oltava jatkuvasti odottava ja kaipaava, morsiamen asenne hänen odottaessaan sulhastaan, huulillaan rukous: "Tule, Herra Jeesus!" Ja toiseksi, tämä on juhlallinen vakuutus, koska se päättyy kakisnkertaiseen vahvistukseen "Totisesti, amen!"

Sanat viittaavat Herran Jeesuksen Kristuksen lopulliseen tulemukseen, Hänen kirjaimelliseen ja henkilökohtaiseen ja näkyyvään paluuseensa, parusiaan, joka merkitsee kaiken historian päättymistä ja tuo mukanaan taivaallisen kirkkauden iankaikkisen tilan uudessa luomuksessa. Sillä tämän maailman historia ei saavuta täyttymystään jatkuvana kehitysprosessina, vaan katastrofina, lopullisena ihmeenä: meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymisenä kirkkaudessaan. Teksti viittaa tähän Hänen lopulliseen tulemukseensa. On totta, että Raamattu puhuu Hänen tulemuksestaan taivaan pilvissä koko tämän armotalouskauden ajan. Eikö Herra itse todistanut näin tuomitsemisensa hetkellä ylipapin edessä: "tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä". Kautta kaikkien aikakausien Hän tulee. Aina siitä alkaen, kun Hänet korotettiin Jumalan oikealle puolelle, Hän on tullut. Sillä Hän hallitsee ylimpänä ja johtaa siten kaikkia tämän nykyisen ajan tapahtumia, että niiden täytyy edetä ja päättyä Hänen lopulliseen tuloonsa. Hän tulee siinä merkityksessä, että Hän on matkalla. Ja Hän kiirehtää tuloaan! Herra ei viivyttele lupauksensa täyttämisessä. Tämä teksti viittaa joka tapauksessa selvästi Hänen lopulliseen ja kaikkien nähtävissä olevaan ilmestymiseensä, kun "kaikki silmät saavat nähdä hänet".

Se, että Hän tulee "pilvissä", saattaa toteutua kirjaimellisesti, niin että Hän ilmestyy taivaan pilvissä. Näiden pilvien symbolista merkitystä ei kuitenkaan tule sivuuttaa. Raamatussa symboloivat pilvet majesteettiutta ja tuomiota. Niinpä luemme Psalmista 18:6-12: "Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä; hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet." Ja Psalmista 97:2 luemme: "Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus." Kirkastusvuorella "tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa" (Mark.9:7). Ja kun Hänet kohotettiin ylös maasta, "pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään", (Ap.t.1:9). Hän tulee pilvissä, ei enää Jehovan kärsivänä palvelijana, vaan kaikessa kirkkaudessa, jonka Isä on antanut Hänelle, kuninkaallisessa majesteettiudessa ja tuomitsemaan maailman vanhurskaudessa!

Kaikki tulevat näkemään Hänet Hänen tulemuksessaan. "Kaikki silmät saavat nähdä hänet".

Hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti!

