IRC-Galleria

Alkaaksemme viimeksimainitusta elemetistä, miten ihmeelliseltä Hän näyttääkään! Yleisvaikutelmana on ylitsevuotavainen kirkkaus ja kunnia: sillä Hän oli niinkuin aurinko, joka loistaa täydellä voimallaan. Vasta kun Johannes on hiukan tottunut tämän ihmeellisen näyn kirkkauteen, hän kykenee kiinittämään huomiotaan yksityiskohtiin. Vähitellen hän huomaa, että tämä olento muistuttaa yleisolemukseltaan ihmisen poikaa, ihmisolentoa. Sitten hän huomaa lisäksi, että Hänen päänsä ja hiuksensa ovat valkoiset kuin villa tai lumi. Hänen suustaan etenee terävä kaksiteräinne miekka; ja Hänellä on oikeassa kädessään seitsemän tähteä. Hänen jalkansa olivat kuin kiiltävää messinkiä. Hänen silmänsä muistuttivat leimuavaa tulta, ja Hänen äänensä oli kuin mahtavien aaltojen pauhu kallioita vasten, kun myrsky puhaltaa ne hurjiksi. Hän oli pukeutunut pitkään, majesteettiseen kaapuun, joka ulottui Hänen jalkoihinsa asti; ja Hänet oli vyötetty rinnan kohdalta kultaisella vyöllä, joka kimalteli Hänen olemuksensa kirkkaudessa ja loistossa.

Tällainen on näyn yleiskuvaus. Ja me kysymme luonnollisesti: mikä on sen merkitys?

Jotta voisimme tulkita kokonaisuuden oikein, on välttämätöntä, että tutkimme ensiksi huolellisesti kaikki näyn yksityiskohdat voidaksemme sitten yhdistää ne oikeaksi synteesiksi ja saada siten niiden varsinaisesta merkityksestä oikean käsityksen. On varmaa jo heti alkuun, että me näemme tässä Vapahtajan olemuksen tietyltä näkökannalta katsottuna. Näyllä on tietty merkitys, sen tarkoituksena on esittää Ihmisen Poika tietyssä valossa; ja sentähden on näyn jokaisen yksityiskohdan epäilemättä palveltava tuon tietyn idean korostamista.

Voimme ottaa nuo huomattavat piirteet lähtökohdaksemme alkaessamme selittää näkyä.

Se kiinnittää ensiksikin huomiomme siihen, että tuota loistavaa olentoa kuvataan "ihmisen pojan kaltaiseksi". Tämä ilmaus on tuttu meille kaikille: sillä Jeesus käytti sitä mielellään itsestään julkisen maanpäällisen vaelluksensa aikana. Nimitys tulee mitä luultavimmin Danielin 7:13:sta ja 14:sta. Niistä me luemme: "katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä".

