IRC-Galleria

Paavali itse kirjoittaa samassa kirjeessä myöhemmin uskovaisista näin:

Room 8:2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Room 6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!

Tässä tulee selkeästi esiin se kahtiajako, josta Paavali puhuu. Kaikki ihmiset ovat tehneet syntiä ja olleet Jumalan kirkkautta vailla, kunnes ovat ottaneet vastaan uskon Jeesukseen ja tulleet vanhurskaiksi. Ei suinkaan niin, että kaikki uskossa olevat ihmiset olisivat tehneet syntiä ja ettei kukaan heistä olisi vanhurskas.

Room 3:21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.

"Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme"

1. Joh 1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Yllä oleva raamatunpaikka tulkitaan yleensä tarkoittavan uskovaisia, koska johannes puhuu me -persoonapronominissa. Tulkinta tarkoittaisi sitä, että me uskovaiset teemme Jumalasta valehtelijan jos väitämme, ettemme tee syntiä. Asiayhteydestä paljastuu, että todellisuudessa Johannes puhuu tässä kohdin ihmisistä, jotka väittävät olevansa synnittömiä, mutta tekevät syntiä. Siksi näillä ihmisillä ei ole yhteyttä Jeesuksen kanssa eikä pelastavassa uskossa olevien ihmisten kanssa:

1. Joh 3:3 minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.
4 Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.
5 Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
6 Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Johannes ei tarkoita itse olevansa syntinen käyttäessään me -persoonapronominia, koska hän käyttää samaa ilmaisua myös silloin, kun hän puhuu valkeudessa vaeltavista uskovaisista. Se on vain hänen tapansa ilmaista sanomansa. Samassa kirjeessä hieman myöhemmin Johannes puhuu uskovaisista näin:

1. Joh 3:6 Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut.
7 Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas.
8 Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.
9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
10 Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.

Myös yllä olevasta raamatunpaikasta on tehty vääriä tulkintoja. Koska sana "tekee" on preesensissä, sen väitetään tarkoittavan jatkuvaa tekemistä. Näin ollen on tulkittu, että uskovainen tekee kyllä satunnaisia syntejä, mutta ei elä jatkuvassa synnissä. Todellisuudessa preesens voi yhtä hyvin ilmaista "mitä tapahtuu nyt kertaluontoisesti". Asiayhteys määrittää sen, mitä preesens ilmaisee. Tässä asiayhteydessä preesens ilmaisee ilmiselvästi kertaluontoista tapahtumaa, koska ensimmäisen luvun jakeessa 7 on "puhdistaa" -sana (preesens) ja "meidät" -sana (akkusatiivi). Koska tässä lauseessa preesensin jälkeen tulee akkusatiivi, niin preesens ei voi ilmoittaa, että jotakin tapahtuu aina, vaan se ilmaisee, että jotakin tehdään loppuun kertaluontoisesti. "Puhdistaa" -sana tulee uudelleen jakeessa 9, jossa se on aoristi-muodossa, joka ilmaisee kertaluontoista tapahtumaa. Näin ollen uskovainen puhdistetaan kerran ja sen jälkeen hänen ei tarvitse "ikinä syntiä tehdä" (1. Joh 3:6):

1. Joh 1:7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

"Ei ole ketään vanhurskasta"

Room 3:9 Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Mehän olemme edellä osoittaneet, että kaikki, niin hyvin juutalaiset kuin kreikkalaiset, ovat synnin alla,
10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.


Yllä oleva raamatunpaikka tulkitaan yleensä tarkoittavan kaikkia ihmisiä, myös uskossa olevia ihmisiä. Tämä tulkinta tarkoittaisi siis sitä, ettei ole yhtäkään uskovaista joka ei olisi uskoontulonsa jälkeen "poikennut pois ja käynyt kelvottomaksi" ja ettei kukaan uskovainen ole vanhurskas. Tulkinnan mukaan uskovaisetkin ovat "synnin alla". Asiayhteydestä paljastuu, että todellisuudessa Paavali ei puhu tässä kaikista ihmisistä, vaan niistä ihmisistä, joilla ei ole Jumalan pelkoa ja jotka ovat lain alla, eli jotka eivät vielä ole tulleet pelastavaan uskoon. Paavali nimittäin jatkaa näin:

Room 3:13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.

D. Sekoittaa täydellisyyden ja synnittömyyden käsitteet

Esim: "Raamattu opettaa, ettei meistä tule koskaan elämämme aikana täydellisiä. Siksi me emme koskaan tule täysin synnittömiksi."

On totta ettei meistä tule täydellisiä, mutta täydellisyys ja synnittömyys eivät ole Raamatussa sama asia. Jos ihmiselle uskotellaan ettei hän koskaan vapaudu kokonaan synnistä, niin hän kieltää Jeesuksen voiman. Tällaisessa uskossa ihminen nöyrtyy synnin edessä, eikä hän kestä kaikkien koetusten ja kiusausten edessä. Olen avannut ja tutkinut läpi Raamatun keskeisimmtä opetukset täydellisyydestä artikkelissa: Täydellisyys

E. Sekoittaa kasvamisen ja synnistä vapautumisen käsitteet

Esim: "Raamattu opettaa, että me kasvamme uskossamme vähitellen. Siksi me vapaudumme synnistä pikkuhiljaa askel askeleelta."

On totta että me kasvamme uskossamme vähitellen, mutta kasvaminen ja synnistä vapautuminen eivät ole Raamatussa sama asia. Jos ihmiselle uskotellaan että hän kasvaa pikkuhiljaa synnistä ulos, niin hän kieltää Jeesuksen voiman. Tällaisessa uskossa ihminen taistelee syntiä vastaan todellisuudessa omin voimin ilman Jeesusta, eikä hän kestä kaikkien koetusten ja kiusausten edessä. Olen avannut ja tutkinut läpi Raamatun keskeisimmät opetukset kasvamisesta artikkelissa: Kasvaminen

4. Eksytyksen käyttämät jakeet

Olemme jo aikaisemmin todenneet tässä artikkelissa, että tämä suuri kristillisyyden sisällä oleva eksytys käyttää lähteenään Raamattua. Saatana lisää ja poistaa Raamatusta asioita, sekä irroittaa jakeita asiayhteydestä (Matt 4:1-11). Tässä luvussa esittelen keskeisimpiä jakeita, joilla vääristynyttä oppia perustellaan ja jotka saavat vääristyneet opin näyttämään Raamatulliselta. Kumoan nuo perustelut yksi kerrallaan ja osoitan mikä Raamatun todellinen ilmoitus on asiasta.

Eksymys ja paatumus

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, että jokainen opetus mikä alentaa kynnystäsi lankeemukseen, ei tunnusta Jeesusta ja eksyttää sinut pois pelastavasta uskosta. Tällaisesta eksyttävästä opetuksesta omaksuin vääristyneen näkemyksen suhteestani syntiin ja siksi paaduin ja eksyin huomaamattani. Kun tutkimme Raamatusta opetusta eksytyksestä ja paatumuksesta, niin ymmärrämme paremmin mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. Alla on tiivistelmä aiheesta. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Eksytys ja paatumus

Ihminen voi uskoa Jeesukseen väärin

Kuvittele, että olet omistanut koko elämäsi sille, että uskot Jeesukseen tavalla, jonka olet oppinut. Parannat hänen nimessään sairaita, herätät kuolleita, ajat ulos riivaajia, ennustat asioita, puhut kielillä ja teet monia voimallisia ihmetekoja. Kaikki tämä Jeesuksen nimessä. Olet koko pitkän elämäsi ajan uskonut pelastuvasi, kunnes lopulta viimeisellä tuomiolla anelet Jeesuksen kasvojen edessä armoa, ja Jeesus sanoo sinulle: "Minä en ole koskaan sinua tuntenut; mene pois minun tyköäni, sinä laittomuuden tekijä!" (​Matt 7:21-22). Juuri näin tulee tapahtumaan monille kristityille siksi, koska heidän suhteensa syntiin on vääristynyt.

