IRC-Galleria

Samallaisesta magneettisesta vaikutusvoimasta, mutta vielä ihmeellisempi, on kertomus Sunemin vaimon pojasta, jonka Elisa herätti henkiin ja josta tapauksesta kerrotaan 2 Kuning. 4-18 37: "Ja koska lapsi jo isoksi tuli, niin tapahtui, että hän meni ylös isänsä ja elonleikkaajitten tykö. Ja hän sanoi isällensä: kanna hänet äitinsä tykö! Ja hän otti hänet ja vei äitinsä tykö! Ja hän istui hänen helmassansa puolipäivään asti ja kuoli. Ja hän nousi ja laski hänet Jumalan miehen vuoteelle, läksi ulos ja sulki oven ja kutsui miehen ja sanoi: lähetä minun tyköni yksi palvelioistas ja yksi aaseista, sillä minä menen Jumalan miehen tykö ja palajan. Ja hän sanoi: miksi sinä hänen tykönsä menet tänäpänä, sillä ei nyt ole uusi kuu taikka sabbati? Hän sanoi: rauha. Ja hän satuloitsi aasin ja sanoi palvelijallensa: aja vahvasti, älä viivytä ajamasta, muutoin kuin minä sanon sinulle. Ja niin hän meni pois ja tuli Jumalan miehen tykö Karmelin vuorelle. Koska Jumalan mies näki hänen tulevan, sanoi hän palvelijallensa Gehatsille: katso, se on Sunemin vaimo. Niin juokse nyt häntä vastaan ja sano hänelle: oletkos rauhassa, ja sinun miehes on sinun poikas? Hän vastasi: rauhassa. Mutta koska hän tuli vuorelle Jumalan miehen tykö, tarttui hän hänen jalkoihinsa. Ja Gehatsi meni sysäämään häntä pois. Mutta Jumalan mies sanoi: anna hänen olla, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on minulta sen salannut ja ei ilmoittanut minulle. Hän sanoi: anoinko minä poikaa minun herraltani? Enkö minä sanonut: älä minua petä! Ja hän sanoi Gehatsille: vyötä sinun kupees, ja ota minun sauvani kätees, ja mene matkaas: jos joku sinua kohtaa, niin älä tervehdä häntä, ja jos joku sinua tervehtää, niin älä vastaa hänelle; ja laske minun sauvani pojan kasvoille. Mutta pojan äiti sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä päästä sinua. Niin hän nousi ja seurasi häntä. Mutta Gehatsi meni pois heidän edellänsä ja laski sauvansa pojan kasvoille, vaan ei ollut ääntä eikä tuntoa. Niin hän palasi ja kohtasi hänen, ilmoitti hänelle ja sanoi: ei poika herännyt. Ja kuin Elisa tuli huoneeseen, katso, poika makasi kuolleena hänen vuoteellansa. Ja hän meni sisälle ja sulki oven molempain perään; ja rukoili Herraa, nousi ja laski itsensä lapsen päälle ja pani suunsa hänen suunsa päälle, ja silmänsä hänen silmänsä päälle, ja kätensä hänen kätensä päälle, ja niin ojensi itsensä hänen päällensä, että lapsen ruumis tuli lämpymäksi. Ja hän nousi jälleen ja kävi kerran sinne ja tänne siinä huoneessa, nousi ja laski itsensä hänen päällensä. Niin poika aivasti seitsemän kertaa, sitte avasi poika silmänsä. Ja hän kutsui Gehatsin ja sanoi: kutsu Sunemin vaimo. Ja koska hän oli hänen kutsunut, tuli hän sisälle hänen tykönsä. Hän sanoi: "ota sinun poikas".

Mitä opimme me tästä? Ensiksi, että ihmisen tulee olla Jumalan miehen niinkuin Elisakin oli. Toiseksi oli Elisalla taito magneetisen voiman siirtämisestä toiseen, eli muutoin ei hän olisi lähettänyt palvelijaansa edellä sauvan kanssa, jonka sauvan hän käski laskea kuolleen kasvoille siten. hänet virvoittaakseen henkiin jälleen. Kolmanneksi, määräys, jonka hän antoi palvelijalle, että ei saa ketään puhutella tiellä, eikä kenellekään mitään vastata, on myöskin syvästä merkityksestä. Hänen siten tuli antautua ehdottomasti ajatukseen, että hän kuolleen henkiin herättää, eikä mitkään syrjävaikuttimet saaneet siihen sekaantua. Siinä on todistus, että magneetillinen parantaja täytyy olla vapaa kaikista syrjävaikuttimista voidakseen aikeessaan onnistua. Neljänneksi on edellä kerrotun tapauksen johto sellainen, että sille ei ole vertaa. Viidenneksi on siinä todistus, että luottamusta itseensä ja kestävyyttä täytyy olla, ja että niistä riippuu magneetillisten kokeiden onnistuminen: puuta ei voi kaataa yhdellä iskulla, ja niin Elisakin, ensimäisen yrityksen jälkeen, nousi ja käveli edestakaisin, ja vasta toisen yrityksen jälkeen sai hän kuolleen herätetyksi. Elisan käytöksen ja myöskin Saulin käytöksen kautta, tulemme tietämään, että sisälliset aistit voidaan myöskin saada hereille soiton kautta, esimerkiksi, kun Elisaa pyydettiin profeteeraamaan Israelin ja Judean kuninkaille moabilaisia vastaan, sanoi hän: "Mutta tuokaa minulle ensin soittaja." Ja kun soittaja soitti hänelle, tuli häneen Herran henki ja hän ennusti: (2 Kuning. 3: 15.) Että he taisivat parantaa kätten päälle laskemisella, ja että he sitä harjoittivat, todistetaan (2:sen Kuning. 5: 11.) Naeman, syyrialainen, toivoi, että Elisa voi hänessä parantaa spitalin, laskemalla kätensä kipeitten paikkain päälle.

Monissa paikoin luemme kuinka pyhäin ruumiit tekivät ihmeitä ja parantivat sairaita kauvan jälkeen kuin he olivat haudoissaan maanneet. Sellainen seikka kerrotaan Elisankin ruumiista, josta tapauksesta luemme Kuningasten 2:sen 13; 20: "Koska Elisa oli kuollut, ja he olivat hänet haudanneet, tuli moabilaisten sotajoukko maakuntaan sinä vuonna. Ja se tapahtui, että he hautasivat yhtä miestä, ja koska he saivat nähdä sotajoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan; ja koska hän sinne tuli ja sattui Elisen luihin, tuli hän eläväksi ja nousi jaloillensa." Van.liasta ajasta ilmenee, että miehet antautuivat ennustustoimiin ja heillä oli ne lahjat, mutta meidän päivinämme ovat naiset enimmäkseen varustettu ennustuslahjoilla; mutta oli niitä kumminkin entiseenkin aikaan naisia, joilla sellaisia lahjoja oli, ja joista raamatussa puhutaan, esimerkiksi Endorin noitavaimo, joka voi ennustaa ja kuolleita kutsua esiin, ja jota Samuel puhutteli. Profetissa Hulda, josta mainitaan (Kuning. 2-22; 14), ja profetissa Deborah, Labidothin vaimo j.n.e.

Tarkastelkaamme vielä Israelin kansaa heidän historiansa mukaan vanhassa testamentissa, ja lainatkaamme myöskin vielä huomiota itäisten kansain entisyydelle, ja verratkaamme sen ajan taikatemppuja nykyisiin, niin me huomaamme paljon erilaisuutta. Alussa jo mainitsin, että Israelin kansa seisoi yksinään valosoihtuna pakanakansain seassa, ja kuinka heidän ihmetyöt, noitumiset ja taikatemput olivat erilaisempia kuin muilla kansoilla. Vaikka juutalaiset olivat kauvan Egyptissä, niin kovin vähän egyptiläistä noitahenkeä tarttui heihin, tarkoitamme sellaista noitahenkeä, missä käytettiin luonnollisia voimia ja ihmisten keksintöjä. Israelilaisten ihmetyöt olivat enimmäkseen pyhän riemun aikaansaamia, ja he pitivät ala-arvoisena muukalaista taikomista ja rankaisivat noitia, jotka tempuillan esiin toivat jotakin yliluonnollista. Pakanuudessa oli sen sijaan täysi luottamus noitatemppujen tekijöihin, ja kun olivat pimeydessä, eivätkä käsittäneet mitään pyhempää, se oli heiltä peitossa entisyytensä mystillisyydeltä. Esimerkiksi Egyptin Athorissa, Hesiochin Theogonian mukaan, yötä jumaloitiin ja pyhitettiin pyhällä hiljaisuudella; mutta israelilaiset pyhittivät päivää ja valkeutta ja lauloivat kiitosvirsiä Jumalalleen. Vanhan ajan pakanamaailma käsitti näkyväisen luonnon kaikkihallitsevaksi ja katselivat he kaikkea maalliselta kannalta. Todellisempi ja pyhempi yliluonnollisuus (magiia) oli salattu tuolta, erehtyväiseltä kansalta, peitetty ikäänkuin harsolla, jonka Iäpi vaan moniaita valon säkeitä pääsi. Valoa näytettiin pimeydelle, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Hamberger sanoo: "Pakanuus voi ottaa kiinni ainoastaan harvoista valonsäkeistä, eli toisin sanoen valon heijastuksista, sillä heille ei valo suoranaisena säkeenä tullutkaan; mutta Jumalan valitut, Semin lapset, joka on ihmiskunnassa valittu kansa, ja joiden vuoksi muutkin kansakunnat ovat armon saaneet, he saivat iloita Herran suoranaisesta valkeudesta ja heissä Herra vaikutti. "Sillä sinä olet pyhä kansa Herralle sinun Jumalalles; sinun on Herra sinun Jumalas valinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista, kuin asuvat maan päällä."

