IRC-Galleria

3. SILMINNÄKIJÖIDEN VAROITUKSIA
Aiemmin tässä kirjassa totesimme, että sellaisten toimijoiden ja liikkeiden kuin Rodney Howard-Browne, Toronton siunaus, profeettaliike, Lakelandin herätys, Todd Bentley, John Crowder jne. välillä on vahvoja kytköksiä. Ja toivottavasti edellisessä luvussa sait tästä vahvistuksen. Ihmiset ovat näissä eri piireissä kokeneet samantyyppisiä manifestaatioita vuosikaudet. Ja se johtuu siitä, että kyseessä on sama ”voitelu” – täsmälleen sama henki. Kuten sanoin, tunnen nämä kytkökset, koska kuuluin 11 vuoden ajan profeettaliikkeeseen. Kuitenkin koko sen ajan myös taistelin siinä yrittäessäni estää tätä törkyä tulemasta liikkeeseen (ja enimmäkseen epäonnistuin). Tiesin vallan hyvin, mistä sitä tuli ja kuka tai ketkä välittivät sitä. Haluan sanoa sinulle, että palvelutyöllemme vuodet 1994-1998 olivat erittäin vaikeita ja myrskyisiä aikoja tämän vuoksi. Etenkin vuosina 1996-1997 minua suorastaan pommitettiin yhä vihaisemmilla ja vihaisemmilla sähköpostiviesteillä, kun johtajat ja kristityt ympäri maailman yrittivät saada minua antamaan periksi. Se paheni entisestään julkaistuani ensimmäiset Brownsvillen herätystä käsittelevät kirjoituksemme. Ällistyttävää, mikä rähinä siitä seurasi! On ymmärrettävä, että Toronto oli varsin ”tarttuva” voitelu. Se levisi kirjaimellisesti kaikkialle, yksinkertaisesti kätten päällepanemisella. Noina vuosina kaksi huomattavinta keskusta, joissa tätä voitelua välitettiin, näyttivät olevan Englannissa Sunderland Christian Centre, jossa vaikuttivat Ken ja Lois Gott, ja Holy Trinity Brompton, jossa vaikutti Sandy Millar. Molemmat paikat olivat saaneet ”voitelunsa” suoraan Torontosta. Mutta nyt se oli leviämässä aivan uuteen katraaseen.

BROWNSVILLE – SEURAAVA ISO JUTTU
Brownsvillen herätys Pensacolassa, Floridassa, oli joillain tavoin hieman arvoituksellinen. Sen keskuksena oli helluntaiseurakunta. Ja toisin kuin itse Torontossa, Brownsvillessä oli aitoa parannuksenteon julistusta sen takia, että mukana oli miehiä kuten Steve Hill ja tri. Michael Brown, jotka olivat julistaneet pyhitystä ja parannuksentekoa jo vuosia ennen tätä. (Luulen, ettei helluntaiseurakunta olisi ehkä hyväksynyt liikettä ilman sitä). Silti ei ole epäilystäkään, että myös Toronton hengelle annettiin siellä valtavasti liikkumavaraa heti alusta pitäen. Kesäkuun 18 vuonna 1995 oli päivä, jolloin Brownsvillen herätys virallisesti alkoi. Huolimatta todellisesta parannuksenteosta, joka oli ajoittain huomiota herättävää, ”Toronto” oli siellä kuitenkin myös valtavan suuri tekijä. Eikä sitä todella edes yritetty piilottaa. Puhuessaan manifestaatioista, joita heidän parissaan nähtiin, Brownsvillen pastori John Kilpatrick kuvaili itse niitä näin: ”Ihmiset kaatuvat lattialle [...] parantuvat fyysisesti, saavat näkyjä, tuntevat Jumalan rakkautta, nauravat, kumartelevat syvään ja ihmisten pää, kädet, jalat ja vartalo tärisevät.” Huomaako joku mitään todellista eroa Toronton manifestaatioilla ja näillä, mitä kuvailtiin Brownsvillestä? Vastaus on ”ei”, koska mitään todellista eroa ei ole. Varsinaisesti vain parannuksenteon julistaminen erotti Brownsvillen Torontosta. Brownsville näytti siis olevan eräänlainen sekoitus.

Kun Steve Beard haastatteli Good News Magazine -lehteen Steve Hilliä, Brownsvillen pääjulistajaa, hän kysyi Hilliltä, kuinka tämä oli päätynyt Holy Trinity Bromptoniin, suureen ”Toronto”-seurakuntaan Lontoossa, juuri ennen kuin meni Brownsvilleen. Steve Hill ei edes yrittänyt peitellä mitään. Hän vastasi: ”[...] ihmiset nauroivat, ihmiset kaatuivat, ja minulla oli erittäin kriittinen henki [...] Kävelin siihen ylvääseen anglikaanikirkkoon Lontoon keskustassa, kaupungin vauraimmalla alueella, aivan Harrod’sin lähellä, ja harpoin lattialle kaatuneiden noin 500 ihmisen yli. Ihmiset nytkähtelivät kaikkialla [...] Herra puhui sydämelleni ja sanoi: ’Sinun ei tarvitse puhua Sandy Millarille. Pyydä häntä vain rukoilemaan puolestasi [...]’. Menin hänen luokseen, hän pani kätensä pääni päälle, ja se oli menoa. Tarkoitan, että kaaduin Hengen voimasta [...]” Tästä se käy ilmi! Näin Steve Hill sai tämän ”voitelun”! Ja selvästi hän välitti sen suoraan Brownsvilleen, kun matkasi sinne pian jälkeenpäin. Ottaen huomioon, että sekä John Kilpatrick että Steve Hill myönsivät avoimesti tämän vahvan torontolaisvivahteen Brownsvillessä, luulisi, ettei asiasta olisi ollut kiistakapulaksi. Mutta sinun olisi pitänyt nähdä mikä arvostelumyrsky roihahti, kun kirjoitin aiheesta ensimmäisen artikkelini! Artikkelin nimi oli yksinkertaisesti ”Brownsville, Pensacola – torontolaista vai ei?” Mutta tasapainottaakseni artikkelia minun olisi pitänyt suuresti kiittää, että siellä julistettiin parannuksentekoa, koska tosiasia on, että monet Brownsvillessä kävijät tulivat syvään synnintuntoon ja todella katuivat syntejään. Se minun olisi pitänyt tunnustaa paljon painokkaammin, kuin mitä tein. Mutta olin liian hädissäni Kundalinin invaasiosta, joka näytti olevan kiihdyttämässä vauhtiaan isommalle vaihteelle. Siksi nykyään nimitän Brownsvilleä ”arvoitukselliseksi”. Se oli kuin sekoitus molempia – hyvää ja pahaa. Ja toisinaan oli varsin vaikeaa selvittää, kumpi puoli oli voitolla.

Annan esimerkin. Huhtikuun lopulla vuonna 1997 sain alla olevan sähköpostin naiselta, jonka vahvistettiin olevan yksi tärkeimmistä rukousjohtajista Brownsvillessä. Eräs Pensacolaan myönteisesti suhtautuva sähköpostilista levitti innokkaasti tätä sähköpostia: ”Toivon, että nämä tuoreet uutiset Brownsvillestä innostavat sinua yhtä paljon kuin minua – Jim W.

---

Lähettäjä: Cathie W. Kirjoitettu ystävälle Gottin vierailusta Brownsvilleen Hei Cathleen! Kysyit mitä kuuluu, joten [...] tässäpä kuulumisia! Ken ja Lois Gott Sunderlandista, Englannista, olivat puhujina täällä Brownsvillessä pidetyssä konferenssissa. (Rouva Kilpatrick palasi juuri kotiin heidän seurakunnastaan myös).He näyttävät jakavan voitelua esirukoukseen ja siihen, miten päästään vähän syvemmälle virtaan!! He rukoilivat noin 45 minuuttia eilen illalla rukoustiimin puolesta ennen kokousta seurakunnassa. Voitelu oli tosi vahva. Me kaikki huoneessa olimme, kuin sähkövirta olisi syöksynyt lävitsemme valtavina aaltoina. Päästelimme huutoja hillitsemättömästi [...] Itse asiassa... Auts, nyt se iskee taas, kun yritän kuvailla sitä. Hartiani pyrkivät valtavin nytkäyksin nielaisemaan pääni, samalla kun suustani pääsee: ”Ouuu!”, aivan kuin ääneni ja ruumiini olisi tahdistettu keskenään. Eilen illalla pääni tuntui painuvan niin paljon alemmas kuin hartiani, että yhdessä vaiheessa pääni oli puseroni sisällä. Hah, hah, haa! Nyt alan nauraa... oouuu ... ups ... aloitan taas! Jonain hetkenä 6.15 – 7.00 korvarenkaani irtosivat... Kuka tietää, milloin tai miten??? Ehkä hartiani tekivät sen!!! […] Niin, eilen illalla niiden rukousten jälkeen manifestoimme kuten alussa [...] vain äänekkäämmin. Käveleminen oli vaikeampaa. Kävely suoraan ja täysin pystyssä oli koko illan miltei mahdotonta. Vaiti pysyminen oli myös liki mahdotonta. Suusta pääsi ’Ouu’ aina ilman, että olisi ajatellut tai tiennyt ennakkoon, että sellainen oli tulossa. Sain tehtäväksi rukoilla kirkossa eilen illalla [...] Henki näytti syöksähtävän suoraan henkilöön, jonka puolesta rukoiltiin, ja iskeytyvän kiinniottajaankin. Polveni antoivat jatkuvasti periksi, päädyin kyykkyasentoon ja päästelin suustani: ’Ouuu!’ Pastori S- - eräästä helluntaiseurakunnasta rukoili puolestani. Kun hän kääntyi puoleeni [...] aloin kumarrella syvään, kunnes hän kosketti päätäni, jolloin ’sähköistyin’ ja rojahdin lattialle. Pääni yritti taas piiloutua puseroni sisään, hah, hah, haa! Taskuni tyhjenivät. Nimilappuni ja pastillini olivat ympäriinsä. Näin ne, mutten pystynyt ottamaan niitä. Jotkut ihmiset ympärillä yrittivät auttaa minut ylös, mutta turha vaiva [...] Jalkani eivät kannatelleet. En tiedä, kuinka kauan olin lattialla, mutta kun valoja alettiin sammuttaa (Ihana Elmer iski jälleen!), pakottauduin ylös ja hoippuroin selkä koukussa koko matkan autolle. Päästelin ’Oouu’ koko matkan. Kukaan ei enää kiinnitä mitään huomiota sellaisiin ihmisiin kuin minä. Se on yleinen näky täällä, mutta rukoustiimin jäsenelle, joka ’kestää’ paljon voitelua, on vähän epätavallista olla niin sen vallassa. Minun piti asettaa vakionopeudensäädin autossa oikealle nopeudelle, sillä muuten huomasin aina matelevani, kun koko kotimatkan ilmanyrkkeilin esirukouksessa […] Nukkuessani näin unta, että olin seurakunnassa. Heräsin nytkähdyksiin useita kertoja. Se oli varsin mukavaa. Kun tulin valokuvausliikkeeseen tänä aamuna hakemaan kuvia, joissa Gottit rukoilivat edellispäivänä ihmisten puolesta [...], rupesin kumartelemaan ja minun oli pakko lopettaa kuvien katsominen julkisessa paikassa!!! Äänekkäiden ouu-huutojen sijaan päästelin joitain hiljaisempia ee-ääniä. Hah, hah, haa! Myyjäparat siinä liikkeessä [...] he tuntevat minut jo!!! Kirjoitan lippu-kokouksesta ja kultaisen alttarin kokouksesta myöhemmin, mutta koska kysyit, mitä kuuluu [...] minun oli kerta kaikkiaan kerrottava tuoreeltaan nämä uutiset!”