Oikean uskon löytäminen ja siinä pysyminen ei ole mikään pulmapeli eikä älykkyystesti. Totuus saavutetaan vilpittömyydellä, rakkaudella, lapsenkaltaisuudella ja yksinkertaisuudella. Jumala ei anna kenenkään kietoutua valheeseen, joka vilpittömästi huutaa Jumalan puoleen (1. Kor 3:18, Matt 18:1-5, 1. Kor 15:1, Joh 7:38, 1. Joh. 2:27, Matt 19:23-30).

Eksytys koskee erityisesti uskovaisia

Joillekin ihmisille on uusi asia, että kaikken suurin eksytys on nimenomaan kristinuskon sisällä kohdistuen Jeesuksen seuraajiin (Matt 24:24) ja se käyttää lähteenään Raamattua. Saatana lisää ja poistaa Raamatusta asioita, sekä irroittaa jakeita asiayhteydestä (Matt 4:1-11). Saatana on suunnitellut ovelia ja valheellisia antikristillisiä oppeja, joilla on ollut 2000 vuotta aikaa sulautua osaksi krisinuskon perusoppia. Raamatussahan on laaja profetiasarja, joka puhuu lopunaukojen suuresta luopumuksesta, missä uskovaiset kääntyvät noudattamaan riivaajien oppeja eivätkä enää kärsi kuulla tervettä oppia (2. Tess. 2:3, 1. Tim. 4:1, 2. Tim. 4:3). Siksi ei ole lainkaan hullua väittää, että enemmistö kristityistä on eksynyt ja paatunut pois terveestä ja pelastavasta uskosta.

Koetelkaa kaikki henget

Eksytys tapahtuu myös henkien osa-alueella. Meidän kokoontumisiimme on aina pyrkinyt eksytyksen henkiä, pyrkii tälläkin hetkellä ja tulee jatkossakin pyrkimään. Siksi meitä on käsketty koettelemaan kaikki henget (1. Joh 4:1-6, 1. Tess 5:19-23).

On kirjoitettu: ”yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta”. Asia ei ole kuitenkaan niin mustavalkoinen, sillä riivaajatkin uskovat Jumalaan (Jaak 2:19) ja suullansa tunnustavat Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Jumalan Pyhä (Luuk 8:28, Luuk 4:34, Luuk 4:41) sekä lankeavat Jeesuksen eteen (Mark 3:11). Vaikka Raamatussa sanotaankin, että "suun tunnustuksella pelastutaan", emme voi koskaan luottaa pelkkään suun tunnustukseen arvioidessamme toisen henkilön sisäistä uskontilaa. Suun tunnustus ei itsessään riitä, sillä toinen erottamaton elementti on sydämen usko (Room 10:9-10).

Tästä kaikesta voimme päätellä, että vaikka opetus tapahtuisikin Jeesuksen nimessä, niin se ei automaattisesti tarkoita että kyseinen opetus olisi Jumalasta. Kyseessä on paljon enemmän kuin pelkkä suun tunnustus. Antikristus, eli antikhristos tarkoittaa "kristusta vastaan" ja "kristuksen sijaan". Saatana siis pyrkii tuomaan keskuuteemme opettajia, profeettoja ja oppeja, jotka näyttävät olevan Jeesuksen puolella, mutta ovatkin Jeesusta vastaan. Seuraavaksi pureudumme yhä tarkemmin siihen, miten voimme erottaa oikean opetuksen väärästä.

Kaiken eksytyksen yhdistävä piirre

Eksytyksiä on monenlaisia ja jokaisesta eksytyksen muodosta voisi kirjoittaa kirjan. Meidän on mahdoton pysyä niistä kaikista selvillä. Kuitenkin meillä on ainakin yksi yhdistävä vastaus, joka on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Jos seurakunnan opettaja luulee olevansa terveessä ja pelastavassa uskossa, mutta on itse eksynyt, niin silloin hän voi kyllä opettaa 99% totuudellisesti, mutta jäljelle jäävä 1% johtaa ihmisiä pois terveestä ja pelastavasta uskosta. Tuo 99% opetuksesta on helppo mieltää hyväksi hedelmäksi, mutta silti tuon valheellisen 1% osuuden takia kuulijat eksyvät pois terveestä ja pelastavasta uskosta. Tuo 1% osuus on opetus, mikä alentaa kynnystäsi lankeemukseen. Sen opetuksen kautta opettaja ei tunnusta Jeesusta. Tämä on kaiken eksytyksen ydin, jolla kaikki eksytyksen muodot ratsastavat (Matt 7:15-20, Apt 20:28-31, Gal 1:6-12, Luuk 17:1-2, 1. Tim 4:1-2).

Saatanan päätehtävä on saada ihminen lankeamaan syntiin

Saatana aiheutti lankeemuksen paratiisissa, kun hän onnistui houkuttelemaan Aatamin ja Eevan tekemään syntiä. Siitä lähtien hänen kaikkein tärkein tehtävänsä on pysynyt samana. Syntiin langettaminen on hänen ainoa keinonsa saada ihmiset Helvettiin. Saatana ei halua että me kuulemme Jumalan sanaa. Joiltakin hän ottaa sanan pois heti ja syöttää tilalle valheellista sanaa. Ihminen voi myös kiusauksen hetkellä langeta syntiin ja luopua uskostaan. Saatana on kehitellyt ihmisille runsain mitoin huolia, rikkautta ja hekumaa, johon hän tukehduttaa ihmisten uskon (Luuk 8:4-18, Matt. 22:29).

Esimerkkejä opetuksesta, joka kieltää Jeesuksen

Meidän tulee vieroksua opetusta, joka ei tunnusta Jumalan voimaa, sillä sellainen opetus kieltää Jeesuksen ja eksyttää meidät pois terveestä ja pelastavasta uskosta.

Matt 22:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."

Sellainen opetus:

A. Olettaa että tulemme vielä lankeamaan

Esim: "sinä et pysty olemaan synnitön koko loppu elämääsi"

Raamattu opettaa, että jos ainoastaan pyrimme tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi, niin emme koskaan lankea (2. Piet. 1:10). Meidän tulee ilolla rohkaista ja opettaa toisiamme, ettei kenenkään meistä tarvitse langeta syntiin.

B. Olettaa ettei lankeemus vie ihmistä pois pelastuksesta

Esim: "jos uskovainen lankeaa syntiin, ei hän ole silloin joutumassa helvettiin. Olemme aina pelastettuja vaikka lankeamme ja kadummekin vuorotellen syntejämme"

Raamattu opettaa, että yksikin lankeemus vie pois pelastavasta uskosta (Jaak. 1:15). Meidän tulee suhtautua lankeemuksiin vakavasti ja Raamatun opettamalla tavalla, sillä on hirmuista langeta elävän Jumalan käsiin (Hepr. 10:31). Ei ole minkäänlaista kultaista välitilaa. Asia on Raamatun mukaan hyvin mustavalkoinen.



