IRC-Galleria

1. "Hopeallakin on suonensa ja löytöpaikkansa kullalla, joka
puhdistetaan;
2. rauta otetaan maasta, ja kivestä sulatetaan vaski.
3. Tehdään loppu pimeydestä, ja tutkitaan tyystin kivi, jonka synkkä pilkkopimeä peittää.
4. Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle; unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea, heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.
5. Maasta kasvaa leipä, mutta maan uumenet mullistetaan kuin tulen voimalla.
6. Sen kivissä on safiirilla sijansa, siellä on kultahiekkaa.
7. Polkua sinne ei tiedä kotka, eikä haukan silmä sitä havaitse.
8. Sitä eivät astu ylväät eläimet, ei leijona sitä kulje.
9. Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen, ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.
10. Kallioihin murretaan käytäviä, ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.
11. Vesisuonet estetään tihkumasta, ja salatut saatetaan päivänvaloon.
12. Mutta viisaus - mistä se löytyy, ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
13. Ei tunne ihminen sille vertaa, eikä sitä löydy elävien maasta.
14. Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa', ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.
15. Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla, eikä sen hintaa punnita hopeassa.
16. Ei korvaa sitä Oofirin kulta, ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.
17. Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi, eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.
18. Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita, ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.
19. Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi, ei korvaa sitä puhdas kulta.
20. Mistä siis tulee viisaus ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?
21. Se on peitetty kaiken elävän silmiltä, salattu taivaan linnuiltakin.
22. Manala ja kuolema sanovat: 'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.
23. Jumala tietää tien sen luokse, hän tuntee sen asuinpaikan.
24. Sillä hän katsoo maan ääriin saakka, hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.
25. Kun hän antoi tuulelle voiman ja määräsi mitalla vedet,
26. kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,
27. silloin hän sen näki ja ilmoitti, toi sen esille ja sen myös tutki.
28. Ja ihmiselle hän sanoi: 'Katso, Herran pelko - se on viisautta, ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."

1. Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

2. "Niin totta kuin Jumala elää, joka on ottanut minulta oikeuteni, ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:
3. niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieramissani,
4. eivät minun huuleni puhu petosta, eikä kieleni vilppiä lausu.
5. Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan. Siihen asti kunnes henkeni heitän, en luovu hurskaudestani.
6. Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä; yhdestäkään elämäni päivästä omatuntoni ei minua soimaa.
7. Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman ja vastustajani niinkuin väärän.
8. Mitä toivoa on riettaalla, kun Jumala katkaisee hänen elämänsä, kun hän tempaa pois hänen sielunsa?
9. Kuuleeko Jumala hänen huutonsa, kun ahdistus häntä kohtaa?
10. Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta, huutaa Jumalaa joka aika?
11. Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi; en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.
12. Katso, itse olette kaikki sen nähneet; miksi te turhia kuvittelette?
13. Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.
14. Jos hänellä on paljonkin lapsia, ovat ne miekan omia; eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.
15. Jotka häneltä jäävät, ne saattaa rutto hautaan, eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.
16. Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa ja kasaa vaatteita kuin savea,
17. kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä, ja viaton perii hopean.
18. Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka, se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.
19. Rikkaana hän menee levolle: 'Ei häviä mitään'; hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.
20. Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet, yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.
21. Itätuuli vie hänet, niin että hän menee menojaan, ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.
22. Jumala ampuu häneen nuolensa säälimättä; hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.
23. Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."