Jos me vertaamme tätä Danielin kirjan kohtaa käsittelemäämme raamatunkohtaan, seuraavat päätelmät vaikuttaisivat oikeutetuilta. Ensiksikin ilmauksessa "Ihmisen Pojan muotoinen" viitataan ihmiseksi tulleeseen Herraan. Hän oli tosi ihminen ja sellaisena Häntä kutsutaan Ihmisen Pojaksi. Se, ettei Häntä näyssä kutsuta suoraan Ihmisen Pojaksi, vaan Hänen kuvataan olevan "Ihmisen Pojan muotoinen", ei muuta asiaa. Ilmauksen tarkoituksena ei suinkaan ole kieltää Hänen tosi ihmisyyttään ja sanoa, että Hän vain muistutti olemukseltaan ihmistä. Pikemminkin johtuu ilmauksen epämääräisyys siitä, että Hänen olemuksensa ylitsevuotava kirkkaus teki Johannekseen valtavan vaikutuksen. Loistavassa kirkkaudessa näkee Johannes ihmisen pojan muotoisen olennon. Tässä ilmauksessa viitataan Kristukseen erityisesti Ihmisen Poikana, Jehovan ihmiseksi tulleeseen Palvelijaan. Hän ei kuitenkaan esiinny tässä kärsivänä Palvelijana, vaan kirkastettuna Herrana. Jos on oikein olettaa, että nimitys ihmisen Poika tulee Danielin profetiasta, jota edellä lainasimme, on ilmeistä, ettei se viittaa ainoastaan Hänen nöyrtymisen tilaansa, vaan pikemminkin Kristukseen, joka perisi valtakunnan...tosiaankin Ihmisen Poikaan Hänen nöyryytyksensä tilassa, mutta ainoastaan välttämättömänä tienä Hänen korottamiseensa Messiaan kirkkauteen. Danielin kohta viittaa nimenomaan tähän kirkkauteen ja hallintavaltaan. Siinä esitetään "ihmisen Pojan kaltainen" lähestymässä Vanhaikäistä, Jumalaa, että Hän saisi iankaikkisen valtakuntansa. Vanhan testamentin profetiassa esitetään Hänen saavuttavan tulevaisuudessa kirkkauden ja kunnian. Mutta Johanneksen saadessa tämän näyn kirkastetusta Kristuksesta, oli Danielin profetia jo toteutunut. "Ihmisen Pojan kaltainen" oli lähestynyt Vanhaikäistä kärsimyksensä ja kuolemansa, ylösnousemuksensa ja Jumalan oikealle puolelle korottamisensa kautta; ja Hän oli jo saanut iankaikkisen hallintavaltansa. Ja sellaisena, kirkastettuna Herrana, joka on saanut valtakunnan ja hallintavallan Vanhaikäiseltä, Hän ilmestyy tässä näyssä. Ja kolmanneksi, verratessamme tekstiä Danielin kirjan tekstiin voimme vetää sen johtopäätöksen, että Hän esiintyy tässä sellaisena, jolla on auktoriteetti ja voima toimia Tuomarina. Kun Daniel katselee Häntä, asetetaan valtaistuimet ja tuomitseminen alkaa; "Ihmisen Pojan kaltainen" saa voiman ja hallintavallan juuri ennenkuin tuomitseminen alkaa. Näiden kahden raamatunkohdan vertailu johtaa meidät siihen yleiseen johtopäätökseen, että Kirkastettu Vapahtaja esiintyy tässä mahtavana Kuningas-Tuomarina.

Mutta Herralla, joka on kaikkien maan hallitsijoiden ruhtinas ja joka saa jopa heidän yhteiset suunnitelmansa toimimaan seurakuntansa hyväksi, oli omat tarkoituksensa palvelijansa Johanneksen karkoituksessa. Ja vaikka maallinen valta oli karkottanut iäkkään apostolin vaientaakseen lopullisesti hänen uskollisen todistuksensa, Herra muutti tämän yksinäisen ja kaukaisen saaren paikaksi, joka palveli ikäänkuin oraakkelina paljastaessaan erään kauneimmista ja tärkeimmistä Raamatun osista. Epäilemättä oli apostolin karkotuspaikka, jossa häntä ympäröi ainoastaan villi luonto päivästä toiseen, jossa hän oli erossa maailman humusta ja hälinästä, jossa hän voi todistaa rauhattoman meren hirvittävää symboliikkaa, kuunnella mahtavien aaltojen monotonista pauhua niiden lyödessä hänen olinpaikkansa kalliorannoille ja jossa hänellä oli lisäksi häiriintymätön näkymä taivaalle ja jossa hänen tarkatessaan maan neljää suuntaa, hänen katseensa kohtasi horisontin, jossa taivas ja meri yhtyivät—tämä hylätty paikka sopi epäilemättä luonnollisesti profeetan näkyjen ja ilmestysten näyttämöksi tarjoten luonnollisen taustan niille ja auttaen profeettaa kykenemään hengellisesti vastaanottamaan ne.

