IRC-Galleria

Alkuajat 1980-luvulla olivat aika puhtaita, mikä näytti kestävän vain muutamia vuosia. Mutta pikkuhiljaa vihollinen soluttautui liikkeeseen, josta tuli kamalaa hengellistä hetteikköä. Olisiko mahdollista, että Jumala halusi noina aikoina nostaa profeetallisen äänen kutsuakseen Laodikean seurakuntaa parannuksentekoon, ennen kuin olisi liian myöhäistä? (Tästä oli tuolloin profetioita.) Uskon sen olevan hyvin mahdollista, mutta niin ei tapahtunut. Itse asiassa 1980-luku osoittautui käännekohdaksi, jolloin ylilyönnit ja ahneus tuppautuivat seurakuntaan ja etenkin karismaattisuuteen. Noina vuosina menestysteologia valtasi laajalti alaa ja Kristuksen nimi alkoi joutua yhtä enemmän ja enemmän häpeään TV-evankelistojen takia. Kuvittele, jos tuona aikana olisi vaikuttanut aito profeetallinen liike, joka olisi ”huutanut kurkun täydeltä, eikä arkaillut”. Seurakunnan historia olisi saattanut olla huomattavan erilainen aivan nykypäivään asti. Mutta niin ei tapahtunut. ”Ilmestyskokemusten” tai mahtavien unien ja näkyjen ei koskaan ollut määrä nousta profeettaliikkeessä etualalle. Sen ei ollut määrä olla kirjamyyntiä tai konferenssien pitoa. Sen oli määrä tuoda sana, joka ravistaisi seurakunnan unesta ja lävistäisi seurakunnan sydämen Jumalan mielen mukaisella murheella ja syvällekäyvällä parannuksenteolla, ennen kuin oli liian myöhäistä. Sen oli määrä ravistella rajusti ja tuoda suuri muutos, olla kansalle kuin Johannes Kastaja. Mutta sitten tuli vihollisen invaasio ja tuhosi sen vähän, mitä oli jäljellä.

KANSAS CITYN PROFEETAT
Kun Toronto alkoi vuonna 1994, Kansas Cityn profeetallinen liike oli jo pahoissa vaikeuksissa ja menettänyt jo paljon siitä, mitä sillä oli alussa. Liikettä johti Kansas Cityssä Mike Bickle, joka ei itse ollut profeetta, vaan enemmänkin esirukoilija ja pastori. Alussa 1980-luvulla liikkeessä oli rukoiltu paljon, mutta nyt se oli ajautumassa syvälle vihollisen eksytykseen. Ja Toronto olisi viimeinen pisara. ’Profeetallisuus’ ei koskaan enää olisi sama. Tukiko Kansas City -liike invaasiota? Takuulla! Siellä mentiin kerta kaikkiaan lankaan. Herätystä oli profetoitu jo niin kauan, että tähän mennessä oltiin tulossa aika epätoivoisiksi. Ja niin liike käytännöllisesti katsoen antoi narrata itsensä hyväksymään ensimmäisen ”voimallisen” liikkeen, joka syntyi, oli se väärennös tai ei. Itse asiassa liikkeestä tuli sen merkittävimpiä puolestapuhujia. Monet ihmiset, jotka tukevat Mike Bicklen työtä nykyään, eivät tiedä, että yhdessä hänen suosituimmista kirjoistaan, Growing in the Prophetic (”Profeetallisuudessa kasvaminen”), hänellä on kokonainen luku, jossa puolustetaan Torontoa ja sen omituisia manifestaatioita. Tosiasia on myös, että kun merkittävin Torontoseurakunta erotettiin Vineyard-liikkeestä vuoden 1995 lopulla, Mike Bickle veti ”myötätunnosta” oman seurakuntansa pois Vineyardista. Noina vuosina profeetallisuudesta ja Torontosta tuli melkein kuin yksi ja sama liike. Usein järjestettiin suuria profeetallisia konferensseja, joissa Toronto / River -liikkeen johtajat jakoivat puhujalavan suurten ”profeettojen” kanssa. Tästä tuli tavanomaista. Eikä ollut yllätys, että profeetalliset kokoukset ympäri maailman alkoivat pian muistuttaa samanlaista eläintarhaa, kuin mitä Torontossa nähtiin.

En tiedä, oletko koskaan palvellut seurakunnassa, jossa pastori puhuessaan aina vähän väliä nytkäyttää yhtäkkiä päätään ja päästää pienen älähdyksen. Kyllä, minä olen julistanut sellaisessa seurakunnassa. Tai en tiedä, oletko ollut kokouksissa, joissa sinusta tuntui melkein kuin olisit eläintarhassa, koska joka puolella kokoustilaa tapahtui niin paljon kummallisia manifestaatioita. Kyllä, minä olen ollut myös sellaisissa. Pian oltiin tilanteessa, jossa profeettaliike oli miltei tärkein Toronton levittäjä ja puolestapuhuja. Ja kun ne sulautuivat yhteen, ryhmäpaineesta tuli miltei sietämätöntä. Jos et mennyt yhtä jalkaa muiden kanssa, jouduit vaikeuksiin. Mutta silti olimme sillä kannalla, ettemme yksinkertaisesti voineet peräytyä. Jokainen arvostelukyvyn hitunenkin minussa huusi, että tämä on se ennen oikeaa herätystä tuleva väärennös. Koin sen oleva testi siitä, rakastivatko profeetat todella totuutta, ja myös siitä, voitiinko heidän johdettavakseen luottaa tuhansia nuoria käännynnäisiä täysimittaisessa herätyksessä. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että profeettaliike epäonnistui surkeasti tässä testissä. Ja se on suoraan johtanut kaikkeen siihen mielettömyyteen, mitä nykyään nähdään. Siitä se on todella peräisin. Yhtäkkiä tapahtui mitä villeimpiä asioita, jotka hyväksyttiin täysin Jumalan teoiksi. Ihmiset manifestoivat tavalla, jota ennen olisi pidetty selvästi demonisena, mutta nyt hyväksyttiin olevan jotenkin Pyhän Hengen aikaansaamaa. Se oli kuin painajaisessa elämistä. Pystyimme tuskin uskomaan sitä. Ja paine mukautua oli suunnaton. Perushokema koko touhussa tietenkin oli, ettei näitä asioita saa tuomita mielessään, vaan niille pitää yksinkertaisesti avautua. Mutta eikö New Age opeta tarkalleen tätä? Minkälaista ’koettelua’ tai ’arviointia' tämä on? Kun julkaisin kaiken tämän tutkimisesta havaintoni, kimppuuni tietenkin hyökättiin purevasti, etenkin itse profeetallisesta leiristä (vaikka olin niin sanotusti yksi heistä. Itse asiassa uskon sen pahentaneen hyökkäystä). Kenenkään ei haluttu pilaavan ”juhlia”. Ja niin tuho jatkui. Täydellinen arvostelukyvyn puuttuminen monilta ”profeetoilta”, typerät ja epäraamatulliset käytännöt ja niin edelleen – iso osa tästä kaikesta sai alkunsa tuona aikana. Siinä kehittyy itse asiassa eräänlainen sokeus. Jos joku nimittäin haluaa jatkuvasti välttämättä uskoa valhetta, lopulta hänet sitten annetaan sen valtaan. Ja tämä pätee jopa vielä enemmän profeettoihin, koska profeettojen on määrä RAKASTAA TOTUUTTA.

TORONTO TESTINÄ
Kuten sanoin, olen vakuuttunut siitä, että pohjimmiltaan Toronto oli testi seurakunnalle. Royal Cronquist, Hengellä täyttynyt sananjulistaja, sanoi näin: ”Tämä koskee niin sanottua nauruherätystä, joka alkoi Torontossa, Kanadassa, ja levisi ympäri maailman. Kaikissa kokouksissa, joihin osallistuin, tunsin oloni kiusaantuneeksi, sitten koin häpeää, ja lopulta lähdin joka kokouksesta surullisena sisäisessä ihmisessäni. En koskaan langettanut lopullista tuomiota, koska minun piti etsiä Herraa rukouksessa saadakseni selvyyden sisälläni oleviin negatiivisiin tuntemuksiin […] Myöhemmin Jeesus ilmestyi minulle huoneessani ja se, mitä hän sanoi, vavahdutti, järkytti ja hämmästytti minua: ’Nauruherätyksessä nykyään tapahtuvia manifestaatioita on ollut vaihtelevissa määrin jokaisessa Pyhän Hengen vuodatuksessa. Mutta tässä annoimme Saatanalle suuren vapauden, myönsimme hänelle valtuudet panna alulle ja tehdä tahtonsa mukaan […] Halusimme koetella omiamme, etenkin seurakuntien johtajia, nähdäksemme, koettelisivatko he henget tietääkseen, olivatko ne Jumalasta vai eivät (1 Joh. 4:1), koettelisivatko he kaikkea ja pitäisivät sen, mikä on hyvää (1 Tess. 5:21), ja varmistaisivatko he, että kaikki kirkastaa Jumalaa asenteiden, motiivien, sanojen ja tekojen osalta, ja nähdäksemme vielä, järjestävätkö johtajat kokouksia niin, että ne toteutuvat säädyllisesti ja hyvässä järjestyksessä (1 Kor. 14:40). Suostumuksellamme jopa monet siunauksista ja ilmeisistä ihmeistä tulivat Saatanan lähteestä.’

Seurakuntien johtajat epäonnistuivat koetuksessa surkeasti. Miksi? Koska he eivät ole etsineet neuvoa Korkeimmalta (Jer. 23:16-22). ’Siksi Herran päivänä, jätän heidät mielihalujensa valtaan, koska he ovat kieltäytyneet kasvamasta minuun kaikin puolin. Lähetän heille rajun eksytyksen, jotta he uskovat valheita [...]’ (2 Tess. 2:10b -11 ja Ilm. 13:14a).” Ei ole mitään pahempaa kuin se, että Jumala jättää ihmisen tämän mielihalujen valtaan uskomaan valheen vain siksi, että ihminen on jahdannut voimaa ja kokemuksia niin paljon, että on valmis antautumaan minkä tahansa lumoihin. Mielestäni se, että ’jätetään’ tällä tavalla, on äärimmäinen petoksen muoto. Se on kohtalo, jota en toivoisi kenellekään. Joten tapahtuiko tämä Torontolle? Valitettavasti, minun täytyy päätyä siihen lopputulokseen, että kyllä tapahtui. Siinä kaikessa vaikutti erittäin raju eksytys. Ja se nähtiin uudestaan myöhemmin, kun Lakeland alkoi. Sama sokeus, sama harhassa oleva asenne johtajilla. Se oli todella tyrmistyttävää. Olen tutkinut kirkkohistoriaa riittävän kauan tietääkseni, ettei seurakunnassa ole koskaan aiemmin ollut maailmanlaajuisesti tällaista Kundalini-invaasiota. Viimeisenä 16 vuotena on koettu jotain, mitä en usko tapahtuneen historiassa milloinkaan aiemmin: massiivinen eksyttävien henkien invaasio, joka on niin suuri ja laaja, että se tuntuu käsittämättömältä. Mutta uskon, että Jumalalla itsellään tulee olemaan viimeinen sana.