Kuten sanoin, yllä olevan sähköpostin on vahvistettu olevan erään tunnustetun Brownswillen rukousjohtajan kirjoittama. Toivon että ymmärrät, miksi olin niin huolissani siitä hengestä, jota siellä välitettiin eteenpäin, koska Pensacolaan rynnisti uskovia kaikkialta maailmasta hakemaan tätä voitelua omaan seurakuntaansa. Minusta tuntui, ettei minulla ollut valinnanvaraa, vaan asiat oli puhuttava suoraan kallisarvoisten lampaiden takia – ja että se oli tärkeää ja tehtävä kiireesti. Tähän vaiheessa emme enää olleet vain maailman laitamilla olevia pikkunappuloita, joista kukaan ei perustanut. Olimme yhä pieniä, mutta monet ihmiset välittivät aineistoamme eteenpäin kaikkialla maailmassa. Jopa tri. Michael Brown itse koki, että hänen täytyi kirjoittaa artikkeleita erityisesti niitä asioita vastaan, joita käsittelimme. Kaikkialta maailmasta meihin kohdistunut paine tehdä myönnytyksiä ja peräytyä oli rajua. Mutta kun todella katsoin TOSIASIOITA ja johtajien OMASTA SUUSTA lähteneitä lausuntoja, tajusin yksinkertaisesti, ettemme voisi koskaan lopettaa varoittamista. Invaasio oli todellakin meneillään, ja tuli mitä tuli, meidän oli tärkeää pysyä kannassamme. Nämä ajat olivat kuitenkin vaikeita ja painostavia. Luonnollisesti se, mistä meitä pääasiassa syytettiin, oli ”tuomitseminen” tai ”uskonnollisuus”. Monet nimittivät meitä ”veljien syyttäjiksi” ja muilla kauheilla nimillä. Kun tätä jatkuu kuukausikaupalla, se voi alkaa kuluttaa ihmistä. Mutta miten sellaisessa tilanteessa voi peräytyä? Mitä tapahtuu kallisarvoisille lampaille, jos kukaan ei enää varoita uhkaavasta vaarasta heitä? Eivätkö Jeesus ja apostolit julkisesti varoittaneet tietyistä toimijoista heidän aikanaan – koska nämä olivat lampaille vaarallisia? Pitäisikö meidän vain sulkea suumme ja antaa vieraiden henkien eksyttää ja tuhota seurakuntaa? Eikö meitä Raamatussa käsketä varoittamaan Kristuksen ruumista, jos näemme sellaista tapahtuvan? Emme me HALUNNEET tulla tunnetuiksi kielteisinä vastarannan kiiskinä, mutta kerro, oliko meillä mitään valinnanvaraa?

YHÄ SAIRAAMPAA JA SAIRAAMPAA
Toivon että alkaa olla selvää, mistä sellaisten miesten kuin Todd Bentley ja John Crowder ”juopuneet” elkeet tarkalleen olivat peräisin. Se kaikki alkoi jo Rodney Howard-Brownesta ja Toronton siunauksesta. Nämä kaverit ovat yksinkertaisesti ”vallankumouksen lapsia”. Mutta siltä varalta, ettet ole vielä kokonaan tajunnut, kuinka läheisiä nämä kytkökset ja henget ovat, tässä on jotain, mikä yksinkertaisesti lisää sairautta sen sairauden päälle, mitä olemme jo nähneet. Sen nimi on ”Uuden viinin juoppolaulu” (New Winos Drinking Song), ja sen julkaisivat joitain vuosia sitten Toronton liikkeessä mukana oleva varsin merkittävä pariskunta, Richard ja Kathryn Riss. Alla on otteita sähköpostista, jonka he lähettivät New Wine -postituslistalla oleville tehdessään laulua tunnetuksi: ”Hyvät uuden viinin juopot, En ole laulujentekijä, enkä lauluntekijän poika, mutta Herra antoi minulle ’Uuden viinin juoppolaulun numero yksi’ (New Winos Drinking Song Number One). Sitä voidaan laulaa ‘This the Gift to be Simple’ -laulun nuotilla tai ‘When the Roll is Called Up Yonder’ -laulun nuotilla. Katso, saako se sinut juopumaan yhtä lailla kuin minut! Se menee näin:
Olen bilehile, juhlaeläin, joka popsii Jumalan kaukalosta
Olen Jeesus-narkkari, enkä voi saada kylliksi!
Olen alkoholisti, joka kaipaa sitä suurenmoista Uutta Viiniä
koska Pyhä Henki kaataa ja minä sen kun juon!
Nyt nauran kuin idiootti ja haukun kuin koira
Jos en selviä, loikin ehkä pian kuin sammakko!
Kieun kuin kukko päivänkoittoon asti
koska Pyhä Henki liikkuu enkä voi pysyä pois!
Nyt karjun kuin väijyvä naarasleijona
Nauran ja nytkyn, ehkä huhuilen kuin pöllö!
koska Jumalan pyhä virta alkoi pulputa minussa
Se läikkyy yli ja vapauttaa minut!
Niinpä rouskutan ja dippaan ja tanssin ympäriinsä
koska penkissä oli hyvä mutta lattialla hauskempaa!
Joten pompin kuin kengurukepillä, sitten kaadun lattialle,
koska Pyhä Henki liikkuu ja minä vain haluan LISÄÄ! […]

Joku pyysi minulta lupaa käyttää tätä laulua. Sanoin Herralle, että jos hän joskus antaisi minulle laulun, lahjoittaisin sen eteenpäin. Joten juuri tekemäni säännöt laulun käytöstä kuuluvat näin:
1. Laulakaa kaikki sitä niin paljon kuin haluatte ja juopukaa niin paljon kuin voitte! Vain sen ajatteleminenkin kirvoittaa minussa pyhää naurua. Opetin Jeesus-narkkari-jakeen (ja se oli kaikki, mitä sain sanotuksi nauraessani aivan tikahtuakseni) pienelle rukousryhmällemme eilen illalla, ja hehän menivät kaikki melo lailla jurriin. Etenkin kun kaveri, jonka oli määrä tuoda kitaransa, saapui myöhässä ilman kitaraa, joten sen lisäksi lauloimme sitten koko illan vain ’Paljon onnea vaan’. A capella. 2. Välittäkää sitä eteenpäin niin monille Uuden viinin juopoille kuin haluatte. Siunauksin! Kathryn Riss.” Meitä voitaisiin varmaan nyt syyttää siitä, että närkästymme toisten ”hauskanpidosta”. Loppujen lopuksi vaikuttaa aika harmittomalta ja hupaisalta hankkiutua yllä kuvatun kaltaiseen hengellisen hutikkaan. Kuitenkin ongelma on, että se ”voitelu”, joka aiheuttaa tätä juoppoutta ja höpsötystä, on juuri sama kuin se henki, joka saa ihmiset ”känniin” Kundalinista. Se vain on yksi puoli aivan samasta hengestä – samoin kuin hytkyminen, nauru, kouristelut, käärmetuntemukset jne. Kaikki on peräisin samasta lähteestä. Mielestäni on mahdollista nähdä nyt yli 15 vuoden jälkeen, mitä läpensä sairasta ja tuhoisaa hedelmää tämä henki on pitkällä aikavälillä tuottanut (vaikka se näytti tietysti tosi ”hauskalta” aluksi).