Sinne Johannes siis oli karkotettu; ja hän kertoo meille, että hän oli Hengessä Herran päivänä. Herran päivällä meidän ei pidä tässä yhteydessä ymmärtää viimeistä tuomiopäivää. Sillä vaikka se saattaakin olla sanan merkitys, tällainen tulkinta ei mitenkään sovi yhteen sen kanssa, mitä seuraa. Paljon luonnollisempaa on selittää, että Johannes tarkoittaa Herran päivällä Herran ylösnousemuksen päivää, viikon ensimmäistä päivää, jonka seurakunta oli apostolien johdolla asettanut erityiseksi jumalanpalveluspäiväksi ja pyhäpäiväksi vanhan armotalouskauden sapatin sijasta. Ilmaus "Hengessä" ei tarkoita ainoastaan sitä, että hän mietiskeli hengellisiä asioita, vaan pikemminkin sitä, että hän oli profeetallisessa, hengellisessä ekstaasissa, niin että hän oli erossa aistien ja kokemusten maailmasta ja valmistautunut saamaan näkyjä hengellisistä asioista. Me uskomme, että näyissä, jotka apostoli on etuoikeutettu näkemään, on todella jotakin objektiivisen todellista. Ne eivät olleet vain subjektiivisia, niin että ne olisivat olleet vain näkijän hengellisiä tiloja; vaan ne asiat, jotka esitettiin hänen nähtäväkseen, olivat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei olisi voitu nähdä pelkästään luonnollisilla silmillä ja sentähden oli siirtyminen Hengessä olemisen tilaan tarpeen, jotta Johannes voitiin valmistaa näkemään näkynsä.

Tässä tilassa ollessaan Johannes sitten kuuli kovan äänen, mahtavan ja selvän pasuunan kutsun. Ja kuullessaan takaansa äänen hän kääntyy ympäri ja katselee näkyä, josta tutkimamme raamatunkohta kertoo: kirkastettu Kristus kultaisten kynttilänjalkojen keskellä.

On heti huomautettava, että tässä näyssä on kaksi elementtiä. Ensiksikin siinä on kultaisten kynttilänjalkojen elementti ja on mitä luonnollisinta olettaa, että ne seisovat piirissä Vapahtajan ympärillä. Ja toiseksi ilmestyy kirkastettu Vapahtaja, jota Johannes kuvaa yksityiskohtaisesti.

Käsittelemme siis tässä näyssä korotetun Kristuksen paljastusta suhteessa Hänen seurakuntaansa sekä suhteessa niihin asioihin, joiden pitää pian tapahtuman. Sitä edeltää selonteko niistä olosuhteista, joissa Johannes sai näyn. Samoin kuin vanhan armotalouskauden profeetat halusivat kertoa kutsumisestaan profeetoiksi, samoin Johanneskin kertoo meille tässä raamatunkohdassa, miten ja missä olosuhteissa hän sai tulevaisuutta koskevan ilmestyksen, joka sisältyy tähän Raamatun kirjaan.

Hän oli pienellä yksinäisellä saarella Patmoksessa, pienellä kallioisella ja karulla hylätyllä saarella keskellä merta lähellä Vähän Aasian rannikkoa. Hän kutsuu itseään uskovien veljeksi eikä apostoliksi, niiden olosuhteiden takia, joihin hän on joutunut. Ja hän lisää, että hän on heidän kanssaveljensä ahdistuksissa ja Jeesuksen Kristuksen valtakunnassa ja kärsivällisyydessä. Meidän on tässä huomattava, että kaikki nämä kolme—ahdistus, valtakunta ja kärsivällisyys ovat Jeesuksen Kristuksen. Me olemme osalliset niihin ainoastaan, jos me olemme Hänessä. Toiseksi, meidän on huomattava, että seurakunta esitetään ahdistuksessa olevana. Seurakunta oli ahdistuksessa silloin; ja Ilmestyskirjan käsityksen mukaan se on aina ahdistuksessa maailmassa ollessaan. Ja jos me haluamme olla osalliset Jeesuksen Kristuksen valtakunnasta, on väistämätöntä, että me olemme myös osalliset seurakuntaa kohtaavasta ahdistuksesta, sen suhteen takia, mikä sillä on Herraan ja sen uskollisen Herran tunnustamisen takia. Ja lopuksi, juuri siitä syystä on välttämätöntä, että me olemme osalliset Jeesuksen Kristuksen kärsivällisyydestä. Sillä ainoastaan tuon kärsivällisyyden voimasta me kykenemme kestämään ahdistuksen ja kestämään loppuun saakka.