KEITÄ OLIVAT KANSAS CITYN PROFEETAT?
Epäilyksettä Kansas Cityn pääprofeetta oli alkuvuosina Bob Jones. On varsin vaikeaa sanoa, milloin hän alkoi ajautua eksytykseen, mutta uskon prosessin tapahtuneen vähitellen. Vuonna 1992, erään aikamoisen skandaalin jälkeen, hän jätti Kansas Cityn mennäkseen mukaan Rick Joynerin toimintaan Pohjois-Carolinaan. Nykyään hänen palvelutyönsä on uskoakseni melkoisen tahraantunut. Hän profetoi kaikenlaista suurta Lakelandille, ennen kuin se romahti, ja yleensä tukee laajalti sitä mielettömyyttä, jota profeetallisissa piireissä nykyään tapahtuu. Hän on Kundalini-invaasion suuri kannattaja, ja mielestäni hänestä valitettavasti on tullut sananjulistaja, jota pitäisi välttää. Jotta saat käsitystä asiasta, tässä on puhtaaksikirjoitettuna osa siitä, mitä, joita Bob Jones lausui Todd Bentleylle puhujalavalla Lakelandissä: BOB: ”Vapautin enkelini hänelle [...] Tämä mies Kanadasta pyysi minun enkeleitäni; tämä Muutoksen tuuli on mitä väkevin. Arkkienkeleitä lukuun ottamatta tämä Muutoksen tuuli on kaikkein väkevin enkeli [...]” BOB sanoo TODD BENTLEYLLE: ”Kun katson sinua, sinä VÄRÄHTELET. Tiedät, että on kaksi portaalia, myötäpäivään ja vastapäivään. Kun värähtelet, tukit demonisen värähtelyn. Vastapäivään värähtely on demonista. Värähtely on parantavaa. Vaikuttaako se kummalliselta?”(Hän heilauttaa käsiään) [...] ”Vapautan sen sinulle.” En tiedä sinusta, mutta minä en näe yllä olevissa lausumissa mitään edes kaukaisesti raamatullista. Mutta valitettavasti Bob Jones on jo vuosia opastanut monia maailman huomattavimpia ”profeettoja” ja karismaattisia johtajia, sellaisia kuin Rick Joyner ja muut. Ei ihme, että asiat ovat sillä mallilla kuin ovat! Muut kuuluisat Kansas Cityn ”profeetat” olivat John Paul Jackson, James Goll ja myöhempinä vuosina Paul Cain. Uskon että valitettavasti väärät henget tahraavat nyt vaihtelevassa määrin myös kaikkien heidän palvelutyötään, ja kehotan ihmisiä välttämään heitä, jos suinkin mahdollista. Joka tapauksessa kukaan näistä miehistä ei tietenkään enää toimi Kansas Citystä käsin. Rick Joynerin Morningstar Ministries -palvelutyöstä alkoi 1990-luvun puolivälistä alkaen yhä enemmän tulla profeetallisuuden ”keskus”.

YHÄ OUDOMPAA...
Vuoteen 1999 mennessä kaksi suurta ”aaltoa”, Toronto ja Brownsville, olivat lopulta vaimenneet. Mutta Kundalini- invaasio ei ollut vielä loppu, kaikkea muuta! Se vetäytyi takaisin profeettaliikkeeseen, missä se pystyi olemaan elinvoimainen ja muuntumaan – valmiina nousemaan esiin ja piirittämään karismaattisuutta uudestaan, kun mahdollisuus koittaisi. Mutta nyt meno muuttui vielä oudommaksi, kuin mitä se koskaan ennen oli ollut. Näinä vuosina kaikenlaiset oudot ja kummalliset New Age -tyyppiset ilmiöt valtasivat alaa. Portaaleista, transseista, kummallisista ”enkeleistä”, kultapölystä, jalokivistä, hengellisestä juopumisesta, valopalloista, rumpupiireistä, ”kolmannen taivaan” visualisoinneista ja toinen toistaan eriskummallisemmista asioista, mitä suinkin voi kuvitella, tuli suuri pakkomielle. Monet kristityt eivät todellakaan tajunneet, kuinka New Agen kaltaiseksi kaikki oli muuttumassa – kuitenkin yhteys oli varmasti niin päivänselvä kuin olla ja saattoi! Ja luonnollisesti se oli peräisin enimmäkseen samoista harhautuneista henkilöistä, jotka olivat olleet innostuneita kaikesta aikaisemmasta eriskummallisuudesta. Touhua voinee verrata narkomaaniin. Tarvitaan yhä suurempi ja suurempi annos, jotta pysyy vauhdissa. Niinpä koko liike joutui yhä pahemmin pois raiteilta. Yhdessä näiden kummallisten uusien ilmiöiden kanssa tuli kokonainen uusi aalto ”profeetallisia” johtajia, jotka olivat erikoistuneita niihin. Patricia King oli yksi, josta tuli tänä aikana kuuluisa. Ei hän oikeastaan ollut ”uusi”, mutta yhtäkkiä hän ja koko joukko muita nousi yhä enemmän ja enemmän etualalle. Todd Bentley oli myös yksi heistä. Samoin David Herzog ja Joshua Mills, Bobby Conner ja Paul Keith Davis sekä monet muut.

KUMMALLISUUS REHOTTAA PROFEETALLISUUDESSA
Tässä on yksi todistus, niin että saat kuvaa niistä vaarallisista ja omalaatuisista tavoista, jotka alkoivat jyllätä liikkeessä. Seuraava kirjoitus tuli eräältä iäkkäältä naiselta, jonka tiedän olevan hyvin harras Hengellä täyttynyt kristitty, oikea rukouksen ihminen. LYNN kirjoitti: ”Sen jälkeen kun olin saanut Pyhän Hengen kasteen, Jumala alkoi tehdä ihmeitä sydämessäni ja ensimmäisen kerran elämässäni ymmärsin, mitä todellinen synti on ja että se erotti ihmisen pyhästä Jumalasta [...] Olin hengellisesti erittäin nälkäinen Jumalan puoleen. Ongelmani oli, että aloin etsiä häntä vääristä paikoista. Ensimmäinen kohtaamiseni oli se, kun istuin kuuntelemassa Jill Austinin oppia. Kuuntelin hänen opetustaan, annoin hänen rukoilla puolestani ja kuuntelin hänen enkeli-ilmestyksiään. Se vain avasi lisää ovia eksytykseen ja pimeyteen. Jumalan armosta pystyin pääsemään pois tästä eksytyksestä – mutta en heti enkä ilman sitä, että Jumala näytti minulle radikaalisti, kuinka harhassa olin. Tutustuin profeettaliikkeeseen, koska Jill Austin oli mukana Kansas City -profeettaliikkeessä ja luotin hänen arvostelukykyynsä – eikö hän loppujen lopuksi ollut profeetallinen ääni? Aloin juosta huomattavissa konferensseissa – olin jopa muutamissa rukoilijana – ymmärtämättä, että toimin lihassa ja että katsoin enemmän ihmiseen kuin Jumalaan. Saatanan valtava eksytys on saada sinut uskomaan, että etsit Jumalaa. Olen kuullut kaikki tarinat enkeleistä, enkelipölystä ja höyhenistä, enkä ole tajunnut tämän olevan vain saatanan eksytystä, jotta kääntäisin palvontani Jumalasta kokemuksiin, ihmiseen ja enkeleihin. En koskaan kuitenkaan palvonut enkeleitä, mutta huomioni keskittyi Jumalan ihmiseen ja siihen, kuinka hengellinen hän on, ja tiedätkö mitä, juuri tästä nämä kuuluisuudet elävät. Heidän miljoonien dollareiden omaisuutensa ei kerry siitä, että he julistavat ristiä ja parannuksentekoa. Useimmista näistä isoista konferensseista seuraa pimeyden voimia, ja usein Pyhä Henki varoitti minua. Hän antoi minun nähdä, kuinka kahdessa näistä konferensseja pitävistä suurista naisjohtajista on pimeyden henki – nämä henget jopa kirkuivat – joten sanoin Herralle: ’Kiitos , Herra, että näytit minulle heidän olevan vääriä profeettoja’. Sitten rupesin etsimään oikeita profeettoja – aivan! – en siis vieläkään kuunnellut Pyhän Hengen hiljaista pientä ääntä sisälläni. Rodney Howard-Brown – vielä Pyhä Henki näytti minulle, missä pimeydessä ja hengessä hän toimi, joten päätin katsastaa Patricia Kingin ja Todd Bentleyn. Tietämättä heidän ’käynneistään’ kolmannessa taivaassa osallistuin Patricia Kingin viisipäiväiseen konferenssiin, sitten kahteen Todd Bentleyn konferenssiin, ja aloin kuvitella käyntejä kolmannessa taivaassa (guided visualization), enkä vieläkään tajunnut, että tosiasiassa kyse on pimeyden hengistä. New Agessa niitä nimitetään henkioppaiksi – ne ovat demoneja. Ostin siis Todd Bentleyn opetuksen siitä, kuinka käydään kolmannessa taivaassa, ja toin sen kotiin kuunneltavaksi. Makasin olohuoneen lattialla kuunnellen opetusta, kuinka visualisoida kolmas taivas ja mitä sanoa, ja olin alkanut syventyä hänen opetukseensa, kun yhtäkkiä aloin täristä hillittömästi, hytkyä ja voihkia. Samassa jäykistyin kokonaan. En pystynyt liikuttamaan ainuttakaan ruumiinosaa. Tiesin että nyt jokin demoni yritti saada minut otteeseensa. Huusin niin kovaa kuin suinkin pystyin: ’Jumala, auta minua, Jeesus, auta minua!’ Heti huudettuani Herraa avuksi kehoni muuttui taas rennoksi. Jumala säästi minut sinä iltana, ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Vietin ison osan sitä yötä pyytäen itkussa silmin Jumalaa antamaan minulle anteeksi ja sanoutuen irti kaikista niistä käsistä, joita oli pantu päälleni, ja kaikesta kauheasta eksytyksestä, johon olin antautunut, ja kaikkein eniten siitä, että olin murehduttanut minussa asuvaa Pyhää Henkeä ja ollut kelvoton esimerkki oikeasta Pyhän Hengen voimasta ja Jumalan lapsesta. Minun on siis erittäin vaikeaa pysyä hiljaa ja olla varoittamatta ihmisiä, kun näitä asioita nousee esiin, sillä olen kokenut niitä useita vuosia sitten. Aion varoittaa ja soittaa hälytyskelloja ja kertoa ihmisille, että monet niistä julistajista vaeltavat hengellisessä pimeydessä. Voi, he tuovat toki esiin tarpeeksi totuutta, niin että näyttää siltä, että heitä voidaan kutsua oikeiksi Jumalan apostoleiksi tai profeetoiksi! Pelastukoot monet joutumasta harhaan [...]”