Kirkkaus ja valta ovat Hänen jo nyt, ja seurakunta tunnustaa sen ylistäessään Häntä tämän tekstin mukaisesti. Se haluaa sanoa: "Kirkkaus ja valta ovat Sinun nyt; luettakoon ne sinulle." Mutta tämä kirkkaus ja tämä valta tulevat olemaan Hänen iankaikkisesti. Kristus ei tule koskaan luopumaan vallasta. Jotkut väittävät, että se kuninkaallinen valta ja voima, jotka Kristuksella nyt on Jumalan oikealla puolella päättyy, kun Hän on saattanut päätökseen työnsä ja kun Hänen valtakuntansa on saatu valmiiksi. Hänellä on nykyinen valta ja voima, jotta Hän voi saada täydellisen valmiiksi valtakuntansa. Kun se on saatu päätökseen, Hän ei enää hallitse, vaan on alamainen Isälle. Silloin iankaikkinen ja kaikkivaltias Jumala hallitsee suoraan ilman että Kristus edustaisi Häntä. Tämä käsitys perustuu pääasiassa 1.Kor.15:25:een ja 28:aan: "Sillä hänen pitää hallitseman 'siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle'...Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa." Mutta tällaiseen käsitykseen me emme voi yhtyä. Edellä 1.Kor.15:stä lainattu kohta ei opeta, että Kristus koskaan lakkaisi hallitsemasta. Se, että Hän nyt hallitsee, kunnes Hän on laskenut kaikki viholliset jalkojensa alle tarkoittaa ainoastaan sitä, että Hänen hallintonsa ylimpänä päämääränä on kaikkien Hänen vihollistensa alistaminen, päämäärä, joka on saavutettava. Ja kun tämä päämäärä on saavutettu ja kaikki on alistettu Hänen jalkainsa alle, myös Hänet itsensä alistetaan Isälle, ei tarkoita sitä, että Hän ei enää hallitsisi, vaan pelkästään sitä, että Hän tulee hallitsemaan Jumalan Palvelijana iankaikkisesti, Hänen alaisenaan. Kaikki tulee olemaan iankaikkisesti Kristuksen alaisuudessa; kaiken kanssa Kristus tulee olemaan iankaikkisesti Isän alaisuudessa; ja siten Jumala tulee olemaan kaikki kaikessa! Sillä koko Raamattu opettaa, ettei Kristuksen hallinto pääty koskaan, että Hän tulee hallitsemaan iankaikkisesti. Hänen hallintonsa on iankaikkinen hallinto, joka ei koskaan pääty ja Hänen valtakuntansa valtakunta, joka ei tuhoudu, Dan.7:14. Ja tämä ylistyslaulu, joka on pantu seurakunnan huulille käsittelemässämme tekstissä, kuvaa Hänelle kuuluvaa iankaikkista valtaa ja kunniaa!

Jeesus rakasti meitä; ja toisen käännöksen mukaan Hän rakastaa meitä. Näiden kahden lukutavan välillä ei ole itse asiassa eroa. Jos me luemme tekstin menneessä aikamuodossa, korostuu Kristuksen ristinkuolema historiallisena tosiasiana, sillä siellä Hänen rakkautensa tuli esiin lopullisesti; jos taas preesensissä olevaa lukutapaa pidetään parempana, korostuu Hänen nykyinen ja iankaikkinen rakkautensa meitä kohtaan. Mutta jos Hän rakasti meitä ristillä, eikö Hän rakasta meitä yhä ja iankaikkisesti? Ja jos Hän rakastaa meitä nyt, eikö se johdu siitä, että Hän rakasti meitä jo ristillä? Samoin voidaan todeta kahdesta eri lukutavasta 'päästänyt' ja 'pessyt puhtaaksi' meidät synneistämme omalla verellään. Näiden kahden välillä ei ole periaatteessa eroa. Molemmat tarkoittavat sitä, että Jeesuksen veri on sovintoveri, koska kuolemallaan Hän sovitti kaikki meidän syntimme. Ne tarkoittavat, että Hän sekä vuodatti verensä ristillä meidän edestämme että myös sovitti verellään meidän syntimme. Ne tarkoittavat, että tuon sovitusveren ansiosta meidät on vapahdettu sekä synnin syyllisyydestä että myös sen vallasta ja turmeluksesta: Kristuksen Jeesuksen elämän Hengen laki on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista. Ja näin Hän on tehnyt meistä Hänen Isänsä Jumalan kuninkaita ja pappeja eli Hänen Isänsä ja Jumalansa pappisvaltakunnan. Kristus tekee meistä kuninkaallisen papiston eli pappisvaltakunnan.