C. Pitää jotain syntiä vähäisempänä pelastuksen kannalta

Esim: "jokaisellahan meillä on satunnaisia syntejä, mutta emme enää tahallamme ala varastamaan ja murhaamaan"

Raamattu opettaa, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan (Gal. 5:9) ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä (Luuk. 16:10) ja joka rikkoo lain yhtä kohtaa, on rikkoja kaikissa kohdin (Jaak. 2:10). Jumala ei katso henkilöön vaan siihen, onko Jeesus hänessä. Jos uskovainen lankeaa syntiin, hänellä ei ole pelastavaa uskoa eikä Jeesus ole hänessä (2. Kor. 13:5).

Jos teemme syntiä, mitätöimme armon

Alkuseurakunnassa tapahtui kerran eräs opettavainen tilanne, kun Paavali syytti Keefasta, Barnabasta ja monia muita uskovaisia syntiin lankeamisesta. Tämä osoittaa, että uskovaisen on tottakai mahdollista tehdä syntiä. Seuraukset eivät kuitenkaan ole hyvät. Paavali nuhtelee edellä mainittuja syytettyjä kovin sanoin. Jos me uudestaan teemme syntiä, vaikka olemme kuolleet siitä pois, me rakennamme UUDELLEEN itsellemme synnin ruumiin, eikä Jeesus enää ole meissä. Silloin olemme tehneet mitättömäksi Jumalan armon, ja lopettaneet lihassa sen, minkä olemme aloittaneet Hengessä. Tämä on täysin turhaa, sillä meidän ei tarvitse enää tehdä syntiä (Gal 2:11-21, Gal 3:1-4).

Jotkut ihmiset kääntävät armon päälaelleen

Keskuudessamme on ihmisiä, jotka opettavat armon tarkoittavan jatkuvaa puhdistumista lankeemuksista. Sellainen oppi tekee ihmisistä lihallisia ja heikentää heitä tekemään syntiä. Sellaiset ihmiset kääntävät Jumalan armon irstaudeksi, eikä Jeesus pysy heissä, vaikka he Jeesukseen uskoisivatkin. Vaikka he puhuvatkin Jeesuksesta, he saarnaavat väärää armoa ja sitä KAUTTA kieltävät Jeesuksen (Juud 1:3-4).

Älkää eksykö pois armosta!

Olkaa varuillanne, ettette eksy ja lankea pois omalta lujalta pohjaltanne (2. Piet 3:17-18). Pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet Jumalan sanasta (2. Tess 2:15-17).

Jos teet syntiä, lankeat pois armosta

Meidän tulee pysyä lujina, emmekä saa antaa uudestaan sitoa itseämme synnin orjuuteen. Jos teemme syntiä, me lankeamme pois armosta. Me olemme uskosta synnittömiä, sillä Jeesuksessa meillä on rakkauden KAUTTAvaikuttava usko. Tähän sisältyy KAIKKI tai ei mitään asetelma: Jos lankeamme syntiin, niin se hapattaa meidät kokonaan. Tällaista vaihtoehtoa meillä ei saa olla (Gal 5:1-9).

Uudestisyntyminen

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, miten uudestisyntyminen vaikuttaa ihmiseen ja mitä siinä tapahtuu, jotta voi ymmärtää mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. ALLA on tiivistelmä aiheesta. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Uudestisyntyminen

Uudestisyntyminen on ainoa tie pelastukseen

Jeesus on uhrautumisellaan mahdollistanut meille uudestisyntymisen. Kun uskomme Häneen, me synnymme uudesti ja pääsemme pelastettujen joukkoon (Joh 3:3-8).

Yksikään uudestisyntynyt ei tee syntiä

Maailma ei tunne meitä, koska olemme uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi. Olemme panneet tähän toivomme, ja siksi olemme puhtaita kuten Jumala on puhdas. Jeesus on ilmestynyt ottamaan pois synnit. Kun pysymme Hänessä, emme tee syntiä. Jos teemme syntiä, niin emme tunne häntä. Älkää antako kenenkään eksyttä itseänne! Asia on hyvin mustavalkoinen: Se, joka on vanhurskas, on vanhurskas niinkuin Jeesuskin. Se, joka tekee syntiä, on perkeleestä. Ei yksikään uudestisyntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia (1. Joh 3:1-10, 1. Joh 5:18-20).

Uudestisyntyneelle Jumalan käskyt eivät ole raskaat

Uudestisyntyneenä me noudatamme Jumalan sanaa. Hänen käskynsä eivät ole meille raskaat, sillä uudestisyntyneet voittavat maailman (1. Joh 5:1-5).

Kiusaukset ja koetukset

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, että uskovaisilla on sama asema kiusauksiin ja koetuksiin nähden kuin Jeesuksellakin oli. Silloin ymmärrämme mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. Jeesus oli ihmisenä kiusausten ja koetusten alainen, mutta hän ei koskaan langennut syntiin, vaan kesti kaikki kiusaukset ja koetukset. ALLA on tiivistelmä aiheesta. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Kiusaukset ja koetukset

Meidän ei tule langeta kiusauksiimme

On aivan normaalia, että oma himomme vetää ja houkuttelee meitä tekemään syntiä. Meidän ei kuitenkaan pidä eksyä tähän, sillä yksikin lankeemus tuottaa kuoleman, eikä Jeesus silloin enää ole meissä (Jaak 1:13-16). Muut ihmiset tietävät, että olemme uskovaisia. Siksi meidän on oltava esikuvia, emmekä voi tehdä syntiä. Tämä on kilvoittelu, jossa meidän on juostava kestävinä (Hepr 12:1-6).

Jeesus raivasi meille edeltä tien synnittömään elämään. Hän on meidän edeltäjuoksijamme, joka kuoli ristillä meidän syntiemme anteeksisaamiseksi. Niin siis ristintyö ja ylösnousemus on esikuva meidän uudestisyntymiselle, vaeltaaksemme sen jälkeen hänen laillaan vanhurskaana (Hepr 4:14-15). Myös me kestämme kaikki kiusaukset ja koetukset uudestisyntymisen jälkeen (2. Kor 13:4-6).

Kiusausten ja koetusten kestäminen vie pelastukseen

Vaikka pelastummekin uskosta, pelastuksessa pysyminen edellyttää meiltä kiusausten ja koetusten kestämistä (Jaak 1:2-4, 1. Piet 4:12-19, Jaak 1:12, Psalm 66:8-12)

Jumala on valmistanut meille pääsyn kaikista kiusauksista

Jumala on valmistanut meille pääsyn kaikista kiusauksista, niin että voimme ne kestää (1. Kor 10:12-14, Hepr 2:18)

Jotkut eksyvät kiusauksien takia

Jotkut ihmiset ottavat ilolla vastaan evankeliumin, mutta kiusauksen hetkellä luopuvat siitä (Luuk 8:13).

Synnittömänä pysyminen on armoa

Se on armoa, että me olemme kärsivällisiä ja emmekä lankea syntiin vaivan ja kärsimyksen keskellä. Jeesus kärsi meidän puolestamme, jättäen meille esikuvan, että me noudattaisimme hänen jälkiänsä, joka ei syntiä tehnyt. Hänen uhrautumisensa ansiosta me elämme synneistä pois kuolleina (1. Piet 2:19-25)

Kun olemme armossa, me pidämme itsemme synnittöminä

Me olemme armosta kuolleet pois synnistä, emmekä enää elä synnissä. Siksi jos sanomme olevamme Jeesuksessa, meidän valvollisuus on elää synnittömästi kuten Hän (1. Joh 2:6). Meidän ruumiimme on kuollut pois synnistä, ja myös pidämme itsemme synnille kuolleina. Synti ei enää hallitse meitä, koska olemme armon alla, ja meidät on vapautettu synnistä. Armo ei merkitse meille syntien anteeksisaantia, sillä me pysymme armon alla, emmekä siksi enää tee syntiä ( ROOM 61-23).