Paul Gowdy, entinen Vineyard-pastori Toronton seudulta, teki seuraavat havainnot vuosia myöhemmin: ”Sen jälkeen kun olimme olleet kolme vuotta keskellä Toronton siunausta, Vineyard-seurakuntamme Scarborough’ssa (Itä- Torontossa) likimain tuhoutui itsestään. Me kalvoimme toisiamme juoruin, selkäänpuukotuksin, erimielisyyksin, kuppikunnin, kritisoinnein jne. Sen jälkeen kun olimme kolme vuotta ’soukanneet’ (’lionneet’), rukoilleet ihmisten puolesta, hytkyneet, kieriskelleet, nauraneet, karjuneet, palvelleet rukoustiimeissä TACF:ssä (Toronton Airport -seurakunta), johtaneet siellä ylistystä, julistaneet siellä, itse asiassa eläneet siellä, olimme lihallisimpia, epäkypsimpiä ja harhautetuimpia kristittyjä, mitä tiedän. Muistan vuonna 1997 sanoneeni ystävälleni, johtavalle pastorille Scarborough Vineyard -seurakunnassa, että Toronton siunauksen tultua olemme suurin piirtein romahtaneet! Hän oli samaa mieltä! Kokemukseni on ollut, että 1 Kor. 12:ssa kuvattu hengellisten lahjojen ilmeneminen oli paljon yleisempää seurakunnassamme ennen tammikuuta 1994 (jolloin Toronton siunaus alkoi) kuin tämän oletetusti Pyhän Hengen vaikuttaman liikkeen aikana. Kun 1992-1993 rukoilimme ihmisten puolesta, meillä oli uskoakseni aitoja profetioita, vapautumisia ja paljon Herran armoa ja suosiota. Toronton siunauksen alettua koko esirukoushetki muuttui, ainoat rukoukset olivat pyynnöt: ’Lisää, Herra, LISÄĒ, huudot: ’Tulta’ ja ruumiin nytkähdellessä rukous: ’Ouu, ouu, vouu’. (En laske leikkiä!) [...]” Ei kuulosta siltä, että Paul Gowdy pitää Toronton pitkän aikavälin hedelmää paljon muuna kuin pahana. Ja minun täytyy olla samaa mieltä. Itse asiassa uskon, että kyseinen henki on jättänyt viimeisten 16 vuoden aikana sellaiset tuhojäljet koko Kristuksen ruumiiseen, että se on miltei käsittämätöntä. Lisäksi uskon, että koko kirkkohistoriassa on vaikeaa löytää mitään, mikä on aiheuttanut enemmän sekasortoa. Melkein arvelisi sen olevan ”tuomio” – joka alkaa Jumalan huoneesta.

4. PROFEETALLISUUDEN INVAASIO
Saadessaan tietää, kuinka monta vuotta pysyin profeettaliikkeen riveissä, monet ihmiset eivät käsitä, miksi en jättänyt sitä jo paljon aiemmin. He kysyvät minulta: ”Etkö huomannut, miten harhassa se oli?” Vastaus on: ”Kyllä huomasin!” (Äsken selostin, kuinka kehnosti asiat siinä olivat!) Mutta kauan aikaa tunsin, että jos pysyisin mukana ja vaatisin liikettä palaamaan alkuperäisiin periaatteisiinsa ja alkuperäiseen kutsuunsa, jotain olisi vielä pelastettavissa. On huomattava, ettei liike aina ole ollut sellainen kuin tätä nykyä. Alun perin se veti minua puoleensa siksi, että
varhaisvaiheessaan se oli liike, jolle pyhitys, esirukous ja aito herätys olivat tärkeitä. Minusta oli aina tuntunut hyvin merkitykselliseltä se, että kun moderni profeettaliike alkoi Kansas Cityssä vuonna 1982, Jumala puhui johtajistolle hyvin selvästi ja sanoi, että liikettä oli määrä rakentaa ”neljälle normille”, jotka olivat: ”1) Rukous yötä päivää, 2) Sydämen pyhitys, 3) Horjumaton usko ja 4) Avokätinen antaminen köyhille. Toinen Herralta liikkeelle saatu merkittävä sana aivan alussa oli: ”Minä aion yhden sukupolven aikana muuttaa käsityksen kristinuskosta ja sen, minkä ilmaisun kristinusko saa MAAN PÄÄLLÄ.” Kuvittele, jos moderni profeetallisuus olisi tosiaan pysynyt lujana ja julistanut äänekkäästi ja rohkeasti näitä ”neljää normia” seurakunnalle koko 1980-luvun. Kuvittele, jos profeetat olisivat hyödyntäneet tunnettuuttaan julistaakseen yötä päivää -rukousta, sydämen pyhitystä, horjumatonta uskoa ja avokätistä antamista köyhille. Kuvittele, jos TÄMÄ olisi viesti, josta he olisivat tulleet kuuluisiksi! Mutta ei. Sen sijaan he tulivat tunnetuiksi omituisista opeista, langenneista profeetoista ja eriskummallisista manifestaatioista.

Alkuajat 1980-luvulla olivat aika puhtaita, mikä näytti kestävän vain muutamia vuosia. Mutta pikkuhiljaa vihollinen soluttautui liikkeeseen, josta tuli kamalaa hengellistä hetteikköä. Olisiko mahdollista, että Jumala halusi noina aikoina nostaa profeetallisen äänen kutsuakseen Laodikean seurakuntaa parannuksentekoon, ennen kuin olisi liian myöhäistä? (Tästä oli tuolloin profetioita.) Uskon sen olevan hyvin mahdollista, mutta niin ei tapahtunut. Itse asiassa 1980-luku osoittautui käännekohdaksi, jolloin ylilyönnit ja ahneus tuppautuivat seurakuntaan ja etenkin karismaattisuuteen. Noina vuosina menestysteologia valtasi laajalti alaa ja Kristuksen nimi alkoi joutua yhtä enemmän ja enemmän häpeään TV-evankelistojen takia. Kuvittele, jos tuona aikana olisi vaikuttanut aito profeetallinen liike, joka olisi ”huutanut kurkun täydeltä, eikä arkaillut”. Seurakunnan historia olisi saattanut olla huomattavan erilainen aivan nykypäivään asti. Mutta niin ei tapahtunut. ”Ilmestyskokemusten” tai mahtavien unien ja näkyjen ei koskaan ollut määrä nousta profeettaliikkeessä etualalle. Sen ei ollut määrä olla kirjamyyntiä tai konferenssien pitoa. Sen oli määrä tuoda sana, joka ravistaisi seurakunnan unesta ja lävistäisi seurakunnan sydämen Jumalan mielen mukaisella murheella ja syvällekäyvällä parannuksenteolla, ennen kuin oli liian myöhäistä. Sen oli määrä ravistella rajusti ja tuoda suuri muutos, olla kansalle kuin Johannes Kastaja. Mutta sitten tuli vihollisen invaasio ja tuhosi sen vähän, mitä oli jäljellä.

KANSAS CITYN PROFEETAT
Kun Toronto alkoi vuonna 1994, Kansas Cityn profeetallinen liike oli jo pahoissa vaikeuksissa ja menettänyt jo paljon siitä, mitä sillä oli alussa. Liikettä johti Kansas Cityssä Mike Bickle, joka ei itse ollut profeetta, vaan enemmänkin esirukoilija ja pastori. Alussa 1980-luvulla liikkeessä oli rukoiltu paljon, mutta nyt se oli ajautumassa syvälle vihollisen eksytykseen. Ja Toronto olisi viimeinen pisara. ’Profeetallisuus’ ei koskaan enää olisi sama. Tukiko Kansas City -liike invaasiota? Takuulla! Siellä mentiin kerta kaikkiaan lankaan. Herätystä oli profetoitu jo niin kauan, että tähän mennessä oltiin tulossa aika epätoivoisiksi. Ja niin liike käytännöllisesti katsoen antoi narrata itsensä hyväksymään ensimmäisen ”voimallisen” liikkeen, joka syntyi, oli se väärennös tai ei. Itse asiassa liikkeestä tuli sen merkittävimpiä puolestapuhujia. Monet ihmiset, jotka tukevat Mike Bicklen työtä nykyään, eivät tiedä, että yhdessä hänen suosituimmista kirjoistaan, Growing in the Prophetic (”Profeetallisuudessa kasvaminen”), hänellä on kokonainen luku, jossa puolustetaan Torontoa ja sen omituisia manifestaatioita. Tosiasia on myös, että kun merkittävin Torontoseurakunta erotettiin Vineyard-liikkeestä vuoden 1995 lopulla, Mike Bickle veti ”myötätunnosta” oman seurakuntansa pois Vineyardista. Noina vuosina profeetallisuudesta ja Torontosta tuli melkein kuin yksi ja sama liike. Usein järjestettiin suuria profeetallisia konferensseja, joissa Toronto / River -liikkeen johtajat jakoivat puhujalavan suurten ”profeettojen” kanssa. Tästä tuli tavanomaista. Eikä ollut yllätys, että profeetalliset kokoukset ympäri maailman alkoivat pian muistuttaa samanlaista eläintarhaa, kuin mitä Torontossa nähtiin.

En tiedä, oletko koskaan palvellut seurakunnassa, jossa pastori puhuessaan aina vähän väliä nytkäyttää yhtäkkiä päätään ja päästää pienen älähdyksen. Kyllä, minä olen julistanut sellaisessa seurakunnassa. Tai en tiedä, oletko ollut kokouksissa, joissa sinusta tuntui melkein kuin olisit eläintarhassa, koska joka puolella kokoustilaa tapahtui niin paljon kummallisia manifestaatioita. Kyllä, minä olen ollut myös sellaisissa. Pian oltiin tilanteessa, jossa profeettaliike oli miltei tärkein Toronton levittäjä ja puolestapuhuja. Ja kun ne sulautuivat yhteen, ryhmäpaineesta tuli miltei sietämätöntä. Jos et mennyt yhtä jalkaa muiden kanssa, jouduit vaikeuksiin. Mutta silti olimme sillä kannalla, ettemme yksinkertaisesti voineet peräytyä. Jokainen arvostelukyvyn hitunenkin minussa huusi, että tämä on se ennen oikeaa herätystä tuleva väärennös. Koin sen oleva testi siitä, rakastivatko profeetat todella totuutta, ja myös siitä, voitiinko heidän johdettavakseen luottaa tuhansia nuoria käännynnäisiä täysimittaisessa herätyksessä. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että profeettaliike epäonnistui surkeasti tässä testissä. Ja se on suoraan johtanut kaikkeen siihen mielettömyyteen, mitä nykyään nähdään. Siitä se on todella peräisin. Yhtäkkiä tapahtui mitä villeimpiä asioita, jotka hyväksyttiin täysin Jumalan teoiksi. Ihmiset manifestoivat tavalla, jota ennen olisi pidetty selvästi demonisena, mutta nyt hyväksyttiin olevan jotenkin Pyhän Hengen aikaansaamaa. Se oli kuin painajaisessa elämistä. Pystyimme tuskin uskomaan sitä. Ja paine mukautua oli suunnaton. Perushokema koko touhussa tietenkin oli, ettei näitä asioita saa tuomita mielessään, vaan niille pitää yksinkertaisesti avautua. Mutta eikö New Age opeta tarkalleen tätä? Minkälaista ’koettelua’ tai ’arviointia' tämä on? Kun julkaisin kaiken tämän tutkimisesta havaintoni, kimppuuni tietenkin hyökättiin purevasti, etenkin itse profeetallisesta leiristä (vaikka olin niin sanotusti yksi heistä. Itse asiassa uskon sen pahentaneen hyökkäystä). Kenenkään ei haluttu pilaavan ”juhlia”. Ja niin tuho jatkui. Täydellinen arvostelukyvyn puuttuminen monilta ”profeetoilta”, typerät ja epäraamatulliset käytännöt ja niin edelleen – iso osa tästä kaikesta sai alkunsa tuona aikana. Siinä kehittyy itse asiassa eräänlainen sokeus. Jos joku nimittäin haluaa jatkuvasti välttämättä uskoa valhetta, lopulta hänet sitten annetaan sen valtaan. Ja tämä pätee jopa vielä enemmän profeettoihin, koska profeettojen on määrä RAKASTAA TOTUUTTA.