Apostoli kertoo meille lisäksi, että hän oli Patmoksen saarella Jumalan Sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen takia. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että hänet lähetettiin sinne saarnaamaan Jumalan Sanaa ja todistamaan Jeesuksen nimestä. Tai se saattaa tarkoittaa sitä, että hän oli siellä nimenomaan vastaanottaakseen sen Jumalan Sanan, mikä sisältyy Ilmestyskijraan. Tai se saattaaa tarkoittaa sitä, että hänet oli häädetty sinne marttyyrina Jumalan Sanan takia, jota hän oli saarnannut ja sen todistuksen vuoksi, mitä hän oli todistanut Jeesuksesta. Viimeksimainittu vaihtoehto on ehkä todennäköisin ja hyväksyttävin. Ensiksikin se on kaikkein luontevin selitys sanoille "Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden". Tavallisesti nämä sanat tarkoittavat todellista marttyyriutta. Toiseksi se käy ilmi siitä, miten Johannes esittelee itsensä, ts. veljenä ja osallisena seurakunnan ahdistuksessa. Tämä näyttäisi viittaavan siihen, että siihen aikaan, kun Johannes sai tämän ilmestyksen, seurakunnassa oli puhjennut vaino, ja että osallisena seurakunnan yleiseen ahdistukseen ja vainoon oli häädetty Patmoksen saarelle. Ja kolmanneksi, tämä kävisi yksiin maallisen historiankirjoituksen kanssa, joka kertoo meille, että suunnilleen tähän aikaan maailman voimat, joita keisari Domitianus edusti, raivosivat kiihkeästi Jeesuksen seuraajia, halveksittua nasarealaisten lahkoa vastaan. Päättelemme siis, että Johannes oli Patmoksen saarella noin vuonna 95 tai 96 j.Kr. Jeesuksen Kristuksen nimen ja Herrastaan todistamisensa takia narttyyrinä.

(Ilmestyskirja 1:9-10)

9. Minä, Johannes, teidän veljenne, joka teidän kanssanne olen osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa, minä olin Jumalan sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden saaressa, jonka nimi on Patmos.
10. Minä olin hengessä Herran päivänä, ja kuulin takaani suuren äänen, ikäänkuin pasunan äänen,
11. joka sanoi: "Kirjoita kirjaan, mitä näet, ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle, Efesoon ja Smyrnaan ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen ja Filadelfiaan ja Laodikeaan".
12. Ja minä käännyin sitä ääntä katsomaan, joka minun kanssani puhui, ja minun kääntyessäni näin minä seitsemän kultaista kynttiläjalkaa. (Biblia)
13. Ja kultaisten kynttiläjalkain keskellä Ihmisen Pojan muotoisen (Biblia), pitkäliepeiseen viittaan puetun ja rinnan kohdalta kultaisella vyöllä vyötetyn.
14. Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;
15. hänen jalkansa olivat ahjossa hehkuvan, kiiltävän vasken kaltaiset, ja hänen äänensä oli niinkuin paljojen vetten pauhina.
16. Ja hänellä oli oikeassa kädessään seitsemän tähteä, ja hänen suustaan lähti kaksiteräinen, terävä miekka, ja hänen kasvonsa olivat niinkuin aurinko, kun se täydeltä terältä paistaa.
17. Ja kun minä hänet näin, kaaduin minä kuin kuolleena hänen jalkojensa juureen. Ja hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen: "Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
18. ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.
19. Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva.
20. Se salaisuus niistä seitsemästä tähdestä, jotka sinä minun oikiassa kädessäni nähnyt olet, ja seitsemän kultaista kynttiläjalkaa. Ne seitsemän tähteä ovat seitsemän seurakunnan enkelit: ja ne seitsemän kynttiläjalkaa, jotka sinä nähnyt olet, ovat seitsemän seurakuntaa." (Biblia)
Lähestymme nyt Ilmestyskirjan pääsisältöä ja niitä lukuisia näkyjä, jotka se meille esittää tutkittavaksemme. Tässä raamatunkohdassa, jota nyt tässä luvussa tutkimme, meillä on ensimmäisen päänäyn alku, sen ensimmäinen osa, joka ulottuu 3. luvun loppuun. Koko näky voidaan jakaa kahteen pääosaan. Käsittelemämme raamatunkohta on ensimmäinen osa, joka sisältää näyn, jossa kirkastettu Kristus kävelee kultaisten kynttilänjalkojen keskellä ja kehottaa Johannesta kirjoittamaan näkemänsä asiat. Toiseen osaan kuuluvat luvut 2 ja 3, jotka sisältävät Herran seitsenkertaisen sanoman, joka Johanneksen on toimitettava Aasian seurakunnille.

