IRC-Galleria

Avanto uiminen herkkua ja saunanjälkeen jääkylmä suihku. Junassa aina otan aamulla kylmän suihkun :)












Kastautuminen jäiseen jokeen kuuluu paikallisten huveihin.










Venäläiskylässä mitattu yli 70 pakkasastetta: "Silmälasit jäätyvät naamaan kiinni"







Pakkasta on Oimjakonissa yleensä 50 astetta. Ennätyskylmyys -71.2 on mitattu 1930-luvulla.



Venäläisessä Oimjakonin kylässä on mitattu pahimmillaan jopa 71,2 pakkasasteen ennätys.
Elämä Oimjakonissa ei ole kovin leppoisaa. Tammikuun keskilämpötila huitelee 50 pakkasasteen tienoilla, jolloin ulkona ei paljoakaan hengailla.






Vuonna 1924 alueella mitattiin pakkasennätys, -71,2 pakkasastetta. Kylään rakennettiin neuvostoajalla muistomerkki ennätyksen
kunniaksi.





Kylä on kylmin pysyvästi asuttu paikka koko maailmassa. Siellä asuu noin 500 ihmistä.

Vielä 1920- ja 1930 -luvuilla kylä oli poropaimenten pysähdyspaikka. Neuvostohallinto kuitenkin päätti rakentaa siitä ihan kunnon kaupungin, hallitakseen omasta mielestään kurittomia paimentolaiskansoja.









Julmat pakkaset aiheuttavat epämukavuuden lisäksi myös useita käytännön ongelmia. Muun muassa kännykät eivät toimi kylässä ollenkaan, kynien muste jähmettyy ja silmälasit jäätyvät naamaan kiinni.








Yksi suuri ongelma on myös se, että kylän kuolleita ei tahdo saada haudatuksi maahan. Hautausprosessi vie jopa kolme päivää, kun ikiroudassa olevaa maata sulatellaan kuumien hiilten avulla.









Kylän nimi Oimjakon tarkoittaa kuitenkin ”sulaa vettä”. Tämä hämmentävä nimitys johtuu siitä, että kylän lähellä on kuumia lähteitä, jotka pitävät veden sulana.










Kylän asukkaat syövät suurimmaksi osaksi poron- ja hevosenlihaa. Kylässä on vain yksi kauppa. Työtehtäviäkin siellä on varsin huononlaisesti, uransa voi luoda joko poropaimenena, metsästäjänä tai pilkkien kalastamalla.














80 asteen eroja!


Köyhästä ravinnosta huolimatta kylän asukkaat eivät näytä kärsivän puutteista. Lääkärien mukaan tämä johtuu siitä, että paikallisten eläinten maito on erittäin ravintorikasta.













Paikalliset ovat karaistuneet ja kovat pakkaset eivät heitä hetkauta. Koulut suljetaan vasta, kun pakkanen tippuu alle 52 pakkasasteen.












Kesällä on kuitenkin tarjolla hellettä: Edes yli +30 asteen lämpötilat eivät ole harvinaisia.

Pohjoisen sijaintinsa mukaan hyytävään talvipäivään ei luonnollisesti kuulu paljoakaan auringonvaloa. Talvella aurinko pilkottaa taivaalla vain kolmen tunnin ajan. Kesällä tilanne on tietysti päinvastoin ja auringosta nautitaan 21 tunnin ajan.














Kahden päivän matkan päässä Oimjakonista sijaitse Jakutsk, josta tehdään turisteille suunnattuja elämysmatkoja hyytävään kylään.









pakkasasteen ennätys.
Elämä Oimjakonissa ei ole kovin leppoisaa. Tammikuun keskilämpötila huitelee 50 pakkasasteen tienoilla, jolloin ulkona ei paljoakaan hengaillala.


(KUVA: MAXIM SHEMETOV)


Vuonna 1924 alueella mitattiin pakkasennätys, -71,2 pakkasastetta. Kylään rakennettiin neuvostoajalla muistomerkki ennätyksen kunniaksi.









Kylä on kylmin pysyvästi asuttu paikka koko maailmassa. Siellä asuu noin 500 ihmistä.

Vielä 1920- ja 1930 -luvuilla kylä oli poropaimenten pysähdyspaikka. Neuvostohallinto kuitenkin päätti rakentaa siitä ihan kunnon kaupungin, hallitakseen omasta mielestään kurittomia paimentolaiskansoja.











Julmat pakkaset aiheuttavat epämukavuuden lisäksi myös useita käytännön ongelmia. Muun muassa kännykät eivät toimi kylässä ollenkaan, kynien muste jähmettyy ja silmälasit jäätyvät naamaan kiinni.