TORONTO TESTINÄ
Kuten sanoin, olen vakuuttunut siitä, että pohjimmiltaan Toronto oli testi seurakunnalle. Royal Cronquist, Hengellä täyttynyt sananjulistaja, sanoi näin: ”Tämä koskee niin sanottua nauruherätystä, joka alkoi Torontossa, Kanadassa, ja levisi ympäri maailman. Kaikissa kokouksissa, joihin osallistuin, tunsin oloni kiusaantuneeksi, sitten koin häpeää, ja lopulta lähdin joka kokouksesta surullisena sisäisessä ihmisessäni. En koskaan langettanut lopullista tuomiota, koska minun piti etsiä Herraa rukouksessa saadakseni selvyyden sisälläni oleviin negatiivisiin tuntemuksiin […] Myöhemmin Jeesus ilmestyi minulle huoneessani ja se, mitä hän sanoi, vavahdutti, järkytti ja hämmästytti minua: ’Nauruherätyksessä nykyään tapahtuvia manifestaatioita on ollut vaihtelevissa määrin jokaisessa Pyhän Hengen vuodatuksessa. Mutta tässä annoimme Saatanalle suuren vapauden, myönsimme hänelle valtuudet panna alulle ja tehdä tahtonsa mukaan […] Halusimme koetella omiamme, etenkin seurakuntien johtajia, nähdäksemme, koettelisivatko he henget tietääkseen, olivatko ne Jumalasta vai eivät (1 Joh. 4:1), koettelisivatko he kaikkea ja pitäisivät sen, mikä on hyvää (1 Tess. 5:21), ja varmistaisivatko he, että kaikki kirkastaa Jumalaa asenteiden, motiivien, sanojen ja tekojen osalta, ja nähdäksemme vielä, järjestävätkö johtajat kokouksia niin, että ne toteutuvat säädyllisesti ja hyvässä järjestyksessä (1 Kor. 14:40). Suostumuksellamme jopa monet siunauksista ja ilmeisistä ihmeistä tulivat Saatanan lähteestä.’

Seurakuntien johtajat epäonnistuivat koetuksessa surkeasti. Miksi? Koska he eivät ole etsineet neuvoa Korkeimmalta (Jer. 23:16-22). ’Siksi Herran päivänä, jätän heidät mielihalujensa valtaan, koska he ovat kieltäytyneet kasvamasta minuun kaikin puolin. Lähetän heille rajun eksytyksen, jotta he uskovat valheita [...]’ (2 Tess. 2:10b -11 ja Ilm. 13:14a).” Ei ole mitään pahempaa kuin se, että Jumala jättää ihmisen tämän mielihalujen valtaan uskomaan valheen vain siksi, että ihminen on jahdannut voimaa ja kokemuksia niin paljon, että on valmis antautumaan minkä tahansa lumoihin. Mielestäni se, että ’jätetään’ tällä tavalla, on äärimmäinen petoksen muoto. Se on kohtalo, jota en toivoisi kenellekään. Joten tapahtuiko tämä Torontolle? Valitettavasti, minun täytyy päätyä siihen lopputulokseen, että kyllä tapahtui. Siinä kaikessa vaikutti erittäin raju eksytys. Ja se nähtiin uudestaan myöhemmin, kun Lakeland alkoi. Sama sokeus, sama harhassa oleva asenne johtajilla. Se oli todella tyrmistyttävää. Olen tutkinut kirkkohistoriaa riittävän kauan tietääkseni, ettei seurakunnassa ole koskaan aiemmin ollut maailmanlaajuisesti tällaista Kundalini-invaasiota. Viimeisenä 16 vuotena on koettu jotain, mitä en usko tapahtuneen historiassa milloinkaan aiemmin: massiivinen eksyttävien henkien invaasio, joka on niin suuri ja laaja, että se tuntuu käsittämättömältä. Mutta uskon, että Jumalalla itsellään tulee olemaan viimeinen sana.

KEITÄ OLIVAT KANSAS CITYN PROFEETAT?
Epäilyksettä Kansas Cityn pääprofeetta oli alkuvuosina Bob Jones. On varsin vaikeaa sanoa, milloin hän alkoi ajautua eksytykseen, mutta uskon prosessin tapahtuneen vähitellen. Vuonna 1992, erään aikamoisen skandaalin jälkeen, hän jätti Kansas Cityn mennäkseen mukaan Rick Joynerin toimintaan Pohjois-Carolinaan. Nykyään hänen palvelutyönsä on uskoakseni melkoisen tahraantunut. Hän profetoi kaikenlaista suurta Lakelandille, ennen kuin se romahti, ja yleensä tukee laajalti sitä mielettömyyttä, jota profeetallisissa piireissä nykyään tapahtuu. Hän on Kundalini-invaasion suuri kannattaja, ja mielestäni hänestä valitettavasti on tullut sananjulistaja, jota pitäisi välttää. Jotta saat käsitystä asiasta, tässä on puhtaaksikirjoitettuna osa siitä, mitä, joita Bob Jones lausui Todd Bentleylle puhujalavalla Lakelandissä: BOB: ”Vapautin enkelini hänelle [...] Tämä mies Kanadasta pyysi minun enkeleitäni; tämä Muutoksen tuuli on mitä väkevin. Arkkienkeleitä lukuun ottamatta tämä Muutoksen tuuli on kaikkein väkevin enkeli [...]” BOB sanoo TODD BENTLEYLLE: ”Kun katson sinua, sinä VÄRÄHTELET. Tiedät, että on kaksi portaalia, myötäpäivään ja vastapäivään. Kun värähtelet, tukit demonisen värähtelyn. Vastapäivään värähtely on demonista. Värähtely on parantavaa. Vaikuttaako se kummalliselta?”(Hän heilauttaa käsiään) [...] ”Vapautan sen sinulle.” En tiedä sinusta, mutta minä en näe yllä olevissa lausumissa mitään edes kaukaisesti raamatullista. Mutta valitettavasti Bob Jones on jo vuosia opastanut monia maailman huomattavimpia ”profeettoja” ja karismaattisia johtajia, sellaisia kuin Rick Joyner ja muut. Ei ihme, että asiat ovat sillä mallilla kuin ovat! Muut kuuluisat Kansas Cityn ”profeetat” olivat John Paul Jackson, James Goll ja myöhempinä vuosina Paul Cain. Uskon että valitettavasti väärät henget tahraavat nyt vaihtelevassa määrin myös kaikkien heidän palvelutyötään, ja kehotan ihmisiä välttämään heitä, jos suinkin mahdollista. Joka tapauksessa kukaan näistä miehistä ei tietenkään enää toimi Kansas Citystä käsin. Rick Joynerin Morningstar Ministries -palvelutyöstä alkoi 1990-luvun puolivälistä alkaen yhä enemmän tulla profeetallisuuden ”keskus”.

YHÄ OUDOMPAA...
Vuoteen 1999 mennessä kaksi suurta ”aaltoa”, Toronto ja Brownsville, olivat lopulta vaimenneet. Mutta Kundalini- invaasio ei ollut vielä loppu, kaikkea muuta! Se vetäytyi takaisin profeettaliikkeeseen, missä se pystyi olemaan elinvoimainen ja muuntumaan – valmiina nousemaan esiin ja piirittämään karismaattisuutta uudestaan, kun mahdollisuus koittaisi. Mutta nyt meno muuttui vielä oudommaksi, kuin mitä se koskaan ennen oli ollut. Näinä vuosina kaikenlaiset oudot ja kummalliset New Age -tyyppiset ilmiöt valtasivat alaa. Portaaleista, transseista, kummallisista ”enkeleistä”, kultapölystä, jalokivistä, hengellisestä juopumisesta, valopalloista, rumpupiireistä, ”kolmannen taivaan” visualisoinneista ja toinen toistaan eriskummallisemmista asioista, mitä suinkin voi kuvitella, tuli suuri pakkomielle. Monet kristityt eivät todellakaan tajunneet, kuinka New Agen kaltaiseksi kaikki oli muuttumassa – kuitenkin yhteys oli varmasti niin päivänselvä kuin olla ja saattoi! Ja luonnollisesti se oli peräisin enimmäkseen samoista harhautuneista henkilöistä, jotka olivat olleet innostuneita kaikesta aikaisemmasta eriskummallisuudesta. Touhua voinee verrata narkomaaniin. Tarvitaan yhä suurempi ja suurempi annos, jotta pysyy vauhdissa. Niinpä koko liike joutui yhä pahemmin pois raiteilta. Yhdessä näiden kummallisten uusien ilmiöiden kanssa tuli kokonainen uusi aalto ”profeetallisia” johtajia, jotka olivat erikoistuneita niihin. Patricia King oli yksi, josta tuli tänä aikana kuuluisa. Ei hän oikeastaan ollut ”uusi”, mutta yhtäkkiä hän ja koko joukko muita nousi yhä enemmän ja enemmän etualalle. Todd Bentley oli myös yksi heistä. Samoin David Herzog ja Joshua Mills, Bobby Conner ja Paul Keith Davis sekä monet muut.