Olisi väsyttävää ja myöskin liiallista ruveta kertomaan tässä kaikkia. profeettain näkyjä. Mutta ihmeellisimpiä emme kuitenkaan jätä kertomatta. Samuelin 1-16 me löydämme Saulin historian, ja kuinka Saul, jälkeen kun Herran henki oli eronnut hänestä, tuli umpimieliseksi ja sairaaksi, ja hän saatiin ilahutetuksi ainoastaan soitolla. "Ja Herran henki läksi Saulista ja paha henki vaivasi häntä Herralta. Niin sanoivat Saulin palvelijat hänelle: katsos, paha henki vaivaa sinua Jumalalta. Meidän herramme sanokoon nyt palvelijoillensa, jotka hänen edessänsä seisoivat, että he etsisivät miestä, joka taitais soittaa harppua: koska paha henki tulee Jumalalta sinuun, että hän soittais kädellänsä, niin sinä paranet. Niin Saul lähetti sanansaattajat Isaille, sanoen: lähetä minun tyköni sinun poikas David. Koska paha henki tuli Saulin päälle, otti David kanteleen ja soitti kädellänsä; niin Saul virvoitettiin ja tuli paremmaksi, ja paha henki läksi hänestä." Kun Saul näki Filistealaisten sotajoukon, vapisi hänen sydämensä, ja hän kysyi Herralta, mutta Herra ei hänelle vastannut, "ei unessa, ei valkeuden, eikä profeettain kautta." Jos profeetta eli unennäkijä nousee teidän seassanne, ja antaa teille merkin eli ihmeen, j.n.e. Saul oli yksi niistä, joka etsi merkkejä ja ihmeitä, sillä hän kerran tiedusteli Samuelin hävinneistä aaseista; toisella kerralla puhutteli hän Endonin noitavaimoa, ja kolmannella kerralla luotti hän petollisiin unennäkijöihin. Noitavaimo sanoi Saulille: "Miksis minulta tiedustelet, kun Herra on lähtenyt pois sinusta, ja valtakuntas on käsistäsi kadonnut."

Samuel oli horrosnäkijä lapsuudestaan asti ja hänen kirjoissaan löydämme monia profeetallisia ennustuksia. Merkillisimmät niistä ovat Samuelin ja Davidin ilmestykset. Saulikin yritti ennustelemaan siihen asti, kun Herran enkeli hänestä erosi. Historia vanhasta kuningas Davidista on merkillinen, joka ei voinut itselleen saada ruumiin lämpöä vaatteittenkaan avulla. Niin hakivat hänen palvelijansa hänelle neitsyen, joka korjaisi häntä ja makasi hänen sylissänsä, niin että hän lämpimäksi tulisi. (1 Kuning. 1-1.)

Kaikista vanhan testamentin profeetoista ei ollut yhtään, joka olisi ollut onnistuneempi kuin Elias, jonka nimeä pyhänä pidettiin. Hänestä löydämme mahtavan todistuksen magneetillisesta välityksestä. Hän toi ilmi suurimpia elämän totuuskappaleita, ja hän antoi elämää sillekin, joka nähtävästi kuollut oli, historia, josta tahdomme tässä vähän kertoa: "Sen jälkeen tapahtui, että perheen emännän poika sairasti, ja hänen sairautensa oli niin raskas, ettei henkeä hänessä silleen ollut. Ja hän sanoi Eliaalle: mitä minun on sinun kanssas, sinä Jumalan mies? Sinä olet tullut minun tyköni, että minun paha tekoni muistettaisiin ja minun poikani kuolis. Hän sanoi hänelle: tuo minulle poikas. Ja hän otti hänet hänen sylistänsä, ja vei hänet ylistupaan, kussa hän asui, ja pani omaan vuoteeseensa ja huusi Herran tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani! oletkos niin pahoin tehnyt tätä leskeä vastaan, jonka tykönä minä holhotaan, ettäs tapat hänen poikansa? Ja hän ojensi itsensä kolmasti nuorukaisen päälle ja huusi Herran tykö ja sanoi: Herra minun Jumalani, anna tämän nuorukaisen sielu tulla häneen jälleen, ja hän virkosi. Ja Elias otti pojan ja kantoi ylistuvasta alas huoneeseen ja antoi äidillensä ja sanoi: katso, sinun poikas elää. (Kuning. 1-17; 17-24.)

Sitten seuraa historia Bileamin täydellisistä somnabulisista ilmestyksistä. Hän kun oli näkijä, oli hän kuitenkin itsestään jaettu kahtia, sillä koetti palvella Jumalaa ja mammonaa. Hänen omatuntonsa teki hänessä omituisia muutoksia. "Ja Jumalan viha nousi häntä vastaan kun hän matkalle lähti ja Herran enkeli asettui hänen eteensä". Nyt muutti hän sisällisen huomionsa aasiin, joka myöskin näki enkelin seisovan tiellä, ja niin tavoin alkoi omituinen keskustelu. Aasi, joka muutenkin on jäykkä, itsepäinen ja taipumaton eläin, pyrki mieluummin pehmeille nurmikentille, kuin että kävellä kivikkoista, epätasaista tietä, ja kun voimaa ja kuria käytettiin, asettui aasi seinää vasten, että Bileamin jalka rutistui. Siitä kiivastui Bileam ja löi aasia sauvallaan, ja koska siinä ei ollut sijaa kääntyä oikeaan eikä vasempaan, lyykistyi aasi maahan Bileamin alla, ja hän löi sitä taaskin. Vihdoin aasi puhui Bileamille ja näytti hänelle hänen raakantaista menettelyään, ja kun Bileam siitä ikäänkuin heräsi, näki hän taas enkelin seisovan tiellä ja hänen huomionsa kääntyi pois aasista. Mutta silloin hänen omatuntonsa murti hänet ja hän tunnusti syntinsä ja aikoi palata takaisin. Herran enkeli lupasi hänen kuitenkin jatkaa matkaansa sillä ehdolla, että hän puhuu ainoastaan Jumalasta ja tekee hänen ohjauksensa jälkeen, jonka Bileam tekikin, huolimatta siitä, kuinka paljon Balak häntä vietteli, ja hän ei enää mennyt etsimään noitatemppuja, vaan käänsi kasvonsa ja meni pois. Sen sijaan, että hän olisi kironnut israelilaisia, siunasi hän heitä ja ennusti myös myöskin Kristuksen tulemisesta. (Moos. 4-24.)

Tällä pakanallisella profeetalla ei ollut todellista pyhää henkeä, mutta hän ennusti niinkuin ennustavat meidän aikamme kläärvojantit, s.o. horrosennustajat. Hänkin, kuten nykyisetkin, eroitti itsensä kaikesta joksikin aikaa ennenkuin rupesi ennustamaan, että hän olisi kaikista ulkonaisista vaikuttimista vapaa. Sitä eivät todelliset profeetat tee. Hän sai sisälliset tuntemisensa avatuksi sulkemalla ulkonaiset aistit. "Näitä sanoo se, joka kuulee Jumalan puheen joka lankee, ja hänen silmänsä avataan." On aivan varma, että enkeli miekkansa kanssa oli näky, joka ilmestyi ainoastaan Bileamille, ja koska aasin puhe ei hänessä mitään ihmettelyä herättänyt, todistaa varmasti, että hän ei ollut hereillä. Arabialaisten kirjoitusten mukaan kutsuttiin Bileamia "mieheksi, jolla on suletut silmät", ja siitä johtuu Tholuckin mielipide hänestä, kun sanoo hänen tilaansa magneetilliseksi horrokseksi. Bileami käytti myös ulkonaisia keinoja horrostilaan päästäkseen, jota oikeat profeetat-eivät koskaan tee. Häntä kuletettiin paikasta paikkaan, niin että hän voi nähdä näkyjä, jotka miellyttivät Balakia. Hän käytti myöskin luonnollista noitavoimaa, sillä kirjoitettu on: "Ja koska Bileam näki kelpaavan Herralle, että hän siunasi Israelia, ei mennyt hän pois, niinkuin ennen, etsimään ilmoitusta, vaan käänsi kasvonsa korpeen päin." Usein myöskin olivat Bileamin horrokset, näyt ja ennustukset epävarmoja, ja hänen lauseensa omituisia, joista ei voitu tarkoituksen perille päästä, niinkuin esim.: "Hän pani maata niinkuin tarkka jalopeura, ja niinkuin syömäri jalopeura." Tämä väärä profeetta palasi sitten majalleen, mutta ilmestyy taas jälempää Midianilaisten leirillä, jossa hän vihdoin tuli miekalla lävistetyksi niiltä, jotka Mooses lähetti sotimaan heitä vastaan.

Kuningasten ja tuomarien aikakautena tarkoittivat näyt ja ilmestykset samaa. Samuelin 1-28, 7, me luemme: "Silloin sanoi Saul palvelijoillensa: etsikäät minulle vaimo, jolla noidan henki on." Heidän aikanaan kutsuttiin noidaksi niitä, joita nyt kutsutaan profeetoiksi.