"Tällainen on tosiuskovainen
enkeli ja pikkupaholainen
osaan unissani pyhät käskyt
valveilla taas taidan pahat läksyt

Tiedän liian hyvin miltä tuntuu
tehdä jotain josta maine mustuu
tiedän miltä tuntuu saada selkään
selkäsaunan löylyä mä pelkään

Olen kuullut: Kun sä tulet uskoon
KAIKKImuuttuu, kaikki tulee kuntoon
aina vaan kun lankean mä syntiin
petyn noihin lupauksiin tyhjiin

Enpä ole tullut paremmaksi
sisälläni sotii aina kaksi
voimaa joista toinen pahaa tahtoo
toinen taasen parastani katsoo

Olen saanut rauhan omaantuntoon
joskaan en voi koskaan tulla kuntoon
olen aina syntinen ja hurskas
samaan aikaan likainen ja puhdas

Silti tahdon parastani tehdä
vaikka päivänvaloa en kestä
olen vapaa vaikka vaivan vanki
Suuren Parantajan ottolapsi"

Kuinka Hyvä Paimen otti minut luokseen

Tiettyjen kovien kokemusten ja vainojen KAUTTA Jumala ravisti minut hereille ja käynnisti minussa prosessin, jonka aikana tunsin voimistuvaa hengellistä kaipuuta. Jumala oli alkanut kutsua minua juuri oikea-aikaisesti. Minua vaivasi, sillä uskoni ei tuntunut täyttävän hengellistä tyhjiötä sisälläni. Halusin todistaa itselleni, että uskon Jeesukseen miten Hän haluaa minun uskovan. Hain Raamatusta opetuksia, jotka liittyivät siihen mikä on uskovaisen suhde syntiin. Jossain vaiheessa lopetin yrittämästä itse todistella uskoani oikeaksi. Nöyristyin riittävästi Jumalan edessä, jotta kykenin vilpittömästi rukoilemaan:

"Anna minun tietää totuus!"

Jumala vastasi minulle hyvin pian sellaisella tavalla, jota en ollut edes ymmärtänyt pyytää. Jumala vuodatti hitaasti ja ylenpalttisesti rakkauttaan minun päälleni. Käytännössä tämä ilmeni siten, että kun aamulla heräsin, tunsin valtavan rauhan ja sävyisyyden Hengen lepäävän minussa. Kun illalla menin nukkumaan, se vaivutti minut lepoon. Ajoittain se voimistui minussa niin, että tunsin yliluonnollista rakkautta, selkeyttä, virvoitusta ja kirkkautta sisälläni. Se oli jotain mitä en ollut odottanut. Sitä kesti viikosta toiseen ja se yltyi yltymistään. Tuo uudenlainen uskontila auttoi minua arkielämässäni. Sen ansiosta aloin toimia tavoilla, joista yllätyin jopa itse. Mieleni oli jollain tavalla vaihtunut, ja se heijastui myös käytökseeni.

Aloin tiedostaa itsestäni sen, että suhteeni syntiin oli saanut kokonaan uuden perspektiivin. En enää kokenut sellaisia tilanteita, joissa olisin huomannut vasta jälkeenpäin langenneeni syntiin. Myöskin mieleni oli tullut niin voimakkaaksi Jeesuksessa, että jos lihani muistutti mielessäni pieniäkin vääränlaisia vivahteita, niin pystyin kokonaan torjumaan ne pois. Elämääni oli tullut uudenlainen usko, jota eläessäni en yksinkertaisesti langennut syntiin millään ajatusten, sanojen tai tekojen osa-alueilla. En tahallani, en vahingossa, enkä tietämättänikään. Nyt aloin yhtäkkiä tajuta, ettei minun tarvitse välttämättä enää koskaan tehdä niitä syntejä joita olin aikaisemmin tottunut tekemään. Olin vapaa kaikista inhottavista tavoistani joista olin vuosia yrittänyt päästä eroon, enkä ollut päässyt paitsi nyt! Ja se kaikki tapahtui kerrasta.

Tässä tulee artikkelin ydinväittämä, jonka tulen myöhemmin perustelemaan laajasti: Sinun ei tarvitse uskovaisena langeta syntiin.


3. Raamatun kokonaisvaltainen opetus uskovaisen suhteesta syntiin

Aloin käydä läpi hengellistä kriisiä, koska tämä kokemus oli vastoin kaikkea aikaisemmin oppimaani ja kokemaani. Tunsin ihmisiä, jotka väittivät ettei uskovaisen tarvitse tehdä syntiä, mutta olin pitänyt heitä harhaoppisina. Nyt minulla itselläni oli sama usko. Ajattelin ettei kokemukseni mitenkään ole Raamatun mukaista, vaikka se hyvältä tuntuikin. Halusin koetella sen Raamatulla. Päätin tutkia kaikki Raamatun keskeisimmät opetukset Uudesta ja Vanhasta Liitosta, armosta, uudestisyntymisestä, kiusauksista ja koetuksista sekä eksytyksestä ja paatumuksesta. Päätin myös etten tee johtopäätöksiä ja tulkintoja oman kokemukseni perusteella, sillä janosin vain ja ainoastaan puhdasta totuutta. Nyt kaikki on tutkittu läpi tässä artikkelissa. Olen mielestäni onnistunut asettamaan kaikki Raamatun opetukset linjaan keskenään siten, ettei mikään siinä ole ristiriidassa keskenään.

Uusi ja Vanha Liitto

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, mikä on Uuden ja Vanhan liiton ero, jotta voi ymmärtää mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. Alla on tiivistelmä siitä, mikä on uhrin, lain, lihan, hengen, itsepetoksen, pyhäkön, ylimmäisen papin ja synnin ero Uudessa ja Vanhassa Liitossa. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Uusi ja Vanha Liitto

Uhri

Vanhan Liiton uhrit eivät voineet ottaa ihmisiltä syntejä pois, eivätkä ne koskaan voineet pyhittää ihmisiä täydellisesti. Ihmiset lankesivat tekemään syntiä aina uudelleen ja siksi he joutuivat säännöllisesti uhraamaan syntiensä edestä. Uudessa Liitossa Jeesuksen uhri sen sijaan on puhdistanut ja pyhittänyt ihmisen kertaluontoisesti ja täydellisesti kaikesta synnistä. Siksi Uuden Liiton uskovainen palvelee elävää Jumalaa puhtaalla omallatunnolla, eikä hänen kerran puhdistettuna enää tarvitse uudelleen uhrata syntien edestä, sillä hänellä ei ole mitään tuntoa synneistä.

Laki

Vanhan Liiton aikana ihmisillä oli laki, jonka tarkoitus oli pitää ihmiset kiinni hengellisessä elämässä, mutta laki tuottikin heille hengellisen kuoleman. He olivat lihallisia, myytyjä synnin alaisuuteen, vankeuteen ja orjuuteen. Uudessa Liitossa ihmisen uudestisyntyessä hänet kuoletetaan vapaaksi kirjoitetun lain vankeudesta Jeesuksen kuoleman kautta. Silloin Jumala laittaa lain uskovaisen sisimpään ja kirjoittaa sen hänen sydämeensä, jolloin hän saa samalla myös voiman noudattaa sitä omaatuntoaan seuraten. Kun uskovainen elää rakastaen Jumalaa ja lähimmäistään, hän vahvistaa lain elämässään.

Liha ja Henki

Vanhan Liiton aikana ihmiset elivät lihan mukaisesti, eli tekivät syntiä. Uudessa Liitossa uskovaiset ovat saaneet itselleen Hengen, jonka tilassa eläessään he kuolettavat ruumiin teot, eli pysyvät erossa synnistä. Uudessa Liitossa Jumala on määrännyt uskovaiset Poikansa kuvan kaltaisiksi, kutsunut pelastukseen, vanhurskauttanut ja kirkastanut.