Toinen kirje korinttilaisille 13

1. Kolmannen kerran minä nyt tulen teidän tykönne. Kahden tai kolmen todistajan sanalla on jokainen asia vahvistettava.
2. Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille - niinkuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tykönänne, samoin nytkin, kun olen poissa - etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä,
3. koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen.
4. Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.
5. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
6. Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
7. Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.
8. Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
9. Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.
10. Sentähden minä kirjoitan tämän poissa ollessani, ettei minun teidän luonanne ollessani tarvitsisi käyttää ankaruutta sen vallan nojalla, minkä Herra on minulle antanut rakentamiseksi, ei kukistamiseksi.
11. Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.
12. Tervehtikää toisianne pyhällä suunannolla. Kaikki pyhät lähettävät teille tervehdyksen.
13. Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Toinen kirje korinttilaisille 12

1. Minun täytyy kerskata; se tosin ei ole hyödyllistä, mutta minä siirryn nyt näkyihin ja Herran ilmestyksiin.
2. Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
3. Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää -
4. temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.
5. Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani.
6. Sillä jos tahtoisinkin kerskata, en olisi mieletön, sillä minä puhuisin totta; mutta minä pidättäydyn siitä, ettei kukaan ajattelisi minusta enempää, kuin mitä näkee minun olevan tai mitä hän minusta kuulee.
7. Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi.
8. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta.
9. Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
10. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
11. Olen joutunut mielettömyyksiin; te olette minut siihen pakottaneet. Minunhan olisi pitänyt saada suositusta teiltä, sillä en ole missään ollut noita isoisia apostoleja huonompi, vaikka en olekaan mitään.
12. Onhan apostolin tunnusteot teidän keskuudessanne tehty kaikella kestävyydellä, tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja voimateoilla.
13. Sillä missä muussa te olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten minä puolestani ole rasittanut teitä? Antakaa minulle anteeksi tämä vääryys.
14. Katso, kolmannen kerran minä nyt olen valmis tulemaan teidän tykönne, enkä ole oleva teille rasitukseksi; sillä minä en etsi teidän omaanne, vaan teitä itseänne. Eiväthän lapset ole velvolliset kokoamaan tavaraa vanhemmilleen, vaan vanhemmat lapsilleen.
15. Ja minä olen mielelläni uhraava kaikki, uhraava itsenikin, teidän sielujenne hyväksi. Senkötähden, että teitä näin suuresti rakastan, minä saan teiltä vähemmän vastarakkautta?
16. Olkoonpa niin, etten minä ole teitä rasittanut; mutta entä jos olen viekas ja olen kavaluudella kietonut teidät pauloihini!
17. Olenkohan minä kenenkään kautta, joita olen luoksenne lähettänyt, pyrkinyt teistä hyötymään?
18. Kehoitin Tiitusta menemään ja lähetin veljen hänen kanssaan; ei kai Tiitus ole pyrkinyt teistä hyötymään? Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä? Emmekö samoja jälkiä?
19. Olette kai jo kauan sitten luulleet, että me puolustaudumme teidän edessänne. Jumalan edessä, Kristuksessa me puhumme; mutta kaikki teille rakennukseksi, rakkaani.
20. Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä;
21. ja että, kun tulen, Jumalani on taas nöyryyttävä minua teidän tykönänne, ja että joudun suremaan monen tähden, jotka ennen ovat synnissä eläneet eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet.