Moos. 4-27: 18-22, kun Mooses pyytää Herran antamaan hänelle uskollisen palvelijan, on kirjoitettu: "Ota Josua Nunin poika sinun tykös, joka on mies, jossa henki on, ja pane sinun kätes hänen päällensä, ja pane sinun kunniastas hänen päällensä j.n.e. Ja hänen pitää papin Eleatsarin eteen astuman, hänen pitää kysymän neuvoa hänen edestänsä valkeuden säädyllä Herran edessä", j.n.e. Olen edellä jo tuonut todistuksia raamatusta ja näyttänyt, että unennäkyjä ja profeetallisia ilmestyksiä pidettiin samassa arvossa, ja että unennäkijä ja profeetta olivat samasta arvosta. "Ja koska Saul näki Filistealaisten sotajoukon, pelkäsi hän ja hänen sydämensä oli suuresti hämmästynyt. Ja Saul kysyi Herralta, ja ei Herra mitään hänelle vastannut, ei unen, ei valkeuden, eikä profeettain kautta" (1 Sam 28-6). Me luemme Moos. 5-13: 1-4: "Jos profeetta eli unennäkijä nousee teidän seassanne, ja antaa teille merkin eli ihmeen, ja se merkki eli ihme tapahtuu, niin josta hän puhui sinulle, sanoen: käykäämme ja noudattakaamme vieraita jumalia, joita et sinä tunne ja palvelkaamme heitä: niin ei sinun pidä kuuleman sen profeetan eli unennäkijän sanoja, sillä Herra teidän Jumalanne koettelee teitä, tietääksensä, jos te rakastatte Herra teidän Jumalaanne kaikesta teidän sydämestänne ja kaikesta teidän mielestänne." Tästä me opimme, että ne, jotka eivät olleet profeettoja, ja jotka eivät olleet puhtaat sydämestä, olivat kumminkin näkijöitä ja ennustajia. ja voivat tehdä ihmeitä.

Somnobulistisia riemutiloja esiintyy usein Mooseksen kirjoissa, ja hän selvästi niistä puhuu. Mirian ja Aaron puhuivat Moosesta vastaan sentähden kuin hän nai mustaihoisen ethiopialaisen, ja he sanoivat Moos. 4:nen kirjan 12, 2-8: "Puhuuko Jumala ainoastaan Mooseksen kautta? eikö hän myös puhunut meidän kauttamme? Ja Herra kuuli sen. Niin Herra tuli alas pilven patsaassa ja seisoi majan oven edessä, ja kutsui Aaronin ja Miriamin, ja he molemmat menivät ulos. Ja hän sanoi: kuulkaat nyt minun sanojani: jos joku on teidän seassanne profeeta, minä Herra ilmoitan minuni hänelle näyssä, ja unessa puhuttelen häntä. Vaan ei niin minun palvelijani Mooses, joka koko minun huoneessani uskollinen on. Hänen kanssansa puhun minä suusta suuhun ja näkyväisesti, ja ei tapauksilla, ja hän näkee Herran muodon." Niin se oli israelilaisten ja muidenkin kansain suhteen, samoin kuin nytkin on meidän magneettisten ilmestysten suhteen, että tapaukset ilmestyvät ainoastaan horrostilassa tai unen näössä, mutta korkeamman henkien yhteyden. ylemmän ennustustaidon avulla, kun tunto on puhdas, niinkuin Mooseksella oli, voi näkyjä nähdä luonnollisessa tilassakin.

Mooseksen persoonalliset keskustelut Jumalan kanssa, ja hänen voima nähdä Kaikkivaltiasta hänen omassa persoonallisessa muodossaan, ovat kaikki kuvannollisia, ja ei niitä sovi ottaa sanallisessa merkityksessään. Sillä Jumala puhuu ainoastaan ilmestysten kautta, ja valon kautta eikä suullisella sanalla; ja ei myöskään Jumala voi nähdä luonnollisilla silmillä, sillä Hän sanoo toisessa paikassa: "Ei yksikään voi minua nähdä ja elää." Tuolla erotetaan taivaallinen ja maallinen, ja että taivaallinen valo tulee ainoastaan puhtaimmasta lähteestä: se on, henkinen lahja ja ilmestys tulee ihmiselle Jumalasta, vaikkka hän ei Jumalaa persoonallisesti näe; mutta Hänen lähestymisensä on sen mukaan kuinka sen kukin järjellään ymmärtää, tahi käsittää sen valon, sattui se sitten läheiseen, tai kaukaiseen, vahvaan tai ohueen, kovaan tai pehmeään esineeseen j.n.e. Sitä lähestymistä ymmärsivät kuitenkin profeetat ja hurskaat miehet kaikkina aikakausina, mutta he eivät voineet jakaa sitä valoa, jota he olivat saaneet muulla kielellä kuin heidän aikana puhuttiin, vaikka ilmestykset, joiden kautta heille puhuttiin, olivat paljoa helppotajuisemmat, kuin mitä tavallinen puhelu voi olla. Jumalan lähestyminen on korkeamman valon vaikutuksesta, jonka kautta henki tulee kirkastetuksi. Jumala, ollen kaiken keskustana vaikuttaa myöskin keskustaan, se on ihmisen sisässä, ihmisen henki-osassa, ja ulkonainenkin, se on, ulkomuodonkin puhdistus siitä aikanansa seuraa. Todisteeksi Jumalan hengen äärettömästä voimasta mainitsemme kuinka kansa tuli parannetuksi tulisten käärmeiden puremasta, kun Mooses käski heidän katsoa vaskista käärmettä, jonka hän asetti seipään nenään, ja josta puhutaan Moos. 4:nen kirjan 21, 4-9: "Ja kansa suuttui ja puhui Jumalata ja Moosesta vastaan. Niin Herra lähetti kansan sekaan tuliset käärmeet, jotka kansaa purivat, niin että paljon kansaa Israelista kuoli. Niin tuli kansa Mooseksen tykö ja sanoivat: me teimme syntiä, puhuen Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa nämä käärmeet ottamaan pois meidän seastamme. Ja Mooses rukoili kansan edestä. Ja Herra sanoi Mooselle: tee sinulles tulinen käärme, ja nosta se merkiksi ylös, ja tapahtuu, että se, joka purtu on, koska hän katsoo sen päälle, niin hän elää."

Bileamin näyt ja ennustukset ovat myöskin merkillisiä. Bileamin tykö lähetti Balak viettelijöitä, että hän kiroaisi Israelin, mutta Jumalan henki puhui Bileamille, ja kun vietteliät häntä lähestyivät, sanoi hän: "Jos Balak antaisi minulle huoneensa täyden hopeata ja kultaa, niin en minä sittenkään taida Herran minun Jumalani sanaa käydä ylitse tekemään vähää eli paljoa." (Moos. 4-22.)

Moos. 4:nen kirjan 24: 4, 15, 16, 17, 19, kertomus Bileamin näyistä ja ennustuksista joissa hän myöskin mainitsee Kristuksen tulemisesta: "Ja Jumalan henki tuli hänen päällensä, ja hän toi edes puheensa, ja sanoi: näitä sanoo se mies, jonka silmät avatut ovat. Näitä sanoo se, joka kuulee Jumalan puheet, se, joka sen Kaikkivaltiaan ilmoitukset näkee, joka lankee, ja hänen silmänsä avataan; näin sanoo se, jolla ylimmäisen tieto on joka näkee kaikkivaltiaan ilmestyksen. Minä katselen häntä, vaan en läheltä. Tähti nousee Jaakopista, ja valtikka tulee Israelista, ja Jaakopista tulee hallitsia." Bileami oli pakanallinen mies ja hänen historiansa todistaa, että ihmeitä voivat tehdä ja näkyjä nähdä muutkin eikä ainoastaan hurskaat miehet. Balak, Moabilaisten kuningas, pelkäsi Israelilaisia ja sentähden pyrki hän ystävyyteen midianialaisten kanssa. Mutta koska moabilaiset ja midianilaiset eivät tahtoneet aseelliseen taisteluun ryhtyä israelilaisten kanssa, päättivät he noitatempuilla koettaa, ja koska heillä oli noita keskuudessaan, antoivat he kutsun Bileamille, joka oli tunnettu ihmetöistään ja taikatempuistaan. Sanansaattajat saapuivat Bileamin tykö arvokkailla lahjoilla varustettuna (sillä Bileam teki palvelusta inoastaan rahan edestä), ja vaateivat häntä kiroamaan Israelin kansan. Bileam pyysi heitä viipymään seuraavaan aamuun; mutta seuraavana aamuna nousi hän ja ilmoitti sanansaattajille, että Jumala ei sallinut hänen kiroamaan israelilaisia, eikä myöskään antanut hänen seurata heitä heidän maalleen, sillä "se kansa on Jumalan suosittu." Balak luullen, että hän ei ollut tarpeeksi lahjoja lähettänyt, lähetti yhä arvokkaampia lahjoja, että Bileam tulisi hänen luokseen ja että hän kiroaisi Israelin. Bileam oli kevytmielinen, osaksi uskoon luottava, osaksi epäröivä, osaksi rehellinen, mutta myöskin osaksi kierä, ja hän uskoi osaksi pyhään ennustusvoimaan, mutta luotti myöskin alhaisiin noitatemppuihin, jonka tähden sanoi hän Balakin sanansaatajille: "Jos Balak antaisi minulle huoneensa täyden hopiata ja kultaa, niin en minä sittenkään taida Herran minun Jumalani sanaa käydä ylitse tekemään vähää elikkä paljoa." Mutta sittenkin, vaikka hän oli puhunut Herransa kanssa yöllä, nousi hän seuraavana aamuna, satuloi aasinsa ja päätti seurata moabilaisia prinssejä, ja jälestäpäin kertoi heille kuinka he voisivat johtaa Israelin kansan pakanuuteen.

