IRC-Galleria

Mistä siis aloitamme? Kuvittele seuraavaa. On vuosi 2010. Isossa kristillisessä tapahtumassa on kaksi johtajaa puhujalavalla. Tämä ei kuitenkaan ole mikään tavallinen kokous. Miehet näyttävät olevan ympäripäissään tai – kirjaimellisesti – ”pilvessä”. Silti yleisössä olevat kristityt huutavat hyväksyvästi ja nauravat riehakkaasti. Ällistyttävää on, että toinen lavalla olevista miehistä tupruttelee jotain, mikä näyttää melkein marihuanasavukkeelta – ainakin sellaisen vaikutelman hänestä saa, kun hän hoippuu ympäri lavaa. Oikeasti se ei kuitenkaan ole marihuanaa. Se on pieni muovinen Jeesus-nukke, jota hän ” tupruttelee”, ja hän nimittää tätä ”Pyhän Hengen pössyttelyksi”. Miehet kehottavat yleisöä tekemään samaa, ”juopumaan Hengestä” ”pössyttelemällä Henkeä” kuten he. Ja monet seuraavat esimerkkiä. Keitä nämä miehet ovat? He ovat John Crowder (”Uusi mystikko”, kuten hän nimittää itseään) ja Ben Dunn, hänen ”rikostoverinsa”. Tervetuloa tutustumaan River-liikkeen (”Virta”) uuteen ilmeeseen. Nämä miehet ovat vastuussa kiertueista, joista käytetään nimityksiä ”Sloshfest” (”tilttifestarit”) ja ”Drunken Glory” (”Hengessä” juopumista). Heidän vaikutuksensa on lisääntynyt huimasti karismaattisessa liikkeessä, etenkin nuorten parissa.

Jokaisen, joka luulee tämän olevan vain jokin pieni reunailmiö, pitää miettiä asiaa vielä uudelleen. Viime vuosina he ovat olleet puhujalavalla yhdessä sellaisten karismaattisten tähtien kanssa kuin James Goll, Heidi Baker, Cal Pierce (kuuluisa Healing Rooms -työstä), Bobby Conner tai Patricia King. Crowder on Todd Bentleyn ystävä ja ihailija. Ja hänen kumppaninsa Ben Dunn on kutsuttu opettamaan Bill Johnsonin kuuluisassa Bethel School of Ministry -raamattukoulussa Reddingissä, Kaliforniassa. Kaverukset ovat nykyään todellisia kuuluisuuksia liikkeessä – monet kuuntelevat heitä innokkaasti ja ihailevat heitä suuresti. Crowderin kirjasta The New Mystics (”Uudet mystikot”) on tullut iso menestys niiden parissa, jotka katsovat kuuluvansa River-uudistusliikkeeseen.

Vuonna 2010 John Crowderin omilla internetsivuilla mainostettiin seuraavasti koulutusta, jota hän tarjoaa:
”Nauti Hengen syvistä asioista […] Intensiivisellä, kolmipäiväisellä Mystiikan koulu (Mystical School) -kurssillamme John Crowder perehdyttää seikkaperäisesti, aktivoi ja välittää (impartation) kätten päällepanemisen avulla [...] Näillä kursseilla:
Toimit transsissa, hurmiotilassa ja ekstaattisessa rukouksessa
Koet mystiikan fyysisiä ilmiöitä
Aktivoidut ihmeissä, merkeissä ja luovissa ihmeissä
Ymmärrät uuden luomuksen realiteetit ja pääset sisään niihin
Kuulet historiallisen katsauksen ihmeidentekijöistä ja mystikoista
Aktivoidut näkijämaailmassa, profetiassa ja henkimatkoissa
Opit ymmärtämään avoimia taivaita ja ilmestyksiä
Opit pääsemään sisään kirkkauden valtakuntaan ja ilmaisemaan sitä [...]”

En tiedä sinusta, mutta minä epäilen, onnistuisiko edes hindulainen guru kuulostamaan enemmän New Agelta kuin se, mitä edellä on lueteltu! Ja kuitenkin John Crowder on nouseva tähti nykyajan karismaattisessa liikkeessä! Jopa suuren yhdysvaltalaisen kristillisen aikakauslehden, Charisman, päätoimittaja Lee Grady alkoi esittää teräviä kysymyksiä: ”Hengellisen juopumisen hullutus johti muihin karismaattisiin villityksiin, sellaisiin kuin hullaantuminen enkeleihin, kultapölyyn ja outoihin oppeihin, joita levittää ’Uudeksi mystikoksi’ julkisesti tunnustautunut John Crowder. Hän vertaa Pyhällä Hengellä täyttymistä marihuanan polttamiseen. Crowder, joka perustaa tänä syksynä seurakunnan Santa Cruziin, Kaliforniaan, nimittää kokouksiaan joskus Sloshfesteiksi ja itseään Jumalan baarimikoksi. Hän opettaa, että Jumala haluaa kaikkien kristittyjen olevan jatkuvasti juopuneita Pyhästä Hengestä, ja hän tarjoaa keinoja auttaa heitä juuri siihen. Näihin keinoihin kuuluu elektroninen musiikki, joka Crowderin sanoin auttaa ’pääsemään transsiin’, ja opetus, jossa innostetaan stigmoihin ja levitaatioon.

Jätän teologien tehtäväksi esittää ilmiselvät syyt siihen, miksi Crowder ja muut ”Uudet mystikot” astelevat vaarallisella maaperällä. Minulla on sillä välin eräs mutkattomampi huolenaihe. He painottavat Pyhällä Hengellä päihtymistä, mutta huomasiko kukaan, että Raamattu selvästi käskee meitä olemaan hengellisesti raittiita, hillittyjä?” Kuitenkaan nämä kaverit eivät selvästi ole vähääkään huolissaan Raamatun kehotuksista harjoittaa itsehillintää. He vain kuittaavat uskonnollisten ”fariseusten” kritiikin vitsillä – ja jatkavat siitä piittaamatta. Tämä ainakin yleensä on se reaktio, jota olen nähnyt vuosien varrella. Ja pahemmaksi näyttää menevän. Englantilaisen Sun-sanomalehden toimittaja David Lowe pyydettiin seuraamaan tammikuussa 2010 Englannissa pidettävää Sloshfestiä. Alla on joitain hänen huomioitaan kokouksista: ”Sloshfestin järjestäjä David Vaughan [...] ei pyytele anteeksi Jumalasta välittämäänsä kuvaa, jonka mukaan Jumala on kova juhlija, bilehile, joka tahtoo saada nuoret puolelleen yliluonnollisin huippufiiliksin [...] ’Taivaassa tulee olemaan villi meininki. Jumala ilmaantuu juhliin ja on hauska ja eloisa huomion keskipiste [...]’ Kristityt, jotka väittävät pääsevänsä pilveen Pyhästä Hengestä ja juovuksiin Taivaan viinistä, ovat herättäneet tyrmistystä Yhdysvalloissa. YouTubeen on lähetetty kymmenittäin jumalanpilkkavalituksia liikkeen tunnetuimmasta edustajasta, John Crowderista. Tämä entinen alkoholisti, jonka faneja nimitetään crowderiiteiksi (Crowderites), nähdään Sloshfestissä, ja tyypillisesti hän sammaltaa saarnoissaan ’Jeesus-lapsen sauhuttelusta’,’pilvessä olemisesta’ ja ’Pyhän Hengen pössyttelystä’. Merirosvokuningattareksi pukeutunut nainen ryömii mumisten ohi sekasorron keskellä. Outoa, että vaikka alkoholin tai huumeiden käytöstä ei näy mitään merkkejä, hän ja monet muut kokoukseen osallistujat vaikuttavat päihtyneiltä punaisine, pöhöttyneine silmineen ja tyhjine katseineen [...]”

On kiinnostavaa huomata, mitä tunnettu karismaattinen opettaja Derek Prince sanoi puhuessaan aiheesta jumalanpilkka: ”Jeesus itse varoittaa meitä, että meidän tulee olla hyvin, hyvin varovaisia, miten puhumme Pyhästä Hengestä, miten esitämme Pyhän Hengen. Jeesus käyttää sanaa ’pilkka’, ja päätin katsoa sanan isosta kreikan sanakirjastani. Ensimmäinen sanakirjassa sille annettu merkitys on: puhua väheksyvästi tai väärin pyhistä asioista. Joten kun Pyhästä Hengestä puhutaan sillä tavalla tai Pyhän Hengen luonne esitetään väärin, ollaan päivänselvästi lähellä jumalanpilkkaa. Jos olet koskaan tehnyt sitä tai ollut altis sellaiseen tai ollut tekemisissä sitä tekevien henkilöiden kanssa, haluan antaa vilpittömän neuvon: Sinun on tehtävä parannus. Sinun täytyy hoitaa asia Jumalan kanssa kerta kaikkiaan, äläkä koskaan enää syyllisty vääristelemään Pyhää Henkeä. Sillä Pyhä Henki on pyhä ja Hän on Jumala.” Suoraan sanoen olen samaa mieltä kuin Derek Prince. Iso osa videoista ja materiaalista, jota John Crowderin ”Uudet mystikot” ovat laittaneet internetiin, on kirjaimellisesti niin sairasta, halventavaa ja pilkkaavaa Jumalaa ja hänen Pyhää Henkeään kohtaan, että tuskin kykenen edes katsomaan niitä. Miksi siis hänestä on vinhaa vauhtia tulossa ”tähti” karismaattiselle näyttämölle? Miten kummassa asiat etenivät tähän? Kuinka mikään niin sairas ja epäpyhä saattoi vedota niin moniin karismaattisessa liikkeessä? Meidän on saatava tietää tarkalleen, mitä tapahtui, että tällainen luopumus sai alkunsa, koska Sloshfest ja Uudet mystikot eivät ole yksittäinen tapaus. He ovat osa isosta joukosta samantapaisia kristillisessä palvelutyössä olevia toimijoita, jotka ovat käytännöllisesti katsoen vallanneet kokonaisia osa-alueita profeetallisesta ja karismaattisesta liikkeestä. Miten näin pääsi käymään? Mitkä asiat johtivat siihen? Juuri tähän vastaamme pian tässä kirjassa.

