Jos turvaudumme omatekoisiin epäjumaliin, käännymme poisJumalasta ja
hänen rakkaudestaan. Koska Jumala on kaiken hyvän antaja, rakkautemme
kuuluu hänelle. Hän tahtoo olla ainoa Jumalamme.
Jeesus sanoi: ”Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.” (Matt. 6:21)
”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko
voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.”
(Luuk. 10:27)
Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia
minun rinnallani.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
Jumalan nimi muistuttaa meitä siitä, kuka Jumala on ja mitä hän
tahtoo. Se herättää meissä sekä levottomuutta että sanatonta
kaipausta. Kaikissa vaikeuksissa meidän tulee kääntyä Jumalan puoleen
ja odottaa hänen apuaan. Jumala on luvannut kuulla, kun kutsumme häntä
luottavasti nimeltä.
Jumalan nimi on pyhä. Käytämme hänen nimeään oikein, kun rukoilemme,
kunnioitamme ja kiitämme häntä. Näin tunnustamme hänet omaksi,
ainoaksi Jumalaksemme.
Kun Jumalan nimissä tai häneen vedoten ajamme omia etujamme tai
alistamme toisia, käytämme hänen nimeään väärin. Jumalan nimen
pilkkaaminen merkitsee Jumalan halveksimista ja tietoista kääntymistä
pois hänestä.
Teidän tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, palvella häntä ja vannoa yksin
hänen nimeensä. (5. Moos. 6:13)
Jumalan laskema perustus pysyy lujana, ja siinä on merkkinä nämä
sanat: ”Herra tuntee omansa” ja ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka
lausuu Herran nimen”.
(2. Tim. 2:19)
Älä turhaan käytä Jumalasi nimeä, sillä Herra ei jätä sitä
rankaisematta, joka turhaan käyttää hänen nimeään.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme hänen
nimessään toivota pahaa, vanno, noidu, valehtele, emmekä petä, vaan
huudamme hänen nimeään avuksi kaikessa hädässämme, rukoilemme,
ylistämme ja kiitämme sitä.
3. Pyhitä lepopäivä.
Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon. Lepoon kuuluu
muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo. Pysähtyminen Jumalan eteen
on lepopäivän syvin tarkoitus.
Hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme
osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa. Omarikkinäisyytemme ja elämän
ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään
niihin vastauksia.
Pyhä Jumala tahtoo vastata meille. Sanassaan hän tulee maailmaamme ja
puhuu meidän kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme
hänet pois elämästämme.
Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu
meille ja me hänelle. Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään,
mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme.
Sunnuntain erottaminen muista päivistä muistuttaa myös siitä, että me
tarvitsemme yhteisen lepopäivän. Jumalan hyvä tahto on, että
jokaiselle annetaan mahdollisuus viettää lepopäivää.
Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä
niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra
siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
(2. Moos. 20:11)
Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä
päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää
kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla
asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita
Herrasta. (Jes. 58:13–14)
Jeesus sanoi: ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten.
Niinpä Ihmisen Poika on myös sapatin herra.” (Mark. 2:27–28)
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina
tapansa mukaan synagogaan. (Luuk. 4:16)
Pyhitä lepopäivä.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy
Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja
opimme sitä mielellämme.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Jumalan tahto on, että jokaisella lapsella on isä ja äiti. Heille
kuuluu erityinen arvo ja kunnioitus siksi, että he ovat vanhempiamme.
Vanhempien tehtävänä on suojella lasta huolehtimalla hänen
hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan. Heidän tulee ohjata häntä
tuntemaan Jumala ja rakastamaan lähimmäistään. Lapsella puolestaan on
tarve ja oikeus voida kunnioittaa vanhempiaan.
Vaikka vanhemmat toivovat lapsilleen hyvää, heidän sanansa ja tekonsa
saattavat silti olla rakkaudettomia ja vääriä. Silloinkin, kun
päätämme tehdä vastoin vanhempien tahtoa, meidän on kuunneltava ja
arvostettava heitä. Käsky velvoittaa myös aikuisia kunnioittamaan
vanhempiaan ja pitämään heistä huolta.
Yhteiskunnassa julkinen vallankäyttö on uskottu esivallalle. Sen
velvollisuutena on suojella kaikkia kansalaisia ja huolehtia oikeuden
toteutumisesta. Hyvä esivalta on Jumalan parhaita lahjoja. Uskollisuus
Jumalalle on kuitenkin tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen.