KUMMALLISUUS REHOTTAA PROFEETALLISUUDESSA
Tässä on yksi todistus, niin että saat kuvaa niistä vaarallisista ja omalaatuisista tavoista, jotka alkoivat jyllätä liikkeessä. Seuraava kirjoitus tuli eräältä iäkkäältä naiselta, jonka tiedän olevan hyvin harras Hengellä täyttynyt kristitty, oikea rukouksen ihminen. LYNN kirjoitti: ”Sen jälkeen kun olin saanut Pyhän Hengen kasteen, Jumala alkoi tehdä ihmeitä sydämessäni ja ensimmäisen kerran elämässäni ymmärsin, mitä todellinen synti on ja että se erotti ihmisen pyhästä Jumalasta [...] Olin hengellisesti erittäin nälkäinen Jumalan puoleen. Ongelmani oli, että aloin etsiä häntä vääristä paikoista. Ensimmäinen kohtaamiseni oli se, kun istuin kuuntelemassa Jill Austinin oppia. Kuuntelin hänen opetustaan, annoin hänen rukoilla puolestani ja kuuntelin hänen enkeli-ilmestyksiään. Se vain avasi lisää ovia eksytykseen ja pimeyteen. Jumalan armosta pystyin pääsemään pois tästä eksytyksestä – mutta en heti enkä ilman sitä, että Jumala näytti minulle radikaalisti, kuinka harhassa olin. Tutustuin profeettaliikkeeseen, koska Jill Austin oli mukana Kansas City -profeettaliikkeessä ja luotin hänen arvostelukykyynsä – eikö hän loppujen lopuksi ollut profeetallinen ääni? Aloin juosta huomattavissa konferensseissa – olin jopa muutamissa rukoilijana – ymmärtämättä, että toimin lihassa ja että katsoin enemmän ihmiseen kuin Jumalaan. Saatanan valtava eksytys on saada sinut uskomaan, että etsit Jumalaa. Olen kuullut kaikki tarinat enkeleistä, enkelipölystä ja höyhenistä, enkä ole tajunnut tämän olevan vain saatanan eksytystä, jotta kääntäisin palvontani Jumalasta kokemuksiin, ihmiseen ja enkeleihin. En koskaan kuitenkaan palvonut enkeleitä, mutta huomioni keskittyi Jumalan ihmiseen ja siihen, kuinka hengellinen hän on, ja tiedätkö mitä, juuri tästä nämä kuuluisuudet elävät. Heidän miljoonien dollareiden omaisuutensa ei kerry siitä, että he julistavat ristiä ja parannuksentekoa. Useimmista näistä isoista konferensseista seuraa pimeyden voimia, ja usein Pyhä Henki varoitti minua. Hän antoi minun nähdä, kuinka kahdessa näistä konferensseja pitävistä suurista naisjohtajista on pimeyden henki – nämä henget jopa kirkuivat – joten sanoin Herralle: ’Kiitos , Herra, että näytit minulle heidän olevan vääriä profeettoja’. Sitten rupesin etsimään oikeita profeettoja – aivan! – en siis vieläkään kuunnellut Pyhän Hengen hiljaista pientä ääntä sisälläni. Rodney Howard-Brown – vielä Pyhä Henki näytti minulle, missä pimeydessä ja hengessä hän toimi, joten päätin katsastaa Patricia Kingin ja Todd Bentleyn. Tietämättä heidän ’käynneistään’ kolmannessa taivaassa osallistuin Patricia Kingin viisipäiväiseen konferenssiin, sitten kahteen Todd Bentleyn konferenssiin, ja aloin kuvitella käyntejä kolmannessa taivaassa (guided visualization), enkä vieläkään tajunnut, että tosiasiassa kyse on pimeyden hengistä. New Agessa niitä nimitetään henkioppaiksi – ne ovat demoneja. Ostin siis Todd Bentleyn opetuksen siitä, kuinka käydään kolmannessa taivaassa, ja toin sen kotiin kuunneltavaksi. Makasin olohuoneen lattialla kuunnellen opetusta, kuinka visualisoida kolmas taivas ja mitä sanoa, ja olin alkanut syventyä hänen opetukseensa, kun yhtäkkiä aloin täristä hillittömästi, hytkyä ja voihkia. Samassa jäykistyin kokonaan. En pystynyt liikuttamaan ainuttakaan ruumiinosaa. Tiesin että nyt jokin demoni yritti saada minut otteeseensa. Huusin niin kovaa kuin suinkin pystyin: ’Jumala, auta minua, Jeesus, auta minua!’ Heti huudettuani Herraa avuksi kehoni muuttui taas rennoksi. Jumala säästi minut sinä iltana, ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Vietin ison osan sitä yötä pyytäen itkussa silmin Jumalaa antamaan minulle anteeksi ja sanoutuen irti kaikista niistä käsistä, joita oli pantu päälleni, ja kaikesta kauheasta eksytyksestä, johon olin antautunut, ja kaikkein eniten siitä, että olin murehduttanut minussa asuvaa Pyhää Henkeä ja ollut kelvoton esimerkki oikeasta Pyhän Hengen voimasta ja Jumalan lapsesta. Minun on siis erittäin vaikeaa pysyä hiljaa ja olla varoittamatta ihmisiä, kun näitä asioita nousee esiin, sillä olen kokenut niitä useita vuosia sitten. Aion varoittaa ja soittaa hälytyskelloja ja kertoa ihmisille, että monet niistä julistajista vaeltavat hengellisessä pimeydessä. Voi, he tuovat toki esiin tarpeeksi totuutta, niin että näyttää siltä, että heitä voidaan kutsua oikeiksi Jumalan apostoleiksi tai profeetoiksi! Pelastukoot monet joutumasta harhaan [...]”

Toinen kuvaus on nuorelta Hengellä täyttyneeltä pastorilta, joka osallistui Patricia Kingin kokoukseen Arizonassa. PASTORI ’MS’ kirjoitti: ”Nämä niin kutsutut profeetat ja ylistysjohtajat toivat tullessaan irstaita henkiä ja vainaja- ja tietäjähenkiä, enkelien palvontaa ja avasivat epäpyhiä hengellisiä portaaleja ja kulkivat niistä. Mikään ei koko elämäni aikana ole murehduttanut ja järkyttänyt minua niin! Eikä kukaan muu tuntunut huomaavan tai välittävän [...]!” Seuraavassa on vielä todistus eräältä henkilöltä, joka oli syvällä tässä liikkeessä monta vuotta. JACK kirjoitti: ”Olen ollut mukana profeettaliikkeessä ehkä noin vuodesta 1998 lähtien, mutta olin käynyt Mike Bicklen seurakunnassa jopa ennen sitä. Aloin käydä Todd Bentleyn kokouksissa ja meininki siellä vei minut hiukan harhaan, luultavasti aika suuressa määrin. Luin Patricia Kingin kirjan Spiritual Revolution (’Hengellinen vallankumous’), Todd Bentleyn elämäkerran ja myös Mike Bicklen ja Rick Joynerin materiaalia. Se on vaarallista ja erittäin eksyttävää, koska niin iso osa siitä kuulostaa ja näyttää itse asiassa oikealta, mutta henki on toinen. Ehkä minut petettiin, koska olin niin hanakka ottamaan vastaan sitä […] Menin myös Arizonaan nähdäkseni Extreme Prophetic -toimintaa. Ja näin, kuinka Joshua Mills oli eräässä kokouksessaan safiiripölyn peitossa. Se oli sinistä hilettä, jota näytti ilmestyneen hänen päälleen, kun hänen kengistään tuli öljyä. Ja he näyttivät ihmisille ruukkua, jossa oli hänen käsistään aiemmin tihkunutta, viinintuoksuista öljyä. Olin tosi herkkäuskoinen, koska ajattelin: ’Jotain tavallisuudesta poikkeavaa on meneillään. Vau, sen täytyy olla Jumalasta’” En miettinyt sitä, että ’paha ja uskoton sukupolvi tavoittelee merkkiä’. Palasin kotikaupunkiini, ja sitten alkoi Lakeland. En käynyt siellä, koska tiesin Jumalan olevan kanssani, missä sitten olinkin. Ihmiset villiintyivät ja lensivät sinne. IHOPissa pidettiin jopa kokouksia, joissa sitä siunausta ’välitettiin’ eteenpäin. Sitten näin, kuinka Bentley [...] keräsi isoja kolehteja Morningstarissa. Sitten uutiset hänen rakkausjutustaan ja epämoraalisesta elämäntavastaan pamahtivat julkisuuteen. Olin äimänä, ja aloin pohtia asioita. Olen pikkuhiljaa kavunnut ylöspäin syvän pimeyden täyttämästä montusta. Kiitos, että puhut totuutta rakkaudessa […] Voisitko rukoilla puolestani, kuten ja jos Herra johdattaa, että hän vapauttaisi minut kaikesta väkevän eksytyksen rippeistäkin ja johdattaisi minut totuuteen, kaikkeen TOTUUTEEN. Rukoile että vapautuisin kaikista uskomistani valheista, kun kuulen TOTUUDEN ja uskon TOTUUTEEN.”

BILL JOHNSON, CHÉ AHN & KUMPPANIT
Samaan aikaan kun varoitan avoimen ”äärimmäisistä” toimijoista ja toiminnasta, on myös tärkeää muistaa, että on myös niitä, jotka edustavat liikkeen ”hyväksyttävämpää” tyyppiä. Bill Johnson on Bethel-seurakunnan pastori Reddingissä, Kaliforniassa, ja seurakunnalla on karismaattisessa liikkeessä valtavasti vaikutusvaltaa. Bill Johnson on kirjoittanut teoksen Maan päällä niin kuin taivaassa (suomennettu tällä nimellä), ja hän sanoo paljon hyvää – etenkin parantumisesta ja kaduilla palvelemisesta jne. Valitettavasti kulissien takana Bethel (ja erityisesti heidän raamattukoulunsa) kirjaimellisesti PURSUAA Toronto-tyyppistä tolkuttomuutta, hengellistä ”juopumista” jne. Monia niistä kaikkein äärimmäisimmän laidan pastoreista, joilla on sen tyyppinen ”voitelu”, kutsutaan opettamaan ja ”välittämään” sitä Bethelin kouluun. Bill Johnson itse oli yksi niistä, jotka nousivat Lakelandissä lavalle osoittamaan tukeaan Todd Bentleyn liikkeelle, juuri ennen kuin se romahti täysin. Minkä neuvon annan? Harkitse tarkkaan, ennen kuin lähetät lapsiasi sinne opiskelemaan! Alla on todistus nuorelta naiselta, joka opiskeli vastikään Bill Johnsonin raamattukoulussa.