Yksi suuri ongelma on myös se, että kylän kuolleita ei tahdo saada haudatuksi maahan. Hautausprosessi vie jopa kolme päivää, kun ikiroudassa olevaa maata sulatellaan kuumien hiilten avulla.









Kylän nimi Oimjakon tarkoittaa kuitenkin ”sulaa vettä”. Tämä hämmentävä nimitys johtuu siitä, että kylän lähellä on kuumia lähteitä, jotka pitävät veden sulana.







Kylän asukkaat syövät suurimmaksi osaksi poron- ja hevosenlihaa. Kylässä on vain yksi kauppa. Työtehtäviäkin siellä on varsin huononlaisesti, uransa voi luoda joko poropaimenena, metsästäjänä tai pilkkien kalastamalla.









80 asteen eroja!


Köyhästä ravinnosta huolimatta kylän asukkaat eivät näytä kärsivän puutteista. Lääkärien mukaan tämä johtuu siitä, että paikallisten eläinten maito on erittäin ravintorikasta.




(KUVA: MAXIM SHEMETOV)





Paikalliset ovat karaistuneet ja kovat pakkaset eivät heitä hetkauta. Koulut suljetaan vasta, kun pakkanen tippuu alle 52 pakkasasteen.






(KUVA: MAXIM SHEMETOV)






Kesällä on kuitenkin tarjolla hellettä: Edes yli +30 asteen lämpötilat eivät ole harvinaisia.

Pohjoisen sijaintinsa mukaan hyytävään talvipäivään ei luonnollisesti kuulu paljoakaan auringonvaloa. Talvella aurinko pilkottaa taivaalla vain kolmen tunnin ajan. Kesällä tilanne on tietysti päinvastoin ja auringosta nautitaan 21 tunnin ajan.







Kahden päivän matkan päässä Oimjakonista sijaitse Jakutsk, josta tehdään turisteille suunnattuja elämysmatkoja hyytävään kylään.







http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288541372901.html

Elämä ei aina mene käsikirjoituksen mukaan. Onnettomuus, vakava sairaus tai tapaturma voivat muuttaa pysyvästi tarinan kulkua. Syyn hakemisen sairauden tai tapaturman korjaamiseen yleensä vie aikaa, voimia ja vuosia. Sairauden hoito ei ole helppoa varsinkaan kun potilasta ei kuunnella tai edes yritetä poissulkea sitä mikä ei toimi. Pitkään jatkunut sairaus etenemistä, pois sulkemista etenkin siitä, että tämä kaava ei toimi ja on muutettava suuntaa. Oikea lääkäri/ hoitaja kuuntelee ja toimii etenevästi edeten monin keinoin ja huomioon ottaen potilaan päällisen ja sisäisen minän ja sisäistää potilaan minän. Kun sairaus löydetään, niin se kirjoitetaan, perustellaan ja aletaan hoitaan. Kun ihminen tietää sairauden syyn, niin hänellä on mieletön kyky ymmärtää ja tulla ulos itse sairaudesta. Ei oire ole mikään syy, pitäisi etsiä syytä eikä oiretta. Terveisin : Jan.

Tämä kirjoitus on varoitus niille jotka eivät tiedä mihin ovat mukaan hyppäämässä.


http://www.kristitynfoorumi.fi/kundalini-varoitus.html

Tämä kirjoitus on varoitus niille jotka eivät tiedä mihin ovat mukaan hyppäämässä.


ANDREW STROM:KUNDALINIVAROITUS
Ovatko väärät henget valtaamassa seurakuntaa?

Englanninkielinen alkuteos: Kundalini Warning, Are False Spirits Invading the Church?
Copyright © 2010 Andrew Strom, All rights reserved

Tästä Andrew Stromin valtuuttamasta suomennoksesta SAA ottaa kopioita, joita voi jakaa eteenpäin, kunhan maksua ei veloiteta. Suomennosta ei saa painattaa kirjaksi myyntiin ilman kirjailijan lupaa.
Suomennos: Reija Becks
Kansi ja kannen kuva: Reija Becks
Helsinki 2011
ISBN 978-952-92-9344-5

SISÄLLYS
1. KUINKA SYVÄÄN ON LANGETTU?.......................
2. MIKÄ ON KUNDALINI?.............................................
3. SILMINNÄKIJÖIDEN VAROITUKSIA......................
4. PROFEETALLISUUDEN INVAASIO..........................
5. LAKELANDIN KATASTROFI ....................................
6. VAROITTAVIA NÄKYJÄ.............................................
7. KRISTITYILLÄKÖ SISÄLLISSOTA?.........................
8. OIKEA JA VÄÄRÄ HERÄTYS ...................................
9. AITOUTTA KAIVATAAN.............................................
LOPUKSI...........................................................................
VIITTEET .........................................................................