Paatumus

Uuden Liiton aikana elää monia kristittyjä, joiden käsitys Jumalan armosta on yhtä vinoutunut kuin Efraimilla Vanhan Liiton aikana. Siinä missä Efraim rakensi paljon alttareita tehdäkseen syntiä ja kuvitellakseen saavansa myöhemmin anteeksi, nykyään rakennetaan oppia suuresta armosta, jotta ihmiset voisivat olla heikkoja synnin edessä ja kuvitella saavansa säännöllisesti anteeksi. Armossa eläminen ei kuuluisi enää Uuden Liiton aikana tarkoittaa uskovaisten kohdalla säännöllistä syntien anteeksisaamista, vaan synnistä vapaana elämistä armon varassa.

Pyhäkkö ja jumalanpalvelus

Uudessa Liitossa ei ole enää maallista pyhäkköä tai temppeliä, sillä tie kaikkeinpyhimpään on auki Jeesuksen uhrin KAUTTA, ja uskovaisten ruumiista on tullut Jumalan temppeli. Kaikkeinpyhin on varjokuva siitä pyhyyden tilasta, missä ihmiset saavat elää uudestisyntymän jälkeen Uudessa Liitossa. Jumalanpalvelussäännöt olivat varjokuvia siitä uskon vaelluksesta, jota ihmiset saavat nyt vaeltaa Hengen uudessa tilassa.

Pappeus

Vanhan Liiton pappeus ei alunperinkään riittänyt pyhittämään ihmisiä täydellisesti, vaan se oli varjokuva siitä pyhyyden tilasta, missä ihmiset saavat elää uudestisyntymän jälkeen Uudessa Liitossa. Myös papiston puvut kuvastavat samaa pyhyyden tilaa, sillä Uuden Liiton papit, eli uskovaiset, pukeutuvat Jeesukseen, valkeuden varusteisiin ja Jumalan sota-asuun. Uudessa Liitossa kaikki uudestisyntyneet ihmiset ovat osa Jumalan pyhää papistoa. Pyhäkköpalvelus on varjokuva siitä uskon vaelluksesta, jota ihmiset saavat nyt vaeltaa Hengen uudessa tilassa.

Armo

On äärimmäisen tärkeää sisäistää, että Raamatun MUKAAN armossa elämisen ei tarvitse merkitä uskovaiselle syntien anteeksisaamista, vaan synnistä erotettuna elämistä. Silloin ymmärrämme mitä Raamattu opettaa uskovaisen suhteesta syntiin. ALLA on tiivistelmä aiheesta. Sulkeissa olevat jakeet on avattu aiheen pääartikkelissa: Armo



Synnittömäksi tuleminen on armoa

Jokainen ihminen on tehnyt syntiä, eikä kukaan ei ole vanhurskas. Mutta kun saamme lahjaksi Jumalan armon, niin tulemme synnittömiksi. Tämän armon me saamme Jeesuksen uhrautumisen ansiosta, kun uskomme häneen ( ROOM 39-31, Psalm 32:1-5, Psalm 65:3, Jer 33:8, Mark 3:28).

Meillä on Jeesuksen uhrautumisen ansiosta pääsy armoon

Meillä on Jeesuksen uhrautumisen ansiosta pääsy armoon ROOM 5:1-5, Room 5:15-19). Jeesuksen uhrautumisen ansiosta saatu armo riittää peittämään kaikki synnit (Room 5:20-21).

Vapaudu synnistä


Tässä artikkelissa pureudun suureen eksytykseen, joka on sulautunut lujasti valtavirtakristillisyyteen. Kerron Raamatun avulla kuinka itse pääsin siitä pois ja kuinka sinä voit päästä siitä pois.

Sisällysluettelo:

1. Johdanto
2. Onko suhteesi syntiin vääristynyt?
3. Raamatun kokonaisvaltainen opetus uskovaisen suhteesta syntiin
4. Eksytyksen käyttämät jakeet
5. Eksytys sulautui kristillisyyteen
6. Kuinka voin elää vapaana synnistä?
7. Lue MYÖS
8. Loppusanat
9. Lähteet

1. Johdanto

Tämä artikkeli perustuu väittämille, jotka suurin osa nykyisistä kristityistä on VALMIS tyrmäämään. Moni ei kykene ottamaan vastaan tällaista opetusta siksi, koska he pitävät lujasti kiinni omakohtaisesta näkemyksestään ja koettelevat opetusta ainoastaan henkilökohtaisten tunteidensa ja kokemustensa perusteella. Heidän on vaikea tarkastella asiaa puhtaalta pöydältä, koska he uskovat siihen mitä he ovat aikaisemmin oppineet. Sinulta tullaan tätä artikkelia lukiessasi edellyttämään avointa mieltä uusien näkemysten edessä, sekä järkiperäisen ja tunneperäisen ajattelun tasapainottamista.

En ole kevyin perustein laatinut tätä artikkelia. Tulen perustelemaan KAIKKI väittämäni mahdollisimman selkeästi ensin oman kokemukseni perusteella, sitten Raamatun perusteella ja lopuksi kirkkohistorian perusteella. Toivon että rukoilet ymmärrystä etkä jätä lukemista kesken, sillä muuten et näe kokonaiskuvaa etkä voi arvioida väitteitäni rehellisesti.

2. Onko suhteesi syntiin vääristynyt?

Olin eksynyt lammas

Uskonelämäni muistuttaa hyvin paljon Jeesuksen opetuksia eksyneestä lampaasta (Matt 18:12-14). Lapsuuteni aikana kävimme perheeni kanssa säännöllisesti monien eri seurakuntien kokouksissa ja konferensseissa. Vanhempani veivät minut MYÖS seurakuntien kesäleireille. Nämä kokemukset olivat pääsääntöisesti positiivisia. Minua kohdeltiin kuin olisin ollut uskovainen ja siksi itsekin uskoin olevani uskovainen. Elin kuitenkin lankeemuksen kierteessä ja tein milloin mitäkin, minkä tiesin olevan syntiä.

Kevytmielinen suhtautumiseni asiaan todisti sen, että omatuntoni oli paatunut. Pyysin aina säännöllisesti syntejäni anteeksi Jeesuksen edessä, sillä minulle oli opetettu, että uskovainen ei voi olla tekemättä syntiä, vaan hän lankeaa aina ennemmin tai MYÖHEMMIN. Siksi minulla ei ollut voimaa lopettaa lankeemuksen kierrettä, enkä koskaan tehnyt lopullista parannusta enkä hyljännyt syntejäni. Uskoin eläväni ihan normaalia uskovaisen elämää. Tuossa uskontilassa elin vuosia, paatuen yhä pahemmin. Suhteeni syntiin vääristyi, enkä itse edes huomannut sitä. Haastan sinut tutkimaan itseäsi ja koettelemaan, onko sinullekin mahdollisesti käynyt samoin. Pastori Tarvo Laakson kappale Tosiuskovainen kertoo hyvin tuolloisesta uskontilastani hieman kärjistäen, mutta osuvasti:

Myöskään uskontunnustukseen lisättyä sanaa communio ei pidä kääntää sanalla Gemeinschaft (yhteys), vaan sanalla Gemeine (yhteisö). Eihän se ole mikään muu kuin huomautus, selitys, jonka joku on halunnut lisätä tulkitsemaan sanoja "kristillinen kirkko". Meikäläiset sen sijaan ovat sekä latinaa että saksaa taitamatta sorvanneet käännöksen "Gemeinschaft der Heiligen" (pyhien yhteys). Ei saksan kieli ilmaise asiaa näillä sanoilla eikä ymmärrä sitä tällä tavalla. Kunnon saksaksi sen pitäisi kuulua näin: "ein heilige Gemeine" (pyhä yhteisö). Puhun tästä siksi, että nämä sanat ymmärrettäisiin oikein. Niihin on näet jo siinä määrin totuttu, että niistä tuskin enää voidaan päästä eroon. Sanankin muuttamista pidetään heti kerettiläisyytenä.