Toinen kirje korinttilaisille 11

1. Jospa kärsisitte minulta hiukan mielettömyyttäkin! Ja kyllähän te minua kärsittekin.
2. Sillä minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen.
3. Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.
4. Sillä jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos te saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte.
5. Mutta minä en katso itseäni missään suhteessa noita isoisia apostoleja huonommaksi.
6. Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa; olemmehan tuoneet sen teille kaikin tavoin ilmi kaikissa asioissa.
7. Vai olenko tehnyt syntiä siinä, että - alentaessani itseni, jotta te ylenisitte - olen ilmaiseksi julistanut teille Jumalan evankeliumia?
8. Muita seurakuntia minä riistin, ottaessani heiltä palkkaa palvellakseni teitä. Kun olin teidän luonanne ja kärsin puutetta, en rasittanut ketään.
9. Sillä mitä minulta puuttui, sen täyttivät veljet, jotka tulivat Makedoniasta; ja kaikessa minä varoin olemasta teille rasitukseksi, ja olen vastakin varova.
10. Niin totta kuin Kristuksen totuus on minussa, ei tätä kerskausta minulta riistetä Akaian maanäärissä.
11. Minkätähden? Senkötähden, etten muka rakasta teitä? Jumala tietää sen.
12. Mutta mitä minä teen, sen olen vastakin tekevä, riistääkseni aiheen niiltä, jotka aihetta etsivät, että heidät siinä, missä kerskaavat, havaittaisiin samankaltaisiksi kuin mekin.
13. Sillä semmoiset ovat valheapostoleja, petollisia työntekijöitä, jotka tekeytyvät Kristuksen apostoleiksi.
14. Eikä ihme; sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
15. Ei ole siis paljon, jos hänen palvelijansakin tekeytyvät vanhurskauden palvelijoiksi, mutta heidän loppunsa on oleva heidän tekojensa mukainen.
16. Vielä minä sanon: älköön kukaan luulko minua mielettömäksi; mutta vaikka olisinkin, ottakaa minut mieletönnäkin vastaan, että minäkin saisin hiukan kerskata.
17. Mitä nyt puhun, kun näin suurella luottamuksella kerskaan, sitä en puhu Herran mielen mukaan, vaan niinkuin mieletön.
18. Koska niin monet kerskaavat lihan mukaan, niin kerskaan minäkin.
19. Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä.
20. Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin.
21. Häpeäkseni sanon: tähän me kyllä olemme olleet liian heikkoja. Mutta minkä joku toinen uskaltaa - puhun kuin mieletön - sen uskallan minäkin.
22. He ovat hebrealaisia; minä myös. He ovat israelilaisia; minä myös. He ovat Aabrahamin siementä; minä myös.
23. He ovat Kristuksen palvelijoita - puhun kuin mieltä vailla - minä vielä enemmän. Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa.
24. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille;
25. kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut;
26. olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä;
27. ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.
28. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista.
29. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi?
30. Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani.
31. Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.
32. Damaskossa kuningas Aretaan käskynhaltija vartioi damaskolaisten kaupunkia ottaaksensa minut kiinni,
33. ja muurin ikkuna-aukosta minut laskettiin korissa maahan, ja niin minä pääsin hänen käsistänsä.

Toinen kirje korinttilaisille 10

1. Minä, Paavali, itse kehoitan teitä Kristuksen laupeuden ja lempeyden kautta, minä, joka olen muka nöyrä kasvotusten teidän kanssanne, mutta poissa ollessani rohkea teitä kohtaan,
2. ja pyydän, ettei minun, kun tulen teidän tykönne, tarvitsisi käyttää sitä rohkeutta, millä aion luottavaisesti uskaltaa käydä eräiden kimppuun, jotka ajattelevat meistä, aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan.
3. Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi;
4. sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia.
5. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle
6. ja olemme valmiit rankaisemaan kaikkea tottelemattomuutta, kunhan te ensin olette täysin kuuliaisiksi tulleet.
7. Nähkää, mitä silmäin edessä on. Jos joku on mielessään varma siitä, että hän on Kristuksen oma, ajatelkoon hän edelleen mielessään, että samoin kuin hän on Kristuksen, samoin olemme mekin.
8. Ja vaikka minä jonkun verran enemmänkin kerskaisin siitä vallastamme, jonka Herra on antanut teitä rakentaaksemme eikä kukistaaksemme, en ole häpeään joutuva.
9. Tämän minä sanon, ettei näyttäisi siltä, kuin peloittelisin teitä kirjeilläni.
10. Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.
11. Joka niin sanoo, ajatelkoon, että samaa, mitä me poissaolevina olemme kirjeissämme sanoissa, samaa me myös olemme läsnäolevina teoissa.
12. Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.
13. Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti.
14. Sillä me emme kurota itseämme liiaksi, ikäänkuin emme teihin ulottuisikaan, sillä olemmehan ehtineet Kristuksen evankeliumin julistamisessa teihinkin asti.
15. Emme kerskaa yli määrän, emme muiden vaivannäöistä, mutta meillä on se toivo, että teidän uskonne lisääntyessä me oman vaikutusalamme mukaan kasvamme teidän keskuudessanne niin suuriksi,
16. että saamme viedä evankeliumin myöskin tuolla puolen teitä oleviin maihin - tahtomatta kerskata siitä, mikä jo on valmista toisten vaikutusalalla.
17. Mutta joka kerskaa, hänen kerskauksenaan olkoon Herra.
18. Sillä ei se ole koetuksen kestävä, joka itse itseään suosittelee, vaan se, jota Herra suosittelee.