Toinen kuvaus on nuorelta Hengellä täyttyneeltä pastorilta, joka osallistui Patricia Kingin kokoukseen Arizonassa. PASTORI ’MS’ kirjoitti: ”Nämä niin kutsutut profeetat ja ylistysjohtajat toivat tullessaan irstaita henkiä ja vainaja- ja tietäjähenkiä, enkelien palvontaa ja avasivat epäpyhiä hengellisiä portaaleja ja kulkivat niistä. Mikään ei koko elämäni aikana ole murehduttanut ja järkyttänyt minua niin! Eikä kukaan muu tuntunut huomaavan tai välittävän [...]!” Seuraavassa on vielä todistus eräältä henkilöltä, joka oli syvällä tässä liikkeessä monta vuotta. JACK kirjoitti: ”Olen ollut mukana profeettaliikkeessä ehkä noin vuodesta 1998 lähtien, mutta olin käynyt Mike Bicklen seurakunnassa jopa ennen sitä. Aloin käydä Todd Bentleyn kokouksissa ja meininki siellä vei minut hiukan harhaan, luultavasti aika suuressa määrin. Luin Patricia Kingin kirjan Spiritual Revolution (’Hengellinen vallankumous’), Todd Bentleyn elämäkerran ja myös Mike Bicklen ja Rick Joynerin materiaalia. Se on vaarallista ja erittäin eksyttävää, koska niin iso osa siitä kuulostaa ja näyttää itse asiassa oikealta, mutta henki on toinen. Ehkä minut petettiin, koska olin niin hanakka ottamaan vastaan sitä […] Menin myös Arizonaan nähdäkseni Extreme Prophetic -toimintaa. Ja näin, kuinka Joshua Mills oli eräässä kokouksessaan safiiripölyn peitossa. Se oli sinistä hilettä, jota näytti ilmestyneen hänen päälleen, kun hänen kengistään tuli öljyä. Ja he näyttivät ihmisille ruukkua, jossa oli hänen käsistään aiemmin tihkunutta, viinintuoksuista öljyä. Olin tosi herkkäuskoinen, koska ajattelin: ’Jotain tavallisuudesta poikkeavaa on meneillään. Vau, sen täytyy olla Jumalasta’” En miettinyt sitä, että ’paha ja uskoton sukupolvi tavoittelee merkkiä’. Palasin kotikaupunkiini, ja sitten alkoi Lakeland. En käynyt siellä, koska tiesin Jumalan olevan kanssani, missä sitten olinkin. Ihmiset villiintyivät ja lensivät sinne. IHOPissa pidettiin jopa kokouksia, joissa sitä siunausta ’välitettiin’ eteenpäin. Sitten näin, kuinka Bentley [...] keräsi isoja kolehteja Morningstarissa. Sitten uutiset hänen rakkausjutustaan ja epämoraalisesta elämäntavastaan pamahtivat julkisuuteen. Olin äimänä, ja aloin pohtia asioita. Olen pikkuhiljaa kavunnut ylöspäin syvän pimeyden täyttämästä montusta. Kiitos, että puhut totuutta rakkaudessa […] Voisitko rukoilla puolestani, kuten ja jos Herra johdattaa, että hän vapauttaisi minut kaikesta väkevän eksytyksen rippeistäkin ja johdattaisi minut totuuteen, kaikkeen TOTUUTEEN. Rukoile että vapautuisin kaikista uskomistani valheista, kun kuulen TOTUUDEN ja uskon TOTUUTEEN.”

BILL JOHNSON, CHÉ AHN & KUMPPANIT
Samaan aikaan kun varoitan avoimen ”äärimmäisistä” toimijoista ja toiminnasta, on myös tärkeää muistaa, että on myös niitä, jotka edustavat liikkeen ”hyväksyttävämpää” tyyppiä. Bill Johnson on Bethel-seurakunnan pastori Reddingissä, Kaliforniassa, ja seurakunnalla on karismaattisessa liikkeessä valtavasti vaikutusvaltaa. Bill Johnson on kirjoittanut teoksen Maan päällä niin kuin taivaassa (suomennettu tällä nimellä), ja hän sanoo paljon hyvää – etenkin parantumisesta ja kaduilla palvelemisesta jne. Valitettavasti kulissien takana Bethel (ja erityisesti heidän raamattukoulunsa) kirjaimellisesti PURSUAA Toronto-tyyppistä tolkuttomuutta, hengellistä ”juopumista” jne. Monia niistä kaikkein äärimmäisimmän laidan pastoreista, joilla on sen tyyppinen ”voitelu”, kutsutaan opettamaan ja ”välittämään” sitä Bethelin kouluun. Bill Johnson itse oli yksi niistä, jotka nousivat Lakelandissä lavalle osoittamaan tukeaan Todd Bentleyn liikkeelle, juuri ennen kuin se romahti täysin. Minkä neuvon annan? Harkitse tarkkaan, ennen kuin lähetät lapsiasi sinne opiskelemaan! Alla on todistus nuorelta naiselta, joka opiskeli vastikään Bill Johnsonin raamattukoulussa.

JOHANNA kirjoitti: ”Muutin Reddingiin, Kaliforniaan, elokuussa 2008 opiskelemaan Bethel School of Supernatural Ministry -raamattukouluun (’Yliluonnollisen palvelutyön raamattukoulu Bethel’). Valmistuin toukokuussa 2009 [...] Menin sinne odottaen saavani koulutusta palvelutyöhön. Melkein heti aloin kyseenalaistaa omituista menoa, joka on niin tavallista siellä. Bethelissä on monia lentäviä lauseita, joita heitellään päivittäin, esim. ’Jumalalla on vain kivaa sanottavaa’ ja ’Korkeimman pilvessä on parhaassa pilvessä’. Koulutuntien ja jumalanpalvelusten aikana sattui usein kaikenlaista häiritsevää käyttäytymistä (yhtäkkiä aiheetonta huutoa, naurua jne.) Kun kouluun tuli joku vieraileva puhuja, opiskelijoilla oli tapana tungeksia eteen päästäkseen mahdollisimman lähelle puhujaa. Meille opetettiin, että saisimme minkä tahansa voitelun vain ’ottamalla’ sen itsellemme. Opiskelijoilla oli tapana rynnätä puhujalavan luo ja eteen kirkkosalissa, jotta puhujat voisivat panna kädet heidän päälleen. Puhujia olivat mm. Bob Jones, Heidi Baker, Georgian ja Winnie Banov, Randy Clark, John ja Carol Arnott [...] Ché Ahn ja Randall Worley. Meitä opettivat myös Bill Johnson, Beni Johnson [...] ja muut Bethelin pastorit säännöllisesti. Toisinaan oli järkyttävää, miten jotkut, elleivät kaikki, näistä puhujista olivat ’juovuksissa’ ja miten kyseenalaista heidän opettamansa oppi oli. Voin varmasti sanoa, etten kertaakaan kuullut missään opetuksessa sanoja ’parannuksenteko’ tai ’katumus’. Muistan kun Banovit kävivät. Koko paikka oli täyttä kaaosta. Kun he koskivat jotakuta, tämä nytkähteli rajusti tai hoippuroi ympäriinsä kuin juovuksissa. Banovit palvelevat ihmisiä kaatopaikoilla ympäri maailman [...] Muistan heidän puhuneen rakkaudesta, ilosta, onnesta ja uudesta viinistä. Muistan kuinka eräs Bethelin naispastori johdatti meidät eräänä päivänä johonkin, mitä hän nimitti ’kohtaamiseksi’ (encounter). Kirkon valot himmennettiin, ”soukkausmusiikkia” laitettiin soimaan ja pastori neuvoi meitä kaikkia etsimään jonkin mukavan paikan. Sitten tapahtui periaatteessa seuraavaa: pastori johdatti 800 opiskelijaa transsiin. Hän alkoi antaa meille ohjeita, kuten ’Sulje silmäsi, ja kuvittele itsesi mielipaikkaasi. Nyt Jeesus kävelee sinua kohti. Mitä hän sanoo? Nyt hän aikoo antaa sinulle jotain. Mitä hän antaa sinulle? [...]’ Enkeleistä puhuttiin usein. Muistan, että Beni Johnson itse asiassa matkasi asuntoautolla Arizonan ja Uuden-Meksikon halki herättääkseen enkeleitä, jotka oletettavasti nukkuivat. (Yksi lentävä lause olikin ’Herätys, herätys’). Kuulin alituiseen ihmisten puhuvan enkelikohtaamisistaan ja taivaskäynneistään. Eräs tuntemani nuori nainen sanoi, että hän pystyi näkemään enkeleitä kaikkialla. Hän puhui heille koko ajan. Hänellä oli myös tapana auttaa ystäviään samaan. Bethel on kuin Disneyland. On vaarallisen helppoa unohtaa kaikki muu ja keskittyä sen sijaan kaikkeen, mitä siellä on nähtävää ja koettavaa [...] Jumalasta tulee kuin joulupukki. Jos todellista evankeliumia ei julisteta, kadotetaan Jumalan pelko.”

Bill Johnsonin lailla myös Ché Ahn on kalifornialainen pastori, jolla on valtava kannattajajoukko ja jota kunnioitetaan karismaattisissa piireissä suuresti. Kuitenkin myös hän oli Lakelandissä puhujalavalla tukemassa Todd Bentleyä ja siunaten valtuuttamassa häntä palvelutyöhön, ja eittämättä hänellä on juuri sama voitelu, josta olemme puhuneet. Nainen, joka oli osallistunut hänen kokoukseensa, kirjoitti minulle vähän aikaa sitten. LUCY kirjoitti: ”Lokakuun lopulla, sen jälkeen kun olin osallistunut Fredericksburgissa (Virginiassa) Prayer Furnaceen (’rukousuuni’), jossa Ché Ahn palveli [...] Näin siellä monia mainitsemistasi manifestaatioista: hyppimistä ja pomppimista ’ylistyksen’ aikana ja taaksepäin kaatumista Ché Ahnin kosketuksesta. Ja monet hytkyivät hillittömästi. Olin varsin kiusaantunut, ja tulin kotiin. Katsoin (ensimmäistä kertaa) videoita Todd Bentleystä. Sanomattakin selvää, että olin kauhuissani [...]”

TOTUUS IHOPista
Nämä asiat ovat enimmäkseen sellaisia, ettei niistä kirjoittaminen tuota minulle yhtään iloa vaan pikemminkin suurta surua ja murhetta. Vuonna 1999 Mike Bickle, joka oli ollut pastorina Kansas City -profeettojen seurakunnassa (Kansas City Metro) erosi tehtävästä aloittaakseen järjestön nimeltä International House of Prayer (IHOP, ”Kansainvälinen rukoushuone”), joka oli ollut hänen sydämellään jo jonkin aikaa. Muista kuitenkin, että Bickle oli henkilökohtaisesti puolustanut Toronton henkeä ja sen manifestaatioita. Hän oli myös kutsunut John Arnottin puhumaan Kansas Cityyn ja veti protestiksi seurakuntansa pois Vineyard-liikkeestä, kun tämä oli erottanut merkittävimmän Toronton siunaus –seurakunnan liikkeestä. Joten näyttikö mitään tästä kummallisuudesta seuraavan häntä hänen uuteen IHOP-liikkeeseensä? Kyllä, valitettavasti siltä vaikuttaa. Yksi tärkeimmistä opeista, joista Kansas Cityn IHOP tuli tunnetuksi, on Mike Bicklen erityisaihe nimeltä Bridal Paradigm (”morsius-paradigma”). Pohjimmiltaan se vie Laulujen laulun ja käsitteen Kristuksen morsiamesta aika lailla äärimmäisyyteen: meidän on määrä lähestyä Jeesusta kuin lumoutuneet rakastuneet, tavallaan kuin hänen ”tyttöystävänsä”. Toisin sanoen jopa miesten on määrä käyttäytyä Jumalaa kohtaan kuin he olisivat pohjimmiltaan hänen lemmenkipeitä ”morsiamiaan”. Henkilökohtaisesti minusta tämä on varsin aistillinen tapa lähestyä Jumalaa, enkä pysty löytämään sille mitään tukea Raamatusta.