MUTTA ENSIN...
Ennen kuin katsomme, mikä johti meidät tähän suohon, on tärkeää, että kerron lyhyesti omasta taustastani, jotta tiedät, mistä olen peräisin. Kuten huomautin aiemmin, olen Hengellä täyttynyt, kielillä puhuva kristitty, joka on ollut pitkään mukana sekä karismaattisessa liikkeessä että profeettaliikkeessä. Olin itse asiassa yli 11 vuotta mukana samassa profeettaliikkeessä kuin Todd Bentley, Rick Joyner, Bob Jones, Paul Cain ja Micke Bickle, vaikka en ollutkaan lainkaan yhtä tunnettu kuin he. (Profeettaliike on karismaattisen liikkeen haara, jossa uskotaan, että nykyaikana on profeettoja ja apostoleja). Mutta vuoteen 2004 mennessä asiat menivät niin huonolle tolalle, etten voinut enää jäädä. Minun täytyi ilmoittaa, että lähden. Olin tajunnut, että saatoin olla mukana vain tyystin toisenlaisessa profeetallisuudessa, sellaisessa, joka kutsuu seurakuntaa takaisin parannuksentekoon ja pyhyyteen, pyhitykseen – alkuseurakunnan puhtauteen ja voimaan. Tämä nykyajan profeetallisuus yksinkertaisesti ei tehnyt sitä. Ilmoitukseni vuonna 2004, että jätän profeettaliikkeen, nostatti valtaisan myrskyn – paljon suuremman, kuin mitä osallistumiseni oli koskaan saanut aikaan. Sain kirjaimellisesti tuhansia sähköposteja ympäri maailman. Useimmissa niistä hyväksyttiin se, minkä kannan oli ottanut. Monet reaktioista kuitenkin järkyttivät ja surettivat minua.

Kuten kirjoitin eräässä artikkelissa useita viikkoja myöhemmin: ”Ne sähköpostit, joissa ollaan eri mieltä kanssani tai joissa minua syytetään ’hajottavasta’ toiminnasta, eivät saa silmiini kyyneliä, vaan ne kaikkialta maailmasta lähetetyt sähköpostit, joissa ollaan vankasti SAMAA MIELTÄ kanssani ja joissa kerrotaan niistä muista kauheuksista, mitä kirjoittajat ovat itse todistaneet. Istuin eilen illalla tietokoneeni ääressä ja tulin aina vain murheellisemmaksi lukiessani kertomuksen toisensa perään siitä sairaalloisuudesta, joka on tämän liikkeen osana levinnyt ympäri maailman. Se on tosiasiassa PAHEMPAA kuin koskaan olin kuvitellut […] Puhumme tässä liikkeestä, jossa ihmisiä rohkaistaan vuorovaikutukseen alas leijailevien ’valopallojen’ kanssa (eräs merkittävä palvelutyö harjoittaa tätä) tai maksamaan saadakseen ’selitykset’ omille unilleen. Puhumme liikkeestä, joka opettaa ihmisiä ’visualisoimaan’, miten päästään ’kolmanteen taivaaseen’ ja joskus järjestää erityisiä päiviä, jolloin voit muhkeaa palkkiota vastaan varata puolituntisen tavataksesi jonkun profeetan henkilökohtaisesti. Puhumme liikkeestä, jossa pääaiheita ovat ’manifestaatiot’, ’portaalit’ ja omituiset ’ilmestykset’. Kaikin tavoin se muistuttaa enemmän New Age -liikettä kuin mitään kristillistä toimintaa. Itse asiassa huomaan yhä selvemmin, että liike on täysin ENNUSTAJAHENGEN hallinnassa. Se on sanoinkuvaamattoman sairasta. Ja liikkeen profeetat ovat täysin sokeita. Nytkin heillä on hoppu pitää Hollywoodissa valtaisa ’ilmestyskokous’ […] Melkein itken jopa nyt, kun vain kirjoitan tästä. Se, millaiseksi liike on muuttunut, on niin kamalaa. PYSYKÄÄ EROSSA siitä, ystävät. Kyseessä ovat DEMONISET kohtaamiset. ’Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.’ (2 Kor. 11:14-15). Elämme todella viimeisiä aikoja.”

KUINKA TÄMÄ INVAASIO ALKOI
Monet eivät tajua, että Toronton siunauksella ja sellaisilla nykyisillä johtohahmoilla kuin Todd Bentley ja John Crowder on vahva yhdysside. Ihmiset eivät tiedä, miten väkevä yhteys on Torontolla, profeettaliikkeellä ja sellaisilla ilmiöillä kuin Lakelandin herätys ja Sloshfest. On tärkeää olla perillä siitä, että kaikilla näillä liikkeillä ja johtajilla on syvä yhteys toisiinsa. Miten tiedän sen? Koska olin mukana profeettaliikkeessä yli 11 vuoden ajan. Kuuntelin sen ”viidakkorumpua”, niin sanotusti, ja jouduin tekemisiin näiden liikkeiden ja niiden johtajien kanssa sitä mukaa kun liikkeitä ja johtajia ilmaantui. Olin täysin tietoinen kaikista keskinäisistä yhteyksistä. Itse asiassa useimmat ihmiset näissä piireissä tiesivät niistä hyvin. Yhdyssiteet ovat yhä nykyäänkin erittäin vahvat, kuten tulemme näkemään. Meidän täytyy kuitenkin palata vielä yksi askel taaksepäin ymmärtääksemme todella, mistä niiden yhteinen lähde, ”River”, sai alkunsa. On palattava eteläafrikkalaiseen menestyssaarnaajaan, joka nimitti itseään Pyhän Hengen baarimikoksi ja käski kuulijoita ”tulemaan baariin ja juomaan”. On palattava mieheen nimeltä Rodney Howard- Browne.

Muistan nähneeni Howard-Brownen ensimmäisen kerran katsellessani häntä videolta kotikaupungissani Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa. Tämä tapahtui joko vuonna 1993 tai 1994, ja olin tuolloin Prophetic Bulletin - nimisen pienen uusiseelantilaisen profeetallisen julkaisun päätoimittaja. Mutta se, mitä näin videolla, todella kuvotti minua. Sitä suitsutettiin herätykseksi, jota Howard-Browne johti Floridassa, mutta näkemäni järkytti minua siinä määrin, että sanoin videon näyttäneelle naiselle, ettei hänen pitäisi tuoda sellaista vaarallista materiaalia Uuteen- Seelantiin Kristuksen ruumiin katseltavaksi. Aloin tajuta, että jos sellaista alkoi tulvia maahan, minun pitäisi puhua sitä vastaan – ajatus täytti minut kirjaimellisesti kauhulla. Vähänpä tajusin, mihin kaikki tämä johtaisi. Joitain kuukausia onnistuin pysyttelemään erossa varsinaisista konflikteista, mutta sitten Toronton siunauksesta tuli iso uutinen kristillisissä tiedotusvälineissä ja minun oli kerta kaikkiaan puhuttava asiat halki. Huomasin, että Toronto oli yksinkertaisesti ”Rodney Howard-Browne -voitelu” pukeutuneena eri vaatteisiin. (Toisin sanoen Vineyard-pastori Randy Clark oli tuonut Howard-Brownen ”voitelun” Toronto Airport Vineyard -seurakuntaan vuoden 1994 alussa, ja siten koko liike sai alkunsa. Tämä tausta on kiistämätön, ja useimmat ihmiset tunnustavat avoimesti Howard-Brownen roolin Toronton siunauksen alkuunpanijana.)

Minä olin tähän mennessä jo nähnyt ja tutkinut tarpeeksi saadakseni vahvistuksen pahimmille epäilyilleni siitä, mitä oli meneillään. Ensimmäiset yritykseni tukahduttaa tämä ”invaasio” olivat kuitenkin melko lieviä. Alla on otteita ensimmäisestä aihetta käsittelevästä kirjoituksestani, joka julkaistiin Challenge Weekly -nimisessä uusiseelantilaisessa kristillisessä sanomalehdessä 26.8.1994. Tämä oli varmaan ensimmäinen monista epätoivoisista yrityksistäni varoittaa asiasta: ”Viime viikkoina kristillisessä mediassa on keskusteltu niin sanotusta ’nauruherätyksestä’, joka näyttää leviävän yli Yhdysvaltojen ja osin Kanadan. Sitä on ollut jo jonkin aikaa myös Uudessa-Seelannissa, ja olen seurannut sen etenemistä. Sananjulistaja näyttää siinä usein puhaltavan ihmisiin, jotka sitten kaatuvat maahan nauraen ja täristen. Olen nähnyt videolla tämän liikkeen yhden edustajan, Rodney Howard-Brownen, palvelevan Amerikassa. Olen myös ollut paikalla itse katsomassa, kun eräs toinen tämän amerikkalaisen ’nauruliikkeen’ johtohahmo palveli äskettäin Aucklandissa. Minun täytyy myöntää, että näkemässäni on monia seikkoja, jotka ovat herättäneet minussa paljon levottomuutta. Yksi minua eniten huolestuttaneista asioista on se, että jotkin liikkeen johtajista näyttävät nimittävän liikettä herätykseksi tai uudeksi Jumalan työksi, vaikka se ei ole yhtään linjassa niiden monien yksityiskohtien kanssa, joita Jumala on tulevasta herätyksestä näyttänyt uusiseelantilaisille. Eikä se ole millään aidolla tavalla linjassa menneisyydessä tapahtuneiden Jumalan suurten liikehdintöjen kanssa. Olen jo joitain vuosia tutkinut kertomuksia menneistä herätyksistä, ja niissä tietyt piirteet ovat toistuneet yhä uudestaan [...] Historia osoittaa, että herätys alkaa sillä, kun kristityt painuvat polvilleen. Herätys on syylliseksi tunnustautumisen, puhdistumisen ja katumuksen syvällinen tulva, jonka tarkoituksena on ”siivota” seurakunta ja asettaa se ennallaan Uuden testamentin puhtauteen ja voimaan. Sen ohella että Jumala on puhunut tulevasta syvällisestä katumuksen tulvasta, hän on myös näyttänyt monille rukoileville ihmisille, että seurakuntaa tullaan kohta ’ravistelemaan’ suuresti. Se mitä olen havainnut meneillään olevassa ’nauruliikkeessä’, on herättänyt minussa suurta levottomuutta. Herätyksen aikana on runsaasti väärennöksiä, epäaitoa. Suurin pelkoni on, että tämä ’nauruliike’ leviää seurakuntiin, ilman että esitetään riittävästi oikeita kysymyksiä vain, koska se on hyväksytty muualla. Kehotan kaikkia kristittyjä arvioimaan tarkasti tätä ja muita vastaavanlaisia liikkeitä. Uskon aidon herätyksen tulevan, ja on vaarallista tyytyä mihinkään vähempään [...]” On sanomattakin selvää, että kirjoituksellani oli invaasioon osapuilleen yhtä paljon vaikutusta kuin norsua takamukseen pistävällä hyttysellä. Mutta ainakin sitä vastaan esitettiin muutamia (pieniä) kannanottoja. Vähänpä tiesin, kuinka pahoiksi asiat vielä tulisivat – tai kuinka yksinäiseksi minut pian saataisiin tuntemaan itseni.