1. KUINKA SYVÄÄN ON LANGETTU?
Väärinkäsitysten välttämiseksi kerron heti aluksi, etten kirjoita tätä ulkopuolisena. Olen kuulunut yli 25 vuotta karismaattiseen liikkeeseen, ja olin mukana niin kutsutussa profeettaliikkeessä yli vuosikymmenen. En siis tarkastele asioita ulkopuolelta sormella osoittaen. Liikkeessämme on kuitenkin piirteitä, joista on tullut täysin sairaita ja epäpyhiä. Kuka voisi kiistää tätä? Tiedän itse asiassa monia, jotka eivät enää ollenkaan halua, että heitä nimitetään karismaatikoiksi. Onko mahdollista, että eriskummallisten ja epäraamatullisten piirteiden ”invaasio” – tunkeutuminen
karismaattisuuteen – mitä olemme nähneet viimeisten 16 vuoden aikana, on suurelta osin tämän kaiken takana? Se pyritään paljastamaan seuraavilla sivuilla.

Mistä siis aloitamme? Kuvittele seuraavaa. On vuosi 2010. Isossa kristillisessä tapahtumassa on kaksi johtajaa puhujalavalla. Tämä ei kuitenkaan ole mikään tavallinen kokous. Miehet näyttävät olevan ympäripäissään tai – kirjaimellisesti – ”pilvessä”. Silti yleisössä olevat kristityt huutavat hyväksyvästi ja nauravat riehakkaasti. Ällistyttävää on, että toinen lavalla olevista miehistä tupruttelee jotain, mikä näyttää melkein marihuanasavukkeelta – ainakin sellaisen vaikutelman hänestä saa, kun hän hoippuu ympäri lavaa. Oikeasti se ei kuitenkaan ole marihuanaa. Se on pieni muovinen Jeesus-nukke, jota hän ” tupruttelee”, ja hän nimittää tätä ”Pyhän Hengen pössyttelyksi”. Miehet kehottavat yleisöä tekemään samaa, ”juopumaan Hengestä” ”pössyttelemällä Henkeä” kuten he. Ja monet seuraavat esimerkkiä. Keitä nämä miehet ovat? He ovat John Crowder (”Uusi mystikko”, kuten hän nimittää itseään) ja Ben Dunn, hänen ”rikostoverinsa”. Tervetuloa tutustumaan River-liikkeen (”Virta”) uuteen ilmeeseen. Nämä miehet ovat vastuussa kiertueista, joista käytetään nimityksiä ”Sloshfest” (”tilttifestarit”) ja ”Drunken Glory” (”Hengessä” juopumista). Heidän vaikutuksensa on lisääntynyt huimasti karismaattisessa liikkeessä, etenkin nuorten parissa.

Jokaisen, joka luulee tämän olevan vain jokin pieni reunailmiö, pitää miettiä asiaa vielä uudelleen. Viime vuosina he ovat olleet puhujalavalla yhdessä sellaisten karismaattisten tähtien kanssa kuin James Goll, Heidi Baker, Cal Pierce (kuuluisa Healing Rooms -työstä), Bobby Conner tai Patricia King. Crowder on Todd Bentleyn ystävä ja ihailija. Ja hänen kumppaninsa Ben Dunn on kutsuttu opettamaan Bill Johnsonin kuuluisassa Bethel School of Ministry -raamattukoulussa Reddingissä, Kaliforniassa. Kaverukset ovat nykyään todellisia kuuluisuuksia liikkeessä – monet kuuntelevat heitä innokkaasti ja ihailevat heitä suuresti. Crowderin kirjasta The New Mystics (”Uudet mystikot”) on tullut iso menestys niiden parissa, jotka katsovat kuuluvansa River-uudistusliikkeeseen.

Vuonna 2010 John Crowderin omilla internetsivuilla mainostettiin seuraavasti koulutusta, jota hän tarjoaa:
”Nauti Hengen syvistä asioista […] Intensiivisellä, kolmipäiväisellä Mystiikan koulu (Mystical School) -kurssillamme John Crowder perehdyttää seikkaperäisesti, aktivoi ja välittää (impartation) kätten päällepanemisen avulla [...] Näillä kursseilla:
Toimit transsissa, hurmiotilassa ja ekstaattisessa rukouksessa
Koet mystiikan fyysisiä ilmiöitä
Aktivoidut ihmeissä, merkeissä ja luovissa ihmeissä
Ymmärrät uuden luomuksen realiteetit ja pääset sisään niihin
Kuulet historiallisen katsauksen ihmeidentekijöistä ja mystikoista
Aktivoidut näkijämaailmassa, profetiassa ja henkimatkoissa
Opit ymmärtämään avoimia taivaita ja ilmestyksiä
Opit pääsemään sisään kirkkauden valtakuntaan ja ilmaisemaan sitä [...]”