Seuraavassa on useita lukijoilta saamiani sähköposteja, joissa he kommentoivat, mitä olivat nähneet tai kokeneet tämän opetuksen tiimoilta. ”R.” kirjoitti: ”Muutin tänne Kansas Cityyn kaksi vuotta sitten käydäkseni IHOP-raamattukoulua [...] Olen ollut niin hämmentynyt koko ’morsius-paradigman’ ja Jeesuksen ’hurmautuneen sydämen’ ja Laulujen laulun äkkisuosiosta. En saata suhtautua Jeesukseen, niin kuin hän olisi romanttinen rakastajani, enkä halua!! Minä yritän pitää ajatukseni ja sydämeni puhtaina. Haluan, että tulevaisuudessa romanttinen rakastajani oln vanhurskas aviomieheni, joka on mallina Kristuksen rakkaudesta ja johtajuudesta. Kaikki ystäväni sanovat minulle: ’Jeesus on aviomiehesi. Anna hänen olla ensirakkautesi ja elättäjäsi.’ Aivan kuin minun pitäisi karttaa miehiä ja luopua ajatuksesta mennä naimisiin.” ”C.” kirjoitti: ”Hämmästyttävää, kuinka tämän opin läsnäolo on kuin hiiva. Olin muutaman vuoden sellaisten uskovien parissa, jotka olivat omaksuneet Kansas Citystä ’morsius-paradigma-opin’. Sillä oli omituinen tapa tarttua. Vaikka en itse ollut koskaan edes joutunut suoraan tekemisiin opin kanssa, hetken aikaa omaksuin sitä tahattomasti ja näin muutamia unia, joiden nyt tiedän tulleen saastaisilta hengiltä. Onneksi ’arviointiantennin’ alkoivat havaita kaikessa tässä olevan epäpyhyyden ja torjua sitä. Kuten monissa tällaisissa ylilyönneissä, juuri se mikä syntyy, kun eksytystä sekoitetaan Pyhästä Hengestä tulleeseen puhtaaseen ilmestykseen, on niin kovin, kovin vaarallinen.”

Vuoden 2009 lopulla IHOP Kansas Cityssä aloitti iltakokoukset, koska he väittivät, että siellä oli puhjennut ”herätys”. Oliko se siis todella Jumalan puhdasta työtä vai pohjimmiltaan täynnä samoja vanhoja River / Toronto - manifestaatioita kuten muualla? Kaksi entistä IHOPin kannattajaa kirjoitti minulle. SARAH kirjoitti: ”Olen suunnilleen itku silmässä kaiken tämän vuoksi […] Katselin aivan ensimmäisiä lähetyksiä tämän ’Pyhän Hengen vuodatuksen’ illoista, joita IHOP näytti suoratoistona internetissä, ja voi pojat, että se meni vauhdilla metsään. Ensimmäisenä iltana kaikki oli yhtä sotkua lukuun ottamatta laulua. Äh! Se särkee sydämeni! Kuinka monta sellaista ihmistä KCssä onkaan, jotka tunnemme ja joita rakastamme?! Olen katsonut, kun rakkaat sisareni ja veljeni Kristuksessa nauravat hillitsemättömästi, nytkähtelevät kuin olisivat sairaita, hoipertelevat ja puhuvat kuin juovuksissa ja laulavat ’kielillä’ täydessä epäjärjestyksessä ja ilman tulkintaa. Olen ottanut kysymyksen ’Hengessä juopumisesta’ esiin ystävien kanssa ja vaikka todistan yhä uudestaan ja uudestaan, että Jumala on itsehillinnän kannalla, mistä he ovat samaa mieltä, he jatkavat ja käyttäytyvät kuin juopuneet hölmöt! (Ks. Tiit. 1:8 ja 2:2 ja 1 Tess. 5:6-7, joissa itsehillintä yhdistetään harkitsevuuteen ja maltillisuuteen, mikä osoittaa, että Pyhä Henki ei ilahdu juopuneisuudesta lainkaan vaan itsensä hillitsemisestä – se on Hengen hedelmä, vai mitä?) Juopuneisuus on Pyhällä Hengellä täyttymisen täydellinen vastakohta! Koska itsehillintä on Hänellä täyttymistä!! Piet. 1:13, 4:7 ja 5:8 [...]” ”M.” kirjoitti: ”Nyt kun IHOPin kumppaneina on Toronto, Bill Johnson ja joukko muita, jotka intoilevat ihmeistä ja merkeistä ja / tai hengessä juopumisesta [...] Jos yksi Pyhän Hengen hedelmistä on itsehillintä, kuinka voidaan sanoa, että juopuneisuus ja manifestaatiot ovat Pyhästä Hengestä? Siinä ei ole mitään järkeä [...] Missä näemme Jeesuksen Raamatussa manifestoivan tai olevan juopunut? Raamatussa ei ole sellaista, eikä sitä pitäisi olla hänen seurakunnassaan.”

MIKE BICKLEN JÄRKYTTÄVÄ UNI
Helmikuun 13. vuonna 2009 Mike Bickle näki varsin järkyttävän unen, jonka hän julkaisi IHOPin internetsivuilla, koska koki, että unella oli vahva profeetallinen merkitys IHOP-liikkeelle ja muille. Uni on seuraavassa. Katso mitä mieltä olet siitä. MIKE BICKLE, 13.2.2009: ”Näin pitkän, selkeän profeetallisen unen. Heräsin 2.30 yöllä, ja minulla oli vahva tuntu todellisuudesta. Unessa olin ulkoilmakonferenssissa, jossa oli ehkä 40 000 ihmistä. Konferenssipaikka oli baseball-stadion suurella messualueella ulkona. Julistin rukouksesta, voimasta ja lopunajan tuomiosta. Puhuin kahdessa iltapäiväkokouksessa. Johtajat ja heidän väkeään monista eri karismaattisista suunnista olivat siellä. Muistan nähneeni Bill Johnsonin ja hänen väkeään konferenssissa. Meillä oli hyvä ja lämmin yhteys keskenämme. Päätin saarnan toisen kokouksen jälkeen noin klo 17.00, kun Ilmestyskirjan 12:7-9 tapahtumat lähtivät vyörymään. Demonisia henkivaltoja heitettiin maan päälle. Ne näyttivät suurilta (yli 90 m pitkiä ja 15 m paksuja) käärmeiltä, joilla oli iso pää kuin lohikäärmeillä. Monet niistä laskeutuivat taivaalta alas maan päälle. Kenelläkään konferenssissa ei ollut riittävää ymmärrystä tai uskoa reagoida voimassa ja luottavaisesti. Kaikki johtajat ja eri karismaattisten suuntien ihmiset pakenivat peloissaan ja epäjärjestyksessä, mukaan lukien IHOPin väki. Käärmemäiset henkivallat uhkuivat raivoa ihmisiä kohtaan. Ne olivat vihaisia ja jopa nöyryytettyjä, koska ne oli suljettu maan päälle. Ihmiset olivat kauhuissaan. Demonien ohella maan päälle syydettiin myös nokea tai märkää mutaista paksua tuhkaa. Se pimensi taivaan, kun sitä satoi ihmisten päälle. Baseball-stadionin kotipesän puoleisessa päässä ei ollut aitaa, joten monet meistä juoksivat stadionilta siihen suuntaan kohti suuren messualueen päässä sijaitsevia toimistotiloja. Kaikki pakenivat peloissaan ja sikin sokin. Kenelläkään ei ollut hyviä ratkaisuja tähän ahdinkoon. Onnistuin pääsemään isolta messualueelta pois alueen toimistotiloihin (sisäänkäynnin yhteydessä). Juostessani peityin märkään tuhkaan. Monet ihmiset eivät ehtineet ulos, vaan käärmeet purivat heitä ja he joutuivat märän tuhkan peittoon. Sisäänkäynnin luona oli pahoja poliiseja. He sanoivat minulle: ’Sinun täytyy mennä takaisin messualueelle. Joko menet takaisin tai viemme sinut vankilaan’. He eivät välittäneet tippaakaan vaarasta, jonka kohtaisin palatessani messualueelle. Arvelin heidän kuuluvan antikristuksen joukkoihin. Olin pulassa ja mietin: ’Selvisin äsken ankarimmasta vaarasta, mitä kuvitella voi, ja nyt minun täytyy mennä takaisin sinne.’ Seisoessani poliisin vieressä mietin: ’Olisimmepa ottaneet lopun ajan tapahtumat vakavammin silloin, kun meillä oli aikaa valmistautua.’ Mietin: ’Keskustelu voimasta on paljon suurempaa kuin voima, jossa tosiasiassa vaellamme.’ Herätessäni minulla oli tunne hätätilasta, joka vaatii toimenpiteitä [...] Unen ydin oli, että on vältettävä se ahdinkotila, että tuona päivänä ei ollakaan valmistautuneita [...] Kaikissa eri karismaattisissa suunnissa (mukaan lukien IHOP) on nykyään tyhjää puhetta, joka koskee voimaa lopun aikojen tapahtumissa, ilman että tosiasiassa ollaan valmistautuneita siihen päivään [...]”

Tässä kohdin minulla on muutama yksinkertainen kysymys yllä olevasta unesta. Jos stadionilla olevat 40 000 ihmistä edustavat sitä ihmisjoukkoa, johon IHOP-liikkeellä on vaikutusta, miksi he eivät pystyneet suojautumaan ”käärmedemoneilta”, jotka laskeutuivat puremaan heitä? Miksi siitä, mitä johtajisto oli opettanut heille, ei ollut mitään apua heidän valmistautumiseensa? Onko sattuma, että Kundalinista puhutaan aina käärmeenomaisena henkenä? Ja voisiko olla, että unen poliisit olivat itse asiassa Jumalan palvelijoita, jotka estivät Mike Bickleä pakenemasta samaa kohtaloa, jonka hänen oma väkensä joutui kokemaan? Järkyttävä uni, todella. Sanottuani kaiken tämän minulla kumma kyllä on aitoa lämpöä ja kunnioitusta Mike Bickleä ja useita muita niitä johtajia kohtaan, jotka olemme maininneet. Ei kaikki, mitä he sanovat, ole pahaa – ei suinkaan. Valitettavasti he ovat uskoakseni joutuneet hengelliseen harhaan, joka on erittäin paha ja uskoakseni vahingoittaa heidän johtamiaan ihmisiä suuresti. Kundalini-henki on erittäin paha eksytys, eikä meillä ole missään mielessä varaa suhtautua siihen kevyesti. Näin ollen minun valitettavasti täytyy varoittaa: ”Pysy erossa IHOPista!”