”TORONTON SIUNAUS” TULVII SISÄÄN
Nyt invaasio alkoi tosissaan. Uskon todella, että liike saastutti Brittiläistä kansainyhteisöä paljon enemmän kuin Yhdysvaltoja. Toisin sanoen sillä oli paljon laajempi vaikutus karismaattisiin / helluntailaisiin seurakuntiin Yhdistyneissä Kuningaskunnissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa jne. kuin Yhdysvalloissa. Tämä johtuu siitä, että USA:ssa on paljon enemmän konservatiivisia evankelikaaleja ja kokonaisia erillisiä tunnustuskuntia kuten helluntailainen Pentecostal Holiness ym., joissa se vaikutti tuskin lainkaan. Kotimaassani Uudessa-Seelannissa se ei jättänyt koskettamatta käytännöllisesti katsoen ketään. ”Toronton siunausta” julistavia merkittäviä johtajia tuli Pohjois-Amerikasta. Sekä Rodney Howard-Browne että John Arnott (”Toronton” tärkein johtaja) pitivät valtavia kokouksia Uudessa-Seelannissa. Samoin tuntemattomammat nimet, kuten Kansas Citystä Jill Austin, jota itse asiassa aloin pitää vielä vaarallisempana ja äärimmäisempänä. Osallistuin kerran Jill Austinin kokoukseen, jossa ihmiset paiskautuivat jopa 3 metrin päähän (jotkut olivat vieläpä sinkoutuneet lasten päälle). Sali oli täynnä ihmisiä, jotka tekivät valtavia lepakkomaisia liikkeitä ja päästivät aavemaista ulvovaa ääntä. Ei oltu kaukana kauhuelokuvasta! Näistä kokouksista poistuessaan tunsi kirjaimellisesti syvää murhetta ja kuvotusta hengessään. Miten kauheaa aikaa. Käytännöllisesti katsoen jokainen karismaattinen tai Pentecostal-helluntailainen pastori Uudessa-Seelannissa oli mukana tässä liikkeessä. Jopa monet Assemblies of God -helluntailaiset ja muut niin kutsutut konservatiiviset Pentecostal-helluntailaiset! Ja jopa jotkin baptistit! Se oli painajaista. Viikko toisensa perään pidettiin kokonaisia kokouksia, joissa tavoiteltiin omituisia kokemuksia. Kokonaiset seurakunnat vääntelehtivät usein hyeenamaisesti nauraen, toikkaroivat kuin juopot, nytkähtelivät, haukkuivat, karjuivat ja kouristelivat eläimellisesti. Meno oli kuin mielisairaalassa – todella oli. Kaikki ”likosivat” eli ”soukkasivat” tässä uudessa ”voitelussa”. Kaikki ”viettivät lattia-aikaa”. Touhu meni sellaiseksi, ettet enää uskaltanut antaa kenenkään panna käsiä päällesi ja rukoilla puolestasi. Invaasio oli saatu suoritettua. Se levisi laajalle kuin kulkutauti. Ja pian oli jäljellä tuskin yhtään johtajaa – edes ”pieniä nimiä” – joka olisi uskaltanut vastustaa sitä. Tämä päti erityisesti karismaattisiin ja Pentecostal-helluntailaisiin piireihin. Ystävälläni ja minulla oli tapana vitsailla synkästi, että olimme kuin vanhassa Ruumiinryöstäjät-elokuvassa. Melkein kaikki ystävämme oli jo ryöstetty, ja nyt jahdattiin meitä.

SUURET JOHTAJAT
Olen vakuuttunut, että yksi olennaisista tekijöistä ”Toronton” leviämisessä ympäri maailman oli ryhmäpaine, etenkin johtajatasolla. Tärkeimmät karismaattiset johtajat näyttivät kaikki olevan mukana siinä, joten miksi ei mentäisi mukaan? Ja ketä tahansa, joka uskalsi olla eri mieltä, painostettiin ankarasti. Maailmassa oli vain varsin vähän karismaattisia johtajia, jotka nousivat vastustamaan sitä – ja useimmat heistä olivat puolituntemattomia. Art Katz kirjoitti artikkelin, jossa varoitti ”Torontosta” (mutta ei Brownsvillestä), ja kuulimme, että Derek Princeltä oli nauhalla puhe, jossa hän oli vastustanut ”eläinmanifestaatioita” ym. Toinen englantilainen johtaja, Clifford Hill, varoitti muutamaan otteeseen ankarasti. Mutta yleisesti ottaen voitto oli helppo kuin mikä. Kuulimme vasta Derek Princen kuoleman jälkeen, kuinka voimakkaasti hän oli vastustanut ilmiötä, koska hänen kannanottonsa julkaistiin kirjana nimeltä Protection from Deception (”Suoja eksytystä vastaan”) vasta hänen kuolemansa jälkeen. Emme kuitenkaan saaneet sitä niinä ratkaisevina vuosina, jolloin sillä olisi ollut todella merkitystä. Useimmista meistä tuntui sitä, että meidän oli pakko kohdata invaasio käytännöllisesti katsoen yksin. Minä kuitenkin kyllä julkaisin sitä tietoa, mitä sain käsiini. Aina oli tietenkin anti-karismaattisia johtajia kuten Hank Hanegraaff ja John MacArthur, joiden saattoi luottaa vastustavan koko liikettä. Mutta hyvin harvat Hengellä täyttyneiden piiristä kuuntelivat heitä, koska heidän jo tiedettiin olevan silmittömän anti-karismaattisia ja siksi ”ennakkoluuloisia”.

Ironista, että yksi ensimmäisistä tätä invaasiota vahvasti vastustaneista merkittävistä johtohahmoista oli Benny Hinn! Word of Faith (Uskon sana) -leiri oli aiemmin hyväksynyt Rodney Howard-Brownen omituisine manifestaatioineen. (Hänhän oli loppujen lopuksi mahtava menestyssaarnaaja). Eräässä kuuluisassa TV-videossa Kenneth Copeland toivottaa tervetulleeksi puhumaan Rodneyn, joka nauraa ”juopuneen nauruaan”, ja heillä on siinä on kaikenlaisia höpsöjä elkeitä keskenään. Mutta heinäkuussa 1997 Benny Hinn sanoi suorat sanat PTL-televisioshow’ssa. Alla on useita hänen kommenteistaan: ”Osa siitä, mitä nykyään on meneillään, jotkut niistä manifestaatioista, joissa ihmiset haukkuvat, päästävät eläinten ääniä – voin kertoa teille, että ne eivät ole Pyhästä Hengestä. Se on pelkästään demonista. Pyhä Henki ei hauku. Vain demoni haukkuu. Jos joku haukkuu minun kokouksessani, karkotan hänestä demonin […] Paljon siitä, mitä tapahtuu, on pelkästään tunneperäistä – tarttuvaa naurua. Mitä se saa aikaan muuta, kuin että näytät typerältä? Minua ei kiinnosta jokin tunnehuippu. Tahdon vain Kaikkivaltiaan Jumalan voimaa, joka muuttaa elämän […] En koskaan ole lukenut, että Jeesus olisi haukkunut. Oletko sinä? Voitko kuvitella apostoli Pietarin haukkuvan Apostolien teoissa? Tiedätkö, miksi jotkut ovat hyväksyneet sellaisen pelleilyn? Koska he eivät ole juurtuneet sanaan. He eivät ole juurtuneet. Uskallapas vain kokeilla. Jos se ei ole Raamatussa, älä tee sitä! […] Kysyin Lester Sumrallilta ennen hänen kuolemaansa: ’Mitä mieltä olette näistä meneillään olevista ilmiöistä, kun ihmiset haukkuvat ja tekevät muuta sen sellaista?’ ’Demoneita, demoneita’, hän vastasi. ’Demoneita.’” Oliko Benny Hinnin kommenteilla mitään vaikutusta liikkeen leviämiseen? Ei minun tietääkseni. Ja joka tapauksessa vuoteen 1997 mennessä vahinko oli jo melkein tapahtunut. Liike oli jo levinnyt miltei niin laajalle, kuin se saattoi levitä. Vielä yhden, aiemmin tapahtuneen asian olisi pitänyt kilisyttää hälytyskelloja johtajille kautta maailman jopa rajummin. Toronto Airport Vineyard -seurakunta (”Toronton siunauksen” kotipaikka) oli erotettu kansainvälisestä Vineyard-liikkeestä joulukuussa 1995. Erottaminen tapahtui sen jälkeen, kun Vineyard-liike ja John Wimber olivat ilmeisesti vuoden ajan varoittaneet sitä uudestaan ja uudestaan. Mutta vaikuttiko mikään näistä tarpeeksi pysäyttääkseen invaasion? Ikävä kyllä, ei. Monta sekasorron vuotta oli vielä edessä.

