IRC-Galleria

1. Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

2. "Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni?
3. Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
4. Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.
5. Kuka on määrännyt sen mitat - tottapa sen tiedät - tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?
6. Mihin upotettiin sen perustukset, tahi kuka laski sen kulmakiven,
7. kun aamutähdet kaikki iloitsivat ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?
8. Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti,
9. kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi,
10. kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet
11. ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua'?
12. Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,
13. että se tarttuisi maan liepeisiin ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?
14. Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla, ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;
15. jumalattomilta riistetään heidän valonsa, ja kohonnut käsivarsi murskataan.
16. Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut?
17. Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit?
18. Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.
19. Mikä on tie sinne, kussa asuu valo, ja missä on pimeyden asuinsija,
20. että saattaisit sen alueellensa ja tuntisit polut sen majalle?
21. Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin, ja onhan päiviesi luku ylen suuri!
22. Oletko käynyt lumen varastohuoneissa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot,
23. jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?
24. Mitä tietä jakaantuu valo ja itätuuli leviää yli maan?
25. Kuka on avannut kuurnan sadekuurolle ja ukkospilvelle tien,
26. niin että sataa maahan, joka on asumaton, erämaahan, jossa ei ihmistä ole,
27. niin että autio erämaa saa kylläksensä ja maa kasvaa vihannan ruohon?
28. Onko sateella isää, tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?
29. Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?
30. Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.
31. Taidatko solmita Otavan siteet tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?
32. Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa ja johdattaa Seulaset lapsinensa?
33. Tunnetko taivaan lait, tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?
34. Taidatko korottaa äänesi pilviin ja saada vesitulvan peittämään itsesi?
35. Taidatko lähettää salamat menemään, niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?
36. Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin, tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?
37. Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun, kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,
38. kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"

1. "Niin, siitä vapisee sydämeni ja hypähtää paikoiltansa.

2. Kuulkaa, kuulkaa hänen äänensä pauhinaa ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.
3. Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla, lähettää leimauksensa maan ääriin asti.
4. Sen kintereillä ärjyy ääni, hän korottaa väkevän äänensä jylinän, eikä hän säästä salamoitaan, äänensä raikuessa.
5. Ihmeellisesti Jumala korottaa äänensä jylinän, hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.
6. Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan', samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.
7. Niin hän kytkee jokaiselta kädet, että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.
8. Pedot vetäytyvät piiloon ja pysyvät luolissansa.
9. Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen.
10. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat.
11. Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.
12. Ne vyöryvät sinne tänne hänen ohjauksestaan, tehdäkseen maanpiirin päällä kaiken, mitä hän niille määrää.
13. Hän antaa niiden osua milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.
14. Ota tämä korviisi, Job; pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.
15. Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?
16. Käsitätkö pilvien punnituksen, hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?
17. Sinä, jonka vaatteet kuumenevat, kun maa on raukeana etelän helletuulesta,
18. kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan, joka on vahva kuin valettu kuvastin?
19. Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava; pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.
20. Olisiko hänelle ilmoitettava, että tahtoisin puhua? Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!
21. Ja nyt: ei voida katsella valoa, joka kirkkaana loistaa, kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.
22. Pohjoisesta tulee kultainen hohde; Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.
23. Kaikkivaltiasta emme saata käsittää, häntä, joka on suuri voimassa, joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.
24. Sentähden peljätkööt häntä ihmiset; hän ei katso keneenkään, joka on omasta mielestään viisas."

1. Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

2. "Maltahan vähän, niin julistan sinulle, sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.
3. Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden;
4. sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta - mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.
5. Katso, Jumala on voimallinen, mutta ei halveksu ketään; väkevä on hänen ymmärryksensä voima.
6. Hän ei pidä jumalatonta elossa, vaan hankkii kurjille oikeuden.
7. Hän ei käännä silmiänsä pois hurskaista, vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa valtaistuimella ikuisesti; he kohoavat korkealle.
8. Ja jos niinkin käy, että heidät kytketään kahleisiin, sidotaan kurjuuden köysillä,
9. niin hän sillä ilmaisee heille, mitä he ovat tehneet ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,
10. avaa heidän korvansa nuhtelulle ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.
11. Jos he kuulevat ja alistuvat, niin saavat viettää päivänsä onnessa ja ikävuotensa ihanasti.
12. Mutta jos eivät kuule, niin he syöksyvät surman peitsiin ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.
13. Mutta jumalattomat pitävät vihaa, he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.
14. Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa, heidän elämänsä loppuu niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.
15. Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.
16. Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.
17. Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin jumalattoman tuomio; tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.
18. Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan.
19. Voiko huutosi auttaa ahdingosta tahi kaikki voimasi ponnistukset?
20. Älä halaja yötä, joka siirtää kansat sijoiltansa.
21. Varo, ettet käänny vääryyteen, sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.
22. Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa; kuka on hänen kaltaisensa opettaja?
23. Kuka määrää hänen tiensä, ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?
24. Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä, joiden kiitosta ihmiset veisaavat;
25. kaikki ihmiset ihailevat niitä, kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.
26. Katso, Jumala on suuri, emme häntä käsitä, hänen vuottensa luku on ilman määrää.
27. Hän kokoaa vedenpisarat; ne vihmovat virtanaan sadetta,
28. jota pilvet vuodattavat, valuttavat ihmisjoukkojen päälle.
29. Kuka ymmärtää pilvien leviämiset, kuka hänen majansa jyrinän?
30. Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa ja peittää meren pohjat.
31. Sillä niin hän tuomitsee kansat, niin hän antaa runsaan ravinnon.
32. Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.
33. Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä, jopa karjakin hänen tulonsa."