HEIDI JA ROLLAND BAKER
Monet ihmiset järkyttyvät melkoisesti, kun otan Kundalini-varoituslistalleni Rolland ja Heidi Bakerin (IRIS Ministries). Ihmiset huomauttavat, että Bakerit tekevät upeaa työtä Mosambikissa köyhien parissa. Kyllä, tiedän! Ja suhtaudun todella myönteisesti siihen rakastavaan työhön, jota he tekevät puutteessa olevien ja lasten parissa. Suhtauduin samoin itse asiassa kaikkeen, millä he haastavat seurakuntaa osallistumaan sellaiseen palvelutyöhön. Uskon itse vahvasti köyhien palvelemiseen ja julistan aiheesta usein. Mutta mikään näistä ei ole syy, miksi varoitan ihmisiä IRIS Ministries -järjestöstä. Tosiasia on, että he ovat vuosikausia olleet syvällä River / manifestaatio -liikkeessä. Heidi Baker on todella kuuluisa omituisista Kundalini-tyyppisistä kiemurtelustaan ja ouu-äänteilyistään puhujalavalla. Se ei ole yhtä pahaa kuin Stacey Campbellilla, mutta silti aika pahaa. Ja he ovat myös välittäneet tätä henkeä monille muille. IRISillä on Reddingissä pääkonttori Bill Johnsonin toimipaikan yhteydessä. Koko tämä piiri on valitettavasti saastunut samasta omituisesta tartunnasta. Toivon, ettei niin olisi, mutta niin on, ja meidän on pakko tuoda se valoon, jottei Kristuksen ruumis vahingoittuisi vielä lisää. Näistä ihmisistä ketään vastaan minulla ei ole mitään henkilökohtaista. Itse asiassa vallan päinvastoin. Mutta yksinkertaisesti uskon, ettemme voi sallia tämän hengen tuhota enempää Kristuksen kallisarvoisia lampaita.

LÄHTÖ PROFEETALLISESTA LIIKKEESTÄ
Palaan vielä hetkeksi omaan henkilökohtaiseen taipaleeseeni. Vuoteen 2003 mennessä palvelutyömme oli laajentunut aimo harppauksin sekä kansainvälisesti että Uudessa-Seelannissa. Olimme yhä ”pieniä”, mutta yhä uudestaan ja uudestaan olimme nähneet, kuinka Jumala moninkertaisti vaikutukseltaan sen, mitä lähetimme. Olin tähän mennessä ollut mukana profeettaliikkeessä (enimmäkseen julkaisupuolella) kymmenen vuotta. Uuden-Seelannin kristillisissä kirjakaupoissa myytiin kirjaamme ”The Coming Street Revival” (”Tuleva katuherätys”), ja kiersin maata julistamassa sanaa. Kansainvälisellä sähköpostilistallamme oli jo 5000 tilaajaa ympäri maailman. Mutta ajan kuluessa profeettaliike murehdutti minua yhä enemmän ja enemmän. Vuonna 2003 Jumala avasi minulle oven palvella USA:ssa, ja hän lähetti minut sinne viemään seurakunnalle kiireellistä varoitusta, että kansakunnalle oli annettu rajoitettu ajanjakso tulla todelliseen herätykseen ja mitä katastrofeja seuraisi, jos se ei heräisi. Sana oli varsin selvä ja läpitunkeva – kutsu parannukseen ja tuskaisaan rukoukseen. Toisen pitkähkön julistuskiertueen jälkeen USA:ssa samana vuonna, Jumala avasi oven koko perheellemme mennä asumaan USA:han. Vuoden 2004 alussa asetuimme Kansas Cityyn, lähelle paikkaa, missä tapahtui. Mutta seuraavat 2, 5 vuotta tulivat todella olemaan erittäin myrskyisiä aikoja. Se, mikä lopulta työnsi minut tyystin ulos profeettaliikkeestä, oli valtava konferenssi, joka pidettiin vanhassa Kansas City -profeettojen rakennuksessa lokakuun lopulla 2004. Konferenssin oli määrä olla Kansas City - profeettojen ”paluu” tulla takaisin palvelemaan (ainakin tänä yhtenä kertana) taas Kansas Cityssä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Puhujat olivat käytännöllisesti katsoen liikkeen kuuluisista kuuluisimmat: Bob Jones, John Paul Jackson, Bobby Conner, Paul Keith Davis, James Goll ja monet muut.

Olen kertonut yksityiskohtaisesti muissa kirjoissa siitä, mitä tapahtui tämän konferenssin aikana, joten en halua tässä toistaa itseäni. Riittänee kun sanon, että se lopulta vahvisti minulle kiistattomasti, että ’profeetallisuus’, sellaisena kuin se oli siellä, oli itse asiassa uudistumisen ulottumattomissa – se oli mennyt liian pitkälle. Kuten kirjoitin myöhemmin: ”Tulin käytännöllisesti katsoen joka päivä kotiin äärimmäisen murheellisena ja apeana. Olin tullut konferenssiin suurin odotuksin ja toivein, ajatellen, että Bob Jonesin paluu saattaa tuoda uudistuksen ja palauttaa kaiken sen, mikä oli alunperin hyvää tässä liikkeessä. Kirjaimellisesti tulin ystävänä ja minut muutettiin viholliseksi kolmessa päivässä [...]” Seuraavana päivänä, 31. lokakuuta, Uskonpuhdistuksen muistopäivänä, omaa kokoustamme varten oli varattu sama auditorio. Itse asiassa siitä tuli päivä, jolloin ilmoitin lähdöstäni. Mutta palautemyrsky puhkesi vasta lähetettyäni uutisen sähköpostitse. Otsikko sähköpostissa, jossa ilmoitin lähdöstäni, oli: ”Lähden profeettaliikkeestä” (I’m leaving the Prophetic Movement). Se julkaistiin samalla viikolla. Ja mikä häly siitä nousikaan! Minulle tulvi kirjaimellisesti tuhansittain palautetta kaikkialta maailmasta. En pystynyt edes lukemaan niitä kaikkia, niitä oli niin paljon. Mutta kuten sanoin aiemmin, useimmat vaikuttivat suhtautuvan hämmästyttävän rohkaisevasti ottamaani kantaan. Minusta oli aina tuntunut, että ensinnäkin koko se syy, miksi tulin Kansas Cityyn, oli kehottaa liikettä palaamaan takaisin alkuperäiseen kutsumukseensa ja mandaattiinsa. Nyt tajusin, että se ei ollut mahdollista ja tiesin, että Jumala halusi minun lähtevän. Itse asiassa saatoin nähdä, että tämä liike oli nyt niin petollisella pohjalla ja juuttunut niin syvälle harhaan, että oli kirjaimellisesti tulossa vaaralliseksi osallistua siihen millään tavoin. Vähänpä tiesin, kuinka paljon pahemmiksi asiat kehkeytyisivät tulevina vuosina.

5. LAKELANDIN KATASTROFI
Vuoden 2008 maaliskuussa, neljän ankaran vuoden jälkeen, perheeni ja minä lähdimme USA:sta vuoden tauolle kotimaahamme Uuteen-Seelantiin. Tunsimme olevamme jokseenkin lannistuneita ja lyötyjä läpi käymiemme kokemusten takia. Vain pari viikkoa lähtömme jälkeen USA:ssa alkoi uusi liike, jolla tuli olemaan kauaskantoiset seuraukset ympäri maailman. Tunsin Todd Bentleyn palvelutyön tietenkin aika hyvin. Itse asiassa olin jo jonkin aikaa katsonut hänen kuuluvan profeettaliikkeen kolmen kaikkein vaarallisimman pastorin joukkoon. Joten kun alkoi kuulua uutisia, että Todd johti uutta ”parantumisherätystä” Lakelandissä, Floridassa, aloin heti tutkia sitä. En hämmästynyt yhtään, kun huomasin sen olevan saman eksyttävän omituisuuden läpitunkema kuin aiemmin. Itse asiassa toiminta näytti pikemminkin pahemmalta. Ja silti – yllätys, yllätys – Charisma-lehti näytti jo rummuttavan sen puolesta. (Tähän tuli kuitenkin pian iso muutos, kuten kohta näemme). Ensimmäinen tätä uutta liikettä käsittelevä sähköposti, jonka lähetin REVIVAL-listalla oleville, oli päivätty 23.4.2008, ja sen otsikkona oli: ”Väärä parantumisherätys?? – Florida” (A False Healing Revival?? – Florida). Näin se alkoi: ”Monet teistä ovat jo kuulleet ’parantumisherätyksestä’, joka oletettavasti on alkanut Lakelandissä, Floridassa. Charisma-lehti julkaisi tänään siitä jutun otsikolla ’Pyhän Hengen purkaus Floridassa’ (A Holy Ghost Outbreak in Florida) [...] ’karismaatikkoja tulee laumoittain uniseen Lakelandin kaupunkiin Floridassa osallistuakseen evankelista Todd Bentleyn omaperäisiin herätyskokouksiin’. Aikooko Charisma tehomarkkinoida ja kehua sitä maasta taivaisiin, kuten se teki Torontolle ja Rodney Howard-Brownelle? Näyttää siltä, että ehkä aikoo. Mutta miksi vastustan tätä ’parantumisherätystä’ jo näin pian sen jälkeen, kun siitä on tullut tietoja? Koska tunnen Todd Bentleyn palvelutyön jo erittäinkin hyvin ja tämä koko liikehdintä keskittyy hänen ympärilleen. Todd Bentleyllä on juuret syvällä profeettaliikkeessä, ja hän on yksi niistä hyvin harvoista pastoreista, joista koskaan olen kokenut, että minun täytyi varoittaa ihmisiä julkisesti nimeltä mainiten. Hänen toimintansa on niin pahaa. Mitä oudoimpia, epäaitoja enkelikohtaamisia, kultapölyä, kolmannen taivaan visualisointeja, jotka ovat suoraan New Agesta, ym. Silti siinä on ’voima’, joka tekee toiminnasta sitäkin vaarallisempaa [...]”

Näytti kuitenkin siltä, että Charisma-lehti piti Lakelandiä seuraavana suurena tapahtumana: ”Monet karismaatikot miettivät, tuleeko tästä pidennetystä kokoussarjasta samanlainen ilmiö kuin niistä, mitä tapahtui Rodney Howard-Brownen kokouksissa Lakelandissä vuonna 1993, Toronto Airport Vineyard -seurakunnassa Kanadassa vuonna 1994 ja Brownsvillen Assembly of God -helluntaiseurakunnassa Pensacolassa vuonna 1995 [...]” Minä kuitenkin muistutin lukijoitani varoituksesta, jonka oli lähettänyt Lynn Clark, yksi RevivalSchool.comsivujemme
päämoderaattoreista. Hänhän oli kirjoittanut: ”Ostin Todd Bentleyn opetuksen siitä, kuinka käydään kolmannessa taivaassa, ja toin sen kotiin kuunneltavaksi [...] Makasin olohuoneen lattialla kuunnellen opetusta, kuinka visualisoida kolmas taivas ja mitä sanoa, ja olin alkanut syventyä hänen opetukseensa, kun yhtäkkiä aloin täristä hillittömästi, hytkyä ja voihkia. Samassa jäykistyin kokonaan. En pystynyt liikuttamaan ainuttakaan ruumiinosaa. Tiesin että nyt jokin demoni yritti saada minut otteeseensa. Huusin niin kovaa kuin suinkin pystyin: ’Jumala, auta minua, Jeesus, auta minua!’ Heti huudettuani Herraa avuksi kehoni muuttui taas rennoksi. Jumala säästi minut sinä iltana, ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen [...] Vietin ison osan sitä yötä pyytäen itkussa silmin Jumalaa antamaan minulle anteeksi ja sanoutuen irti kaikista niistä käsistä, joita oli pantu päälleni, ja kaikesta kauheasta eksytyksestä, johon olin antautunut [...]”