Toinen kirje korinttilaisille 9

1. Pyhien avustamisesta minun tosin on tarpeetonta kirjoittaa teille;
2. sillä minä tunnen teidän alttiutenne, ja siitä minä kehun teitä makedonialaisille, että näet Akaia on ollut valmiina menneestä vuodesta alkaen, ja niin on teidän intonne saanut sangen monta innostumaan.
3. Lähetän nyt kuitenkin nämä veljet, ettei kerskaamisemme teistä tässä kohden näyttäytyisi tyhjäksi, vaan että olisitte valmiit, niinkuin olen sanonut teidän olevan;
4. muutoin, jos makedonialaisia tulee minun kanssani ja he tapaavat teidät valmistumattomina, me - ettemme sanoisi te - ehkä joutuisimme häpeään tässä luottamuksessamme.
5. Olen siis katsonut tarpeelliseksi kehoittaa veljiä edeltäpäin lähtemään teidän tykönne ja toimittamaan valmiiksi ennen lupaamanne runsaan lahjan, niin että se olisi valmis runsaana eikä kitsaana.
6. Huomatkaa tämä: joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää.
7. Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii, ei surkeillen eikä pakosta; sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
8. Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi, voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää;
9. niinkuin kirjoitettu on: "Hän sirottelee, hän antaa köyhille, hänen vanhurskautensa pysyy iankaikkisesti".
10. Ja hän, joka antaa siemenen kylväjälle ja leivän ruuaksi, on antava teillekin ja enentävä kylvönne ja kasvattava teidän vanhurskautenne hedelmät,
11. niin että te kaikessa vaurastuen voitte vilpittömästi harjoittaa kaikkinaista anteliaisuutta, joka meidän kauttamme saa aikaan kiitosta Jumalalle.
12. Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta,
13. kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa.
14. Ja hekin rukoilevat teidän edestänne ja ikävöivät teitä sen ylen runsaan Jumalan armon tähden, joka on teidän osaksenne tullut.
15. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!

Toinen kirje korinttilaisille 8

1. Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa:
2. että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja.
3. Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa,
4. paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen;
5. eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta,
6. niin että me kehoitimme Tiitusta, niinkuin hän jo oli alkanut, saattamaan teidän keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön.
7. Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä.
8. En sano tätä käskien, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä.
9. Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.
10. Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa.
11. Täyttäkää nyt siis tekonne, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet, sen myös täyttäisitte, varojenne mukaan.
12. Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole.
13. Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi,
14. että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus,
15. niinkuin kirjoitettu on: "Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut".
16. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa Tiituksen sydämeen saman innon teidän hyväksenne!
17. Sillä hän otti varteen minun kehoitukseni, innostuipa niinkin, että lähtee omasta halustaan teidän tykönne.
18. Ja me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa seurakunnissa
19. ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa, joka on meidän toimitettavanamme itse Herran kunniaksi ja oman alttiutemme osoitukseksi.
20. Näin me teemme, ettei kukaan pääsisi moittimaan meitä mistään, mikä koskee tätä runsasta avustusta, joka on meidän toimitettavanamme.
21. Sillä me ahkeroitsemme sitä, mikä on hyvää ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä.
22. Ja näiden kanssa me lähetämme vielä erään veljemme, jonka intoa usein ja monessa asiassa olemme koetelleet ja joka nyt on entistä paljon innokkaampi, koska hänellä on niin suuri luottamus teihin.
23. Jos siis on puhe Tiituksesta, niin hän on minun toverini ja työkumppanini teidän hyväksenne; meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat Kristuksen kunnia.
24. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne ja näytätte todeksi sen, mistä me olemme teitä kehuneet, niin teette sen seurakuntien edessä.