Lisäyksen ydinajatus on siis tämä: Minä uskon, että maan päällä on pieni pyhä joukko ja yhteisö, joka koostuu pelkistä pyhistä ihmisistä. Sillä on yksi pää, Kristus, ja Pyhä Henki on kutsunut sen koolle. Sillä on yksi usko, yksi mieli ja ymmärrys. Sillä on monenlaisia armolahjoja, mutta se on yksimielinen rakkaudessa, puolueita ei siinä ole eikä hajaannusta. Siihen minäkin kuulun, olen sen osa ja jäsen, osallinen sen kaikista aarteista ja keskinäisestä yhteydestä. Pyhä Henki on vetänyt minut siihen ja liittänyt sen jäseneksi antamalla minun kuulla Jumalan sanaa, jota edelleenkin saan kuulla. Sanan kuulemisesta alkaa pääsy pyhien yhteisöön. Ennen kuin siihen pääsimme, olimme kokonaan Perkeleen omia emmekä tienneet Jumalasta ja Kristuksesta yhtään mitään. Mutta Pyhä Henki pysyy viimeiseen päivään asti pyhässä seurakunnassa eli kristikunnassa. Sen välityksellä hän vetää meidät yhteyteensä, sitä hän käyttää sananjulistukseen ja -harjoitukseen, sen välityksellä hän pyhittää meidät ja kasvattaa pyhyydessä. Näin me joka päivä kasvamme ja vahvistumme Pyhän Hengen luomassa uskossa ja uskon hedelmissä.

Me uskomme edelleen, että meillä on kristikunnassa syntien anteeksiantamus. Se tapahtuu pyhissä sakramenteissa ja synninpäästössä. Lisäksi sen välittävät koko evankeliumin monet lohdutuksen sanat. Tähän yhteyteen kuuluukin kaikki se, mitä sakramenteista on saarnattava, sekä sanalla sanottuna koko evankeliumi ja kristikunnan kaikki virat. Välttämätöntä on, että ne ovat jatkuvassa käytössä. Sillä vaikka Kristus onkin saattanut meidät osallisiksi Jumalan armosta ja vaikka Pyhä Henki on Jumalan sanalla saanut kristillisen kirkon yhteydessä aikaan pyhityksen, niin emme me silti milloinkaan pääse synnistä irti.


Se pysyy meissä lihamme tähden, jota yhä kannamme mukanamme. Siksi kristikunnassa kaikki on olemassa sitä varten, että saisimme sen keskuudessa sanan ja merkkien välityksellä joka päivä elämämme loppuun asti sulaa syntien anteeksiantamusta. Se tapahtuu omantuntomme lohduksi ja rohkaisuksi. Pyhä Henki vaikuttaa näin sen, ettei meihin jäänyt synti pysty meitä vahingoittamaan.


Me elämme näet kristikunnassa, missä kaikki on syntien anteeksiantamusta, missä Jumala antaa anteeksi meille ja me annamme anteeksi toinen toisillemme, kannamme ja autamme toisiamme. Mutta kristikunnan ulkopuolella, missä ei ole evankeliumia, ei ole myöskään anteeksiantamusta. Siellä ei liioin voi olla mitään pyhyyttä. Itse ovat itsensä heittäneet ulos ja erottaneet kristikunnasta ne, jotka yrittävät etsiä ja ansaita pyhyyttä omin teoin eivätkä etsi sitä evankeliumista ja syntien anteeksiantamuksesta.

Mutta vaikka pyhyys on saanut alkunsa ja joka päivä kasvaa, me kuitenkin toistaiseksi odotamme sitä hetkeä, jolloin lihamme surmataan ja haudataan kaikkine saastoineen, mutta saakin sitten astua ihanana esiin ja nousta ylös uuden, iankaikkisen elämän ehjään ja täyteen pyhyyteen. Sillä nyt me vielä jäämme puolittain pyhiksi ja puhtaiksi, jotta Pyhä Henki saisi jatkuvasti tehdä meissä työtä sanan välityksellä ja jakaa joka päivä syntien anteeksiantamusta, kunnes koittaa se elämä, jossa ei anteeksiantoa enää tarvita. Silloin ihmiset ovat täysin puhtaita ja pyhiä, täynnä hurskautta ja vanhurskautta. He ovat päässeet vapaiksi synnistä, kuolemasta ja kaikesta onnettomuudesta ja elävät uudessa, kuolemattomassa ja kirkastetussa ruumiissa. Kaikki tämä siis kuuluu Pyhän Hengen tehtäviin. Hän alkaa maan päällä pyhittämisen ja jatkaa sitä joka päivä käyttäen näitä kahta asiaa, kristillistä kirkkoa ja syntien anteeksiantamusta. Mutta kun olemme jälleen tulleet maaksi, hän saattaa pyhityksen valmiiksi silmänräpäyksessä ja säilyttää sen meissä ikuisesti uskonkohdan kahden viimeisen lausuman mukaisesti. Tosin sanonta "Auferstehung des Fleisches" (lihan ylösnousemus) ei sekään ole oikein hyvää saksaa. Sillä kun kuulemme sanan liha, ajatuksemme tuskin yltävät lihakauppaa kauemmaksi. Jos käyttäisimme kunnon saksaa, meidän olisi lausuttava: "Auferstehung des Leibs oder Leichnams (ruumiin ylösnousemus tai kuolleen ylösnousemus). Sillä ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä, kunhan sanat vain ymmärretään oikein.

Tämä uskonkohta puhuu työstä, jonka täytyy keskeytyksettä jatkua. Luominen on näet jo saatu päätökseen, ja myös lunastus on tapahtunut, mutta Pyhä Henki tekee työtään lakkaamatta aina viimeiseen päivään asti. Työvälineekseen maan päällä hän on valinnut seurakunnan; kaikki hänen sanansa ja tekonsa toteutuvat sen välityksellä. Vielä hän ei ole saanut kristikuntaansa täysilukuiseksi, vielä on jaettava anteeksiantamusta. Siksi me uskomme Pyhään Henkeen, joka vetää meitä joka päivä sanalla seurakunnan yhteyteen. Samalla sanalla ja syntien anteeksiantamuksella hän synnyttää uskon sekä lisää ja vahvistaa sitä. Kun kaikki vihdoin on saatu pysyvästi valmiiksi niin, että olemme kuolleet pois maailmasta ja kaikesta onnettomuudesta, silloin hän tekee meidät kokonaan ja ikuisesti pyhiksi. Nyt me odotamme sitä uskossa sanaan nojautuen.