Siteerattuani siinä ensimmäisessä Lakelandiä käsittelevässä sähköpostissani Lynnin todistusta, jatkoin haastamalla Charisma-lehteä tutkimaan Toddin palvelutyötä perusteellisesti, ennen kuin lehti asettuu tukemaan sitä: ”Olen itse kuunnellut nauhoilta Todd Bentleyn opetuksen kolmannen taivaan visualisoinnista, ja haluan sanoa teille, että opetus on kuin suoraan jostain New Age -käsikirjasta. Kamalaa opastusta. Ja kuitenkin nykyään tuhannet kristityt hyväksyvät sen niin laajalti. Syntyykö yllä kuvatun kaltaisesta toiminnasta aito parantumisherätys? – Charisma-lehdelle on tarpeen esittää tämäntyyppisiä kysymyksiä. Jätän asian teidän ratkaistavaksenne.” Tämä ensimmäinen sähköposti tietenkin nostatti valtavan palautetulvan – sekä puolesta että vastaan – kaikkialta maailmasta. Ja epäilemättä monet lukijoista lähettivät kirjoituksen edelleen Charisma-lehdelle. Seuraava artikkelini julkaistiin viikkoa myöhemmin. Sen otsikko oli ”Enkelit & Floridan parantumisherätys” (Angels & the Florida Healing Revival). Koska ensimmäinen artikkelini herätti niin runsaasti vastustusta, tiesin minun olevan tarpeen selittää, miksi koin varoittamisen niin tärkeäksi: ”Henkilökohtaisesti minua surettaa syvästi se, että edes joudun julkaisemaan tällaisia varoituksia. Ei siitä mitään mielihyvää minulle tule. Itse asiassa inhoan, että minun pitää puhua näistä asioista. Mutta mitä tapahtuu, jos jokin on pahasti pielessä eikä kukaan silti varoita? Onko sellaisessa tapauksessa oikein pysytellä vaiti? Entä kallisarvoiset lampaat? Eikö heitä pitäisi varoittaa? Monet eivät ehkä tiedä, että herätyksen johtajalla, Todd Bentleyllä, on pitkä historia ’nauru- ja juopumisherätysliikkeessä’, ja että hän on myös omituisten ’enkelikohtaamisten’ (ja todella tarkoitan omituisten) tärkeimpiä puolestapuhujia. Todd on jo vuosia mainostanut avoimesti näitä kohtaamisia, ja on itse asiassa kuuluisa siitä, että johdattaa myös muita yhteyteen näiden ’enkelten’ kanssa. Se on ollut hyvin pitkään iso osa hänen palvelutyötään. Eikä se tosiaan ole yhtään erilaista nykyäänkään.” Sitten lainasin pari otetta enkeleitä käsittelevästä Toddin artikkelista (Angelic Hosts) vuodelta 2003: ”Isä, anna minulle juuri nyt ne taivaan enkelit, jotka on määrätty hankkimaan minulle rahaa ja varakkuutta. Päästä ne enkelit liikkeelle minun hyväkseni. Anna niiden mennä maailman neljään kolkkaan keräämään minulle rahaa [...]”

Jatkoa Toddin artikkelista: ”EMMA, PROFEETALLISUUDEN ENKELI Annas kun kerron kohtaamisestani Emma-enkelin kanssa. Bob Jones kysyi minulta kaksi kertaa tästä enkelistä, joka oli Kansas Cityssä vuonna 1980: ’Todd, oletko koskaan nähnyt enkeliä nimeltä Emma?’ Hän kysyi sitä ikään kuin olisi odottanut, että tällä enkelillä oli tapana ilmestyä minulle. Hämmästyneenä kysyin: ’Bob, kuka on Emma?’ Bob kertoi Emman olevan se enkeli, joka auttoi synnyttämään ja aloittamaan koko profeettaliikkeen Kansas Cityssä 1980-luvulla. Emma oli äitityyppinen enkeli, joka auttoi tukemaan profeetallisuutta, kun se puhkesi esiin. Muutaman viikon kuluttua siitä, kun Bob oli kysynyt minulta Emmasta, olin erään seurakunnan tilaisuudessa Pohjois-Dakotan Beulahissa. Kesken kokouksen, kun keskustelin Ivanin ja erään toisen henkilön kanssa, sisään astuu Emma. Tuijottaessani enkeliä silmät auki Herra sanoi: ’Tässä on Emma.’ En nyt laske leikkiä. Hän leijui noin 5 cm lattian yläpuolella. Melkein kuin Kathryn Kuhlman niillä vanhoilla videoilla, kun hänellä oli valkoinen leninki yllään ja hän näytti kuin liitelevän puhujalavan poikki. Emma ilmestyi kauniina ja nuorena, noin 22-vuotiaana, mutta samalla hän oli vanha. Hänen elämässään näytti olevan Sananlaskujen 31 luvun viisaus, hyveet ja arvokkuus. Hän lipui huoneeseen säteillen kirkasta valoa ja värejä. Emma kantoi laukkuja ja alkoi ottaa niistä ulos kultaa. Sitten, kun hän käveli edestakaisin kirkon käytävillä, hän alkoi panna ihmisten päälle kultapölyä [...] Kun tästä ilmestyksestä oli kulunut kolme viikkoa, seurakunta oli antanut minulle suurimman kolehdin, mitä koskaan olin siihen mennessä palvelutyössäni saanut. Tuhansia dollareita! Tuhansia! [...] Tämän ilmestyksen aikana Pyhä Henki täräytti totaalisesti pastorin vaimoa (se oli Assemblies of God -helluntaiseurakunta): hän alkoi juosta ympäriinsä haukkuen kuin koira tai kaakattaen kuin kana, kun väkevä profeetallinen henki tuli häneen. Lisäksi kun tämä profeetallinen voitelu laskeutui häneen, hän alkoi saada täysin tuntemattomien ihmisten puhelinnumeroita ja soittaa heille puhelimella ja profetoida heille [...] Sitten seurakuntaan alkoi ilmaantua enkeleitä.” (Todd Bentley, Angelic Hosts) Lisäsin vielä seuraavan huomautuksen: ”Jos joku sattuu luulemaan Toddin kenties viime aikoina muuttaneen tapojaan, siltä varalta on tarpeen tietää, että myös Floridassa nyt meneillään olevissa kokouksissa hän edelleen mainitsee jatkuvasti ’enkeleistään’.”

VOITELUA ”VÄLITETÄÄN” TOISILLE
Sillä välin kaikkialla maailmassa näytettiin God TV:ssä joka ilta Lakelandin herätystä, ja kokoukset siirrettiin telttaan, johon mahtui istumaan 8000 henkeä. Ilmiö kasvoi räjähdysmäisesti! Ja Todd välitti ”voiteluaan” kaikille, joille voi, etenkin johtajille. Englantilainen sananjulistaja aloitti ”herätyskokoukset”, joille annettiin nimi ”Dudley Outpouring”, tuotuaan Toddin ”voitelun” Floridasta Englantiin. Sieltä raportoitiin tällaisista manifestaatioista: ”Ihmiset tunsivat kaikkialla kehossaan tulta, palamisen tunnetta [...] Kokouksen aikana oli ilonpurkauksia, juopumista ja spontaaneja parantumisia.” USA:ssa ilmestyi kokouksista raportteja, joissa kerrottiin, että monet pastorit halusivat saada ”Floridan voitelun” kätten päällepanemisen avulla. Todd Bentley itse julisti, että tämä nimenomainen voitelu oli kaikkein ”tarttuvin”, mitä hän oli koskaan välittänyt ihmisille. CBN:n uutishaastattelussa hän sanoi: ”Täällä Floridassa koemme tärkeäksi joka ilta panna kädet jokaisen henkilön päälle joka tulee, oli heitä sitten 5 000 tai 10 000, ja rukoilen joka ilta: ’Jumala, anna se eteenpäin, anna se eteenpäin, anna se eteenpäin.’ Ja se on tärkeintä täällä: voitelun välittäminen eteenpäin.” Ja todellakin yhä enemmän ja enemmän saatiin kuulla siitä, kuinka tätä voitelua oli välitetty Floridasta muihin osavaltioihin USA:ssa ja kansakuntiin ympäri maailman. Merkittävät karismaattiset johtajat alkoivat julistaa, että tästä tulisi yksi historian huomattavimmista herätysliikkeistä – ehkä jopa alku ”uudelle Suurelle herätykselle”. Elijah-lista ilmoitti, että vuoden 2008 uudenvuodenaattona Jumala sanoi Bob Jonesille, että ”kolmas aalto on tulossa”. Todd kysyi Bobilta, mikä se kolmas aalto oli. Bob sanoi, että ”Toronto oli ensimmäinen aalto, Pensacola toinen ja kolmas on ”Muutoksen tuulet” (Winds of Change), eli tämä nykyinen Jumalan liikehdintä. Tästä tulee maailmanlaajuinen, ja se leviää ihmeineen ja merkkeineen ympäri maailman! Kolmas aalto on täällä!” Minä puolestani näytin maailman suurimmalta hölmöltä seistessäni tällaisen kaiken tieltään raivaavan ”tuholaiskoljatin” reitillä sen lähestyessä minua nopeasti ja uhkaavasti kuin hallinnasta karannut juna. Vain idiootti pysyisi sellaisen ylistetyn ja suurenmoisen liikkeen tiellä – niin ajateltiin. Mutta yhtäkkiä myös Charisma-lehti alkoi esittää liikkeestä kysymyksiä, ja tilanne muuttuikin yhdessä yössä. Ei paljon. Ei täysin. Mutta muuttui. Ja yhtäkkiä ”tuhovoima” alkoi näyttää hieman vähemmän voittamattomalta. Tämä oli alkua merkittävimmälle täyskäännökselle ”invaasion” historiassa. Ennen kuin neljä kuukautta oli kulunut, sattui jotain, mikä keikautti koko karismaattisen maailman päälaelleen. Mutta kaikki tämä oli vielä edessäpäin...