1. Job vastasi ja sanoi:

2. "Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut heikkoa käsivartta!
3. Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
4. Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja kenen henki on sinusta käynyt?
5. Haamut alhaalla värisevät, vetten ja niiden asukasten alla.
6. Paljaana on tuonela hänen edessänsä, eikä ole manalalla peitettä.
7. Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle, ripustaa maan tyhjyyden päälle.
8. Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä pilvet halkea niiden alla.
9. Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, levittää pilvensä sen ylitse.
10. Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, siihen missä valo päättyy pimeään.
11. Taivaan patsaat huojuvat ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
12. Voimallansa hän kuohutti meren, ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
13. Hänen henkäyksestään kirkastui taivas; hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
14. Katso, nämä ovat ainoastaan hänen tekojensa äärten häämötystä, ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus, jonka hänestä kuulemme! Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"

1. Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2. "Valta ja peljättävyys on hänen, joka luo rauhaa korkeuksissaan.
3. Onko määrää hänen joukoillansa, ja kenelle ei hänen valonsa koita?
4. Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?
5. Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä;
6. saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislapsi, tuo toukka!"

1. "Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät
saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä?
2. Jumalattomat siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
3. Orpojen aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän.
4. He työntävät tieltä köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
5. Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on heidän lastensa leipä.
6. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
7. Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä.
8. He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
9. Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan pantti.
10. He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
11. Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä, he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
12. Kaupungista kuuluu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
13. Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen teitä eivätkä pysy sen poluilla.
14. Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
15. Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa.
16. He murtautuvat pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää valosta.
17. Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." -
18. "Hän kiitää pois vetten viemänä, kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
19. Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.
20. Äidin kohtu unhottaa hänet, madot syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan vääryys kuin puu.
21. Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." -
22. "Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
23. Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
24. He ovat kohonneet korkealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
25. Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani tyhjiksi?"

1. Job vastasi ja sanoi:

2. "Tänäänkin on valitukseni niskoittelua! Minun käteni on raskas huokaukseni tähden.
3. Oi, jospa tietäisin, kuinka löytää hänet, jospa pääsisin hänen asunnolleen!
4. Minä esittäisin hänelle riita-asian ja täyttäisin suuni todisteilla.
5. Tahtoisinpa tietää, mitä hän minulle vastaisi, ja kuulla, mitä hän minulle sanoisi.
6. Riitelisikö hän kanssani suurella voimallansa? Ei, hän vain tarkkaisi minua.
7. Silloin käräjöisi hänen kanssaan rehellinen mies, ja minä pelastuisin tuomaristani ainiaaksi.
8. Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa;
9. jos hän pohjoisessa toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe.
10. Sillä hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltaisena minä selviäisin.
11. Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt, hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta.
12. Hänen huultensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni.
13. Mutta hän pysyy samana, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.
14. Niin, hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hänellä vielä tallella paljon.
15. Sentähden valtaa minut kauhu hänen kasvojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä.
16. Jumala on lannistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut.
17. Sillä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pimeys peittää."

1. Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2. "Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa? Ei, vaan ainoastaan itseään hyödyttää ymmärtäväinen.
3. Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä, jos olet vanhurskas, tahi voittoa siitä, jos vaellat nuhteetonna?
4. Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee ja käy kanssasi oikeutta?
5. Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat?
6. Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä ja riistit vaatteet alastomilta.
7. Et antanut nääntyvälle vettä juoda, ja nälkäiseltä kielsit leivän.
8. Kovakouraisen omaksi tuli maa, ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.
9. Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin, ja orpojen käsivarret murskattiin.
10. Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät, ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut -
11. vai etkö näe pimeyttä? - ja vesitulva peittää sinut.
12. Eikö Jumala ole korkea kuin taivas? Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.
13. Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää? Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?
14. Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe; ja taivaanrannalla hän käyskentelee.'
15. Tahdotko seurata iänikuista polkua, jota pahantekijät vaelsivat,
16. ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,
17. jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä. Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'
18. Ja kuitenkin hän oli täyttänyt heidän talonsa hyvyydellä. Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.
19. Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat, ja viaton pilkkaa heitä:
20. 'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet, ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'.
21. Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan, niin saavutat onnen.
22. Ota opetusta hänen suustaan ja kätke hänen sanansa sydämeesi.
23. Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö, niin tulet raketuksi, jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,
24. viskaat kulta-aarteesi tomuun ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.
25. Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi, sinun hopeaharkoiksesi,
26. silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
27. Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua, ja sinä saat täyttää lupauksesi.
28. Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu, ja sinun teillesi loistaa valo.
29. Jos tie painuu alaspäin, niin sinä sanot: 'Ylös!' ja hän auttaa nöyrtyväistä.
30. Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton; sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."