Papiston ja kuninkuuden käsitteet kuuluvat yhteen ja ovat erottamattomat. Se, joka ei ole Jumalan pappi ei voi olla koskaan kuningas: tämän maailman antikristilliset hallitsijat ovat vain vallantavoittelijoita ja heidät syöstään varmasti vallasta. Sillä pappeuden syvin merkitys on täydellinen pyhittäytyminen Jumalalle ja rakkaus Häntä kohtaan, mikä ilmenee täydellisenä tottelevaisuutena ja palvelualttiutena. Pappi pyhittää itsensä ja kaiken Jumalalle. Ja kuninkaan viran ideana on hallitus ja valta. Pappiskuningas on palvelijakuningas; pappisvaltakunta on valtakunta, jossa kaikki alistuvat elävän Jumalan tahdolle ja hallitsevat Hänen nimessään ja Hänen alaisuudessaan kaikkia Hänen kättensä töitä. Kristus tekee meistä tällaisen kuninkaallisen papiston armonsa ihmeellisestä voimasta. Synnin voimasta meistä tuli paholaisen orjia, kapinakuninkaita, jotka halusivat hallita Jumalan luomakuntaa erillään Hänestä ja Hänen vastaisuudessaan. Sellaista on synnin hirveä hulluus. Mutta ristin sovintoveren ansiosta meille on annettu anteeksi tuo hulluus, meidät on täydellisesti vanhurskautettu, me olemme saaneet oikeuden vapautua synnin orjuudesta ja paholaisen vallasta, saaneet jälleen kerran oikeuden päästä Jumalan siunattuun palvelukseen ja hallitsemaan kaikkea siinä tehtävässämme. Ja Herran Jeesuksen armosta, Hänen meissä asuvan Henkensä kautta meidät on tosiasiassa vapautettu ja siirretty pois pimeydestä Jumalan ihmeelliseen valoon ja meistä on muodostettu pappisvaltakunta. Sillä Jumalan kansa on tosiaankin kuningaskunta eikä vain pelkästään joukko pappeja. Se on yksikkö, kuningaskunta, jota Kristus hallitsee Jehovan pääpalvelijana, ylipappina Melkisedekin järjestyksen mukaan. Hänen nimensä on yli kaikkien nimien ja siinä Hänen veljensä hallitsevat yhdessä Hänen kanssaan, jokainen omassa asemassaan ja kaikki palvellen kokonaisuutta, niin että kaikki tapahtuu meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalan ja Isän kunniaksi.

Tällainen pappisvaltakunta on seurakunta jo nyt: sillä uskon kautta he ovat osalliset Herransa voitosta ja kuninkaallisesta hallinnosta. Mutta tämä pappisvaltakunta toteutuu täydellisesti vasta Kristuksen päivänä, kun iankaikkinen kirkkauden valtakunta ilmestyy, kun kaikki valitut on koottu yhteen ja Herran ruumis on täydellinen, kun myös meidän nöyryyden tilassa ovat ruumiimme on tehty Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisiksi ja kun kaikki on tehty uudeksi ja Jumala asuu ihmisten keskellä uudessa taivaassa ja maassa.

Tietäen tämän suuren rakkauden, jolla Herra on rakastanut ja yhä rakastaa meitä ja sen ihmeellisen armon, jolla Hän on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman vallasta ja muodostanut meistä kuninkaallisen papiston, uskovat ylistävät Herraa sanoen: "hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen".