LEE GRADY USKALTAA ESITTÄÄ KYSYMYKSIÄ
Toukokuun 14. päivänä vuonna 2008 Charisma-lehti julkaisi päätoimittaja J. Lee Gradyn kirjoituksen, jossa oli ensimmäiset Lakelandiä koskevat kysymykset. Mielestäni se oli erittäin urhoollista, koska tähän mennessä koko karismaattinen maailma oli jo varsinaisen ”Lakeland-manian” pauloissa. Grady otsikoi artikkelinsa näin: ”Vilpittömiä kysymyksiä Lakelandin herätyksestä” (Honest Questions about the Lakeland Revival). Hän aloitti huomauttamalla: ”Kannatan mitä tahansa palavan herätyksen pyhää esiinpuhkeamista. Mutta pitäkäämme huoli, että varjellumme ylpeydeltä ja erehdykseltä.” Grady käytti ison osan artikkelista yrittäen ilmeisesti kulkea keskitietä, mutta kun hän lopulta pääsi niihin kolmeen asiaan, joista varoitti Kristuksen ruumiista, ei sanoja säästelty. Varoitukset ovat tässä alla:
”1. Varo väärää tulta […] Pelkään että Lakelandissä saarnataan hienovaraisesti myös toista viestiä – viestiä, jota kulttiasiantuntijat kuvailisivat hengelliseksi väärennökseksi. Bentley on yksi monista karismaattisista pastoreista, jotka usean viime vuoden aikana ovat korostaneet enkeleitä. Hän on opettanut enkeleistä, jotka tuovat taloudellisia läpimurtoja tai ilmestyksiä, ja hän viittaa välillä enkeliin nimeltä Emma, jolla oletetusti oli osansa erään profeetallisen liikkeen alullepanossa 1980-luvulla Kansas Cityssä. Bentley kuvailee Emman hulmuavaan valkoiseen vaatteeseen pukeutuneeksi naiseksi, joka leijuu viitisen senttiä lattian yläpuolella […] Tässä tarvitaan nyt varovaisuutta! Meillä ei ole mitään asiaa opettaa Jumalan omia olemaan yhteydessä enkeleiden kanssa tai tavoittelemaan ilmestyksiä enkeleiltä. Ja jos mikä tahansa herätysliike – kuinka jännittävä tai palavahenkinen tahansa – sekoittaa tätä vierasta tulta Jeesuksen evankeliumiin, tulokset voivat olla tuhoisia [...]
2. Varo omituisia manifestaatioita […] Monissa viimeaikaisissa karismaattisissa herätyksissä pastorit ovat antaneet ihmisten käyttäytyä puhujalavalla kuin epileptikot. Lisäksi pastorit ovat pitäneet heidän huomiohakuisia elkeitään Pyhän Hengen aikaansaamina. Saatamme ajatella kaiken sen tapahtuvan leikillään (’mehän vain hulluttelemme’ Jumalalle), mutta meidän tulisi olla enemmän huolissamme siitä, että sellainen käytös ruokkii lihallisuutta ja murehduttaa Pyhää Henkeä. Kun ihmisiä rohkaistaan epätavallisiin manifestaatioihin, he voivat itse asiassa saada nytkähtelemisestä, tärisemisestä, huutamisesta tai päihtyneenä käyttäytymisestä uskonnollisen ’pilvikokemuksen’. (Olen ollut jopa lähellä ihmisiä, jotka vääntelehtivät kuin tuskissa tai päästelivät seksuaalisia äännähdyksiä, ja uskoivat sen olevan aito hengellinen kokemus.) [...]
3. Varo yletöntä kehumista ja liioittelua... Lakelandin herätyksen kielenkäytössä on ollut piirteitä, jotka ovat luoneet miltei jotain sirkusnumeroa muistuttavan ilmapiirin. Ihmisiä kutsutaan: ’Tule ja ota. Ihmeitä oletetusti ’poksahtelee ilmoille kuin popcorneja’. Kokouksen järjestäjät ylistävät Lakelandiä historian suurimmaksi herätykseksi[...]”
Artikkeli teki minuun suuren vaikutuksen. Vaikka Lee Grady pitää siinä Lakelandiä yhä ”oikeana herätyksenä”, hän onnistui tuomaan esiin joitain todellisia varoituksia Kristuksen ruumiille. Ainakin joku oli huolissaan kallisarvoisista lampaista! Ja tämä oli vasta ensimmäinen monista hälytyksistä, joita Lee Grady vielä antaisi.

OMITUISIA MANIFESTAATIOITA
Sillä välin Lakelandin ”voitelu” levisi pidäkkeettömästi ympäri maailman. Kokoukset Floridassa kasvoivat huikeasti, ja sadoittain johtajia ryntäsi sinne hakemaan tätä ”välitettävää” voitelua, jonka he veivät sitten omalle väelleen. Yksi silminnäkijä kuvaili jonoja, joissa ihmiset Floridassa vastaanottivat voitelun: ”Niin kauas (ja tarkoitan kauas) kuin saatoin nähdä, lattialla oli valtavat määrät ihmisiä, jotka nytkähtelivät, tärisivät, olivat huumaantuneen, poissaolevan tai tiedottoman näköisiä.” Eräs mies Floridan Clearwaterista kirjoitti minulle, että joukko ihmisiä hänen seurakunnastaan oli osallistunut herätyskokouksiin ja tuonut sitten ”voitelun” mukanaan. Näin hän kuvaili: ”Tällaisia vaikutuksia olen nähnyt ihmisillä, jotka ovat osallistuneet Lakelandin kokouksiin ja joiden päälle on pantu kädet tai jotka vakuuttavat, että heille on välitetty se ”henki”.
- He tulivat takaisin eräänlaisessa lapsenomaisessa juopuneen tokkurassa.
- Kuvauksia palamisen tunteesta joko suonissa, päässä tai vatsassa.
- Tanssimista kuin juopuneena [...]
- Sopimatonta huutamista ja kiljumista kuin olisivat jalkapallo-ottelussa.
- Nuoret miehet viheltävät/ujeltavat aina uudestaan ja uudestaan ja pitelevät päätään ja väittävät, että ’tuntevat Pyhän Hengen aikovan halkaista heidät kahtia’...
- Naiset vääntelehtivät ja tykyttävät edestakaisin kuin jokin näkymätön voima raiskaisi heitä takaapäin.
- Juopunutta hallitsematonta naurua keskellä juhlallista rukoushetkeä.
- Ihmiset ’kaatuvat hengessä’ [...], lakoavat maahan eivätkä pysty liikkumaan (aivan kuin jokin pitelisi heitä maassa) [...]”

Toinen silminnäkijä Havaijilta kertoi ”Floridan voitelun” tulosta Havaijille: ”Pannessaan kädet ihmisten päälle pastori huusi kovaa: ’TULTA!!!’ Ihmiset kellahtivat kuin keilat. Porukkaa oli kaikkialla pitkin lattiaa [...] he ulvoivat, itkivät ja nyyhkyttivät ahdistuksissaan, nauroivat, tärisivät. Jotkut kouristelivat voiman vaikutuksesta ja kuukahtivat maahan, kuin jokin salama olisi iskenyt heitä päähän.” Eräs toinen mies Yhdysvaltain koillisosasta kirjoitti: ”Menin West Haveniin, Connecticutiin, viime viikonloppuna. Sen piti olla tilaisuus, jossa joukko pastoreita kokoontuu yhteen rohkaisemaan toisiaan ja rukoilemaan yhdessä. Jotkut heistä olivat käyneet Lakelandissä, ja he nytkähtelivät ja huusivat: ’Ooouuuuuuuuu’ ja rupesivat sitten kertomaan, kuinka Bob Jones nimitti sitä kolmanneksi aalloksi [...] He olivat kaikki, niin kuin he sanovat, juovuksissa Pyhästä Hengestä […] Eilisiltana se seurakunta Connecticutissa aloitti omat herätyskokoukset, joissa he välittävät sitä eteenpäin, ja se on alkanut virrata siellä.[...] Maamme koilliskolkasta on todella tulossa sen keskuspaikka. Siellä on kaikkialla kokouksia, joissa sitä välitetään, ja niistä kerrotaan tietoa päivittäin. Minulle sanotaan, että olen harhassa, kun kyseenalaistan sen. He sanovat minulle, että vastustan Pyhää Henkeä [...]”

Kuukausia myöhemmin eräs nainen kirjoitti minulle omasta kokemuksestaan: ”Kävin Lakelandissä kolme kertaa. Se veti minua tosi paljon puoleensa. Luulin todella, että se oli Jumalasta [...] Sain niin monia yliluonnollisia kokemuksia: näin mystisen Jeesuksen, jolla oli kolmas silmä, enkelit puhuivat minulle, näin näkyjä. Tempauduin mukaan. Yhden kokemuksen sain tyttäreni ollessa samassa huoneessa kanssani, ja hän koki saman kuin minä. Karjuin kuin leijona, päälläni oli kultapölyä ja koin monenlaista muutakin. Pahinta, mitä minulle tapahtui oli, että se muuttui seksuaaliseksi. Väärä Jeesus lähestyi minua seksuaalisesti, ja minä lankesin siihen. En vielä tänäkään päivänä tajua, kuinka saatoin olla niin harhassa. Olen ollut kristitty jo 16 vuoden ikäisestä. Nyt olen 49 [...] Lankesin päätä pahkaa... Nielin syötin koukkuineen päivineen. Kun tulin kotiin viimeiseltä Lakelandin-käynniltä, tajusin sen olevan demonista, ja demonit kirjaimellisesti ympäröivät ja peittivät minut. Se oli niin hirvittävää, kaikki se mitä koin – et voi kuvitellakaan [...] Näin demoneita, ja minuun kajottiin seksuaalisesti ja piinaavasti yhtenään [...] Siitä on nyt puolitoista vuotta, ja taistelen vieläkin niitä demonihenkiä vastaan. Huudan Herraa joka päivä vapautuakseni kokonaan. Se on ollut karmeaa. Olen sanoutunut siitä irti ja tehnyt parannuksen, mutta yhä kamppailen. Kuinka tästä voi vapautua?”

Myös eräs toinen nainen kirjoitti minulle myöhemmin – ja huomaat, kuinka jopa kelpo kristityt saattoivat joutua tämän liikkeen pauloihin: ”Kun Lakelandin herätys alkoi [...] lähetit sähköpostilistalla varoituksen, ja minä puolustin Toddia. Motiivini oli, ettei saa olla tuomitseva häntä kohtaan. Minä, kuten muut, olen ollut niin nälkäinen Jumalan puoleen, pyytänyt, että hän tekisi jotain tässä kauheassa tilanteessa, missä olemme tässä maassa. Olin väärässä. Väärässä puolustaessani Toddia ja väärässä hyökätessäni sinua vastaan. En voi muuta kuin sanoa, että nyt todella käsitän. Se tapahtui eräänä iltana nähdessäni, kuinka eräs nainen, josta huomasin selvästi, että hänessä vaikutti demonihenki, tuotiin ylös lavalle ja häntä kannustettiin. Hän vääntelehti niin ankarasti, että seisoi välillä kirjaimellisesti niskansa varassa vartalon ollessa täysin suorana ilmassa. Naisparka sai varmaan kivuliaita hiertymiä matosta sinä iltana […] Kun tulin karismaattiseen liikkeeseen 1970-luvun puolivälissä, kokemus oli ihana – hyvin raamatullinen. Ja olet oikeassa, että Toddin kokouksissa nähdyn kaltaisia manifestaatioita pidettiin tuohon aikaan demonisina ja ihmisille rukoiltiin vapautumista [...]”