Uskontunnustuksessa on siis Jumalan KOKO olemus, tahto ja KAIKKI teot kuvattu sinulle erittäin osuvasti, lyhyin mutta runsassisältöisin sanoin. Siihen perustuu meidän koko viisautemme, joka liikkuu korkealla kaiken inhimillisen viisauden, käsityskyvyn ja ymmärryksen yläpuolella. Sillä vaikka koko maailma on keskittänyt kaiken ahkeruutensa selvittääkseen Jumalan olemuksen, ajatukset ja teot, yhteenkään kysymykseensä se ei ole saanut vastausta. Mutta tästä sinä opit runsain määrin tuntemaan niitä kaikkia. Näissä kolmessa uskonkohdassa Jumala on ilmoittanut itsensä ja paljastanut isällisen sydämensä kaikki syvyydet sekä sulan rakkautensa, jota ei voida sanoin ilmaista. Sillä juuri lunastusta ja pyhitystä varten hän meidät on luonut. Kaiken sen, mitä on taivaassa ja maan päällä, hän antoi ja luovutti meidän käyttöömme, mutta sen LISÄKSIVIELÄ Poikansa ja Pyhän Henkensä saattaakseen meidät heidän kauttaan yhteyteensä. Kuten edellä olemme selittäneet, ilman Herraa Kristusta me emme ikinä olisi voineet oppia tuntemaan Isän suosiota ja armoa. Kristus on Jumalan isällisen sydämen kuvastin. Jos hänen ohitseen katsomme, emme näe mitään muuta kuin kauhistavan vihaisen tuomarin. Kristuksesta taas emme voisi mitään tietää ilman Pyhän Hengen välittämää ilmoitusta.

Siksi nämä uskonkohdat rajaavat ja erottavat meidät kristityt kaikista muista ihmisistä maan päällä. Vaikka kaikki kristikunnan ulkopuolella olevat pakanat, turkkilaiset, juutalaiset sekä väärät ja tekopyhät kristityt uskovat yhteen, todelliseen Jumalaan ja palvovat häntä, he eivät kuitenkaan tiedä, mitä hän heistä tahtoo. Eivät he myöskään osaa odottaa häneltä rakkautta eivätkä hyviä lahjoja. Siksi he jäävät iankaikkisen vihan ja tuomion alaisiksi, kun ei heillä ole Herraa Kristusta eikä Pyhä Henki ole heitä valaissut eikä armahtanut lahjoillaan.

Edellisen perusteella ymmärrät, että uskontunnustus on aivan toisenlainen oppi kuin kymmenen käskyä. Käskyt KYLLÄ opettavat, mitä meidän pitää tehdä, mutta uskontunnustus sanoo, mitä Jumala tekee ja antaa meille. Lisäksi kymmenen käskyä on jo ennalta kirjoitettu ihmisten sydämiin, mutta uskoa on inhimillisen viisauden mahdotonta käsittää, se jää yksin Pyhän Hengen opetettavaksi. Siksi ei kymmenen käskyn oppi tee vielä kenestäkään kristittyä. Koska emme pysty täyttämään sitä, mitä Jumala meiltä vaatii, me aina vain jäämme vaille armoa Jumalan vihan varjoon. Mutta usko tuo muassaan pelkkää armoa, tekee meidät hurskaiksi ja Jumalalle otollisiksi. Sillä kun opimme tuntemaan armon, alamme koko sydämestämme rakastaa kaikkia Jumalan käskyjä. Mehän huomaamme nyt, miten Jumala antaa itsensä kokonaan, kaiken mitä hänellä on ja kaikki voimansa meidän tueksemme ja avuksemme, niin että voimme täyttää kymmenen käskyä. Isä antaa meille koko luomakunnan, Kristus koko työnsä ja Pyhä Henki kaikki lahjansa.

Tämä siis riittää uskontunnustuksesta. Se on oppimattomille sopiva pohja, eikä se rasita heitä liikaa. Kun he ymmärtävät keskeiset ajatukset, he voivat JATKAAomin päin ja liittää tähän sen, mitä oppivat Raamatusta. Näin heidän ymmärryksensä alati rikastuu, lisääntyy ja kasvaa. Tästä asiasta meille kyllä riittää saarnattavaa ja opittavaa jokaiseksi elämämme päiväksi.

Jos siis kysytään: "Mitä uskot Jeesuksesta Kristuksesta lausuessasi toisen uskonkohdan?", voit vastata aivan lyhyesti: "Uskon, että Jeesus Kristus, todellinen Jumalan Poika, on tullut minun Herrakseni." Mutta mitä merkitsee, että hän on tullut sinun Herrakseni? Se merkitsee sitä, että hän on lunastanut minut synnistä, Perkeleen vallasta, kuolemasta ja kaikesta onnettomuudesta. Ennen ei minulla ollut Herraa eikä kuningasta, vaan olin vangittu Perkeleen valtapiiriin. Olin kuolemaan tuomittu, täysin synnin ja sokeuden vallassa.

Sillä kun meidät oli luotu ja kun olimme saaneet Jumalalta, Isältä, kaikenlaista hyvää, Perkele TULI luoksemme ja johdatti meidät tottelemattomuuteen, syntiin, kuolemaan ja kaikenlaiseen onnettomuuteen. Niin me jouduimme Jumalan vihan alaisiksi ja menetimme hänen armonsa. Saimme omasta syystämme ja ansiostamme tuomion ikuiseen rangaistukseen. Siihen ei löytynyt mitään apuneuvoa eikä lohdutusta, kunnes tämä ainoa ja iankaikkinen Jumalan Poika armahti pohjattomassa hyvyydessään meitä hätään ja kurjuuteen vajonneita ja astui taivaasta avuksemme. Näin karkotettiin KAIKKI nuo hirmuvaltiaat ja vanginvartijat. Heidän tilalleen astui Jeesus Kristus, elämän, vanhurskauden, kaiken hyvyyden ja autuuden Herra. Meidät kurjat ja kadotetut ihmiset hän tempaisi helvetin kidasta, voitti meidät vapaiksi ja saattoi TAKAISIN Isän suosioon ja armoon. Hän otti meidät omikseen, turvaansa ja suojaansa, hallitakseen meitä vanhurskaudellaan, viisaudellaan, vallallaan, elämällään ja autuudellaan.

Uskonkohdan ydin on siis siinä, että sana "Herra" yksinkertaisesti tarkoittaa lunastajaa, joka on siirtänyt meidät Perkeleen vallasta Jumalan tykö, kuolemasta elämään ja synnistä vanhurskauteen sekä varjelee meidät siinä. Kaikki muut lausumat, jotka tässä uskonkohdassa seuraavat, vain selittävät lunastuksen sisältöä. Ne kertovat, kuinka hän kaiken teki. Ne ilmaisevat, mitä se maksoi hänelle, mistä hän joutui kieltäytymään ja mitä panemaan alttiiksi voittaakseen meidät omakseen ja valtakuntansa kansalaisiksi: Hän TULI ihmiseksi, sikisi ja syntyi ilman syntiä Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta voittaakseen synnin. Hän kärsi ja kuoli ja hänet haudattiin, jotta hän toimittaisi hyvityksen minun puolestani. Hän maksoi sen, mihin minä olin syyllistynyt. Tätä hän ei tehnyt kullalla eikä hopealla, vaan omalla kalliilla verellään. Kaiken tämän hän teki tullakseen minun Herrakseni, sillä itseään varten hän ei mitään tehnyt eikä hänen tarvinnutkaan tehdä. Sen jälkeen hän nousi kuolleista, nieli kuoleman ja astui viimein taivaaseen ottaen vallan Isän oikealla puolella. Perkeleen ja kaikkien valtojen on pakko kumartua hänen jalkojensa alle, kunnes hän viimeisenä päivänä vapauttaa meidät niistä kokonaan ja irrottaa meidät täysin pahasta maailmasta, Perkeleestä, kuolemasta ja synnistä.