Kirkkaus on Jumalan hyvyyden ja täydellisyyden iankaikkista säteilyä. Vain Jumala on kirkas. Luotu olento voi vain heijastaa Hänen kirkkauttaan, mutta ei voi koskaan omistaa omaa kirkkautta. Kaikki kirkkaus, mitä luomakunnassa voidaan nähdä, on lähtöisin Jumalasta. Tuon kirkkauden korkein ja täydellisin ilmentymä on Kristuksessa. Kaikki Jumalan täydellisyys loistaa Hänessä ja Hänestä. Sillä Isän hyvä tahto oli, että Hänessä asuisi kaikki täyteys, Kol.1:19. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, kaikkien luotujen esikoinen, Kol.1:15. Ja Hänessä asuu kolmiyhteisen Jumalan koko täyteys ruumiillisesti, Kol.2:9. Hänen lihansa päivinä tämä kirkkaus oli peitetty Hänen nöyryyden tilassa olevassa ruumiissaan; sitä voitiin nähdä vain välähdyksenomaisesti, kun Hän puhui auktoriteetilla tai paljasti voimansa suorittamissaan ihmeissä. Ja Ilmestysvuorella apostolit saivat katsella Hänen kirkkauttaan hetken aikaa. Mutta kirkastettuna ja korotettuna Jumalan oikealle puolelle Kristus on kirkastettu sillä kirkkaudella, mikä Hänellä oli Isän kanssa jo ennen maailman perustamista, Joh.17:5. Kaikki Jumalan hyvyys loistaa Hänen kauttaan, säteilee Hänestä. Tämä on tietenkin mahdollista vain siksi, että Hän on Jumalan Poika ihmishahmossa. Kenelläkään tavallisella ihmisellä ei voi olla tuota kirkkautta; ja tämän kirkkauden liittäminen kehenkään muuhun kuin korotettuun Kristukseen olisi epäjumalanpalvelusta ja jumalanpilkkaa. Mutta seurakunta tietää, että Hän on Jumalan Poika, Isän Jumalan lopullinen ja korkein ilmenemismuoto, joka on ansainnut kaiken kunnian ja kirkkauden. Seurakunta antaa Hänelle kunnian tässä ylistyslaulussaan.

Ja sitä opetetaan myös tässä tunnustamaan Hänet siksi, jolla on valta. Tietenkin Hänellä on Jumalan Poikana valta, ts. auktoriteetti ja voima hallita, julistaa tahtonsa ja vaatia tottelevaisuutta, tuomita ja toimeenpanna tuomio sanan absoluuttisessa merkityksessä. Hän on kaikkivaltias kuten Jumalakin. Mutta tekstissä viitataan valtaan, auktoriteettiin, jonka Hän on saanut Jumalalta kirkastettuna ihmishahmoisena Kristuksena. Kaikki valta on annettu Hänelle taivaassa ja maan päällä. Kristus on koko luomakunnan huipulla. Hän on saanut nimen, joka on kaikkia nimiä korkeampi, niin että Jeesuksen nimen edessä on jokaisen polven polvistuttava niin taivaassa kuin maassa kuin maan alla; ja että jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra , Fil.2:9-11. Hän hallitsee seurakuntaa, jonka kuningas Hän on; ja Hän hallitsee kaikkea, jopa pimeyden voimia, jotka Hän on voittanut ja jotka eivät voi toimia vastoin Hänen tahtoaan. Seurakunnassa tämä hallitseminen tapahtuu armossa Hänen Henkensä ja Sanansa kautta: Hänen kansansa haluaa olla Hänen kansaansa, ja he tunnustavat ilolla Hänen auktoriteettinsa ja tekevät mielellään Hänen tahtonsa. Siksi he tunnustavat tekstimme sanoin Hänen valtansa. Ja Hän hallitsee maailmassa ja pimeyden voimia vallallaan niistä itsestään huolimatta. Ja myös ne, kun ne on lopullisesti alistettu ja heitetty uloimpaan pimeyteen, tulevat tunnustamaan Hänen hallintavaltansa; ja jokaisen kielen on tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra! Ainoastaan Jehovan Palvelija, ei saatana eikä paholaisen palvelija on Herra iankaikkisesti, niin että Jumala on kaikki kaikessa!

Ja Jeesukselta Kristukselta...