JOHANNA kirjoitti: ”Muutin Reddingiin, Kaliforniaan, elokuussa 2008 opiskelemaan Bethel School of Supernatural Ministry -raamattukouluun (’Yliluonnollisen palvelutyön raamattukoulu Bethel’). Valmistuin toukokuussa 2009 [...] Menin sinne odottaen saavani koulutusta palvelutyöhön. Melkein heti aloin kyseenalaistaa omituista menoa, joka on niin tavallista siellä. Bethelissä on monia lentäviä lauseita, joita heitellään päivittäin, esim. ’Jumalalla on vain kivaa sanottavaa’ ja ’Korkeimman pilvessä on parhaassa pilvessä’. Koulutuntien ja jumalanpalvelusten aikana sattui usein kaikenlaista häiritsevää käyttäytymistä (yhtäkkiä aiheetonta huutoa, naurua jne.) Kun kouluun tuli joku vieraileva puhuja, opiskelijoilla oli tapana tungeksia eteen päästäkseen mahdollisimman lähelle puhujaa. Meille opetettiin, että saisimme minkä tahansa voitelun vain ’ottamalla’ sen itsellemme. Opiskelijoilla oli tapana rynnätä puhujalavan luo ja eteen kirkkosalissa, jotta puhujat voisivat panna kädet heidän päälleen. Puhujia olivat mm. Bob Jones, Heidi Baker, Georgian ja Winnie Banov, Randy Clark, John ja Carol Arnott [...] Ché Ahn ja Randall Worley. Meitä opettivat myös Bill Johnson, Beni Johnson [...] ja muut Bethelin pastorit säännöllisesti. Toisinaan oli järkyttävää, miten jotkut, elleivät kaikki, näistä puhujista olivat ’juovuksissa’ ja miten kyseenalaista heidän opettamansa oppi oli. Voin varmasti sanoa, etten kertaakaan kuullut missään opetuksessa sanoja ’parannuksenteko’ tai ’katumus’. Muistan kun Banovit kävivät. Koko paikka oli täyttä kaaosta. Kun he koskivat jotakuta, tämä nytkähteli rajusti tai hoippuroi ympäriinsä kuin juovuksissa. Banovit palvelevat ihmisiä kaatopaikoilla ympäri maailman [...] Muistan heidän puhuneen rakkaudesta, ilosta, onnesta ja uudesta viinistä. Muistan kuinka eräs Bethelin naispastori johdatti meidät eräänä päivänä johonkin, mitä hän nimitti ’kohtaamiseksi’ (encounter). Kirkon valot himmennettiin, ”soukkausmusiikkia” laitettiin soimaan ja pastori neuvoi meitä kaikkia etsimään jonkin mukavan paikan. Sitten tapahtui periaatteessa seuraavaa: pastori johdatti 800 opiskelijaa transsiin. Hän alkoi antaa meille ohjeita, kuten ’Sulje silmäsi, ja kuvittele itsesi mielipaikkaasi. Nyt Jeesus kävelee sinua kohti. Mitä hän sanoo? Nyt hän aikoo antaa sinulle jotain. Mitä hän antaa sinulle? [...]’ Enkeleistä puhuttiin usein. Muistan, että Beni Johnson itse asiassa matkasi asuntoautolla Arizonan ja Uuden-Meksikon halki herättääkseen enkeleitä, jotka oletettavasti nukkuivat. (Yksi lentävä lause olikin ’Herätys, herätys’). Kuulin alituiseen ihmisten puhuvan enkelikohtaamisistaan ja taivaskäynneistään. Eräs tuntemani nuori nainen sanoi, että hän pystyi näkemään enkeleitä kaikkialla. Hän puhui heille koko ajan. Hänellä oli myös tapana auttaa ystäviään samaan. Bethel on kuin Disneyland. On vaarallisen helppoa unohtaa kaikki muu ja keskittyä sen sijaan kaikkeen, mitä siellä on nähtävää ja koettavaa [...] Jumalasta tulee kuin joulupukki. Jos todellista evankeliumia ei julisteta, kadotetaan Jumalan pelko.”

Bill Johnsonin lailla myös Ché Ahn on kalifornialainen pastori, jolla on valtava kannattajajoukko ja jota kunnioitetaan karismaattisissa piireissä suuresti. Kuitenkin myös hän oli Lakelandissä puhujalavalla tukemassa Todd Bentleyä ja siunaten valtuuttamassa häntä palvelutyöhön, ja eittämättä hänellä on juuri sama voitelu, josta olemme puhuneet. Nainen, joka oli osallistunut hänen kokoukseensa, kirjoitti minulle vähän aikaa sitten. LUCY kirjoitti: ”Lokakuun lopulla, sen jälkeen kun olin osallistunut Fredericksburgissa (Virginiassa) Prayer Furnaceen (’rukousuuni’), jossa Ché Ahn palveli [...] Näin siellä monia mainitsemistasi manifestaatioista: hyppimistä ja pomppimista ’ylistyksen’ aikana ja taaksepäin kaatumista Ché Ahnin kosketuksesta. Ja monet hytkyivät hillittömästi. Olin varsin kiusaantunut, ja tulin kotiin. Katsoin (ensimmäistä kertaa) videoita Todd Bentleystä. Sanomattakin selvää, että olin kauhuissani [...]”

TOTUUS IHOPista
Nämä asiat ovat enimmäkseen sellaisia, ettei niistä kirjoittaminen tuota minulle yhtään iloa vaan pikemminkin suurta surua ja murhetta. Vuonna 1999 Mike Bickle, joka oli ollut pastorina Kansas City -profeettojen seurakunnassa (Kansas City Metro) erosi tehtävästä aloittaakseen järjestön nimeltä International House of Prayer (IHOP, ”Kansainvälinen rukoushuone”), joka oli ollut hänen sydämellään jo jonkin aikaa. Muista kuitenkin, että Bickle oli henkilökohtaisesti puolustanut Toronton henkeä ja sen manifestaatioita. Hän oli myös kutsunut John Arnottin puhumaan Kansas Cityyn ja veti protestiksi seurakuntansa pois Vineyard-liikkeestä, kun tämä oli erottanut merkittävimmän Toronton siunaus –seurakunnan liikkeestä. Joten näyttikö mitään tästä kummallisuudesta seuraavan häntä hänen uuteen IHOP-liikkeeseensä? Kyllä, valitettavasti siltä vaikuttaa. Yksi tärkeimmistä opeista, joista Kansas Cityn IHOP tuli tunnetuksi, on Mike Bicklen erityisaihe nimeltä Bridal Paradigm (”morsius-paradigma”). Pohjimmiltaan se vie Laulujen laulun ja käsitteen Kristuksen morsiamesta aika lailla äärimmäisyyteen: meidän on määrä lähestyä Jeesusta kuin lumoutuneet rakastuneet, tavallaan kuin hänen ”tyttöystävänsä”. Toisin sanoen jopa miesten on määrä käyttäytyä Jumalaa kohtaan kuin he olisivat pohjimmiltaan hänen lemmenkipeitä ”morsiamiaan”. Henkilökohtaisesti minusta tämä on varsin aistillinen tapa lähestyä Jumalaa, enkä pysty löytämään sille mitään tukea Raamatusta.

Seuraavassa on useita lukijoilta saamiani sähköposteja, joissa he kommentoivat, mitä olivat nähneet tai kokeneet tämän opetuksen tiimoilta. ”R.” kirjoitti: ”Muutin tänne Kansas Cityyn kaksi vuotta sitten käydäkseni IHOP-raamattukoulua [...] Olen ollut niin hämmentynyt koko ’morsius-paradigman’ ja Jeesuksen ’hurmautuneen sydämen’ ja Laulujen laulun äkkisuosiosta. En saata suhtautua Jeesukseen, niin kuin hän olisi romanttinen rakastajani, enkä halua!! Minä yritän pitää ajatukseni ja sydämeni puhtaina. Haluan, että tulevaisuudessa romanttinen rakastajani oln vanhurskas aviomieheni, joka on mallina Kristuksen rakkaudesta ja johtajuudesta. Kaikki ystäväni sanovat minulle: ’Jeesus on aviomiehesi. Anna hänen olla ensirakkautesi ja elättäjäsi.’ Aivan kuin minun pitäisi karttaa miehiä ja luopua ajatuksesta mennä naimisiin.” ”C.” kirjoitti: ”Hämmästyttävää, kuinka tämän opin läsnäolo on kuin hiiva. Olin muutaman vuoden sellaisten uskovien parissa, jotka olivat omaksuneet Kansas Citystä ’morsius-paradigma-opin’. Sillä oli omituinen tapa tarttua. Vaikka en itse ollut koskaan edes joutunut suoraan tekemisiin opin kanssa, hetken aikaa omaksuin sitä tahattomasti ja näin muutamia unia, joiden nyt tiedän tulleen saastaisilta hengiltä. Onneksi ’arviointiantennin’ alkoivat havaita kaikessa tässä olevan epäpyhyyden ja torjua sitä. Kuten monissa tällaisissa ylilyönneissä, juuri se mikä syntyy, kun eksytystä sekoitetaan Pyhästä Hengestä tulleeseen puhtaaseen ilmestykseen, on niin kovin, kovin vaarallinen.”