1. Job vastasi ja sanoi:

2. "Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa minulle se lohdutus!
3. Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4. Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5. Kääntykää minuun, niin tyrmistytte ja panette kätenne suullenne.
6. Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun, ja vavistus valtaa ruumiini:
7. Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8. Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa.
10. Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11. Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman, heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12. He virittävät laulujaan vaskirummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa.
13. He viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.
14. Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15. Mikä on Kaikkivaltias, että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä rukoilemme?'
16. Katso, heidän onnensa ei ole heidän omassa kädessänsä. Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17. Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu ja heidät yllättää heidän turmionsa? Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18. Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet, niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19. Jumala muka säästää hänen lapsilleen hänen onnettomuutensa. Kostakoon hän hänelle itselleen, niin että hän sen tuntee.
20. Nähköön hän perikatonsa omin silmin, juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21. Sillä mitä hän välittää perheestänsä, jälkeensä jäävistä, kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22. Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle, hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23. Toinen kuolee täydessä onnessansa, kaikessa rauhassa ja levossa;
24. hänen astiansa ovat maitoa täynnä, ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25. Toinen kuolee katkeralla mielellä, saamatta onnea maistaa.
26. Yhdessä he panevat maata multaan, ja madot peittävät heidät.
27. Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28. Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo, missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29. niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta? Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30. että paha säästetään onnettomuuden päivältä, vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31. Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja hänen vaelluksestaan, kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32. Hänet saatetaan kalmistoon, ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33. Kepeät ovat hänelle laakson turpeet. Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä, niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34. Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta? Entä vastauksenne - niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."

1. Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

2. "Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen, moisesta minun mieleni kuohuu.
3. Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla, mutta minun ymmärrykseni henki antaa minulle vastauksen.
4. Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti, siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5. Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen, ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6. Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7. katoaa hän kuitenkin ainiaaksi oman likansa lailla; jotka näkivät hänet, kysyivät: 'Missä hän on ?'
8. Niinkuin uni hän lentää pois, eikä häntä enää löydetä, ja hän häipyy kuin öinen näky.
9. Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää, eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10. Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät, hänen kättensä on annettava pois hänen omaisuutensa.
11. Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa, mutta sen täytyi mennä maata multaan hänen kanssansa.
12. Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan, niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13. säästää sitä eikä siitä luovu, vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14. niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään, tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15. Hän nieli rikkautta, ja hänen täytyy se oksentaa pois, Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16. Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi, kyyn kieli hänet tappaa.
17. Ei hän saa ilokseen katsella puroja, ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.
18. Hänen on annettava pois hankkimansa, eikä hän saa sitä itse niellä; ei ole hänen ilonsa hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19. Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa siinä rakennella.
20. Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21. Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä.
22. Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23. Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24. Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet vaskijousi;
25. kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sappensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet,
26. kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27. Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan.
28. Minkä hänen talonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
29. Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."

1. Job vastasi ja sanoi:

2. "Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja runtelette minua sanoillanne?
3. Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte.
4. Olenko todella hairahtunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5. Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6. Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kietonut minut verkkoonsa.
7. Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8. Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9. Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun päästäni.
10. Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11. Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa.
12. Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13. Veljeni hän on minusta loitontanut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14. Läheiseni ovat minusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15. Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena, minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16. Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17. Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä.
18. Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19. Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan.
20. Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21. Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22. Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala, ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23. Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24. rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25. Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28. Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!' - minusta muka löydetään asian juuri -
29. niin peljätkää miekkaa, sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä, tietääksenne, että tuomari on."