Tilan puute estää puuttumasta laajempiperäiseen selontekoon tuon merkillisen seikan todenperäisyydestä; mutta se totuus, että naaraspuoli, niin ihmisissä kuin eläimissäkin, voi raskautetussa tilassa ollessaan luoda synnyttämäänsä jonkin erityisen muodon, on paljon perusteellisempi kuin moni uskoisi mahdolliseksi. Suuri joukko materialisteja, joiden mukaan aine ja aistillisesti huomattava on ainoana perustuksena koko ilmiö-rnaailmalle, ja jonka mukaan henkisetkin ilmiöt syntyvät aineellisista vaikutuksista, ja että ei mitään ole peitetty tulevaisuudessa, mitä he eivät voi järjellä käsittää, eivät milloinkaan tule käännetyiksi; ja ne, jotka luottavat ylempiin vaikutuksiin, korkeampaan valoon temppelissä, ja että arvollisempaa elämää jatkuu tämän maallisen elämän jälkeen, eivät tarvitse mitään käännöstä heistä tapahtuvaksi.

Mooseksella itsellään, suurella Jumalan miehellä oli monta merkillistä ilmestystä. Ne ilmestykset olivat osaksi unia ja osaksi riemutilassa olevia näkyjä, ja siitä syystä opetettiin hän kaikkiin Egyptiläisiin salaisuuksiin, ja kaikkiin heidän taikatemppuihinsa, joissa hän pian oli kaikkia muita etevämpi. Hänen erinomaisen pyhyytensä ja viisautensa vuoksi tuli hän kansansa pelastajaksi, Faraon ikeen alta. Hänen näkynsä olivat monenlaatuiset. Hänen taitonsa johtaa kansaansa oli suoranainen seuraus siitä, että hänen kansansa ymmärsi, hän näki heidän sisällisen olemuksensa ilman ulkonaista tiedustelua. Jos me arvostelemme tuota hänen taitoaan sisällisen näkövoiman kannalta, niin täytyy meidän tunnustaa, että se oli puhtaasti salaperäinen taikavoima, jonka avulla hän kansaansa johti; mutta jos se oli seuraus Jumalan suoranaisesta käskystä (sillä raamatun mukaan puhui Jumala persoonallisesti Moosekselle useinkin), niin löydämme siitä sen totuuden, että autuas sielu, joka vastaanottaa pyhiä vaikutuksia, voi myöskin tehdä pyhiä ja ihmeellisiä tekoja.

Ensimäinen erityisemmästi huomattava Mooseksen ilmestyksistä tapahtui Horebin vuorella, silloin, jolloin hän vielä oli paimentamassa holhoojansa Jethronin karjaa, ja josta puhutaan Moos. 2:sen kirj. 3:2:
"Ja Herran enkeli näkyi hänelle pensaassa, tulen liekissä; ja hän näki, ja katso, pensas paloi tulesta ja ei kuitenkaan kulunut. Ja Mooses sanoi: minä käyn tuonne, ja katson tätä suurta näkyä, miksei pensas pala ylös? Koska Herra näki hänen menevän katsomaan, huusi Jumala häntä pensaasta ja sanoi: Mooses, Mooses. Hän vastasi: tässä minä olen. Hän sanoi: älä lähesty tänne; riisu kenkäs jaloistasi; sillä paikka jossas seisot, on pyhä maa."

Mooses, profeetallinen näkijä, joka ymmärsi kansansa heikkoudet oli täynnänsä uskonnollista harrastusta, ja lahjoitettu vilkkaalla mielikuvituksella, tuli holhoojansa kotiin Midianissa, jossa hänellä oli aikaa ja tilaisuutta, paimenena ollessaan, rikastuttaa uskonnollisia mietelmiään, niin että hän riemutilassaan pääsisi näkemään sitä mikä on luonnollisilta silmiltä peitetty, ja voisi suunnata tiensä siten tullakseen kansansa johtajaksi ja paimeneksi. Hänen sielunsa keskusta oli avoimena Jumalan hengen vaikutuksille, jotka ensin esiintyivät hänelle palavassa pensaassa, joka ei kuitenkaan kulunut, ja jonka hengen kanssa hän puhui levollisesti. Me huomaamme myöskin Mooseksen sisällisestä henkisestä taistelusta, että hänellä oli toivoa ja pelkoa, oli suurta heikkoutta, mutta myöskin ääretöntä tahdon lujuutta; alistumista, pyhyyttä ja tottelevaisuutta; luottamusta uskoonsa ja vihdoin semmoista intoa, että pitäen kaikki maalliset valitukset turhina, hän vihdoin kaikki voitti. Vaikka hän oli noin varustettu jumalallisilla voimilla, niin että hän pystyi hillitsemään luonnon elementtejä ja pakotti ne todistamaan Jumalan suuruudesta ja kunniasta niillä ihmeillä, joita hän teki. Senlaisessa riemutilassa voi Mooses olla kauvan vuorella ja eroittaa itsensä kansastaan matkoillaan aarniometsissä, ja sittenkin vielä häntä jumaloitiin ihmeiden miehenä. Mooseksen näyt tarkoittivat nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Hän julisti Jumalan käskysanat vuorelta ja hän myöskin ennusti uhritarjoukset kultaiselle vasikalle; hän näki, että hän voi valmistaa Israelin lapset puhtaaseen Jumalan palvelemiseen, ja varjella heitä erehdyksistä ja epäjumalain palvelemisesta ainoastaan siten, että hän vie ne kauas erämaahan, joten pakanallisten kansain tavat ja vaikutukset ei heihin ylety. Ylläolevain todisteiden lisäksi on tarpeellista ainoastaan huomauttaa moniaita Mooseksen näkyjä; hänen lahjansa, taitonsa siirtää ilmestysvoimaa muihin, ja se kaikki luokittaa magnetisiksi tapahtumiksi; me voimme jättää pois ne monenlaiset uhrikappaleet, siunauksen vedellä, öljyllä ja verellä ja kätten päälle laskemisen y.m.s. ja myöskin ne jyrkät kiellot, ettei saa ottaa mitään osaa pahojen henkien luokse kutsumiseen, noitatemppujen tekoon ja kuolleiden puhuttamiseen.

Moniaiden seikkojen nojalla tahdomme mainita Mooseksen ihmeellisestä sauvasta, joka on kuvaavaa magnetisesta voimasta. Sillä sauvallaan teki Mooses ihmeitä Faraon edessä. Mooses teki myöskin ihmeitä paljaalla kättensä ojentamisella, esim. kun hän meren jakoi (Moos. 2:sen kirjan 14, 16): "Mutta nosta sinä sauvas, ja ojenna kätes meren ylitse, ja eroita se yhdestä, että Israelin lapset kävisivät keskeltä merta kuivaa myöten, ja Mooses ojensi kätensä ja meri jakaantui. Ja kun egyptiläiset heitä takaa ajoivat, ojensi Mooses taas kätensä ja meri palaantui entiselleen, ja koko Faraon sotajoukon ylitse, jotka heitä olivat seuranneet mereen: niin ettei yksikään heistä päässyt." Edelläkerrottu seikka Mooseksen voimasta ja mitä hän voi tehdä ihmeellisellä sauvallansa, on suuresta merkityksestä. Sillä hänen sauvallaan iski hän kiveen Refidinissä ja vettä tulvi sieltä janoa kärsivälle kansalle (Moos. 17: 5): "Ja Herra sanoi Moosekselle: mene kansan edellä, ja ota kanssas muutamia Israelin vanhimmista, ja sinun sauvas, jolla sinä löit virtaa, ota sinun kätees ja mene, ja sinun pitää lyömän kalliota, ja siitä pitää vedet juokseman, niin että kansa siitä juoda saa." Ja kun Amalek tuli ja soti Israelia vastaan, Mooses sanoi Josualle (Moos. 2:sen kirjan 27, 9-11): "Valitse meille miehiä, mene ja sodi Amalekia vastaan; huomenna minä seison mäen kukkulalla, ja pidän Jumalan sauvan kädessäni. Ja tapahtui, että koska Mooses piti kätensä ylhäällä, voitti Israel; mutta koska hän kätensä laski alas, voitti Amalek."

Ennustusvoiman saivat myöskin muut Israelin hurskaat vanhimmat heidän puheluistaan Mooseksen kanssa, sillä on kirjoitettu Moos. 4:nen kirjan 11, 23, 29: "Herra sanoi Moosekselle: onko Herran käsi lyhetty? Nyt sinun pitää näkemän, jos minun sanani jälkeen tapahtuu sinulle, eli ei. Ja Mooses meni ulos ja sanoi kansalle Herran sanat, ja kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimmista ja asetti heidän ympäri majaa. Niin tuli Herra alas pilvessä, ja puhui hänen kanssansa, ja otti siitä hengestä, joka oli hänen päällänsä, ja antoi seitsemällekymmenelle vanhimmalle miehelle. Ja tapahtui, koska henki lepäsi heidän päällänsä, niin he ennustivat; vaan ei sitte enää kertoneet. Mutta kaksi miestä jäi vielä leiriin, yhden nimi oli Eldad ja toisen nimi oli Medad, joiden päällä myös henki lepäsi: sillä he olivat myös kirjoitetut, vaan ei he vielä olleet käyneet ulos majan tykö, ja he ennustivat leirissä. Niin juoksi yksi nuorukainen ja ilmoitti Moosekselle, ja sanoi: Eldad ja Medad ennustavat leirissä. Niin vastasi Josua Nunin poika, Mooseksen palvelija, jonka hän valinnut oli, ja sanoi: minun Herrani Mooses, kiellä heitä! Mutta Mooses sanoi hänelle: oletko sinä minun edessäni kiivas? Joska Jumala, että kaikki Herran kansa ennustaisi! Ja antais Herra henkensä tulla heihin!"