CHARISMA KYSYY TAAS
Toukokuun 28.päivänä Lee Grady puuttui jälleen väittelyyn Lakelandistä uudella nasevalla artikkelilla. Hän otsikoi sen näin: ”Vetoomus yhtenäisyyden puolesta aikana, jolloin on erimielisyyttä” (An Appeal for Unity in a Divisive Season). Artikkelin alkupuolella hän käsitteli kiinnostavasti herätysten ”sekaisuutta”: ”Herätys on sekaista. Niin kernaasti kuin haluaisimmekin sen saapuvan puhtaassa ja siistissä paketissa, historiasta tiedämme, että Pyhän Hengen vuodatusten seuralaisena on usein pyhä kaaos. Yhdessä nurkassa voi tapahtua parantumisia ja uskoon tulemisia ja toisessa demonisia manifestaatioita. Herätysten aikana voi näkyä ihmeitä ja sekasortoa. Pyhyys ja harhaoppisuus voivat puhjeta esiin yhtä jalkaa [...]” Oma vastaukseni tähän tuolloin oli: ”Kyllä, herätykset ovat usein sekaisia, mutta ne ovat sekaisia sen REUNAMILLA, eivät tapahtuman ytimessä ja keskiössä. Kuten monet lukijat tietävät, olen monta vuotta tutkinut herätysten historiaa, ja uudessa kirjassani on kokonainen luku manifestaatioista herätyksissä [...] Mutta tosiasia on, että jos demoninen eksytys on suorastaan keskeistä siinä, mitä julistetaan tai välitetään osallistujille, tällöin kyse ei ole enää vain ”sekaisesta” herätyksestä, vaan vaarallisesta väärennöksestä. Oikeissa herätyksissä puhdas parannuksenteon, pyhityksen ja ristin julistus on aina keskiössä […] Nyt ei ole kyseessä liike, jossa ongelmia on reunamilla. Ongelmat ovat aivan liikkeen ytimessä, toisin sanoen niissä keskeisissä asioissa, joita salin edestä julistetaan ja välitetään eteenpäin ihmisille. Ja niin on ollut alusta saakka, mikä tekee Lakelandistä ratkaisevan erilaisen kuin oikea herätys. Toivon, Lee, että huomaat, miten tärkeä ero tämä on.”

Charisman päätoimittaja näytti jälleen käyttävän isoimman osan uudesta artikkelistaan keskitiellä kulkemiseen. Kun hän kuitenkin taas loppupuolella antoi kuulua, hän ei säästellyt sanojaan:
”[...] hengellisten johtajien täytyy tarttua kaikkiin Lakelandin herätyksen nostattamiin vaikeisiin asioihin. Näitä ovat:
1. Raamatulliset periaatteet enkeleiden suhteen. Jotkut ihmiset profeetallisessa leirissä puhuvat toistuvista käynneistä taivaassa, ’kolmannen taivaan ilmestyksistä’ ja pitkistä keskusteluista sellaisten enkeleiden kanssa, jotka käyttävät nimiä Emma, Lupaus ja Muutoksen tuulet. Ovatko nämä todellakin Jumalan lähettämiä henkiä vai väärän valkeuden edustajia?
2. Oikea teologia kuolleiden suhteen. Profeetallisessa leirissä jotkut vakuuttavat käyneensä keskusteluja kuolleiden kristittyjen kanssa, esim. apostoli Paavalin kanssa. Onko tämä kristillisen kokemuksen rajoissa vai henkien esille manaamista?
3. Pastoraalinen ohjaus epätavallisissa hengellisissä manifestaatioissa. Liikkeen joistain piireistä on kerrottu epätavallisista merkeistä ja ihmeistä, joita on koettu seurakuntien kokouksissa. Esim. yhtäkkiä ilmestyy kultapölyä, höyheniä, jalokiviä ja öljyä. Samaan aikaan osallistujat tärisevät lattialla, nytkähtelevät holtittomasti ja käyttäytyvät kuin päihtyneet. Kuinka suojella ihmisiä vääriltä manifestaatioilta ja demonien vaikutukselta ja samalla jättää tilaa aidoille kohtaamisille Jumalan kanssa?
4. Selkeät periaatteet langenneiden pastoreiden eheyttämiseen. Yhden nimekkään langenneen evankelistan, Paul Cainin, ilmaantuminen Lakelandin herätykseen toukokuussa nostatti vahvoja reaktioita monilta eri tahoilta kautta seurakuntien [...]”
Jälleen rohkeita ja nasevia kysymyksiä Lee Gradyltä, joka yritti suojella kallisarvoisia lampaita. Tuolloin Lee oli karismaattisten kristittyjen joukossa käytännöllisesti katsoen ainoa huomattava johtaja, joka halusi asettaa itsensä alttiiksi näiden ongelmien takia. Eikä tämä myöskään jäänyt viimeiseksi kerraksi. Seuraavina kuukausina Charisman päätoimittaja pani Lakelandin ”nyrkkisankarille” vastaan kirjoituksissa, jotka oli otsikoitu näin: ”Pam! Pam! Kun rukouspalvelu muuttuu väkivaltaiseksi”(Bam! Pow! When Prayer Ministry Gets Violent) (kohteena olivat
Todd Bentleyn edesottamukset, kun hän rukoili ihmisten puolesta) ja ”Aidon herätyksen tuntomerkit – osa yksi ja kaksi”(The Marks of Genuine Revival – Part one and Two). Lakeland oli silti vielä kaukana pääteasemastaan. Se oli vielä valtoimenaan kiitävä juna, jota karismaattisen maailman laaja enemmistö tuki. Emme voineet muuta kuin varoittaa niitä, jotka suostuivat kuuntelemaan. Mutta sen jälkeen kun koitti 23. 6. 2008, varoittamisesta tuli entistäkin vaikeampaa. Tuona päivänä nimittäin kaikki kuuluisat johtajat siunaten ”valtuuttivat” (commissioned) Todd Bentleyn suorassa TV-lähetyksessä. Vähänpä silti tiesimme, että tämä oli lopun alkua.

SUURI ”VALTUUTUS”
Näin Charisma-lehti uutisoi sen, mitä tapahtui Lakelandissä tuona kohtalokkaana 23. päivänä: ”Hengelliset johtajat valtuuttavat Todd Bentleyn Lakelandin herätyksessä [...] Johtajat mainostivat erikoiskokouksen olevan yksi herätyshistorian suurimmista hetkistä.” Artikkeli jatkui: ”Seremoniaan osallistuneita johtajia olivat (C. Peter) Wagner; Harvest Rock -seurakunnan pastori Ché Ahn Pasadenasta, Kaliforniasta; John Arnott Kanadasta Toronto Airport Christian Fellowship -seurakunnasta; Bethel-seurakunnan pastori Bill Johnson Reddingistä, Kaliforniasta ja MorningStar Ministriesin perustaja Rick Joyner Pohjois-Carolinan Charlottesta.” Myös muut merkkihenkilöt, jotka eivät olleet paikalla, antoivat tukensa matkan päästä. Kuten Peter Wagner kirjoitti pian jälkeenpäin: ”Valitettavasti piispa Bill Hamonin täytyi perua tulonsa matkustusvaikeuksien takia”, ja ”Ché, Bill ja John panivat kätensä Toddin päälle sekä voitelivat hänet erityisellä uudella ’virvoitu!’-öljyllä, jota Chuck Pierce (joka oli tuolloin Afrikassa) oli tilaisuuteen lähettänyt.” Karismaattisen maailman johtavaksi apostoliksi monien tunnustama Wagner johti seremoniaa ja nimitti sitä ”apostoliseksi asettamiseksi” (”apostolic alignment”). Hän antoi kaikkien TV-kameroiden ja kaikkien ihmisten edessä seuraavan lausunnon: ”Sillä apostolisella auktoriteetilla, jonka Jumala on minulle antanut, julistan Todd Bentleylle:
- Voimasi lisääntyy
- Arvovaltasi lisääntyy
- Suosiosi lisääntyy
- Vaikutuksesi lisääntyy
- Ilmestyksesi lisääntyvät.
Julistan myös, että:
- Tämän palvelutyön kautta virtaa uusi yliluonnollinen voima
- Uusi elämänvoima tunkeutuu tähän Jumalan työhön [...]”
Myöhemmin Wagner kutsui tätä ”uraauurtavaksi tapahtumaksi” ja totesi, että ”Olemme nyt, kuten sen ymmärrän, toisella apostolisella aikakaudella [...]” (Toisin sanoen, todellisten apostolien ”uudella aikakaudella”.) Yksi tärkeimmistä tässä tilaisuudessa puhumassa olleista ”Toronto-johtajista” oli Stacey Campbell, ja ne, jotka näkivät taltioinnin tästä ”valtuutuksesta”, saattoivat myös huomata, kuinka hänen päänsä heilui niin villisti – kirjaimellisesti viuhtoi edestakaisin – että häntä oli vaikea kuulla. Tätä toki tapahtui liikkeen piirissä alinomaa, ja sen väitettiin olevan ”Pyhän Hengen” aikaansaamaa.

Todd Bentley sanoi myöhemmin: ”En ole kirkkohistorioitsija, mutten tiedä, että historiassa olisi ollut mitään muuta ajankohtaa Apostolien tekojen jälkeen, jolloin niin monia eri apostoleja ja niin monia eri profeettoja sekä liikkeitä ja johtajia [olisi ollut edustettuina].” Täytyy sanoa, etten pitänyt Todd Bentleyn kommenttia erityisen nöyränä, etenkin myöhempien tapahtumien valossa. Mielestäni yksi kaikkein tuskallisimmista toteamuksista oli silti se, mitä luki Charisman artikkelin loppupuolella: ”Kristilliset johtajat, jotka yksityisesti ovat ilmaisseet huolestuneisuutensa Bentleyn palvelutyöstä, torjuivat Charisman pyynnön kommentoida asiaa julkisesti.” Näin kirjoitin tuolloin tästä julkisen kommentoinnin karttamisesta: ”Huomasitteko viimeistä virkettä? Vaikka jotkut kristilliset johtajat ovat ilmaisseet huolestuneisuutensa yksityisesti, he todellakin kieltäytyivät mahdollisuudesta puhua siitä suoraan julkisuudessa! Mihin tässä jätetään lammasparat? Ovatko johtajat niin huolestuneita omasta maineestaan, että pelkäävät puhua suoraan tällaisella tärkeällä hetkellä? Miten historia tulee arvioimaan sellaista? Eikö se yksinkertaisesti ole ihmispelkoa? Ja eikö tämä ole tarkalleen se syy, miksi karismaattinen liike ensinnäkin on kovin sekaisin? Olemmeko täysin unohtaneet vanhan sanonnan, että pahuus kukoistaa, kun hyvät eivät tee mitään?” Kuitenkin tästä ”taistelupuheesta” huolimatta henkilökohtaisesti järkytyin kesäkuun 23:nnen tapahtumista. Oli totta, että varoituksemme levisivät laajalti, mutta en ollut koskaan tuntenut olevani niin yksin. Näytti siltä, että karismaattisen maailman ”suurimmat pamput” olivat nyt avoimesti meitä vastaan. Olin syvästi lannistunut. Tähän mennessä meillä oli Amazon-verkkokaupassa kirja nimeltä True & False Revival (”Oikea ja väärä herätys”) ja tein kirjaimellisesti mitä suinkin voin varoittaakseni Kristuksen ruumista. Kaikki vaikutti kuitenkin turhalta. Joka viikko asiat näyttivät menevän vain ojasta allikkoon. Tartuntatauti oli nyt maailmanlaajuinen – ja levisi nopeammin kuin koskaan. Mutta Jumala oli kaikkea muuta kuin lannistunut. Asiat muuttuivat pian tykkänään. Itse asiassa – syistä, joita käsittelen myöhemmin – olen vakuuttunut, että Jumala tarkoituksellisesti odotti, kunnes Toddin ”valtuutus” oli suoritettu, ennen kuin alkoi hajottaa tätä ylen määrin ylistettyä spektaakkelia, Lakelandin ”herätystä”. Ja kun hajottaminen alkoi, oli kirjaimellisesti ällistyttävää, kuinka nopeasti se tapahtui. Jumalaa ei ivata.