Vuoden 2009 lopulla IHOP Kansas Cityssä aloitti iltakokoukset, koska he väittivät, että siellä oli puhjennut ”herätys”. Oliko se siis todella Jumalan puhdasta työtä vai pohjimmiltaan täynnä samoja vanhoja River / Toronto - manifestaatioita kuten muualla? Kaksi entistä IHOPin kannattajaa kirjoitti minulle. SARAH kirjoitti: ”Olen suunnilleen itku silmässä kaiken tämän vuoksi […] Katselin aivan ensimmäisiä lähetyksiä tämän ’Pyhän Hengen vuodatuksen’ illoista, joita IHOP näytti suoratoistona internetissä, ja voi pojat, että se meni vauhdilla metsään. Ensimmäisenä iltana kaikki oli yhtä sotkua lukuun ottamatta laulua. Äh! Se särkee sydämeni! Kuinka monta sellaista ihmistä KCssä onkaan, jotka tunnemme ja joita rakastamme?! Olen katsonut, kun rakkaat sisareni ja veljeni Kristuksessa nauravat hillitsemättömästi, nytkähtelevät kuin olisivat sairaita, hoipertelevat ja puhuvat kuin juovuksissa ja laulavat ’kielillä’ täydessä epäjärjestyksessä ja ilman tulkintaa. Olen ottanut kysymyksen ’Hengessä juopumisesta’ esiin ystävien kanssa ja vaikka todistan yhä uudestaan ja uudestaan, että Jumala on itsehillinnän kannalla, mistä he ovat samaa mieltä, he jatkavat ja käyttäytyvät kuin juopuneet hölmöt! (Ks. Tiit. 1:8 ja 2:2 ja 1 Tess. 5:6-7, joissa itsehillintä yhdistetään harkitsevuuteen ja maltillisuuteen, mikä osoittaa, että Pyhä Henki ei ilahdu juopuneisuudesta lainkaan vaan itsensä hillitsemisestä – se on Hengen hedelmä, vai mitä?) Juopuneisuus on Pyhällä Hengellä täyttymisen täydellinen vastakohta! Koska itsehillintä on Hänellä täyttymistä!! Piet. 1:13, 4:7 ja 5:8 [...]” ”M.” kirjoitti: ”Nyt kun IHOPin kumppaneina on Toronto, Bill Johnson ja joukko muita, jotka intoilevat ihmeistä ja merkeistä ja / tai hengessä juopumisesta [...] Jos yksi Pyhän Hengen hedelmistä on itsehillintä, kuinka voidaan sanoa, että juopuneisuus ja manifestaatiot ovat Pyhästä Hengestä? Siinä ei ole mitään järkeä [...] Missä näemme Jeesuksen Raamatussa manifestoivan tai olevan juopunut? Raamatussa ei ole sellaista, eikä sitä pitäisi olla hänen seurakunnassaan.”

MIKE BICKLEN JÄRKYTTÄVÄ UNI
Helmikuun 13. vuonna 2009 Mike Bickle näki varsin järkyttävän unen, jonka hän julkaisi IHOPin internetsivuilla, koska koki, että unella oli vahva profeetallinen merkitys IHOP-liikkeelle ja muille. Uni on seuraavassa. Katso mitä mieltä olet siitä. MIKE BICKLE, 13.2.2009: ”Näin pitkän, selkeän profeetallisen unen. Heräsin 2.30 yöllä, ja minulla oli vahva tuntu todellisuudesta. Unessa olin ulkoilmakonferenssissa, jossa oli ehkä 40 000 ihmistä. Konferenssipaikka oli baseball-stadion suurella messualueella ulkona. Julistin rukouksesta, voimasta ja lopunajan tuomiosta. Puhuin kahdessa iltapäiväkokouksessa. Johtajat ja heidän väkeään monista eri karismaattisista suunnista olivat siellä. Muistan nähneeni Bill Johnsonin ja hänen väkeään konferenssissa. Meillä oli hyvä ja lämmin yhteys keskenämme. Päätin saarnan toisen kokouksen jälkeen noin klo 17.00, kun Ilmestyskirjan 12:7-9 tapahtumat lähtivät vyörymään. Demonisia henkivaltoja heitettiin maan päälle. Ne näyttivät suurilta (yli 90 m pitkiä ja 15 m paksuja) käärmeiltä, joilla oli iso pää kuin lohikäärmeillä. Monet niistä laskeutuivat taivaalta alas maan päälle. Kenelläkään konferenssissa ei ollut riittävää ymmärrystä tai uskoa reagoida voimassa ja luottavaisesti. Kaikki johtajat ja eri karismaattisten suuntien ihmiset pakenivat peloissaan ja epäjärjestyksessä, mukaan lukien IHOPin väki. Käärmemäiset henkivallat uhkuivat raivoa ihmisiä kohtaan. Ne olivat vihaisia ja jopa nöyryytettyjä, koska ne oli suljettu maan päälle. Ihmiset olivat kauhuissaan. Demonien ohella maan päälle syydettiin myös nokea tai märkää mutaista paksua tuhkaa. Se pimensi taivaan, kun sitä satoi ihmisten päälle. Baseball-stadionin kotipesän puoleisessa päässä ei ollut aitaa, joten monet meistä juoksivat stadionilta siihen suuntaan kohti suuren messualueen päässä sijaitsevia toimistotiloja. Kaikki pakenivat peloissaan ja sikin sokin. Kenelläkään ei ollut hyviä ratkaisuja tähän ahdinkoon. Onnistuin pääsemään isolta messualueelta pois alueen toimistotiloihin (sisäänkäynnin yhteydessä). Juostessani peityin märkään tuhkaan. Monet ihmiset eivät ehtineet ulos, vaan käärmeet purivat heitä ja he joutuivat märän tuhkan peittoon. Sisäänkäynnin luona oli pahoja poliiseja. He sanoivat minulle: ’Sinun täytyy mennä takaisin messualueelle. Joko menet takaisin tai viemme sinut vankilaan’. He eivät välittäneet tippaakaan vaarasta, jonka kohtaisin palatessani messualueelle. Arvelin heidän kuuluvan antikristuksen joukkoihin. Olin pulassa ja mietin: ’Selvisin äsken ankarimmasta vaarasta, mitä kuvitella voi, ja nyt minun täytyy mennä takaisin sinne.’ Seisoessani poliisin vieressä mietin: ’Olisimmepa ottaneet lopun ajan tapahtumat vakavammin silloin, kun meillä oli aikaa valmistautua.’ Mietin: ’Keskustelu voimasta on paljon suurempaa kuin voima, jossa tosiasiassa vaellamme.’ Herätessäni minulla oli tunne hätätilasta, joka vaatii toimenpiteitä [...] Unen ydin oli, että on vältettävä se ahdinkotila, että tuona päivänä ei ollakaan valmistautuneita [...] Kaikissa eri karismaattisissa suunnissa (mukaan lukien IHOP) on nykyään tyhjää puhetta, joka koskee voimaa lopun aikojen tapahtumissa, ilman että tosiasiassa ollaan valmistautuneita siihen päivään [...]”

Tässä kohdin minulla on muutama yksinkertainen kysymys yllä olevasta unesta. Jos stadionilla olevat 40 000 ihmistä edustavat sitä ihmisjoukkoa, johon IHOP-liikkeellä on vaikutusta, miksi he eivät pystyneet suojautumaan ”käärmedemoneilta”, jotka laskeutuivat puremaan heitä? Miksi siitä, mitä johtajisto oli opettanut heille, ei ollut mitään apua heidän valmistautumiseensa? Onko sattuma, että Kundalinista puhutaan aina käärmeenomaisena henkenä? Ja voisiko olla, että unen poliisit olivat itse asiassa Jumalan palvelijoita, jotka estivät Mike Bickleä pakenemasta samaa kohtaloa, jonka hänen oma väkensä joutui kokemaan? Järkyttävä uni, todella. Sanottuani kaiken tämän minulla kumma kyllä on aitoa lämpöä ja kunnioitusta Mike Bickleä ja useita muita niitä johtajia kohtaan, jotka olemme maininneet. Ei kaikki, mitä he sanovat, ole pahaa – ei suinkaan. Valitettavasti he ovat uskoakseni joutuneet hengelliseen harhaan, joka on erittäin paha ja uskoakseni vahingoittaa heidän johtamiaan ihmisiä suuresti. Kundalini-henki on erittäin paha eksytys, eikä meillä ole missään mielessä varaa suhtautua siihen kevyesti. Näin ollen minun valitettavasti täytyy varoittaa: ”Pysy erossa IHOPista!”

HEIDI JA ROLLAND BAKER
Monet ihmiset järkyttyvät melkoisesti, kun otan Kundalini-varoituslistalleni Rolland ja Heidi Bakerin (IRIS Ministries). Ihmiset huomauttavat, että Bakerit tekevät upeaa työtä Mosambikissa köyhien parissa. Kyllä, tiedän! Ja suhtaudun todella myönteisesti siihen rakastavaan työhön, jota he tekevät puutteessa olevien ja lasten parissa. Suhtauduin samoin itse asiassa kaikkeen, millä he haastavat seurakuntaa osallistumaan sellaiseen palvelutyöhön. Uskon itse vahvasti köyhien palvelemiseen ja julistan aiheesta usein. Mutta mikään näistä ei ole syy, miksi varoitan ihmisiä IRIS Ministries -järjestöstä. Tosiasia on, että he ovat vuosikausia olleet syvällä River / manifestaatio -liikkeessä. Heidi Baker on todella kuuluisa omituisista Kundalini-tyyppisistä kiemurtelustaan ja ouu-äänteilyistään puhujalavalla. Se ei ole yhtä pahaa kuin Stacey Campbellilla, mutta silti aika pahaa. Ja he ovat myös välittäneet tätä henkeä monille muille. IRISillä on Reddingissä pääkonttori Bill Johnsonin toimipaikan yhteydessä. Koko tämä piiri on valitettavasti saastunut samasta omituisesta tartunnasta. Toivon, ettei niin olisi, mutta niin on, ja meidän on pakko tuoda se valoon, jottei Kristuksen ruumis vahingoittuisi vielä lisää. Näistä ihmisistä ketään vastaan minulla ei ole mitään henkilökohtaista. Itse asiassa vallan päinvastoin. Mutta yksinkertaisesti uskon, ettemme voi sallia tämän hengen tuhota enempää Kristuksen kallisarvoisia lampaita.