Kun kunnioitamme niitä, joille on uskottu hallitsemisen tehtävä,
osoitamme luottavamme Jumalan huolenpitoon. Jumala lupaa, että tästä
seuraa hyvää myös itsellemme.
Kuule isääsi, jolta olet saanut elämän, älä halveksi äitiäsi, kun hän
on vanha. (Sananl. 23:22)
Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaisia Herraa totellen, sillä se on
oikein. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” on ensimmäinen käsky, johon
liittyy lupaus: ”jotta menestyisit ja eläisit kauan maan päällä”. Ja
te isät, älkää herättäkö lapsissanne vihaa, vaan kasvattakaa ja
ojentakaa heitä Herran tahdon mukaan. (Ef. 6:1–4)
Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme väheksy emmekä
vihastuta vanhempiamme emmekä esimiehiämme, vaan kunnioitamme,
palvelemme, tottelemme, rakastamme ja arvostamme heitä.
5. Älä tapa.
Koska Jumala on rakkaus, hän tahtoo, että rakastamme lähimmäistämme
niin kuin itseämme.
Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas. Emme
saa tuottaa lähimmäisellemme vahinkoa emmekä kärsimystä. Meidän on
suojeltava häntä kaikissa oloissa. Erityistä tukea on annettava
kaikkein heikoimmille.
Lähimmäisen rakastamisen käsky koskee sekä yksilöä että yhteisöä. Kun
esivalta puolustaa niitä, joiden elämää tai hyvinvointia uhataan, se
edistää rakkauden toteutumista yhteiskunnassa. Yhteisen hyvän vuoksi
esivalta voi käyttää myös pakkokeinoja estääkseen väkivallan
leviämistä.
Yksilöinä emme saa ottaa oikeutta omiin käsiimme. Sen sijaan meidän on
annettava anteeksi ja luovuttava kostosta. Jos vahingoitamme ihmistä
ja elämää, asetumme Jumalaa ja hänen luomistyötään vastaan.
Jeesus sanoi: ”Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: ’Älä
tapa.’ Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä
sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut
oikeuden tuomion.” (Matt. 5:21–22)
Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa
Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: ”Minun on tuomio, minä
maksan tekojen mukaan” – näin sanoo Herra. (Room. 12:19)
Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
(Room. 13:10)
Älä tapa.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta
lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja
tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.
6. Älä tee aviorikosta.
Jumala on luonut ihmiset miehiksi ja naisiksi. Seksuaalisuus on osa
Jumalan luomistyötä. Sen tarkoitus on palvella miehen ja naisen
välisen suhteen syntymistä ja säilymistä. Aviosuhteessa voimme tuottaa
toiselle iloa, oppia palvelevaa rakkautta ja kasvattaa uutta
sukupolvea.
Avioliitto on perheen perusta. Julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan
vahvistus antavat sille turvan. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja
naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Avioliiton suojelemisen vaatimus koskee sekä omaa että toisten
avioliittoa. Käskyn piiriin kuuluu ihmisen koko elämänkaari.
Rakkaudesta ja vastuusta irrotettu seksuaalisuus orjuuttaa ihmistä ja
vahingoittaa sekä häntä itseään että toisia.
Avioliiton rikkominen haavoittaa syvimpiä ihmissuhteita ja horjuttaa
elämän perusrakennetta. Puolisoiden keskinäinen anteeksiantamus ja
tahto sitoutua toisiinsa saattavat kuitenkin auttaa vaikeastakin
umpikujasta. Avioliiton lopullinen särkyminen voi johtaa avioeroon.
Päätös uudelleen avioitumisesta on vastuullinen ja vakava. Sen
tuominen Jumalan ja ihmisten eteen ei kysy vain tahtoa sitoutua vaan
myös armoa ja anteeksiantamusta.
Ei Jumala luonut vain miestä eikä antanut elämää ja henkeä vain
hänelle. Miten mies yksin voisi pyytää jälkeläisiä Jumalalta? Varokaa
siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo
nuoruudessaan! (Mal. 2:15)
Jeesus sanoi: ”Maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja
naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy
vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis
enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä
älköön ihminen erottako.” (Mark. 10:6–9)
Älä tee aviorikosta.
MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:
Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että pidämme sanamme ja
tekomme puhtaina ja kurinalaisina sekä rakastamme ja kunnioitamme
kukin aviopuolisoamme.