Kun Jaakop ei enää tahtonut paimentaa Labanin lampaita, vaan halusi mennä pois vaimonsa ja lastensa kanssa, sanoi Laban hänelle, Moos. 3: 27-43: "Ja Laban sanoi hänelle: anna minun löytää armo sinun edessäs, minä ymmärrän, että Herra on siunannut minun sinun tähtes. Ja sanoi vielä: määrää siis sinun palkkas minulle, ja minä annan. Mutta Jaakop sanoi hänelle: sinä tiedät, kuinka minä olen palvellut sinua, ja kuinka paljon sinun karjaas on minun haltuuni annettu, Sinulla oli vähän, ennenkuin minä tulin, mutta nyt se on paljoksi kasvanut, ja Herra on siunannut sinun, minun jalkajuonteni kautta. Koska minä siis oman huoneeni parasta katson? Ja Laban sanoi: mitäs minä sinulle annan? Ja Jaakop sanoi: ei sinun pidä mitään antaman minulle. Mutta jos sinä tämän minulle teet, niin minä vielä tästä lähin kaitsen ja varjelen sinun laumaas: Minä käyn tänä päivänä kaiken sinun laumas lävitse, erottaen sieltä kaikki pilkulliset ja kirjavat lampaat, ja kaikki hallavat karitsain seassa, ja kirjavat ja pilkulliset vuohten seassa, mitä sitten kirjavaksi ja pilkulliseksi tulee se olkoon minun palkkani. Niin minun vanhurskauteni on todistava tästedes minusta, koska se siihen tulee, että minun pitää palkkani sinun nähtes saaman: niin että kaikki, jotka ei ole pilkulliset taikka kirjavat vohlista, eikä hallavat karitsoista, se olkoon varkaus minun tykönäni. Niin sanoi Laban: katso, josko se olisi sanas jälkeen. Ja sinä päivänä eroitti hän pilkulliset ja kirjavat kauriit ja kaikki pilkulliset ja kirjavat vuohet, kaikki joissa jotakin valkeutta oli, ja kaikki hallavat karitsat, ja antoi ne lastensa haltuun. Ja asetti kolmen päiväkunnan matkan itsensä ja Jaakopin vaiheelle; ja Jaakop kaitsi niitä, jotka Labanin laumasta jäivät. Mutta Jaakop otti viheriäisiä haapasia sauvoja, mandelpuisia ja plataneapuisia; ja kuori niihin valkiat juonteet, sen valkian paikan paljastamisella, kuin sauvain päällä oli. Ja pani ne sauvat, jotka hän kuorinut oli, lauman eteen, vesiruuhiin ja juoma-astioihin, joihin he tulivat juomaan, että he juomalle tultuansa siittäisivät. Ja niin laumat siittivät niiden sauvain päällä, ja kantoivat pilkullisia, juonteisia ja kirjavia. Niin Jaakop eroitti karitsat, ja asetti lauman päät, siinä valkiassa laumassa, niitä pilkullisia ja hallavia päin'; ja teki itsellensä eri lauman, ja ei laskenut niitä Labanin lauman sekaan. Ja koska se varhain kantava lauma oli sikoillansa, pani Jaakob sauvat laumain silmäin eteen ruuhiin: että he siittäisivät sauvain päällä.. Mutta koska ne hiljain juoksivat, niin ei hän pannut niitä sisälle, Niin tulivat äpöiset Labanille ja varhain kannetut Jaakopille. Siitä tuli mies sangen äveriääksi, niin että hänellä oli paljon lampaita ja piikoja ja palvelijoita, ja kameleja ja aaseja."

Tämä todistaa ihan varmisti, että lampaat ja vuohet voi saada siittämään karitsansa sen näköisiksi kuin olivat ne kirjavat sauvat, jotka Jaakop pani lauman eteen ruuheen kun ne joivat. Näinä päivinä se ajatus, että äiti voi siittää lapsen sen näköisen kuin se henkilö, jota hän mielistyneenä katselee, pidetään hullunkurisena; mutta kumminkin se teoriia, luonnollisuudessaankin, on aivan täydellisesti todistettu, sillä hyvin useinhan on lapsen muoto ja taipumukset kokonansa erilaiset kuin vanhempansa. Se totuus, että lampaat ja vuohet, kuin ne näkivät ne esineet, mitkä Jaakop oli asettanut heidän eteensä, sai heidät siittämään erilaisia karitsoita kuin he itse olivat, on syvästä merkityksestä. Joko Jaakop tiesi kokemuksesta sen asian, eli ilmoitettiin siitä hänelle unessa, sillä me luemme Moos. 31: 10: "Ja tapahtui lauman siittämisen ajalla, nostin minä silmäni ja näin unessa: ja katso kauriit, jotka nousivat laumain päälle, olivat juonteiset, pilkulliset ja kirjavat." Veden kanssa, jota ne joivat, ja jossa he samalla näkivät oman kuvansa, loivat he kirjavien sauvain värin karitsoihinsa.

Toinen eriskummallinen näky on Noan näky arkista, kauvan ennen vedenpaisumusta. Ja sitten Abrahamin näky, jossa hän sai käskyn jättää isänmaansa ja muuttaa Haraniin päin Kanaassa. Abraham näki monia näkyjä ja oli hän usein unessaan puheilla Herransa kanssa. Niiden näkyjen, puhelujen tahi ilmestysten kautta hän sai tietää, että hän tulee suuresti siunatuksi, ja että hänestä tulee suuren kansan isä j.n.e. Kun Abraham tuli pyhään Maarian laaksoon ilmestyi Herra taas hänelle ja sanoi: "Tämän maan annan minä sinulle ja sinun siemenelles." Yksinkertainen ja viatoin paimenten elämä, ja heidän olonsa yksinäisyydessä, metsissä ja vainioilla, teki mahdolliseksi harjoittelun henkimaailman yhteyteen pääsemiseen, erittäinkin silloin kuin heidän ajatuksensa oli Jumalassa ja jumalallisissa aineissa. Erinomattainkin esiintyy tämä seikka hurskasten israelilaisten paimenhistoriassa, ei ainoastaan ikivanhana aikana, mutta myöskin kuningasten ja tuomarein aikakausina. Isakilla ja Jaakopilla oli näkyjä niinkuin Abrahamillakin. Erityistä huomiota ansaitsee Jaakopin näky, kun hän matkusti Mesopotamiassa, ja näki näyssään tikapuut, jotka ylettyivät maasta taivaaseen. Asiasta puhutaan Mooseksen 1:sen kirjan 28: 10: "Niin Jaakop läksi Bersabasta ja meni Haraniin, ja joutui yhteen paikkaan, ja oli siinä yötä, sillä aurinko oli laskenut, ja otti kiven siitä paikasta, ja pani päänsä alaiseksi ja makasi siinä paikassa. Ja näki unta, ja katso tikapuut seisoivat maan päällä joitten pää ulottui taivaaseen: ja katso, Jumalan enkelit kävivät ylös ja alas niitä myöten. Ja katso, Herra seisoi niiden päällä, ja sanoi: Minä olen Herra, Abrahamin, sinun isäs Jumala, ja Isakin Jumala: tämän maan, jonka päällä sinä makaat, annan minä sinulle ja sinun siemenelles. Ja sinunsiemenes pitää leviämän länteen ja itään> pohjoiseen ja etelään päin. Ja sinussa pitää kaikki sukukunnat maan päällä siunatuksi tuleman, sinun siemenessäs. Ja katso, minä olen sinun kanssas, ja varjelen sinua, kuhunkas ikänänsä joudut, ja saatan sinun jällensä tälle maalle; sillä en minä hylkää sinua siihen asti, että minä kaikki teen, mitä minä sinulle puhunut olen. Koska Jaakop heräsi unestansa, niin hän sanoi:"totisesti on Herra tässä paikassa ja en minä sitä tietänyt". Kuinka todeksi on käynyt Jaakopin uni? Luvattu maa tuli juutalaisten omaksi hänen siemenensä kautta: Kristuksen, maailman Vapahtajan kautta, joka on se taivaallinen tikapuu, jota myöten Jumalan enkelit nousivat ylös ja laskivat alas, kaikki maailman kansat ovat tulleet tahi tulevat siunatuksi.

Me löydämme toisen eriskummallisen todistuksen magneetisen voiman vaikutuksesta, esim. värien muuttajana elävissä olennoissa, niinkuin näemme Jaakopin historiassa. Se on seuraava: Jaakop suostui kaitsemaan Labanin lampaita, jos hän saa palkakseen kaikki kirjavat lampaat ja vuohet, joita vastaisuudessa karjaan lisääntyy. Laban suostui Jaakopin pyyntöön ja Jaakopista tuli äärettömän rikas. Ansaitsee tähän liittää kertomus siitä näytteeksi mitä magneettinen voima aikaan saa.