LÄHTÖ PROFEETALLISESTA LIIKKEESTÄ
Palaan vielä hetkeksi omaan henkilökohtaiseen taipaleeseeni. Vuoteen 2003 mennessä palvelutyömme oli laajentunut aimo harppauksin sekä kansainvälisesti että Uudessa-Seelannissa. Olimme yhä ”pieniä”, mutta yhä uudestaan ja uudestaan olimme nähneet, kuinka Jumala moninkertaisti vaikutukseltaan sen, mitä lähetimme. Olin tähän mennessä ollut mukana profeettaliikkeessä (enimmäkseen julkaisupuolella) kymmenen vuotta. Uuden-Seelannin kristillisissä kirjakaupoissa myytiin kirjaamme ”The Coming Street Revival” (”Tuleva katuherätys”), ja kiersin maata julistamassa sanaa. Kansainvälisellä sähköpostilistallamme oli jo 5000 tilaajaa ympäri maailman. Mutta ajan kuluessa profeettaliike murehdutti minua yhä enemmän ja enemmän. Vuonna 2003 Jumala avasi minulle oven palvella USA:ssa, ja hän lähetti minut sinne viemään seurakunnalle kiireellistä varoitusta, että kansakunnalle oli annettu rajoitettu ajanjakso tulla todelliseen herätykseen ja mitä katastrofeja seuraisi, jos se ei heräisi. Sana oli varsin selvä ja läpitunkeva – kutsu parannukseen ja tuskaisaan rukoukseen. Toisen pitkähkön julistuskiertueen jälkeen USA:ssa samana vuonna, Jumala avasi oven koko perheellemme mennä asumaan USA:han. Vuoden 2004 alussa asetuimme Kansas Cityyn, lähelle paikkaa, missä tapahtui. Mutta seuraavat 2, 5 vuotta tulivat todella olemaan erittäin myrskyisiä aikoja. Se, mikä lopulta työnsi minut tyystin ulos profeettaliikkeestä, oli valtava konferenssi, joka pidettiin vanhassa Kansas City -profeettojen rakennuksessa lokakuun lopulla 2004. Konferenssin oli määrä olla Kansas City - profeettojen ”paluu” tulla takaisin palvelemaan (ainakin tänä yhtenä kertana) taas Kansas Cityssä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Puhujat olivat käytännöllisesti katsoen liikkeen kuuluisista kuuluisimmat: Bob Jones, John Paul Jackson, Bobby Conner, Paul Keith Davis, James Goll ja monet muut.

Olen kertonut yksityiskohtaisesti muissa kirjoissa siitä, mitä tapahtui tämän konferenssin aikana, joten en halua tässä toistaa itseäni. Riittänee kun sanon, että se lopulta vahvisti minulle kiistattomasti, että ’profeetallisuus’, sellaisena kuin se oli siellä, oli itse asiassa uudistumisen ulottumattomissa – se oli mennyt liian pitkälle. Kuten kirjoitin myöhemmin: ”Tulin käytännöllisesti katsoen joka päivä kotiin äärimmäisen murheellisena ja apeana. Olin tullut konferenssiin suurin odotuksin ja toivein, ajatellen, että Bob Jonesin paluu saattaa tuoda uudistuksen ja palauttaa kaiken sen, mikä oli alunperin hyvää tässä liikkeessä. Kirjaimellisesti tulin ystävänä ja minut muutettiin viholliseksi kolmessa päivässä [...]” Seuraavana päivänä, 31. lokakuuta, Uskonpuhdistuksen muistopäivänä, omaa kokoustamme varten oli varattu sama auditorio. Itse asiassa siitä tuli päivä, jolloin ilmoitin lähdöstäni. Mutta palautemyrsky puhkesi vasta lähetettyäni uutisen sähköpostitse. Otsikko sähköpostissa, jossa ilmoitin lähdöstäni, oli: ”Lähden profeettaliikkeestä” (I’m leaving the Prophetic Movement). Se julkaistiin samalla viikolla. Ja mikä häly siitä nousikaan! Minulle tulvi kirjaimellisesti tuhansittain palautetta kaikkialta maailmasta. En pystynyt edes lukemaan niitä kaikkia, niitä oli niin paljon. Mutta kuten sanoin aiemmin, useimmat vaikuttivat suhtautuvan hämmästyttävän rohkaisevasti ottamaani kantaan. Minusta oli aina tuntunut, että ensinnäkin koko se syy, miksi tulin Kansas Cityyn, oli kehottaa liikettä palaamaan takaisin alkuperäiseen kutsumukseensa ja mandaattiinsa. Nyt tajusin, että se ei ollut mahdollista ja tiesin, että Jumala halusi minun lähtevän. Itse asiassa saatoin nähdä, että tämä liike oli nyt niin petollisella pohjalla ja juuttunut niin syvälle harhaan, että oli kirjaimellisesti tulossa vaaralliseksi osallistua siihen millään tavoin. Vähänpä tiesin, kuinka paljon pahemmiksi asiat kehkeytyisivät tulevina vuosina.

5. LAKELANDIN KATASTROFI
Vuoden 2008 maaliskuussa, neljän ankaran vuoden jälkeen, perheeni ja minä lähdimme USA:sta vuoden tauolle kotimaahamme Uuteen-Seelantiin. Tunsimme olevamme jokseenkin lannistuneita ja lyötyjä läpi käymiemme kokemusten takia. Vain pari viikkoa lähtömme jälkeen USA:ssa alkoi uusi liike, jolla tuli olemaan kauaskantoiset seuraukset ympäri maailman. Tunsin Todd Bentleyn palvelutyön tietenkin aika hyvin. Itse asiassa olin jo jonkin aikaa katsonut hänen kuuluvan profeettaliikkeen kolmen kaikkein vaarallisimman pastorin joukkoon. Joten kun alkoi kuulua uutisia, että Todd johti uutta ”parantumisherätystä” Lakelandissä, Floridassa, aloin heti tutkia sitä. En hämmästynyt yhtään, kun huomasin sen olevan saman eksyttävän omituisuuden läpitunkema kuin aiemmin. Itse asiassa toiminta näytti pikemminkin pahemmalta. Ja silti – yllätys, yllätys – Charisma-lehti näytti jo rummuttavan sen puolesta. (Tähän tuli kuitenkin pian iso muutos, kuten kohta näemme). Ensimmäinen tätä uutta liikettä käsittelevä sähköposti, jonka lähetin REVIVAL-listalla oleville, oli päivätty 23.4.2008, ja sen otsikkona oli: ”Väärä parantumisherätys?? – Florida” (A False Healing Revival?? – Florida). Näin se alkoi: ”Monet teistä ovat jo kuulleet ’parantumisherätyksestä’, joka oletettavasti on alkanut Lakelandissä, Floridassa. Charisma-lehti julkaisi tänään siitä jutun otsikolla ’Pyhän Hengen purkaus Floridassa’ (A Holy Ghost Outbreak in Florida) [...] ’karismaatikkoja tulee laumoittain uniseen Lakelandin kaupunkiin Floridassa osallistuakseen evankelista Todd Bentleyn omaperäisiin herätyskokouksiin’. Aikooko Charisma tehomarkkinoida ja kehua sitä maasta taivaisiin, kuten se teki Torontolle ja Rodney Howard-Brownelle? Näyttää siltä, että ehkä aikoo. Mutta miksi vastustan tätä ’parantumisherätystä’ jo näin pian sen jälkeen, kun siitä on tullut tietoja? Koska tunnen Todd Bentleyn palvelutyön jo erittäinkin hyvin ja tämä koko liikehdintä keskittyy hänen ympärilleen. Todd Bentleyllä on juuret syvällä profeettaliikkeessä, ja hän on yksi niistä hyvin harvoista pastoreista, joista koskaan olen kokenut, että minun täytyi varoittaa ihmisiä julkisesti nimeltä mainiten. Hänen toimintansa on niin pahaa. Mitä oudoimpia, epäaitoja enkelikohtaamisia, kultapölyä, kolmannen taivaan visualisointeja, jotka ovat suoraan New Agesta, ym. Silti siinä on ’voima’, joka tekee toiminnasta sitäkin vaarallisempaa [...]”

Näytti kuitenkin siltä, että Charisma-lehti piti Lakelandiä seuraavana suurena tapahtumana: ”Monet karismaatikot miettivät, tuleeko tästä pidennetystä kokoussarjasta samanlainen ilmiö kuin niistä, mitä tapahtui Rodney Howard-Brownen kokouksissa Lakelandissä vuonna 1993, Toronto Airport Vineyard -seurakunnassa Kanadassa vuonna 1994 ja Brownsvillen Assembly of God -helluntaiseurakunnassa Pensacolassa vuonna 1995 [...]” Minä kuitenkin muistutin lukijoitani varoituksesta, jonka oli lähettänyt Lynn Clark, yksi RevivalSchool.comsivujemme
päämoderaattoreista. Hänhän oli kirjoittanut: ”Ostin Todd Bentleyn opetuksen siitä, kuinka käydään kolmannessa taivaassa, ja toin sen kotiin kuunneltavaksi [...] Makasin olohuoneen lattialla kuunnellen opetusta, kuinka visualisoida kolmas taivas ja mitä sanoa, ja olin alkanut syventyä hänen opetukseensa, kun yhtäkkiä aloin täristä hillittömästi, hytkyä ja voihkia. Samassa jäykistyin kokonaan. En pystynyt liikuttamaan ainuttakaan ruumiinosaa. Tiesin että nyt jokin demoni yritti saada minut otteeseensa. Huusin niin kovaa kuin suinkin pystyin: ’Jumala, auta minua, Jeesus, auta minua!’ Heti huudettuani Herraa avuksi kehoni muuttui taas rennoksi. Jumala säästi minut sinä iltana, ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen [...] Vietin ison osan sitä yötä pyytäen itkussa silmin Jumalaa antamaan minulle anteeksi ja sanoutuen irti kaikista niistä käsistä, joita oli pantu päälleni, ja kaikesta kauheasta eksytyksestä, johon olin antautunut [...]”