Ehkä nyt valitat, että olet täysin arvoton saamaan tätä siunausta, ja ettet voi sentähden ymmärtää tämän siunauksen olevan suunnattu sinulle henkilökohtaisesti. Elät keskellä kuolemaa ja synti tavoittelee ja tahraa sinua joka askeleella. Miten sitten tämä Jumalan armo ja rauha voisi olla sinulle tarkoitettu? Mutta tekstimme poistaa tämänkin vastaväitteen kiinnittäessään uskon katseesi Jeesukseen Kristukseen, uskolliseen todistajaan, kuolleista herätettyjen esikoiseen, maan kuninkaiden Herraan. Hän on uskollinen todistaja. Hän on todellakin todistaja, sillä Jehovan palvelijana Hän on Jumalan profeetta, joka aina todistaa Jumalan totuutta. Hän teki niin maallisen vaelluksensa aikana, sillä kuten Hän lausui Pilatukselle: "Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta" (Joh.18:37). Hän tekee niin myös seurakunnassa, sillä Hän se on, joka antoi meille Raamatun ja joka johtaa meitä kaikkia totuuteen Henkensä kautta. Ja Hän on myös todistaja tässä kirjassa, jonka Sanaan voit varmuudella luottaa, kun Hän sanoo: "Armo teille [sinulle] ja rauha!" Sillä Hän on uskollinen todistaja. Sillä Hänen oppinsa ei ole Hänen, vaan Isän, joka on Hänet lähettänyt, Joh.7:16; ja Hän puhuu sitä, mitä Hän on Isältään kuullut, Joh.8:38. Hän toimii ja puhuu aina asemansa mukaisesti, Jumalan todistajana: sillä Hän ei tee mitään itsestään, vaan mitä Isä Hänelle on opettanut, sitä Hän puhuu maailmalle, Joh.8:28. Herra Jumala on avannut Hänen korvansa ja antanut Hänelle oppineiden kielen, niin että Hän taitaa puhua oikean sanan ajallaan, Jes.50:4, 5. Ja mitä ihmiset sitten Hänelle tekevätkin, vaikka he lyövät Häntä ja kiskovat Häntä parrasta raivossaan ja peittävät Hänet häpeällä ja syytöksillä, Hän ei koskaan muuta todistustaan eikä tee kompromissia totuuden suhteen, Jes. 50:5, 6. Hän on uskollinen kuolemaan asti, jopa aina ristin kuolemaan asti. Voit luottaa Hänen sanaansa niin elämässä kuin kuolemassakin: "Armo sinulle ja rauha!"

Ja Hän on esikoinen kuolleista herätettyjen joukossa! Mietiskele erityisesti tätä asiaa, joka on luottamuksesi perusteena: Jeesus Kristus on esikoinen kuolleista herätettyjen joukossa! Sinun toivosi perustana pitäisi olla ylösnousemus, ja erityisesti Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen tulisi olla toivosi perusta, sen uskon kohde, joka täyttää sinut ilolla ja rauhalla. Jos me haluamme omistaa rauhan, se ei voi olla tästä maailmasta: sen täytyy tulla kuoleman tuolta puolen. Täällä me elämme keskellä kuolemaa. Miten me sitten voisimme saavuttaa rauhan? Mutta hetkinen! Tämä ääni, joka puhuu armosta ja rauhasta ei ole tästä maailmasta. Se ei kuulosta siltä, että se kuuluisi tämän maailman syvistä kuolemanvarjoista, joissa me täällä haparoimme löytämättä ulospääsyä. Se on ylösnousemusääni! Hän, joka puhuu, seisoo kuoleman ja haudan toisella puolella Ylösnousseena! Se tarkoittaa sitä, että Hän oli kuollut ja elää nyt ja iankaikkisesti. Hän on elossa.