1. Elihu lausui ja sanoi:

2. "Pidätkö sitä oikeutena, sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,
3. että kysyt, mitä se sinua hyödyttää: 'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'
4. Siihen minä vastaan sinulle sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.
5. Luo silmäsi taivaalle ja näe, katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.
6. Jos sinä syntiä teet, mitä sillä hänelle teet; ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi, mitä sillä hänelle mahdat?
7. Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat, tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?
8. Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.
9. Sorron suuruutta valitetaan, huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,
10. ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani, joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,
11. joka opettaa meille enemmän kuin metsän eläimille ja antaa meille viisautta enemmän kuin taivaan linnuille?'
12. Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä; ei hän vastaa.
13. Ei, turhia ei Jumala kuule, eikä Kaikkivaltias niihin katso,
14. saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä; asia on hänen edessänsä: odota häntä.
15. Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,
16. niin Job avaa suunsa joutaviin ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."

1. Ja Elihu lausui ja sanoi:

2. "Kuulkaa, te viisaat, minun sanojani, ja kuunnelkaa minua, te tietomiehet.
3. Sillä korva koettelee sanat, ja suulaki maistaa ruuan maun.
4. Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on.
5. Sillä Job on sanonut: 'Olen oikeassa, mutta Jumala on ottanut minulta oikeuteni.
6. Vaikka minun puolellani on oikeus, pitäisi minun valhetella; kuolettava nuoli on minuun sattunut, vaikka olen rikoksesta vapaa.'
7. Kuka mies on sellainen kuin Job, joka juo jumalanpilkkaa niinkuin vettä,
8. joka yhtyy väärintekijäin seuraan ja vaeltaa jumalattomain miesten parissa?
9. Sillä hän sanoo: 'Ei hyödy mies siitä, että elää Jumalalle mieliksi'.
10. Sentähden kuulkaa minua, te ymmärtäväiset miehet: Pois se! Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä.
11. Vaan hän kostaa ihmiselle hänen tekonsa ja maksaa miehelle hänen vaelluksensa mukaan.
12. Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
13. Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin?
14. Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä,
15. niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen.
16. Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni.
17. Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen,
18. joka sanoo kuninkaalle: 'Sinä kelvoton', ruhtinaille: 'Sinä jumalaton',
19. joka ei pidä päämiesten puolta eikä aseta rikasta vaivaisen edelle, koska he kaikki ovat hänen kättensä tekoa?
20. Tuossa tuokiossa he kuolevat, keskellä yötä; kansat järkkyvät ja häviävät, väkevä siirretään pois käden koskematta.
21. Sillä hänen silmänsä valvovat ihmisen teitä, ja hän näkee kaikki hänen askeleensa.
22. Ei ole pimeyttä, ei pilkkopimeää, johon voisivat piiloutua väärintekijät.
23. Sillä ei tarvitse Jumalan kauan ihmistä tarkata, ennenkuin tämän on astuttava tuomiolle hänen eteensä;
24. hän musertaa voimalliset tutkimatta ja asettaa toiset heidän sijallensa.
25. Niinpä hän tuntee heidän tekonsa ja kukistaa heidät yöllä, ja he musertuvat.
26. Niinkuin jumalattomia hän kurittaa heitä julkisella paikalla,
27. koska he luopuivat hänestä eivätkä ensinkään huolineet hänen teistään,
28. vaan saattoivat vaivaisten huudon kohoamaan hänen eteensä, ja hän kuuli kurjain huudon.
29. Ja jos hän on hiljaa, kuka häntä siitä tuomitsee? Jos hän peittää kasvonsa, kuka voi häntä katsella? Niin kansaa kuin kutakin ihmistä hän valvoo,
30. ettei pääse hallitsemaan jumalaton ihminen, ei kukaan niistä, jotka ovat kansalle paulana.
31. Sillä onko tässä sanottu Jumalalle: 'Kyllä minä kärsin, en enää pahoin tee.
32. Mitä en näe, neuvo minulle; jos olen tehnyt vääryyttä, en sitä enää tee.'
33. Sinunko mielesi mukaan tulisi hänen kostaa, koska olet niin tyytymätön? Niin, sinun on tehtävä valinta eikä minun; puhu, mitä tiedät.
34. Ymmärtäväiset miehet sanovat minulle, viisas mies, joka minua kuulee, virkkaa:
35. 'Job puhuu taitamattomasti, ja hänen sanansa ovat ymmärrystä vailla.
36. Jospa Jobia koeteltaisiin ainiaan, koska hän vastaa väärintekijäin tavalla!
37. Sillä hän lisää syntiä syntiin, lyö kämmentä keskellämme ja syytää sanoja Jumalaa vastaan.'"