PERINPOHJAISIA MUUTOKSIA
Vuonna 1996 täytin 30 vuotta, ja palvelutyössäni tapahtui käänne, jonka en aavistanut muuttavan tulevaisuuteni täysin ja lähettävän minut joka puolelle maailmaa. Vuonna 1996 aloitimme nimittäin ensimmäisen Revivalnimisen sivustomme internetissä, joka oli silloin vasta lapsenkengissään. Ensimmäinen internetsivumme oli väriltään harmaa (jännittävää!) ja ulkoasultaan varsin vaatimaton. Alusta alkaen ihmisiä kuitenkin veti puoleensa suorasukainen kutsumme parannuksentekoon ja pyhyyteen, aitoon profeetalliseen julistukseen ja oikeaan herätykseen. Hyvin pian saimme ihmisiltä yhteydenottoja kaikkialta maailmasta. Samana vuonna aloitimme myös kansainvälisen sähköpostilistamme, eikä aikaakaan, kun sille oli liittynyt 300 ihmistä. Pian heitä oli 1000. Nykyään lista on nimeltään REVIVAL, ja sillä on yli 17 000 ihmistä kaikkialta maailmasta. Mies nimeltä Steve Schultz liittyi noina alkuaikoina listallemme, mutta hän ei näyttänyt juuri ymmärtävän kutsuamme parannuksentekoon tai asennettamme ”Torontoa” kohtaan. Hän päätyi lähtemään listalta aloittaakseen oman listansa, joka on nykyään nimeltään Elijah List. Sen oli määrä keskittyä julkaisemaan ”suurten nimien” profetioita ja myymään heidän kirjojaan, CD- ja DVD-levyjään jne. Jonkin aikaa Elijah List kasvoi, ja siitä tuli paljon mittavampi kuin meidän listamme, mutta viime aikoina sillä on näyttänyt olevan vaikeahkot ajat. Onko profeettaliikkeessä meneillään jotain, mikä aiheuttaa sitä? Vain aika näyttää.

OJENTAAKO JULKISESTI VAI YKSITYISESTI?
Käsitellessäni näitä asioita vältin vuosikaudet usein niin paljon kuin pystyin sitä, että olisin maininnut nimiä. Tietenkin jotkut kristityt vaativat, että jos palvelutyöhön liittyvästä asiasta pitää ojentaa tai kysellä, se täytyy aina joka tapauksessa tehdä YKSITYISESTI ja osoittaa vain asianosaisille johtajille, eikä se saisi koskaan olla julkista. (On tärkeää todeta, että vuosien varrella johtajia on todella lähestytty tällä tavoin monta kertaa. Näille lähestymisille on yleisesti ottaen viitattu kintaalla.) Joka tapauksessa en kuitenkaan voi olla yhtä mieltä siitä, että julkista eksytystä pitäisi vastustaa vain suljettujen ovien takana. Emme saa unohtaa, että vanhimpia käskettiin Uudessa testamentissa nuhtelemaan ankarasti (Tit. 1:13) ja nuhtelemaan syntiä tekeviä julkisesti (1 Tim. 5:20), joskin 2 Tim. 2:24-26 heitä neuvottiin ojentamaan lempeästi. Muista, että 2. Galatalaiskirjeessä apostoli Paavali nuhteli Pietaria julkisesti ulkokultaisuudesta ja että Jeesus nuhteli Pietari avoimesti Matteuksen evankeliumissa ja jopa ajoi ruoskalla myyjät julkisesti ulos temppelistä Markuksen evankeliumissa (koska he tekivät Jumalan huoneesta ”ryövärien luolan”). Äärimmäisiä tapauksia käsitellessään apostoli Paavali itse asiassa kirjoitti kaikille, että hän luovutti ihmisiä Saatanan kuritettaviksi (ks. 1 Kor. 5 ja 1 Tim. 1:20). Raamatussa on hyvin selvästi, että yksi tärkeistä tehtävistämme on paljastaa pimeyden teot / nuhdella niistä (Ef. 5:11). Paavali kysyy (1 Kor. 4:21) ihmisiltä: ”Tulenko luoksenne piiska kädessä vai rakastavin ja lempein mielin?” Sama apostoli puhui rohkeasti (2 Kor 10:1) ja sanoi, ettei aio säästää ketään (2 Kor 13:1-2). Monet kristityt haluavat ehdottomasti, että Matteuksen evankeliumin kohtaa 18:15-17 käytetään joka tilanteessa.

Mutta entä väärät opettajat? Yllä oleva kohta Matteuksen 18. luvussa sanoo, että jos veljeni tekee syntiä minua vastaan, silloin minun pitäisi mennä sen takia yksityisesti hänen luokseen, sen jälkeen yhden tai kahden todistajan kanssa, ja sitten, jos hän ei tee parannusta, on ilmoitettava koko seurakunnalle. Tämä on hyvin tärkeä menetelmä ongelmien ratkaisemiseksi silloin, kun veli on rikkonut minua vastaan henkilökohtaisesti. Mutta entä vakavanlaatuinen VÄÄRÄ OPPI / OPETUS? Entä jos se leviää tai alkaa saastuttaa kokonaisia Kristuksen ruumiin osia? Onko se yhä pelkästään yksityinen asia? Käsitykseni mukaan Uudessa testamentissa emme KOSKAAN näe Jeesuksen tai apostolien suhtautuvan väärään oppiin / opetukseen Matteuksen 18. luvun tapaan. Näemme heidän nuhtelevan ja oikaisevan julkisesti, yrittävän pysäyttää ”syövän”, ennen kuin se leviää yhtään pitemmälle. Tämä on RAKKAUDEN teko Kristuksen ruumista kohtaan. Se yrittää pysäyttää tuhon, ennen kuin liian monet kallisarvoiset lampaat vahingoittuvat. Väärää oppia / opetusta ja vääriä profeettoja ei koskaan kohdella Uudessa testamentissa miellyttävästi tai herttaisesti! (Sivumennen sanottuna en nyt puolustele nykyisiä harhaoppien ”metsästäjiä”, joiden uskon lähestyvän asioita usein täysin väärässä hengessä. Mutta esitän tässä muutamia raamatullisia suuntaviivoja). Tämä on varmasti tärkeä kysymys lopunaikoina, koska on sanottu, että vääriä profeettoja ja vääriä opettajia tulee olemaan paljon ja niin suuri eksytys on tulossa, että se johtaa, ”jos mahdollista, valitutkin harhaan”. On elintärkeää ymmärtää, mistä on kyse. Vääriä opettajia ja vääriä profeettoja nuhdeltiin Apostolien teoissa hyvin suorasukaisesti, ja Paavali jopa mainitsi nimiä joissain seurakunnille lähettämissään kirjeissä. Emmehän näin ollen tietenkään voi enää väittää, että kyseessä on Matteuksen 18. luvun kaltainen tilanne? Eikö asia varmasti olekin vakavampi kuin se ja vaatii radikaalimman reaktion? Tietenkin on puhuttava totuutta rakkaudessa ja pidettävä Kristuksen kallisarvoisten lampaiden suojeleminen ensisijaisena. Mutta eikö meidän pidäkin sanoa asiat suoraan ja jopa mainita nimiä, jos näemme todellisen vaaran Kristuksen ruumiille? Uskon ja rukoilen, että tässä kirjassa teemme niin oikeassa hengessä.

2. MIKÄ ON KUNDALINI?
Kuten ensimmäisessä luvussa näimme, viime vuosina seurakuntaan on tunkeutunut paljon sellaista, mikä tuntuu suoranaisesti itämaiselta / uusiaikalaiselta (New Age). Kundalini-termi on peräisin suoraan itämaisesta mystiikasta. Tätä termiä meidän tosiaan täytyy tutkia. Kun aloitimme internetsivustomme vuonna 1996, ensimmäisiä sinne panemiamme artikkeleja oli kirjoitukseni, jonka otsikko oli Toronton-kiista – huolestuttavia uusia tosiseikkoja historiasta (The Toronto Controversy – Disturbing New Facts from History). Seuraavassa on artikkelini ensimmäinen kappale. Olen varma, että ymmärrät, miksi se sai niin paljon palautetta! ”Herätyshistorian tutkija, jolla on läheiset yhteydet karismaattiseen ja profeettaliikkeeseen, nostaa tässä kirjoituksessa esiin seuraavat kysymykset: Miksi Toronton-manifestaatiot näyttävät täysin samanlaisilta kuin monissa väärissä liikkeissä, jotka kautta seurakunnan historian ovat koituneet aitojen herätysten tuhoksi? Ja miksi ne näyttävät samanlaisilta kuin kiinalaisessa okkulttisessa qigong-liikkeessä ja Franz Mesmerin okkulttisessa parantamistoiminnassa? Edelleen, miksi ne näyttävät samanlaisilta kuin manifestaatiot, joita esiintyy kaikkialla Rajneesh-, Ramakrishna- jne. Kundalini-kulteissa? Miksi sellaisia manifestaatioita esiintyy kaikkialla New Age -liikkeessä ympäri maailman, mutta Raamatussa niitä ei esiinny ei missään? Jos elämme kristikunnassa väkevän eksytyksen aikoja, joista Raamatussa puhutaan, ehkä meidän pitäisi olla hieman varovaisempia siinä, mitä sallimme tulla Jumalan seurakuntaan?”

Kuten huomaat, yhteyksiä Toronto/River -liikkeen ja tämän hindulaisen Kundalini -hengen välillä käsiteltiin jo vuonna 1996. Itse asiassa monet tarkkailijat, jotka olivat perillä näistä hindu/New Age -manifestaatioista, kiinnittivät ilmiselvään samankaltaisuuteen heti huomiota. Mistä Rodney Howard-Browne oli tarkkaan ottaen saanut ”voitelunsa”? Hän toki vakuutti saaneensa sen Afrikassa ja että se oli Jumalalta. Mutta miksi se sitten oli kuitenkin niin erilaista kuin Raamatussa ja niin samanlaista kuin New Agessa – ja muistutti henkiä, joiden vaikutuksesta hindugurut toimivat? Kundalini-yhteys näytti varsin silmiinpistävältä. Kuten samassa artikkelissa kirjoitin: ”Joillain intialaisilla guruilla, kuten Bagwhan Shree Rajneesh ja Ramakrishna, on ollut voima siirtää auvoisa hurmiotila kannattajilleen pelkästään koskettamalla heitä. Ramakrishnan tapauksessa näihin olotiloihin liittyi usein hillitsemätöntä naurua ja itkua. Myös Swami Baba Muktanandalla oli tämä voima erään hänen entisen innokkaan kannattajansa mukaan, ja seurauksena oleviin Kundalini-manifestaatioihin kuului hillitsemätöntä naurua, karjumista, haukuntaa, parkumista, hytkymistä, vapinaa jne. Jotkut hänen kannattajistaan myös mykistyivät tai menivät tiedottomiksi, kun taas monet kokivat täyttyneensä valtavalla ilolla, rauhalla ja rakkaudella. Tällaiset kokemukset ovat perustuneet siihen, että ihmiset ovat antautuneet näiden gurujen kautta toimivalle voimalle. Onko lainkaan sattuma, että manifestaatiot demonisissa Kundalini-kulteissa ovat miltei identtisiä torontolaisten manifestaatioiden kanssa?”