Vaikka ihminen syvälle lankesi syntiin, niin toivo täydellisestä pelastumisesta hänelle kuitenkin annettiin sillä ehdolla, että hän täydellisesti parantuu. Ilman sellaista täydellistä parantumista vajoaa hän syvemmälle ja syvemmälle, ja palauttaminen tulee yhä vaikeammaksi. Tullakseen täydellisesti parannetuksi täytyy hänen saavuttaa itsekieltäymyksen ja vastustaa kaikkia petollisia viekotuksia, jotka häntä tahtovat yhä syvemmälle vajottaa, ja hänen tulee rukouksen avulla etsiä korkeamman siunausta, jos mieli saada ylempää avustusta, ja jota ilman hän ei voi hengittää puhdasta ja virkistävää ilmaa. Kun ihminen parannuksen tilaa etsii, tulee hänen kaikki voittaa ja heittää pois tyköään kaiken sen, joka hänen sisällistä hengen puhtautta pimittää ja pyrkii erottamaan häntä pyhyydestä; sillä hän ei voi ennen löytää rauhaa itsessänsä, eikä luonnossa ympärillänsä, ennenkuin hän on kaikki voittanut, mikä hänen luontoaan vastaan sotii, ja saavuttanut yliherruuden niiden yli, jotka häntä vahingoittaa tahtovat. Mutta se saavutetaan ainoastaan siten, että hän palaa samaa tietä kuin on pois tullut. Vähitellen tulee hänen vieroittaa itsensä aistillisista intohimoista ja haluista sankarielämällä, ja ikäänkuin väsynyt matkamies, jolla on vielä monta vuoren jyrkännettä kiipeämättä, yhä vain nousta ylemmäs ja ylemmäs, kunnes päämäärä on saavutettu, joka on ylhäällä pilvissä. Voittaen vastuksen toisensa perään tulee hänen karkoittaa kaikki mustat sumut, joita aina aikatavasta matkan varrella kohtaa, ja jotka pimittävät todellista aurinkoa häneltä, estäen sen valoa, ja että sitte vihdoin sen säteet pääsee ilman esteitä paistamaan, Seuraava on todellinen raamatullinen opetus Indian uskontunnustuksen mukaan, joka uskonto tavoissaan kuitenkin eroaa:
"Kaikkivaltias on antanut ihmiselle ohjauksia, miten hän voi itseään auttaa parannuksen tiellä. Jumala on asettanut korkeampia palvelijoita häntä auttamaan, että ihminen ohjaantuisi Hänen tykönsä harhatieltään. Mutta täydellisen pelastuksen saa hän ainoastaan maailman Vapahtajan kautta, Hänen, joka valmisti ja täydensi kaiken sen, mitä muut palvelijat olivat keskitekoiseksi jättäneet. Hänen kauttansa kaikki voima tuli ylistetyksi, pyhäksi ja arvolliseksi; Hänen kauttansa antoi Jumala tulla ensimäisen ja ainoan sekä oikean valon, tiedon kaikesta, ja tiedon myöskin Hänestä itsestään. Jos ihminen haluaa vastaan ottaa tuon tarjotun avun, niin hän varmasti pääsee haluttuun päämäärään, ja hän tulee niin varmalle perustukselle uskossaan, että mitkään vastaiset epäilykset eivät voi häntä siitä järkyttää. Jos hän ylentää tahtonsa, niin että se tulee yhtäpitäväksi pyhyyden kanssa, voi hän päästä henkielämän kanssa yhteyteen jo täällä maailmassa, niin että korkeampi henkinen elämä tulee näkyviin hänen silmissään, ja hän tuntee Jumalan läsnäolon lähempänä kuin hän on osannut aavistaa; että kaikki voi käydä mahdolliseksi hänelle, sentähden kun hän lisää kaiken voiman itseensä, ja on sellaisen voimain yhteyden sopusoinnussa, ja kun hänellä -- ymmärrys korkeammasta tarkoituksesta, sekä pyhyyden edelläkävijoistä, Mooseksesta, Eliaksesta ja myöskin Kristuksesta, tulevat he näkyväisiksi hänelle kun hän elää ajatuksiensa elämää, jolloin hän ei enää mitään kirjoja kaipaa. Lyhyesti sanottuna, ihminen voi jo tässä elämässä saavuttaa niin täydellisen pyhyyden, että kuolemalla ei ole mitään enempää kuin riisua häneltä karkean ulkokuoren näyttääkseen ja esille tuodakseen henkisen pyhän temppelin, sillä hän silloin elää ja liikkuu kuolemattomana. Ainoastaan silloin kun hän saapuu tämän pimeyden korven läpi, saavuttaa hän jokaisella pykälällä matkansa varrella uudistusta elämäänsä, enemmän sisällistä voimaa, puhtaampaa ilmaa ja laajempaa näköpiiriä. Hänen henkinen olemuksensa saa maistaa jalompia hedelmiä ja matkansa päätyttyä ei mikään voi häntä irroittaa ylevän asemansa sopusointuisasta elämästä, josta maallinen käsitys voi luoda ainoastaan heikon kuvan. Ilman sukupuolirajoitusta, elää ihminen siellä enkelien elämää, ja omistaa kaikki heidän voimansa, josta hänellä on ollut vain heikko näyte täällä; hän taas saa nauttia ijankaikkisen autuuden pyhää hajua taivaallisessa temppelissä josta kaikki voima lähtee, ja josta hän oli pois karkoitettu ja Kristus on hänen korkein pappinsa. (Hebrealaisten 7, 17, 24, 25.) Ihminen nauttii siellä omista lahjoistaan, ja myöskin saa hän nauttia niiden valittuin lahjoista, jotka valitut on kokoon pantu viisaista ja toimellisista, se pyhä hallitus on ylevämpi kuin mitä täällä maailmassa voisi olla; siellä ei aurinko nouse eikä laske, eikä taivaan tähtien loiste himmene; ei muuttele päivä Ja yö, ja ei ole kielien sekoitusta; jokainen olento, sinä hetkenä kun hän sinne pääsee, voi lukea sen pyhän kirjan nimen, kirjan, josta elämä kaikille vuotaa, (Hebrealaisten 7, 22, 23.) Tässäkin on Zoroaster sopusoinnussa edellä olevan kanssa, sillä hän myöskin puhuu taivaallisesta yhtymisestä, ja Ormuzdin seuralaisten osanotosta uhrialttarilla ja kaikkien rukouksilla, j.n.e.

Pannessani tätä huomattavaa opinsuuntaa näin selvänä lukijan eteen. en ole tuntenut vähintäkään epäröimistä, sentähden kun se on niin selvä ja oikea, ja sentähden kun katsoin sen oikeutetuksi tämänlaiseen teokseen, ja samalla myöskin näyttääkseni minkätähden ainoastaan puhtaat ja todellisesti kristityt ihmiset voivat tehdä ihmeitä ja nähdä näkyjä, joista maailmallisilla ei ole pienintäkään käsitystä. Minä nyt kerron moniaita seikkoja magnetisista ilmestymisistä ja tapauksista, monta joista raamatussa kerrotaan.

Ensimäinen ja huomattavin on se missä Mooses puhuu Adamista (Moos. 2: 21) seuraavaa: "Ja Herra Jumala pani raskaan unen Adamiin, ja hän nukkui." Nyt siis herää kysymys, minkälainen uni se oli? Vastaus on, että se oli syvä uni. Se oli joko kuoleman uni, eli sellainen ruumiin halvaus, tahi jokin raskautettu uni jonkalaisessa tilassa sielu on erillään ruumiista; vai oliko se tavallinen uni vaan? Ensimäinen arvelu ei ole mahdollinen, sillä tiettyä on, että juuri kun ruumis eriää maallisista siteistä, ja vähän kuoleman edellä on tapahtunut selviä tulevaisuusnäkyjä; mutta kysymys ei ole maallisesta sairaudesta, vaan syvästä unesta. Jos se oli semmoinen raskautettu uni, niin pääseminen henkimaailman yhteyteen olisi ollut hyvinkin mahdollinen. Kaikki seitsemänkymmentä kaksi raamatun kääntäjää ovat sitä mieltä, että se oli raskautettu uni (raptus divinus), ja Tertullian sanoo: "Pyhän Hengen ennustusvoima lankesi hänen päälleen." (Accidit super-illum spiritus sancti vis operatrix prophetiae.)

Alottakaamme historian alkuajasta, se on alkuluomisesta alkain Mooseksen kirjoitusten mukaan. "Alussa loi Jumala taivaan ja maan."

Tässä on ensimmäinen ja suurin aihe. Jumala on luomaton olento taivas ja maa ensimmäiseksi luotiin; Jumalan synnystä ja luomisesta ei mitään historiallisia todistuksia ole Mooses esille tuonut. Sitten Mooses puhuu valkeudesta ja pimeydestä: "Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syyvyyden päällä, ja Jumalan henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi: tulkoon valkeus ja valkeus tuli." Tässä sanotaan valkeutta luoduksi, ja sen vastakkainen oli pimeys, jota ei luotu, mutta joka oli ilman luomatta; sentähden vanhan ajan egyptiläiset pitivätkin pimeyttä kaiken alkuna ja ennenkuin mitään muuta oli. Mooseksenkin kirjoitusten mukaan tunnustetaan se egyptiläisten usko oikeaksi, sinä hän sanoo: "ja pimeys oli syvyyden päällä". Egyptiläinen oppi alkuajasta voi olla hyvinkin luotettu, mutta heidän erehdyksensä sai alkunsa siitä, että he hyväksyivät pimeyden ennen valkeutta; ja persialaiset tekivät vastakkaisen erehdyksen, hyväksyen valkeuden ennen pimeyttä, ja että valkeus on kaiken alku ollut. Valkeus ja pimeys seisovat vastakohtina toisilleen, joista toinen on ollut ja toinen on luotu, ja joista Mooses sanoo: "Ja Jumala eroitti valkeuden pimeydestä: Ja Jumala kutsui valkeuden päiväksi ja pimeyden kutsui Hän yöksi". Raamatussa esiintyy alkuluomishistoriassa myöskin seuraava epäselvä kohta, nim. kun puhutaan Vedestä hengestä vesi oli näkyvä ja oleva aine, ja henki, se on Elohim, oli vaikuttava, toimiva, mutta näkymätön olemus, ei mistään aineesta tehty. "Ja Jumalan henki liikkui vetten päällä." Yksipuoliset näkökannat johdattivat alkujaan viisaat tutkiat harhaan. Siispä Thales kirjoituksissaan loi ja synnytti kaikki vedestä, ja jätti mainitsematta kokonaisuudessaan: vaikuttavan ja synnyttävän Jumalan hengen. Thalesin suunnitelmaa ovat materialistit hänen jälkeensä seuranneet. Toinen yksipuolinen katsantokanta on se, kun katsotaan kaikkea yksinomaan hengelliseltä kannalta ja aine, maa, vesi ja näkyvät esineet, jätettiin kokonaan tutkimattomiksi, niin kuin alkuajan spiritualistiset advokaatit kaikkea käsittelivät. Mooses sentähden näyttää kaikki jotakuinkin perusteellisesti ja osoittaa taitoa, jommoista eivät omanneet yksikään muu Egyptin viisaista. Hän tarkastelikin ja tutkisteli kaikkea pyhyyden valossa, eikä missään puoluehengessä, mutta todellisessa kuvassa, antaen aineelle sille kuuluvan arvon ja asettaen hengellisen sen rinnalle. Ja lisäksi on Mooses kuvannut luomisen kauniilla ja miellyttävällä kielellä, niinkuin esim. mitä hän vesistä puhuu -- erottelee kuivan ja märän, ja kuinka kuiva maa tulee esiin veden seasta; kuinka nurmi ja kasvit, jotka kantoivat siementä, ja hedelmälliset puut kasvoivat maan päällä; kuinka merien syvyydet oli täynnänsä elämää, ja kaikenlaisia eläimiä ilmestyi maan päälle ja lintuja, jotka lentelivät taivaalla, ja vihdoin viimeiseksi kertoo hän kuinka Jumala loi ihmisen, miehen "omaksi kuvaksensa", jolle Hän antoi vallan "vallita kalat meressä, ja taivaan linnut, ja karjan ja koko maan ja kaikki, jotka maalla matelevat".