1. "Mutta kuule nyt, Job, minun puhettani, ja ota korviisi kaikki minun
sanani.
2. Katso, minä olen avannut suuni, kieleni puhuu suulakeni alla.
3. Vilpittömästä sydämestä lähtevät sanani; mitä tietävät, sen huuleni suoraan sanovat.
4. Jumalan henki on minut luonut, ja Kaikkivaltiaan henkäys elävöittää minut.
5. Vastaa minulle, jos taidat; varustaudu minua vastaan, nouse taisteluun.
6. Katso, Jumalan edessä minä olen samanlainen kuin sinä: hyppysellinen savea olen minäkin.
7. Katso, ei käy minusta kauhu, joka sinut peljästyttää, eikä minun painoni ole raskaana ylläsi.
8. Mutta sinä olet sanonut korvieni kuullen, minä olen kuullut sinun sanojesi äänen:
9. 'Puhdas minä olen, rikoksesta vapaa; olen viaton, eikä minussa ole vääryyttä.
10. Katso, hän keksii vihan syitä minua vastaan, hän pitää minua vihollisenansa;
11. hän panee minun jalkani jalkapuuhun, vartioitsee kaikkia minun polkujani.'
12. Katso, sinä et ole oikeassa - niin minä vastaan sinulle - sillä Jumala on suurempi kuin ihminen.
13. Miksi olet riidellyt häntä vastaan, jos hän ei vastaa kaikkiin ihmisen sanoihin?
14. Sillä Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella; sitä vain ei huomata.
15. Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa,
16. silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen,
17. kääntääkseen ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä,
18. säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.
19. Myös kuritetaan häntä tuskalla vuoteessansa, kun hänen luissaan on lakkaamaton kapina,
20. ja hänen henkensä inhoaa leipää ja hänen sielunsa herkkuruokaa.
21. Hänen lihansa kuihtuu näkymättömiin, ja hänen luunsa, ennen näkymättömät, paljastuvat.
22. Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja.
23. Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään,
24. niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: 'Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun'.
25. Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin.
26. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa.
27. Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: 'Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle;
28. hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta'.
29. Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmastikin ihmiselle,
30. palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa.
31. Tarkkaa, Job, kuule minua; vaikene ja anna minun puhua.
32. Mutta jos sinulla on, mitä sanoa, niin vastaa minulle; puhu, sillä mielelläni soisin sinun olevan oikeassa.
33. Ellei, niin kuule minua; vaikene, niin minä opetan sinulle viisautta."

1. Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli
omissa silmissään vanhurskas,
2. vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana,
3. ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä.
4. Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat.
5. Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.
6. Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi: "Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille.
7. Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.
8. Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.
9. Eivät iäkkäät ole viisaimmat, eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.
10. Sentähden minä sanon: Kuule minua; minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
11. Katso, minä olen odottanut, mitä teillä olisi sanomista, olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne, kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.
12. Niin, minä tarkkasin teitä; mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut, ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.
13. Älkää sanoko: 'Meitä vastassa on ilmetty viisaus, vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.
14. Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut, enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.
15. He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa; sanat puuttuvat heiltä.
16. Odottaisinko minä, kun he eivät puhu, kun he siinä seisovat enää vastaamatta?
17. Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän.
18. Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua.
19. Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.
20. Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.
21. En pidä kenenkään puolta enkä ketään ihmistä imartele.
22. Sillä en osaa imarrella; silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."