KUNDALININ HERÄÄMISIÄ
Jos etsit internetistä tietoa sanoilla ’Kundalini’ tai ’shakti’, huomaat, että suuri joukko ihmisiä kokee yhä näitä voimakkaita manifestaatioita New Agen tai itämaisten uskontojen piirissä. Kuten tiedämme, se tapahtuu usein jonkin gurun avulla, joka koskettaa heitä otsaan (tästä käytetään termiä ’shaktipat’), niin että he voivat kokea ’Kundalinin heräämisen’. Kuten tutkija Robert Walker kirjoitti 1995: ”Harvat kristityt tajuavat, että guruilla on tuhansia vuosia toiminut parantamisen, ihmeiden ja tiedon sanojen lahjoja ja että heillä on voimakkaita näyttöjä hengellisestä tietoisuudesta, kun he tavoittelevat kosmista voimaa ja ottavat yhteyden siihen. Tämä voima, vaikka onkin alkuperältään demoninen, on varsin todellinen. Hindulaisten guru-mystikkojen pitämistä kokouksista käytetään nimitystä ’darshan’. Niissä osallistujat menevät eteen saamaan hengellisen kokemuksen gurulta, joka koskettaa heitä avoimella kämmenellä, usein otsaan. Tämä tunnetaan nimellä ’shakti pat’ eli jumalallinen kosketus. Tuon hengellisen kokemuksen synnyttämistä sanotaan Kundalinin herättämiseksi [...] Jonkin ajan kuluttua, kun osallistuja on saavuttanut tietyn korkeamman hengellisen tason, hän alkaa vapista, hytkyä, hyppiä tai kiemurrella hallitsemattomasti, puhkeaa joskus päästämään hallitsemattomasti eläinten ääniä tai nauramaan saavuttaessaan ekstaattisen huipun. Näistä manifestaatioista käytetään nimitystä ’kriya’. Tällöin osallistujat joskus karjuvat kuin leijonat ja heillä on kaikenlaisia fyysisiä eleitä. Usein he siirtyvät joihinkin korkeampiin hengellisen tietoisuuden tiloihin, muuttuvat fyysisesti liikkumattomiksi ja näyttävät vajoavan tiedottomuuteen menettäessään tajun siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Tästä tilasta käytetään nimitystä ’samadhi’, ja se johtaa syvempään hengelliseen kokemukseen.”

Guru Shri Yogãnandji Mahãrãja kirjoitti: ”Kun ruumiisi alkaa täristä, tukkasi nousee pystyyn, naurat tai alat itkeä tahtomattasi, kielesi alkaa päästää epämuodostuneita ääniä, täytyt pelolla tai näet kauhistuttavia näkyjä [...] Kundalini shakti on aktivoitunut.” Kiinassa on suosittu Kundalini-tyyppinen liike nimeltä qigong. Kun kiinalainen hengellinen qigong-mestari Yan Xin puhui yleisölle San Franciscossa vuonna 1991, San Francisco Chronicle -lehti raportoi monien kuulijoiden alkaneen kokea jotain, mitä Yan nimitti ’spontaaneiksi liikkeiksi’. Hän sanoi yleisölle: ”Ne, jotka ovat herkkiä, saattavat alkaa kokea voimakkaita fyysisiä tuntemuksia tai he voivat alkaa nauraa tai itkeä. Älkää huolestuko. Se on aivan normaalia.” Eikö iso osa tästä kuulosta hurjan tutulta? Eikö se ole käytännöllisesti katsoen samaa, mitä olemme nähneet seurakunnassa viimeisten noin 16 vuoden aikana? ”Voiman” saanut johtaja koskettaa ihmisiä päähän, ja kaikkia näitä outoja manifestaatioita tapahtuu? Tosiasia on, että kaikki tämä on nykyajan karismaattisessa liikkeessä suhteellisen uutta. Se tunkeutui siihen laajamittaisesti vasta 16 vuotta sitten. Karismaattisten piirien laitamilla oli aina ollut tietty määrä outoa menoa, mutta ennen kaikkea tätä se oli vuosikausia pohjimmiltaan aika tervehenkinen Raamattuun pohjautuva liike. Tunkeutuminen karismaattisuuteen alkoi vasta noin vuonna 1994. Mistä se siis tuli? Ja mistä hengestä se oli?

Vertaa yllä oleviin Kundalini-manifestaatioihin alla olevaa kuvausta herätyksestä nykyaikana. Eräs lukijoistani lähetti tämän minulle joitain vuosia sitten, mutta se on hyvin tyypillinen kuvaus siitä, mitä monet ovat kokeneet: ”Annoin vahingossa eräiden ihmisten, jotka olivat saaneet ’Toronton siunauksen’, rukoilla puolestani siten, että he panivat kädet päälleni. Sinä iltana raajani nytkyivät ja tärisivät holtittomasti, olin hengessä juovuksissa ja nauroin hillittömästi. Silloin se tuntui oikealta. Mutta myöhemmin, ajan kuluessa, näitä tuli sopimattomina hetkinä ja hallitsemattomasti. Käteni ja jalkani nytkähtelivät usein, kun yritin rukoilla ihmisten puolesta tai kun vain istuin kirkossa. Jalkani pettivät usein altani, ja ylistäessäni minun täytyi yrittää pysyä tasapainossa vain voidakseni seistä suorassa. Pian minulle tuli selväksi, ettei tämä ollut Pyhästä Hengestä, joten tein parannusta, että olin antautunut ottamaan vastaan tämän hengen, ja pyysin Jumalaa ottamaan sen pois minulta. Ylistys Herralle, hän otti!” Epäilemättä hindulainen guru kuvailisi yllä olevaa Kundalinin heräämiseksi. Se on itse asiassa täysin samanlaista. Silti seurakunnassa sitä nimitettiin Jumalalta tulleeksi siunaukseksi! Sama voitelu ilmeisesti jatkaa nykyään leviämistään ympäri maailman kokouksissa, joissa sitä ”välitetään” eteenpäin (impartation). Eikö näin yleisesti ottaen ole tapahtumassa? Eivätkö yhtäläisyydet olekin liian ilmiselviä, että ne voitaisiin kieltää?

YHTEYS FRANZ MESMERIIN
1700-luvulla vaikutti kuuluisa okkulttinen parantaja nimeltä Franz Mesmer, Saksassa syntynyt lääkäri ja astrologi. Mesmer keksi animaalisen magnetismin, kuten hän sitä nimitti (se tunnetaan myös nimellä mesmerismi). Se oli nykyajan hypnotismin edelläkävijä. Mesmerillä oli itse asiassa eräänlainen okkulttinen ”palvelutyö” eli parantamistyö, joka houkutti monia Euroopan seurapiirien huomattavimpia hahmoja. Ja mitä manifestaatioita ilmeni usein? Niitä kuvaillaan näin: ”kaatumiset, hytkyminen, kouristelu, oudot murahtelut ja parkuminen, hysteerinen nauru jne.” Hmm. Miksi törmäämme jatkuvasti näihin samoihin manifestaatioihin – kautta okkulttisen maailman? Eikö näytä todennäköiseltä, että vaikuttamassa ovat samat henget? Kuten kirjoitin ensimmäisessä Toronto-artikkelissani: ”Minusta näyttää olevan kiistatonta, että voimakkaan vieraan hengen on jo melko pitkän aikaa annettu jyllätä monissa seurakunnissa. Se, että Toronton manifestaatiot on verhottu kristilliseen terminologiaan, ei merkitse sitä, että ne ovat Jumalasta. Tosiasia on, ettei sellaisia manifestaatioita löydy Raamatusta mistään päin vaan pikemminkin niitä löytyy kaikkialta New Age -liikkeestä. Varmasti yksin tämän olisi pitänyt saada hälytyskellot pärisemään?”

LISÄÄ KUNDALINI-TODISTUKSIA
Hindulaisuudessa Kundalinin sanotaan tavallisesti olevan käärmevoima, joka on asettautunut selkärankaan. Kundalinin heräämiseen liittyy myös chakrojen avautuminen ja kolmannen silmän avautuminen otsassa ym. Kuten Peter Bell, entinen New Agen harjoittaja, kirjoitti minulle: ”Ennen kuin suurenmoisesti pelastuin ja täytyin Pyhällä Hengellä (noin 20-vuotiaana), kokeilin monenmoista, kuten New Age - hengellisyyden useita muotoja. Niistä yksi, joka nousi voimakkaimmin etualalle, oli oppirakennelma, jossa mainostettiin tätä Kundalini- henkeä. Sen vakuutettiin olevan oikeasti vain ihmistä itseä, ihmisen sielun tai psyyken energiaa, mutta siihen sanottiin kuuluvan kaikki ruumiin hermot selkärangan juuresta ylös päähän asti. Selkärangan eri energiakeskuksia (hermokeskuksia) nimitettiin hengellisyyden keskuksiksi, kuten itämaisissa opeissa laajalti. Itse Kundalini esitettiin selkärangan kokoisena ja muotoisena käärmeenä, joka oli elävä ja tuli sisään eli otti fyysisen ruumiin haltuunsa hermojärjestelmän avulla. Sen perusteella kuinka syvällisesti ihminen on ottanut vastaan tämän opetuksen, Kundalinihenki voi päästä sisään tai vainota tai jopa riivata ihmisen ja valehdella, että oikeasti on ihminen itse, ja jättää ihmisen hallintaansa ja kykenemättömäksi erottamaan, mikä todellisuudessa on ihminen itse ja mikä on vieras henki – joka on kaikkea muuta kuin ihminen itse tai hänen sielunsa.”