Mooseksen Eedeni oli asuinpaikka niille ensimäisille luoduille; sen rajain sisäpuolella kasvoi tiedon puu, jonka hedelmät erottivat hyvän pahasta. Käärmeen kuva on siinä esitetty kuvaavana ihmisen lankeemusta. Toisessa kohden mainitsimme jumalisten miesten puhtaudesta sekä viisaudesta. Tässä sopii tuoda esiin aineeseemme lisää raamatullisia perusteita. Ja lisäksi otamme avuksi salaperäisen, huomiota herättävän kirjoituksen, jossa muunmuassa on seuraavaa: (Makigon, eli tuntemattomain viisaustieteilijäin yhdistyksen salainen suunnitelma j.n.e. Frankfurtissa ja Leipzigissä v. 1784. Omituinen kirja, jonka opetus monissa kohden on yhtäpitävä Indian Brahmin opin kanssa.)

Hänen pyhään alkuperäänsä nähden, ollen ehdoton tulos Jumalan rakkaudesta, oli Adam ei ainoastaan jaloin olento, sillä hän oli kaiken luonnon herra, mutta oli hänellä myöskin pyhyys, joka loisti yli kaikkien. Hänen syntynsä ei ollut äidin kautta; hän oli taivaallinen Aatami, joka tuli Jumalan itsensä kautta, eikä syntynyt maailmaan millään tavallisella lailla. Hänellä myöskin oli, luontonsa luonnollisena seurauksena, kaikinpuolin puhdas henki, jota ympäröi vahingoittumatoin suoja. Se suoja ei ollut samallainen kuin nykyinen aistillinen ja synnillinen ruumiimme, joka on vain todistus alennuksestamme -- karkea peite -- jonka avulla etsimme suojaa raivoavilta elementeiltä. Aadamin alkuperäinen puku oli pyhä ja yksinkertainen, vahingoittumaton ja katoomaton. Sellaiseen autuuteen, jossa hän nautti puhtainta onnea, oli hän alkuperäisesti aijottu todistukseksi kaikkivaltiaan vallasta ja voimasta, ja semmoisena hallitsemaan näkyväisiä sekä näkymättömiä. Hänelle annettiin valta kaikkien ylitse ja oli hän varustettu ikäänkuin kuninkaan oikeuksilla, hän myöskin sai käyttää kaikkia keinoja korkean virkansa täyttämisessä. Koska hän oli kaiken luonnon herra, oli hän turvattu kaikilta sisällisiltä ja ulkonaisilta vihollisilta, sillä hänen ulkonainen suoja (jonka siementä meissä kaikissa sisässämme on), teki hänet vahingoittumattomaksi. Hänellä oli se etuisuus, ettei mitkään luonnolliset myrskyt eikä elementtien voimat voineet häntä vahingoittaa. Kristus on luvannut sellaista vahingoittumatonta olemusta apostoleilleen ja kaikille hänen seuraajilleen, ihmisen uudesta syntymisen kautta. Sellaisessa tilassa on ihmisellä tulinen, kaksiteräinen, kaikkilävistävä miekka, se on elävä sana, johon sisältyy kaikki voima ja jonka kautta "kaikki on mahdollista hänelle". Siitä miekasta puhuu Mooses, sanoen 1:sen kirjansa 3, 24: "Ja ajoi Adamin ulos, ja pani idän puolelle Edenin paratiisia Kerubimin paljaalla lyöväisellä miekalla elämänpuun tietä vartioitsemaan." Ilmestyskirjan 1, 16 me luemme: "Ja hänen suustansa kävi ulos kaksiteräinen terävä miekka", j.n.e. Sillä miekalla tulee meidän ymmärtää, että se on elävä sana, joka. alusta oli ihmisen sisässä ja hänen omansa, ja jonka hän voi jälleen saada omakseen Palattua puhdistettuun tilaansa, erotettua itsestään aistilliset intohimot. Me luemme siitä sanasta heprealaisten 4, 12: "Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihen asti, kuin se sielun ja hengen eroittaa."

Kaikista omituisin ja voimallinen, kaikki voittava Honover (voiman sana) Zoroasterista, joka on täydellisesti yhtäpitävä edelläkerrotun kanssa, ja jonka avulla Ormuzd voitti Ahrimanin ja kaiken pahuuden. "Tuollaisessa kuninkaallisen kunnian ja voiman asemassa", luemme eteenpäin, "kuinka ihminen, ollen täydellisesti luojansa kuva, (ja jonka sijainen hän oli maan päällä), olisi voinut nauttia puhtainta iloa ja tyytyväisyyttä, jos hän olisi kunnollisesti hoitanut Edeniänsä, mutta hän petti luottamuksensa. Sen sijaan, kuin että hän olisi vallinnut aistillisia pyrkimyksiään ja etsinyt korkeampaa henkistä olemusta, johon hän oli luotu, hän antautui ilottomaan mielen johteeseen, vaihtaen pyhyytensä aistilliseen, eli toisin sanoen, sekaantui suurissa pääkysymyksissä, valossa ja totuudessa, ja senlaisessa sekaannuksen tilassa menetti hän molemmat ja ryösti itsensä. Sentähden kun hän kadotti näköpiiristään kuninkuutensa rajan jota hän oli asetettu vartioimaan, ja rupesi huolehtimaan ainoastaan osaa siitä, nimittäin aistillisten pyyteiden puolta, jonka loiste sokaisi hänet niin, että hän kaiken muun unhoitti; sentähden kun hän huvitti itseään ajatuksella, että hän löytää valon myöskin toiselta suunnalta kuin siitä lähteestä, josta se hänelle ensin osoitettiin, loi hän aistillisia pyyteitä himoitsevat silmänsä väärälle loistolle, tuli siltä sokaistuksi ja muuttui aistilliseksi. Tuo antautuminen aistillisten intohimojen palvelukseen syöksi hänet pimeyteen ja epätietoon, josta oli seuraus, että kirkkaasta päivästä ajautui hän pimeään yöhön, jossa vaan moniaita kaukaisia tähtiä kiilui, ja silloin huomasi hän alastomuutensa ja sitä häpesi. Kun sekaantui tieto niin, että henkinen ja ruumiillinen osa tuli yhden arvoiseksi, ja kun henkinen osa tahdottiin tehdä aistilliseksi ja aistillinen henkiseksi, niin tapahtui, että aistilliset intohimot kiihoittuivat samassa ymmärryksessä kuin nykyään kiihottuu niillä, jotka vaimolta liikutetuksi tulevat, sillä se on vain jäljittelyä alkulankeemukselle. Synnin tähden ihminen menetti aijotun asemansa ja tuli karkoitetuksi omasta itsestään, se on, pyhyydestään, ja asetetuksi isäin ja äitien asemaan, olla luonnollisessa lihan muodossa; mutta hän myös kin kadotti sen tulisen miekan -- ja siinä yhteydessä kaiken sen mikä oli hänestä tehnyt kaikki näkevän ja kaikki voittavan. Hänen pyhä vaatteensa muuttui eläinten nahan näköiseksi ja se maallinen, katoova suoja ei turvannut häntä elementeiltä. Niin tavoin menetti hän puolen itsestään, henkinen osa lisäsi yhä sekaannusta, ja kamalia ääniä kuuli hän pimeistä loukoista uudessa valtakunnassaan.

Täydellinen ja todellinen historia kansain maallisista ja hengellisistä toimista -- hengellisistä näyistä, ja jumalisten sekä hurskasten miesten vaikutuksesta, löytyy hebrealaisten uskonnollisissa kirjoituksissa ja heidän Pyhässä Kirjassaan.