1. "Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa
neitosen puoleen!
2. Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?
3. Tuleehan väärälle turmio ja onnettomuus väärintekijöille.
4. Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi kaikkia minun askeleitani?
5. Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jalkani kiiruhti petokseen,
6. punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla, ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.
7. Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tarttui minun käsiini,
8. niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun vesani revittäköön juurinensa.
9. Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,
10. niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut;
11. sillä se olisi ollut ilkityö ja raskaasti rangaistava rikos,
12. tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka ja hävittäisi kaiken saatuni.
13. Jos minä pidin halpana palvelijani ja palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani,
14. niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?
15. Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut, luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
16. Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut lesken silmät sammumaan?
17. Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, orvonkin saamatta syödä siitä?
18. En, vaan nuoruudestani saakka minä kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.
19. Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän verhoa vailla,
20. jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla,
21. jos minä puin nyrkkiä orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa,
22. niin irtautukoon olkapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.
23. Sillä silloin olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.
24. Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',
25. jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,
26. jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
27. sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heitti,
28. niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.
29. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta, riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi?
30. En ole sallinut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä.
31. Eikö täydy minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
32. Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki tielle päin.
33. Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt poveeni pahat tekoni,
34. säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
35. Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!
36. Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen päähäni seppeleeksi.
37. Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.
38. Jos peltoni huusi minua vastaan ja sen vaot kaikki itkivät,
39. jos kulutin sen voiman maksamatta ja saatoin sen haltijat huokaamaan,
40. niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa." Tähän päättyvät Jobin puheet.

1. "Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat, joiden isiä minä
pidin liian halpoina pantaviksi paimenkoiraini pariin.
2. Ja mitäpä hyödyttäisi minua heidän kättensä voima, koska heidän nuoruutensa tarmon on vienyt
3. puute ja kova nälänhätä! He kaluavat kuivaa maata, jo ennestään autiota erämaata;
4. he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä, ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.
5. Heidät karkoitetaan ihmisten parista; heitä vastaan nostetaan hälytys niinkuin varasta vastaan.
6. Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa, maakoloissa ja kallioluolissa.
7. Pensaiden keskellä he ulisevat, nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat -
8. nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt, jotka on hosuttu maasta pois.
9. Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi, olen heidän jutuksensa joutunut;
10. he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.
11. Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen ja nöyryyttänyt minut, eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.
12. Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi; he lyövät jalat altani ja luovat turmateitänsä minua vastaan.
13. He hävittävät minun polkuni, ovat apuna minua tuhottaessa, vaikka itse ovat ilman auttajaa;
14. niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat, raunioiden alta he vyöryvät esiin.
15. Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan; niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni, ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.
16. Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.
17. Yö kaivaa luut minun ruumiistani, ja kalvavat tuskani eivät lepää.
18. Kaikkivallan voimasta on minun verhoni muodottomaksi muuttunut: se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.
19. Hän on heittänyt minut lokaan, ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.
20. Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa minulle; minä seison tässä, mutta sinä vain tuijotat minuun.
21. Sinä muutut tylyksi minulle, vainoat minua väkevällä kädelläsi.
22. Sinä kohotat minut myrskytuuleen, kiidätät minut menemään ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.
23. Niin, minä tiedän: sinä viet minua kohti kuolemaa, majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.
24. Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa tahi onnettomuudessa apua huutaa?
25. Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa, eikö sieluni säälinyt köyhää?
26. Niin, minä odotin onnea, mutta tuli onnettomuus; minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.
27. Sisukseni kuohuvat lakkaamatta, kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.
28. Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta; minä nousen ja huudan väkijoukossa.
29. Minusta on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani.
30. Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polttamat.
31. Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel itkun ääneksi."

1. Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

2. "Oi, jospa olisin, niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina, niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,
3. jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!
4. Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,
5. jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani ja poikani minua ympäröivät,
6. jolloin askeleeni kylpivät kermassa ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!
7. Kun menin kaupunkiin porttiaukealle, kun asetin istuimeni torille,
8. niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut, vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,
9. päämiehet lakkasivat puhumasta ja panivat kätensä suulleen.
10. Ruhtinasten ääni vaikeni, ja heidän kielensä tarttui suulakeen.
11. Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;
12. minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.
13. Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni, ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.
14. Vanhurskaudella minä vaatetin itseni, ja se verhosi minut; oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.
15. Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.
16. Minä olin köyhien isä, ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.
17. Minä särjin väärintekijän leukaluut ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.
18. Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla, ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.
19. Onhan juureni vedelle avoinna, ja kaste yöpyy minun oksillani.
20. Kunniani uudistuu alati, ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'
21. He kuuntelivat minua ja odottivat, olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.
22. Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet, vihmana vuoti puheeni heihin.
23. He odottivat minua niinkuin sadetta ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.
24. Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat, ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.
25. Jos suvaitsin tulla heidän luokseen, niin minä istuin ylinnä, istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä, niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."