Kun palvelutyömme kansainvälistyi internetissä, monet ihmiset kaikkialta maailmasta alkoivat ottaa meihin yhteyttä Toronto/River-herätyksen vuoksi ja niiden manifestaatioiden takia, joita he näkivät tai kokivat. Alla on useita näistä todistuksista, joita olemme saaneet vuosien varrella: SHERIE kirjoitti: ”Voin todistaa, että olin tämän saastaisen itämaisen hengen, Kundalinin, piinaama. Olin 1992-2000 mukana eräässä liikkeessä, jolla oli läheinen yhteys Toronto-liikkeeseen. Vuosina 2000-2006 kuuluin seurakuntaan, jolla oli läheiset yhteydet Bill Johnsoniin. Kaipasin epätoivoisesti Jumalan vaikutusta elämääni ja että hän muuttaisi tilanteita ja parantaisi haavoja, ja olin erittäin avoin vastaanottamaan apua. Moni mainitsemassani liikkeessä koski otsaani, ja koin kuvailemiasi manifestaatioita – juopumista, nauramista, itkemistä ja tärinää. Sain unia ja näkyjä, ja juuri ennen kuin lähdin liikkeestä (seurakunnasta), näin selkeän unen valtavasta pytonkäärmeestä, joka tuli takaovesta, takertui autooni ja myös kotini huoneisiin. Olin erittäin järkyttynyt, ja etsin Herraa saadakseni selityksen. Kesti noin 6 kuukautta, ennen kuin vapauduin, mutta Jumala johdatti tielleni pariskunnan. Jumalan oli kouluttanut heidät, ja heillä oli voitto hengellisistä ’olioista’. Joka kerta kun olin heidän seurassaan, tulin aina erittäin levottomaksi ja he rukoilivat rauhallisesti puolestani. Silloin tunsin aina pimeyden lähtevän ja tervejärkisyyteni palaavan. Vasta sen jälkeen kun tätä oli jatkunut 6 kuukautta ja kun olin taas heidän seurassaan, tunsin kuinka nyt seuraisi taistelu hengessä. Olin erittäin levoton ja hädissäni, ja saatoin tuntea valtavan käärmeen selkärangassani – jäykistyin ja oloni oli todella tukala. Tuntui kuin olio olisi halunnut tukahduttaa minut ja ryöstää minulta elämän. Huusin Jumalaa apuun, ja pariskunta rukoili hiljaa. Sitten pyysin rouvaa vetämään käärmeen päästäni. Tuntui, että se lähtisi läheltä päälakeani. Hän jatkoi rukoilemista, ja minä sain henkeeni sanan ’Kundalini’. Käskin sillä nimellä oliota lähtemään Jeesuksen Kristuksen voimallisessa nimessä. Julistin Jeesuksen veren suojaa, koska se oli erittäin pelottavaa, ja se lähti. Tuntui kuin olisin ollut pesty rätti, mutta olin vapaa! Se oli viimeinen kerta, jolloin minulle rukoiltiin vapautusta. Sen jälkeen hengelliset silmäni ovat avautuneet, ja Jumala on tehnyt valtavan työn minussa, oltuani nyt muualla kuin siinä seurakunnassa [...] Minua auttanut pariskunta oli myöhemmin hämmästyksissään, ja he kysyivät, mitä outoa sanaa olin käyttänyt ja mistä sain sen. Minulla ei ollut aavistustakaan, paitsi että Jumala oli antanut minulle sen tiedon siinä tilanteessa. Kiitos tiedoista, olen saanut niistä selvyyden kaikkeen! Olen nyt saanut vahvistuksen siihen, mikä minua piinasi! Ottakoot monet lukijoistasi vaarin Jumalan kutsusta ’lähteä pois ja pelastautua Baabelista ja sen valheista ja petoksesta ja saastaisista hengistä, kun vielä on aika [...]’”

GERI MCGHEE (vapauttamistyötä tekevä pastori) kirjoitti: ”Sain seuraavan sähköpostin eräältä Jumalan lapselta, joka on joutunut sorretuksi ’soukattuaan’ (’liottuaan’) jossain, mistä hänelle sanottiin, että se on Pyhä Henki. Ehkä teitä on muitakin, joita piinataan sellaisen kokemuksen jälkeen, minkä luulit olevan Pyhästä Hengestä, kun todellisuudessa jouduitkin demonihengen tai -henkien kahlitsemaksi […] ’Hei, Geri! Muistan käyneeni joissain kokouksissa, joissa uskottiin kaikkeen siihen, mitä mainitsit ’likoamista’ käsittelevässä viestissäsi Olen kokenut tärinän, pistelyn, ruumiini läpi kulkevat sähkövirrat ja monia muita ilmiöitä, joiden sanottiin olevan Pyhästä Hengestä, mutta en tajunnut, että sen aiheuttikin Kundalini-henki [...] Oletko koskaan vapauttanut ketään siitä kamalasta hengestä, ja onko se vaikeaa? Koen kylmiä tuntemuksia pääni päällä, kihelmöintiä ja läpi ruumiini meneviä sähköisiä tuntemuksia. Tunnen käärmemäistä liikettä kaikkialla selässäni, vapisen rukoillessani, tunnen liikettä pääni päällä, sukuelimissäni, jaloissani jne., ja listaa voisi jatkaa aina vain. Saat jakaa todistustani, koska olen kamppaillut tämän kanssa monta vuotta eikä kukaan ole kyennyt auttamaan minua. Olen vähän tutkinut tätä henkivaltaa, ja se, mitä olen havainnut, on varsin samaa, kuin mitä sinä olet kertonut minulle. Kävin äskettäin seurakunnassa, johon oltiin tuotu sitä, mitä TODD BENTLEY oli jakanut, ja sitä välitettiin eteenpäin joillekin ihmisille, mukaan lukien minä, joka en tajunnut mihin jouduinkaan mukaan. Kaikkia näitä manifestaatioitahan esiintyy myös hänen kokouksissaan. Voin tuntea sitä rinnassani ja selässäni – se tuntuu kauhealta luikertelevalta käärmeeltä [...]’”

Â’REVIVAL FIREÂ’ kirjoitti:
”Voin todistaa tuoreeltaan äskettäisestä vapautumisestani. Tästä saattaa olla apua joillekin ihmisille. Vuonna 2003 päädyin Toronton siunaus -tyyppiseen kokoukseen. Olin tuolloin nuorisotyöntekijänä kristillisessä järjestössä. Tuona aikana siinä Torontotyyppisessä seurakunnassa minulla oli joitain hengellisiä kokemuksia. Minuun siirtyi jotain silloin. Mistäkö tiedän sen? Tuona aikana Jumala oli alkanut toimia niiden nuorten elämässä, joita olin palvellut [...] Kun Toronto-kokouksissa käyntieni jälkeen palvelin nuorten ryhmiä, alkoi esiintyä hengellisiä ilmiöitä. Oli naurua, jotkut tunsivat olevansa juovuksissa, toisten teki mieli lysähtää lattialle, kun rukoilin. Tuolloin en ymmärtänyt sitä ja osa siitä huolestutti minua, mutta en tahtonut tukahduttaa sitä siltä varalta, että se oli Jumalasta. Yksi minua huolestuttanut asia oli, että yksi nuorista, joka tuli hengellisesti ”juovuksiin” pariksi päiväksi, ei ollut edes pelastunut. Joka tapauksessa olen aina rakastanut Jumalan sanaa, hyvää oppia ja totuutta. Jotkin Torontoon liittyvät piirteet eivät koskaan vakuuttaneet minua. Minusta siinä oli vaikutteita New Agesta. Minulla oli kuitenkin lepo manifestaatioiden suhteen, ja olen nauranut, tärissyt, nytkähdellyt ja huudellut: ’Ouu, ouu’ siinä missä muutkin. Silloinhan puolustin Torontoa […] Kun monet ’torontolaiset’ olivat panneet kätensä päälleni, aloin pohtia eteenpäin välittämistä ja sitä, mitä olin vastaanottanut. Ollessani eräänä päivänä kaupungilla ryhmä Amerikan intiaaneja esitti kadulla perinteistä musiikkiaan. Pysähdyin kuuntelemaan, ja kuunnellessani aloin tuntea sisälläni liikettä. Se oli hyvin samanlaista, kuin mitä usein tunsin ylistyksen ja palvonnan hetkinä. Mietin miksi tämä pakanallinen musiikki koskettaa henkeäni (miellyttävällä tavalla)? Tällöin aloin pohtia, mille hengille olin avannut itseni. Joka tapauksessa se ’Uusien mystikkojen’ kokous, jossa kävin viime viikolla (en tiennyt heidän olevan niitä), sai minut edelleen tuntemaan, että jokin ei ollut kohdallaan. Vaikka silmäni olivat auenneet näkemään petoksen, koin yhä, että jokin hengellinen side oli vielä vaikuttamassa . Sanon tämän, koska ’henkeni’ reagoi välillä kokouksen tapahtumiin, vaikka siellä oli selvästi kaoottista. Ylistyksen aikana jotkut ihmiset myös tulivat ylistäessäni rukoilemaan puolestani. Jälleen tunsin, ettei se ollut hyvä. Muutamat tämän kokouksen jälkeiset päivät olivat melkoisen kamalia tunne-elämässäni. Koin olevani nääntynyt, alakuloinen ja masentunut. Sitten muistin, että tällainen olo minulla usein oli, kun tulin Toronto-kokouksista. Tuolloin tulkitsin sen niin, että Jumala toi pintaan negatiivisia asioita käsittelyä varten. Kun tätä alkoi tapahtua jälleen, aloin kuitenkin epäillä tätä selitystä. Koin myös rukoilemisen ja sanan lukemisen vaikeaksi. Joka tapauksessa ollessani sängyssä muutama yö tämän jälkeen vaimoni sai johdatuksen rukoilla puolestani. Kun hän rukoili pitäen käsiään vatsani päällä, hän näki ’pienen mustan olion’. Hän huomasi kuitenkin, että se oli tiukasti nyrkin pitelemässä otteessa. Kun hän rukoili, se poistui. Hän ei kertonut tästä minulle ennen kuin aamulla. Sen jälkeen kun hän oli rukoillut, oloni oli parempi ja nukahdin. Heräsin seuraavana päivänä, ja oloni oli paljon kevyempi. Sitten hän kertoi minulle, mitä oli nähnyt. Tulkitsen sen näin: vihollinen oli päässyt sisään kätten päällepanemisen avulla ja koska olin avautunut eksytykselle. Viimeaikaiset tapahtumat saivat minut näkemään totuuden siitä eksyttävästä hengestä, joka oli vaikuttamassa. Kun silmäni avautuivat, sisälläni oli kuitenkin vielä hengellinen side (luultavasti kätten päällepanemisessa tapahtuneen eteenpäin välittämisen takia). Koska nyrkki piteli oliota tiukasti, uskoin hengen olevan sidottu, mutta en ollut vielä vapautunut. Ehkä se, että henki oli sidottu, oli saanut aikaan sen, että näin totuuden, mutta vapautuminen ei tapahtunut, ennen kuin vaimoni rukoili. Joka tapauksessa tämän kokemuksen jälkeen olen huomannut, että minusta on ’lähtenyt’ paljon ’kaikenlaista’.”