Raamattua kutsutaan Pyhäksi Kirjaksi sentähden kun se sisältää pyhimysten viisauden, ja samalla kertaa yhdistää se ja laittaa sopusointuun sanan ja teot, opetuksen ja sen täytäntöön panemisen. Se näyttää todellisen yhteytemme kaikkivaltiaan kanssa -- se tuo esiin suoranaisimmat todistukset ja totuudet henkisestä ja järkiperäisestä elämästämme; se käsittelee ja näyttää meille luonnonlakien synnyn ja vaatimukset, joiden läpi ja kautta kaiken täytyy johdattaa valkeuteen ihmiskunnan synnyn, entisyyden ja nykyisyyden perille pääsemiseksi -- ja myöskin ihmiskunnan tulevaisuuden ymmärtämiseksi, ja miten todellinen pyhyys saavutetaan. Se näyttää meille myöskin elävät ja näkyväiset asiamiehet, joita Jumala pitää pelastustyössään ja vihdoin kaikista ylimmän ja pyhimmän olennon -- maailman Vapahtajan, joka oli kaikki hyvä ja kaikki pyhä omassa persoonassaan, ja Hänessä oli pyhyyden voima, jommoista ei yhdelläkään ennen häntä eikä hänen jälkeen ole ollut, ja Hän se näytti ja viitoitti langenneelle ihmiskunnalle tien korkeimpaan ja pyhimpään elämän tarkoitukseen, ja näytti, miten tulee puhdistautua pelastetuksi tullaksemme.

Me löydämme itäisissä kansoissa kaikenlaista taikavoimaa -- asteita miten voi päästä unissaan ja hereillään yhteyteen henkimaailman kanssa ja tehdä niiden yliluonnollisten voimain avulla ihmeitä. Israelilaisten taito oli paljon erilaisempi kuin muiden itämaan kansojen. Edellisten oli enemmän persoonaan perustuva, ja enemmän persoonista riippuva, mutta jälkimmäisillä ei se ollut niin yksilöjä varten, mutta perustui se koko ihmiskuntaa ja sen suurta tulevaisuutta varten. Jälkimäiset sukkelilla keinoillaan ja alhaisten taitojensa avulla onnistuivat tekemään ihmeitä, mutta edelliset loisti hyvyydellään ja heidän työnsä oli kaikki Kaikkivaltiaan voiman avulla matkaan saatu; he rakensivat perustusta tulevaisuudelle, ja kaikki heidän elämänsä ja käytöksensä oli siihen perustuva. Israelilaiselle näkijälle oli nähtävänä ei ainoastaan jonkun yksityisen kohtalo, mutta koko kansakuntain kohtalo oli hänelle selvä; hän tiesi, että kaikkien tulee Danna luottamuksensa Jumalaan, joka vihdoin salaisuudet ilmi tuo, niinkuin Hän on monta kertaa ilmi tuonut vanhassa aikakaudessa näkyjen kautta. Jos me tarkastamme vanhan liiton historiaa, näemme sieltä, että tuo merkillinen kansa seisoi yksinänsä ikäänkuin tulinen patsas pakanallisen pimeyden keskellä.

Vaikka me löydämme myöskin muiden kansain seasta arvollisia miehiä, jotka etsivät pyhää valoa pimeyden ja tietämättömyyyden ympäröimänä, mutta israelilaisissa oli Jumalan miehiä, joissa oli todellisen uskon kuva, ja heissä ilmeni korkeimman voimaa, ja he teoillaan sekä merkeillään erottivat elämän kuolemasta, totuuden erehdyksestä; ja vaikka toisten kansojen vanhat jätteet tuovat esille väitöksiä ja tunnustuksia, niin puuttui heiltä niiden käytäntöön panemista; sen sijaan on israelilaisilta työt ja teot olleet näkösällä heidän toimintansa on jättänyt elävän kuvan. Kaikista heidän teoistaan puhuvat Pyhät Kirjoitukset luottamuksella, niin että minkään muun kansan historia, johon on liitetty niinkin paljon jutullisia kertomuksia, ei ole sen vertainen mukaan kuin tästä selvenee, sisältää raamattu valon, joka valaisee Elämän kaikki pimeät kohdat; se on pohjaperustus kaikelle inhimilliselle työlle, loppu ja päämäärä kaikelle tiedolle ja viisaudelle. Se on ensimmäinen niistä kolmesta suuresta valosta, jotka ohjaa ja hallitsee uskoamme, eikä se ole missään läheisessä yhteydessä niiden toisten kahden valon kanssa, jotka myöskin ovat luonnonlain kanssa sopusoinnussa ja määräävät ihmiskunnan toiminnan ja kohtalon. Raamattu on myöskin opettavaisempi ja rikkaampi yleistiedoissa ihmiskuntaan nähden kuin kaikki muut kirjat yhteensä. Sentähden tahdomme tästä tuoda esille moniaita pääkohtia, ihmeitä ja tunnustuksia, mitkä koskee persoonallista vetovoimaa, ja sitten myöskin annamme huomiota tautien parannuskeinoihin raamatullisen opetuksen mukaan. Julkaisemme myöskin unennäköjä, joista hyvin paljon raamatussa puhutaan.

Raamatussa kerrotaan monista unennäöistä, jotka ovat erittäin merkillisiä. Jumala puhui profeetoille ja niille, jotka olivat itsensä hänelle antaneet heidän nukkuissaan. Mooseksen tunnustuksen mukaan melkein kaikki vanhan ajan ilmestykset tapahtuivat unien kautta. Neljäs Moos. kirja 12-6: "Ja hän sanoi: kuulkaat nyt minun sanojani: jos joku on teidän seassanne profeetta, minä Herra ilmoitan itseni hänelle näyssä, ja unessa puhuttelen häntä." Job. XXXIII 15: "Uninäössä yöllä, koska uni tulee ihmisten päälle, koska he makaavat vuoteessa, silloin hän ilmoittaa ihmisten korviin, ja vahvistaa sen heidän nuhtelemisellansa". I Kuning. 111, 5: "Ja Herra ilmaantui Salomonille Gideonissa yöllä unessa; ja Jumala sanoi: anos, mitä minän annan sinulle! Salomo sanoi: sinä olet tehnyt minun isälleni Davidille sinun palvelijalles sen suuren laupeuden, niinkuin hän vaelsi sinun edessäs totuudessa ja vanhurskaudessa, ja vakaalla sydämellä sinun kanssas; ja sinä olet pitänyt hänelle suuren laupeuden j.n.e. Anna sentähden sinun palvelijalles ymmärtäväinen sydän, tuomita sinun kansaas ja eroittaa pahaa ja hyvää; sillä kuka taitaa tätä sinun suurta kansaas tuomita?" 1:nen Moos. XX, 3: "Mutta Jumala tuli Abimelekin tykö yöllä unessa ja sanoi hänelle: katso, sinun pitää kuoleman sen vaimon tähden, jonkas ottanut olet; sillä hän on yhden miehen aviovaimo; ja Jumala sanoi hänelle unessa: minä myös tiedän, ettäs sydämes yksivakaisuudessa sen tehnyt olet. Sentähden minä myös estin sinun, ettes rikkoisi minua vastaan." 1:nen Moos. 31, 24: "Mutta Jumala oli tullut Labanin Syrialaisen tykö yöllä unessa, ja sanonut hänelle: "kavahda sinuas, ettes puhu Jakopille hyvää eli pahaa". Joosepin unet hänen veljistään ovat myöskin erittäin merkilliset. 1:nen Moos. 37, 5: "Niin Josep näki unen, ja ilmoitti sen veljillensä, josta he rupesivat häntä enemmän vihaamaan. Sillä hän oli sanonut heille: kuulkaas tätä unta, jonka minä näin. Katso, me olimme sitovinamme jalallisia vainiolla, ja minun jalalliseni nousi ja seisoi; ja katso, teidän jalallisenne seisoivat ympärillä, ja kumarsivat minun jalallistani, Niin sanoivat hänen veljensä hänelle: sinäkö tulet meidän kuninkaaksemme, kokonansa hallitsemaan meitä?" Ja hän taas näki toisen unen, ja jutteli sen veljillensä, ja sanoi: "Katso, minä näin vielä unta: ja katso, aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumarsivat minua. Ja kun hän sitä saneli isällensä ja veljillensä, nuhteli hänen isänsä häntä ja sanoi hänelle: mikä uni se on kuin sinä nähnyt olet? Pitääkö minun ja sinun äitis ja veljes tuleman ja kumartaman meitämme sinun edessäs maahan?"

Pyhä historia todistaa, että jälkeen kuin Jooseppi myytiin veljiltään Egyptiin, hän todellisesti tuli heidän kuninkaaksensa Faraon hovissa. Joosepin taito unien selittäjänä ilmenee myöskin kun hän ilmoittaa juomanlaskijalle ja leipojalle, jotka Farao heitti vankeuteen, heidän unensa merkityksen, 1:nen Moos. 40; ja myöskin kuningas Faraon unen seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta lehmästä, ja seitsemästä täysinäisestä ja kauniista tähkäpäästä, sekä seitsemästä surkastuneesta tähkäpäästä. Uudessa testamentissa puhutaan myöskin monessa paikassa, joissa Jumala puhui unien kautta palvelijoilleen. Unessa ilmoitti enkeli Joosepille, Marian miehelle, (Math. 20), että Maria tulee Pyhältä Hengeltä raskautetuksi ja synnyttää pojan, josta tulee maailman Vapahtaja; ja myöskin, että hänen tulee ottaa lapsi ja paeta sen kanssa Egyptiin, varjellakseen sitä Herodeksen murhapäätökseltä; Herodeksen kuoleman jälkeen palata hänen kanssaan Nazarethiin (Math. 2: 13-19). Samoin ilmoitettiin unessa niille kolmelle tietäjälle ja viisaille miehille Idästä, että heidän ei saa palata Herodeksen tykö, mutta että heidän on mentävä toista tietä omalle maalleen. Apostolit usein näkivät näkyjä yöllä; esim. Paavali sai käskyn mennä Macedoniaan (Ap. teot 10: 9). Ja samassa kirjassa Uutta Testamenttia (28: 9) luemme: "Mutta Herra sanoi yöllä Paavalille näyn kautta: älä pelkää, vaan puhu, ja älä vaikene." Monta samanlaista lukua voitaisiin luetella, 23: 11; 27, 23, j.n.e.