Hän elää uutta elämää, kirkastettua, voittoisaa elämää. Hän oli kuollut ja kulki kuoleman läpi ja nyt Hän elää niinkuin ei kukaan ole koskaan elänyt. Ja lisäksi vielä, kulkiessaan kuoleman läpi Hän jätti oven auki! Uskon kautta me katselemme Häntä siellä, kuoleman toisella puolen; ja katsellessamme Hänen kirkkauttaan nykyisestä pimeydestä käsin me tiedämme juuri sen perusteella, että on olemassa ulospääsy! Samoin kuin syvän kuilun mustassa ja pelottavassa pimeydessä haparoiva ihminen, joka näkee kaukana kimmeltävää kirkasta auringonvaloa ja saa rohkeutta jatkaa matkaansa kaukana häämöttävää valopistettä kohti varmana siitä, että sieltä löytyy pelastus, samoin kuoleman pimeissä varjoissa haparoiva uskova, joka uskossa katselee Ylösnousseen Herran kirkkautta, tietää, että kuolemasta johtaa tie Jumalan lasten kirkastettuun vapauteen! Sillä huomaa, Hän ei ole ainoastaan ylösnoussut: Hän on esikoinen kuolemasta herätettyjen joukossa! Ja esikoinen on se, joka "avaa kohdun" ja valmistaa tien kaikille veljilleen. Näin Kristus oli kuoleman kohdussa, syntyi kuolleista, avasi kuoleman kohdun kaikille niille, jotka Isä Hänelle antoi. Ja juuri Hänet sinä näet nykyisestä pimeydestä seisomassa tuossa kirkkaassa valossa, joka kuuluttaa sinulle: "Armo sinulle ja rauha sinulle!"

Mikään voima ei kykene ottamaan Jumalan kansalta tuota siunausta tai estämään luvatun rauhan lopullista toteutumista Kristuksen päivänä. Sillä Hän on Herra. Hän on myös maan kuninkaiden Herra. Tämä ei tarkoita sitä, että Jeesus Kristus olisi valtion pää siinä mielessä, että maalliset auktoriteetit hallitsisivat Hänen armossaan. Sillä Ilmestyskirjassa ovat maan kuninkaat antikristillisiä maailmanhallitsijoita. He eivät tunnusta Raamatun Kristusta Herrakseen. He eivät iloitse Hänen tahtonsa tekemisestä ja sen kanssa sopusoinnussa hallitsemisesta. Päinvastoin, he ovat 2. Psalmissa kuvattuja hallitsijoita, jotka neuvottelevat yhdessä ja asettuvat Herraa ja Hänen Voideltuansa vastaan sanoen: "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä" (Jakeet 2 ja 3). Mutta Hän, joka istuu taivaassa, nauraa heille pilkaten heitä: . Sillä Hän on voidellut kuninkaansa ja asettanut Hänet korkealle Siionin vuorelle. Ja tämä Kuningas hallitsee antikristillisiä voimia rautaisella valtikalla murskaten heidät palasiksi kuin savenvalajan astian Ps.2:7-9, Ilm.2:27. Kristus on maan hallitsijoiden yläpuolella. Vaikka he raivoaisivat Häntä vastaan, heidän on sittenkin tehtävä Hänen tahtonsa. Jopa Nerot ja Caligulat ja Domitianukset, Hitlerit ja Mussolinit ja Hrushtshevit ovat Hänen palvelijoitaan itsestään huolimatta. Seurakunta on täysin turvassa; sen pelastus ja lopullinen voitto on varma. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman" (Joh.16:33). "Armo teille ja rauha!"

Seurakunta saa jo nyt tämän armon ja rauhan siunauksen. Ja se vastaa tämän siunauksen julistamiseen iloisesti ylistäen. Se tunnustaa tämän Kristuksen jo nyt, jo tämän maailman ja sen antikristillisten hallitsijoiden keskellä; ja ainoastaan Hänelle se antaa kaiken kunnian ja vallan iankaikkisesta iankaikkiseen. Se on tekstissämme nyt seuraavan ylistyslaulun (doksologian): "Hänelle, joka meitä rakastaa (tai 'rakasti') ja on päästänyt (tai 'pessyt puhtaaksi') meidät synneistämme [omalla] verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi (tai 'kuninkaiksi ja papeiksi') Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima (tai 'valta') aina ja iankaikkisesti! Amen." merkitys.