DEBYLYNNE kirjoitti:
”’Revival-fire’, kirjoituksesi oli erittäin mielenkiintoinen, etenkin kertoessasi niistä reaktioista, joita tunsit ollessasi tekemisissä jonkin sellaisen kanssa, mistä tiesit, ettei se ollut Jumalasta (esim. intiaanien musiikki), ja siitä kuinka samanlaisia ne olivat kuin se, miten reagoit ’Jumalan’ vaikutukselle niissä kokouksissa. Minulla on ollut samoja kokemuksia, ja se on todella huolestuttanut minua. Niitä oli jopa silloin, kun katselin internetsivuilta niitä videopätkiä Kundalinista. Tunsin, kuinka aloin reagoida: täristä, nytkähdellä ja huojua. Suljin sivut heti, koska se melkein sai minut ’pimahtamaan’. En ole koskaan ollut Torontossa, enkä ole ollut suoraan yhteydessä kehenkään, joka on ollut siellä, mutta olen katsonut sitä menoa God TV:stä ja laskenut kädet TV ruudulle vastaanottaakseni sitä kautta. Luulin KAIKEN olevan Jumalasta. Olen tehnyt parannusta täydestä sydämestäni, mutta pohdin, onko sisälläni vielä jotain, mitä vastaan tarvitaan vahvempia toimia. En ole pyytänyt aviomiestäni rukoilemaan puolestani tämän asian takia, mutta uskon että tosiaan pyydän kyllä [...]”

BRENDA kirjoittaa:
”Eräs vuosia rukouskumppaninani ollut hyvin rakas ystäväni houkuteltiin vihollisen eksytysverkkoon, joka punoutui monista niistä pastoreista ja manifestaatioista, joista puhuit. Kun olin lukenut internetistä kirjoituksiasi ja kuunnellut sieltä ohjelmiasi, meillä oli voimallinen rukouskokous, jossa teimme parannusta ja sanouduimme irti kaikista niistä hengistä, joita olimme saaneet vääriltä profeetoilta tai demonien opeista jne., ja käskimme näitä henkiä lähtemään meistä Jeesuksen nimessä. Mursimme itsestämme pois kaikenlaista. Enimmäkseen rukouksemme oli syvää katumusta ja irtisanoutumista. Kiitos, että paljastit vihollisen taktiikkoineen ja kaiken sen eksytyksen, johon seurakuntaruumis on langennut syvälle [...]”

KUINKA VAPAUTUA
Kyllä, jos päällesi on pantu kädet tai olet ”soukannut” eli ”lionnut” missä tahansa näiden kaltaisissa tapahtumissa, on hyvin tärkeää SANOUTUA IRTI (koko syvimmällä olemuksellasi Jeesuksen nimessä) näistä Kundalinihengistä tai mistä tahansa muusta saamastasi ”voitelusta” ja myös KÄSKEÄ ULOS ne. Muista: ratkaisu on, että ajat ne määrätietoisesti pois Jeesuksen nimessä. OLE VAPAA Jeesuksen voimallisessa nimessä! On elintärkeää ymmärtää, että jokaisella todellisella uskovalla on Jumalan antama auktoriteetti pitää Jumalan hallintavaltaa sisällään olevalla ”alueella”, niin sanotusti. Samaan aikaan kun on tärkeää TEHDÄ Jumalan edessä syvästi PARANNUSTA todellisessa ”Jumalan mielen mukaisessa murheessa”, jos olet avannut itsesi näille hengille, on myös elintärkeää tietää, että voit KÄSKEÄ niitä henkiä ja ”voiteluja” lähtemään Jeesuksen Kristuksen nimessä! Puhun usein siitä, kuinka tällaisista SANOUDUTAAN IRTI ihmisen koko syvintä olemusta myöten, ei pelkästään suulla. Sinun on käytettävä Hengen miekkaa. Sinun on hylättävä ja karkotettava ne Jeesuksen Kristuksen väkevässä nimessä koko olemuksellasi hengelläsi, sielullasi ja ruumiillasi. Ja ne LÄHTEVÄT! Älä ole enää passiivinen. Sinun täytyy olla määrätietoinen siinä! Sama pätee muihin pimeyden alueisiin ihmisten elämässä. Jos kärsit masennuksesta tai äksyilystä tai mistä tahansa muusta pimeydestä peräisin olevasta, mistä et näytä pääsevän eroon, KÄSKE koko syvimmällä olemuksellasi sitä poistumaan Jeesuksen nimessä! Nimitän monia näistä pikemminkin linnakkeiksi kuin demoneiksi. Ja olen nähnyt ihmisten vapautuvan täysin sellaisesta, minkä he luulivat olevan suorastaan syöpynyt heihin, kun he ovat vain syvästi ja perinpohjaisesti KÄSKENEET sitä lähtemään Jeesuksen väkevässä nimessä. ”Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia” (2 Kor. 10:4).

JUMALAN PYHÄ LUONNE
Ensimmäisessä Toronto-artikkelissani korostin myös toista tärkeää asiaa: monet tämäntyyppiset eksytykset saavat alkunsa, koska ihmisillä on väärä käsitys siitä, ”KUKA JUMALA ON” ja minkälainen hänen luonteensa on. Juuri se, mikä on näkemyksemme Jumalasta ja hänen luonteestaan, voi joko pohjustaa sitä, että menemme harhaan, tai suojella meitä siltä. Ja tarkalleen sama periaate pätee arvioitaessa sellaisten miesten kuin Todd Bentleyn ja John Crowderin toimintaa nykyään. Kuten kirjoitin vuonna 1996: ”Yhtäällä on Toronton versio Jumalasta: Jumala on olento, joka elää antaakseen kansalleen ’kosketuksia’ ja ruumiillisia aistituntemuksia, ja hän rakastaa ’juhlia’ heidän kanssaan, jotta he ’ottavat rennosti’ luopuakseen kaikesta pidättyväisyydestä ja tehdäkseen järjettömyyksiä, joita eivät koskaan normaalisti tekisi. Monet näistä ’kosketuksista’ voivat ulkopuolisista tarkkailijoista näyttää ikäviltä tai jopa kuvottavilta ja pelottavilta (samantapaisilta kuin mitä nähdään mielisairaaloissa tai huumeiden aiheuttamassa häiriökäyttäytymisessä ym.), mutta, hei, työnnetään järkemme vain pois tieltä, rentoudutaan ja nautitaan siitä kaikesta! Mitä väliä, jos se näyttää tai kuulostaa täysin demoniselta (eläinten ääniä, hysteeristä naurua, omituista nytkähtelyä jne.), kunhan se tuntuu hyvältä ja näyttää parantavan kaikki vanhat haavat? Minusta tässä on juuri sentimentaalisen laodikealaisen jumalakuvan ydin – ’Jumala’ on tehty täysin ihmisten omaksi kuvaksi ja eduksi. Rakkaus ilman vastuuta. Armo ilman tuomiota. Salliva, ’joulupukki-Jumala’ – täydellisen sopiva pintapuoliselle, mukavuudenhaluiselle ajalle, jossa elämme.” Ystäväni, jos sinulla on väärä käsitys siitä, KUKA JUMALA ON, kehotan sinua lujasti tekemään parannuksen. Jos Jumalasi ei ole Pyhä Jumala, vaan pikemminkin ”Juhla-Jumala” tai yltiösiirappinen Taivaan ”siunausisukki”, avaat itsesi petokselle yhä uudestaan ja uudestaan. Meidän on saatava käsityksemme Jumalasta oikeaksi välttääksemme uhkaavia hengellisiä viettelyksiä näinä lopun aikoina.

3. SILMINNÄKIJÖIDEN VAROITUKSIA
Aiemmin tässä kirjassa totesimme, että sellaisten toimijoiden ja liikkeiden kuin Rodney Howard-Browne, Toronton siunaus, profeettaliike, Lakelandin herätys, Todd Bentley, John Crowder jne. välillä on vahvoja kytköksiä. Ja toivottavasti edellisessä luvussa sait tästä vahvistuksen. Ihmiset ovat näissä eri piireissä kokeneet samantyyppisiä manifestaatioita vuosikaudet. Ja se johtuu siitä, että kyseessä on sama ”voitelu” – täsmälleen sama henki. Kuten sanoin, tunnen nämä kytkökset, koska kuuluin 11 vuoden ajan profeettaliikkeeseen. Kuitenkin koko sen ajan myös taistelin siinä yrittäessäni estää tätä törkyä tulemasta liikkeeseen (ja enimmäkseen epäonnistuin). Tiesin vallan hyvin, mistä sitä tuli ja kuka tai ketkä välittivät sitä. Haluan sanoa sinulle, että palvelutyöllemme vuodet 1994-1998 olivat erittäin vaikeita ja myrskyisiä aikoja tämän vuoksi. Etenkin vuosina 1996-1997 minua suorastaan pommitettiin yhä vihaisemmilla ja vihaisemmilla sähköpostiviesteillä, kun johtajat ja kristityt ympäri maailman yrittivät saada minua antamaan periksi. Se paheni entisestään julkaistuani ensimmäiset Brownsvillen herätystä käsittelevät kirjoituksemme. Ällistyttävää, mikä rähinä siitä seurasi! On ymmärrettävä, että Toronto oli varsin ”tarttuva” voitelu. Se levisi kirjaimellisesti kaikkialle, yksinkertaisesti kätten päällepanemisella. Noina vuosina kaksi huomattavinta keskusta, joissa tätä voitelua välitettiin, näyttivät olevan Englannissa Sunderland Christian Centre, jossa vaikuttivat Ken ja Lois Gott, ja Holy Trinity Brompton, jossa vaikutti Sandy Millar. Molemmat paikat olivat saaneet ”voitelunsa” suoraan Torontosta. Mutta nyt se oli leviämässä aivan uuteen katraaseen.