Lyhyessä lastensaarnassa ei kuitenkaan pidä käydä kohta kohdalta selittämään näitä yksityiskohtia, vaan se on tehtävä vuoden mittaan laajemmissa saarnoissa, erityisesti niinä aikoina, jotka on varattu kunkin uskonkohdan perusteellisempaan käsittelyyn; nimittäin Kristuksen syntymän, kärsimisen, ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen juhla-aikoina. Nojaahan koko evankeliumi, jota saarnaamme, siihen, että tämä uskonkohta käsitetään oikein. Sen varassahan on koko pelastuksemme ja autuutemme. Sen rikkaudesta ja laajuudesta riittää meille aina opittavaa.

Kolmas uskonkohta

Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.
En osaa antaa tälle uskonkohdalle parempaa otsaketta kuin sen, minkä olen jo sanonut, nimittäin "pyhitys", sillä se ilmaisee ja kuvaa Pyhän Hengen ja hänen tehtävänsä: hän pyhittää. Meidän on siis nojattava sanoihin "Pyhään Henkeen", koska tämän uskonkohdan sisältöä ei enää lyhyemmin voida ilmaista. Raamatussa mainitaan näet monenlaisia henkiä: on ihmisen henki, on taivaallisia henkiä ja on paha henki. Mutta yksin Jumalan Henkeä kutsutaan Pyhäksi Hengeksi.

Vain hän siis on meidät pyhittänyt ja yhä edelleen pyhittää. Sillä niin kuin Isää kutsutaan Luojaksi ja Poikaa Lunastajaksi, niin on myös Pyhää Henkeä kutsuttava työnsä mukaisesti Pyhittäjäksi eli siksi joka tekee pyhäksi. Miten sitten tällainen pyhittäminen tapahtuu? Vastaus kuuluu: Samoin kuin Poika on syntymällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan hankkinut vallan, jolla hän voittaa meidät omikseen, samoin Pyhä Henki toteuttaa pyhittämisen seuraavien vaiheiden kautta: pyhien yhteys eli kristillinen kirkko, syntien anteeksiantaminen, ruumiin ylösnouseminen ja iankaikkinen elämä. Hän johtaa siis meidät ensiksi pyhän seurakuntansa eli kirkkonsa helmaan. Sen välityksellä hän saarnaa meille ja vie meidät Kristuksen luo.

Sillä emme me, et sinä enkä minä, voisi koskaan saada Kristuksesta mitään tietoa emmekä voisi uskoa häneen ja saada häntä Herraksemme, ellei Pyhä Henki sitä aarretta tarjoaisi evankeliumin saarnan välityksellä ja lahjoittaisi sitä helmaamme. Pelastusteko on tapahtunut, se on suoritettu loppuun. Tämän aarteen on Kristus meille hankkinut ja voittanut kärsimyksellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Mutta jos tämä teko jäisi kätköön, niin ettei kukaan saisi siitä mitään tietää, se jäisi turhaksi ja menisi hukkaan. Jumala on antanut sanansa julkisesti saarnattavaksi sitä varten, ettei tuo aarre vain jäisi haudatuksi, vaan otettaisiin käyttöön ja nautittavaksi. Sanassaan hän on antanut Pyhän Hengen tuomaan lunastuksen aarteen luoksemme ja saattamaan sen omistukseemme. Pyhittäminen ei siis ole mitään muuta kuin viemistä Herran Kristuksen luo hänen hyviä lahjojaan vastaanottamaan. Itse, omin voimin, me emme voisi hänen yhteyteensä päästä.

Opi sen vuoksi ymmärtämään tämä uskokohta mahdollisimman selvästi. Kun sinulta kysytään, mitä tarkoitat sanoessasi "Minä uskon Pyhään Henkeen", osaat silloin vastata: "Uskon, että Pyhä Henki - nimensä mukaisesti - pyhittää minut." Mutta millä tavalla hän sen tekee ja mitä välineitä hän siihen käyttää? Vastaat näin: "Hän käyttää siihen kristillistä kirkkoa, syntien anteeksiantamista, ruumiin ylösnousemista ja iankaikkista elämää." Pyhällä Hengellä on maailmassa sitä varten erityinen yhteisö, äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. Tämän sanan hän ilmoittaa, ja sitä hän teroittaa. Hän valaisee ja sytyttää sydämet käsittämään sen, ottamaan sen vastaan, pitämään siitä kiinni ja siinä pysymään.

Sillä missä Pyhä Henki ei saarnauta sanaa eikä anna sen herätä sydämissä niin, että se käsitetään, siellä sana menee hukkaan. Niin kävi paavikunnassa. Usko oli siellä viskattu nurkkaan, kukaan ei tuntenut Kristusta Herraksi eikä Pyhää Henkeä Pyhittäjäksi. Tarkoitan sitä, että kukaan ei uskonut Kristusta sellaiseksi Herraksi, joka ilman meidän tekojamme ja ansioitamme oli voittanut omaksemme lunastuksen aarteen ja tehnyt meidät otollisiksi Isälle. Missä sitten oli vika? Sieltä puuttui Pyhän Hengen läsnäolo. Hän ei ollut siellä ilmoittamassa ja saarnauttamassa tuota aarretta, vaan läsnä olivat vain ihmiset ja pahat henget, jotka opettivat meitä tulemaan autuaiksi omin teoin, ansaitsemaan armon itse. Siksi paavikunta ei ole mikään kristillinen kirkko. Sillä missä Kristusta ei saarnata, siellä ei ole Pyhää Henkeä, joka luo, kutsuu ja kokoaa kristillisen kirkon ja jota ilman kukaan ei voi päästä Herran Kristuksen luo. Tämä saa riittää uskonkohtamme pääsisällön selitykseksi. Koska eräiden siihen kuuluvien sanojen merkitys ei kuitenkaan ole oppimattomille aivan selvä, meidän on lyhyesti käsiteltävä myös niitä.

Uskontunnustus käyttää pyhästä kristillisestä kirkosta myös nimitystä communio sanctorum, "pyhien yhteys". 20 Molemmat merkitsevät samaa. Jälkimmäinen lausuma ei kuitenkaan ole alun perin kuulunut uskontunnustukseen. Se on sitä paitsi käännetty saksaksi huonosti ja epäselvästi sanoilla "eine Gemeinschaft der Heiligen" (pyhien yhteys). Mikäli asia halutaan ilmaista selvästi, saksan kieli vaatii aivan toisenlaista sanontaa. Sana ecclesia pitäisi näet oikeastaan kääntää saksaksi sanalla

"Versammlung" (kokous). Me olemme kuitenkin tottuneet käyttämään sanaa "Kirche" (kirkko), mikä ei anna oppimattomalle ihmiselle mielikuvaa yhteen kokoontuneesta ihmisjoukosta, vaan vihitystä talosta tai rakennuksesta. Kuitenkin itse rakennusta tulisi kutsua kirkoksi ainoastaan sen ihmisjoukon vuosi, joka sinne kokoontuu. Sillä me, jotka kokoonnumme yhteen, rakennamme tai otamme käyttöön kokouksiamme varten erityisen tilan ja annamme huoneelle nimen sen jonkun mukaan, joka siinä kokoontuu. Sana "Kirche" ei siis oikeastaan ole merkitykseltään mitään muuta kuin "ein gemeine Sammlung"

(yhteinen kokous). Lisäksi se ei ole saksalaisperäinen sana, vaan juontuu kreikan kielestä (kuten myös sana ecclesia). Siinä kielessä se esiintyy muodossa kyria, latinaksi se on curia. Siksi se pitäisi ilmaista selvällä saksan kielellä, omalla äidinkielellämme, joko näin: "ein christliche Gemeine oder Sammlung" (kristillinen yhteisö ja kokous) tai kaikkein parhaiten ja selvimmin: "ein heilige Christenheit" (pyhä kristikunta).