BROWNSVILLE – SEURAAVA ISO JUTTU
Brownsvillen herätys Pensacolassa, Floridassa, oli joillain tavoin hieman arvoituksellinen. Sen keskuksena oli helluntaiseurakunta. Ja toisin kuin itse Torontossa, Brownsvillessä oli aitoa parannuksenteon julistusta sen takia, että mukana oli miehiä kuten Steve Hill ja tri. Michael Brown, jotka olivat julistaneet pyhitystä ja parannuksentekoa jo vuosia ennen tätä. (Luulen, ettei helluntaiseurakunta olisi ehkä hyväksynyt liikettä ilman sitä). Silti ei ole epäilystäkään, että myös Toronton hengelle annettiin siellä valtavasti liikkumavaraa heti alusta pitäen. Kesäkuun 18 vuonna 1995 oli päivä, jolloin Brownsvillen herätys virallisesti alkoi. Huolimatta todellisesta parannuksenteosta, joka oli ajoittain huomiota herättävää, ”Toronto” oli siellä kuitenkin myös valtavan suuri tekijä. Eikä sitä todella edes yritetty piilottaa. Puhuessaan manifestaatioista, joita heidän parissaan nähtiin, Brownsvillen pastori John Kilpatrick kuvaili itse niitä näin: ”Ihmiset kaatuvat lattialle [...] parantuvat fyysisesti, saavat näkyjä, tuntevat Jumalan rakkautta, nauravat, kumartelevat syvään ja ihmisten pää, kädet, jalat ja vartalo tärisevät.” Huomaako joku mitään todellista eroa Toronton manifestaatioilla ja näillä, mitä kuvailtiin Brownsvillestä? Vastaus on ”ei”, koska mitään todellista eroa ei ole. Varsinaisesti vain parannuksenteon julistaminen erotti Brownsvillen Torontosta. Brownsville näytti siis olevan eräänlainen sekoitus.

Kun Steve Beard haastatteli Good News Magazine -lehteen Steve Hilliä, Brownsvillen pääjulistajaa, hän kysyi Hilliltä, kuinka tämä oli päätynyt Holy Trinity Bromptoniin, suureen ”Toronto”-seurakuntaan Lontoossa, juuri ennen kuin meni Brownsvilleen. Steve Hill ei edes yrittänyt peitellä mitään. Hän vastasi: ”[...] ihmiset nauroivat, ihmiset kaatuivat, ja minulla oli erittäin kriittinen henki [...] Kävelin siihen ylvääseen anglikaanikirkkoon Lontoon keskustassa, kaupungin vauraimmalla alueella, aivan Harrod’sin lähellä, ja harpoin lattialle kaatuneiden noin 500 ihmisen yli. Ihmiset nytkähtelivät kaikkialla [...] Herra puhui sydämelleni ja sanoi: ’Sinun ei tarvitse puhua Sandy Millarille. Pyydä häntä vain rukoilemaan puolestasi [...]’. Menin hänen luokseen, hän pani kätensä pääni päälle, ja se oli menoa. Tarkoitan, että kaaduin Hengen voimasta [...]” Tästä se käy ilmi! Näin Steve Hill sai tämän ”voitelun”! Ja selvästi hän välitti sen suoraan Brownsvilleen, kun matkasi sinne pian jälkeenpäin. Ottaen huomioon, että sekä John Kilpatrick että Steve Hill myönsivät avoimesti tämän vahvan torontolaisvivahteen Brownsvillessä, luulisi, ettei asiasta olisi ollut kiistakapulaksi. Mutta sinun olisi pitänyt nähdä mikä arvostelumyrsky roihahti, kun kirjoitin aiheesta ensimmäisen artikkelini! Artikkelin nimi oli yksinkertaisesti ”Brownsville, Pensacola – torontolaista vai ei?” Mutta tasapainottaakseni artikkelia minun olisi pitänyt suuresti kiittää, että siellä julistettiin parannuksentekoa, koska tosiasia on, että monet Brownsvillessä kävijät tulivat syvään synnintuntoon ja todella katuivat syntejään. Se minun olisi pitänyt tunnustaa paljon painokkaammin, kuin mitä tein. Mutta olin liian hädissäni Kundalinin invaasiosta, joka näytti olevan kiihdyttämässä vauhtiaan isommalle vaihteelle. Siksi nykyään nimitän Brownsvilleä ”arvoitukselliseksi”. Se oli kuin sekoitus molempia – hyvää ja pahaa. Ja toisinaan oli varsin vaikeaa selvittää, kumpi puoli oli voitolla.

Annan esimerkin. Huhtikuun lopulla vuonna 1997 sain alla olevan sähköpostin naiselta, jonka vahvistettiin olevan yksi tärkeimmistä rukousjohtajista Brownsvillessä. Eräs Pensacolaan myönteisesti suhtautuva sähköpostilista levitti innokkaasti tätä sähköpostia: ”Toivon, että nämä tuoreet uutiset Brownsvillestä innostavat sinua yhtä paljon kuin minua – Jim W.

---

Lähettäjä: Cathie W. Kirjoitettu ystävälle Gottin vierailusta Brownsvilleen Hei Cathleen! Kysyit mitä kuuluu, joten [...] tässäpä kuulumisia! Ken ja Lois Gott Sunderlandista, Englannista, olivat puhujina täällä Brownsvillessä pidetyssä konferenssissa. (Rouva Kilpatrick palasi juuri kotiin heidän seurakunnastaan myös).He näyttävät jakavan voitelua esirukoukseen ja siihen, miten päästään vähän syvemmälle virtaan!! He rukoilivat noin 45 minuuttia eilen illalla rukoustiimin puolesta ennen kokousta seurakunnassa. Voitelu oli tosi vahva. Me kaikki huoneessa olimme, kuin sähkövirta olisi syöksynyt lävitsemme valtavina aaltoina. Päästelimme huutoja hillitsemättömästi [...] Itse asiassa... Auts, nyt se iskee taas, kun yritän kuvailla sitä. Hartiani pyrkivät valtavin nytkäyksin nielaisemaan pääni, samalla kun suustani pääsee: ”Ouuu!”, aivan kuin ääneni ja ruumiini olisi tahdistettu keskenään. Eilen illalla pääni tuntui painuvan niin paljon alemmas kuin hartiani, että yhdessä vaiheessa pääni oli puseroni sisällä. Hah, hah, haa! Nyt alan nauraa... oouuu ... ups ... aloitan taas! Jonain hetkenä 6.15 – 7.00 korvarenkaani irtosivat... Kuka tietää, milloin tai miten??? Ehkä hartiani tekivät sen!!! […] Niin, eilen illalla niiden rukousten jälkeen manifestoimme kuten alussa [...] vain äänekkäämmin. Käveleminen oli vaikeampaa. Kävely suoraan ja täysin pystyssä oli koko illan miltei mahdotonta. Vaiti pysyminen oli myös liki mahdotonta. Suusta pääsi ’Ouu’ aina ilman, että olisi ajatellut tai tiennyt ennakkoon, että sellainen oli tulossa. Sain tehtäväksi rukoilla kirkossa eilen illalla [...] Henki näytti syöksähtävän suoraan henkilöön, jonka puolesta rukoiltiin, ja iskeytyvän kiinniottajaankin. Polveni antoivat jatkuvasti periksi, päädyin kyykkyasentoon ja päästelin suustani: ’Ouuu!’ Pastori S- - eräästä helluntaiseurakunnasta rukoili puolestani. Kun hän kääntyi puoleeni [...] aloin kumarrella syvään, kunnes hän kosketti päätäni, jolloin ’sähköistyin’ ja rojahdin lattialle. Pääni yritti taas piiloutua puseroni sisään, hah, hah, haa! Taskuni tyhjenivät. Nimilappuni ja pastillini olivat ympäriinsä. Näin ne, mutten pystynyt ottamaan niitä. Jotkut ihmiset ympärillä yrittivät auttaa minut ylös, mutta turha vaiva [...] Jalkani eivät kannatelleet. En tiedä, kuinka kauan olin lattialla, mutta kun valoja alettiin sammuttaa (Ihana Elmer iski jälleen!), pakottauduin ylös ja hoippuroin selkä koukussa koko matkan autolle. Päästelin ’Oouu’ koko matkan. Kukaan ei enää kiinnitä mitään huomiota sellaisiin ihmisiin kuin minä. Se on yleinen näky täällä, mutta rukoustiimin jäsenelle, joka ’kestää’ paljon voitelua, on vähän epätavallista olla niin sen vallassa. Minun piti asettaa vakionopeudensäädin autossa oikealle nopeudelle, sillä muuten huomasin aina matelevani, kun koko kotimatkan ilmanyrkkeilin esirukouksessa […] Nukkuessani näin unta, että olin seurakunnassa. Heräsin nytkähdyksiin useita kertoja. Se oli varsin mukavaa. Kun tulin valokuvausliikkeeseen tänä aamuna hakemaan kuvia, joissa Gottit rukoilivat edellispäivänä ihmisten puolesta [...], rupesin kumartelemaan ja minun oli pakko lopettaa kuvien katsominen julkisessa paikassa!!! Äänekkäiden ouu-huutojen sijaan päästelin joitain hiljaisempia ee-ääniä. Hah, hah, haa! Myyjäparat siinä liikkeessä [...] he tuntevat minut jo!!! Kirjoitan lippu-kokouksesta ja kultaisen alttarin kokouksesta myöhemmin, mutta koska kysyit, mitä kuuluu [...] minun oli kerta kaikkiaan kerrottava tuoreeltaan nämä uutiset!”