En tiedä sinusta, mutta minä epäilen, onnistuisiko edes hindulainen guru kuulostamaan enemmän New Agelta kuin se, mitä edellä on lueteltu! Ja kuitenkin John Crowder on nouseva tähti nykyajan karismaattisessa liikkeessä! Jopa suuren yhdysvaltalaisen kristillisen aikakauslehden, Charisman, päätoimittaja Lee Grady alkoi esittää teräviä kysymyksiä: ”Hengellisen juopumisen hullutus johti muihin karismaattisiin villityksiin, sellaisiin kuin hullaantuminen enkeleihin, kultapölyyn ja outoihin oppeihin, joita levittää ’Uudeksi mystikoksi’ julkisesti tunnustautunut John Crowder. Hän vertaa Pyhällä Hengellä täyttymistä marihuanan polttamiseen. Crowder, joka perustaa tänä syksynä seurakunnan Santa Cruziin, Kaliforniaan, nimittää kokouksiaan joskus Sloshfesteiksi ja itseään Jumalan baarimikoksi. Hän opettaa, että Jumala haluaa kaikkien kristittyjen olevan jatkuvasti juopuneita Pyhästä Hengestä, ja hän tarjoaa keinoja auttaa heitä juuri siihen. Näihin keinoihin kuuluu elektroninen musiikki, joka Crowderin sanoin auttaa ’pääsemään transsiin’, ja opetus, jossa innostetaan stigmoihin ja levitaatioon.

Jätän teologien tehtäväksi esittää ilmiselvät syyt siihen, miksi Crowder ja muut ”Uudet mystikot” astelevat vaarallisella maaperällä. Minulla on sillä välin eräs mutkattomampi huolenaihe. He painottavat Pyhällä Hengellä päihtymistä, mutta huomasiko kukaan, että Raamattu selvästi käskee meitä olemaan hengellisesti raittiita, hillittyjä?” Kuitenkaan nämä kaverit eivät selvästi ole vähääkään huolissaan Raamatun kehotuksista harjoittaa itsehillintää. He vain kuittaavat uskonnollisten ”fariseusten” kritiikin vitsillä – ja jatkavat siitä piittaamatta. Tämä ainakin yleensä on se reaktio, jota olen nähnyt vuosien varrella. Ja pahemmaksi näyttää menevän. Englantilaisen Sun-sanomalehden toimittaja David Lowe pyydettiin seuraamaan tammikuussa 2010 Englannissa pidettävää Sloshfestiä. Alla on joitain hänen huomioitaan kokouksista: ”Sloshfestin järjestäjä David Vaughan [...] ei pyytele anteeksi Jumalasta välittämäänsä kuvaa, jonka mukaan Jumala on kova juhlija, bilehile, joka tahtoo saada nuoret puolelleen yliluonnollisin huippufiiliksin [...] ’Taivaassa tulee olemaan villi meininki. Jumala ilmaantuu juhliin ja on hauska ja eloisa huomion keskipiste [...]’ Kristityt, jotka väittävät pääsevänsä pilveen Pyhästä Hengestä ja juovuksiin Taivaan viinistä, ovat herättäneet tyrmistystä Yhdysvalloissa. YouTubeen on lähetetty kymmenittäin jumalanpilkkavalituksia liikkeen tunnetuimmasta edustajasta, John Crowderista. Tämä entinen alkoholisti, jonka faneja nimitetään crowderiiteiksi (Crowderites), nähdään Sloshfestissä, ja tyypillisesti hän sammaltaa saarnoissaan ’Jeesus-lapsen sauhuttelusta’,’pilvessä olemisesta’ ja ’Pyhän Hengen pössyttelystä’. Merirosvokuningattareksi pukeutunut nainen ryömii mumisten ohi sekasorron keskellä. Outoa, että vaikka alkoholin tai huumeiden käytöstä ei näy mitään merkkejä, hän ja monet muut kokoukseen osallistujat vaikuttavat päihtyneiltä punaisine, pöhöttyneine silmineen ja tyhjine katseineen [...]”

On kiinnostavaa huomata, mitä tunnettu karismaattinen opettaja Derek Prince sanoi puhuessaan aiheesta jumalanpilkka: ”Jeesus itse varoittaa meitä, että meidän tulee olla hyvin, hyvin varovaisia, miten puhumme Pyhästä Hengestä, miten esitämme Pyhän Hengen. Jeesus käyttää sanaa ’pilkka’, ja päätin katsoa sanan isosta kreikan sanakirjastani. Ensimmäinen sanakirjassa sille annettu merkitys on: puhua väheksyvästi tai väärin pyhistä asioista. Joten kun Pyhästä Hengestä puhutaan sillä tavalla tai Pyhän Hengen luonne esitetään väärin, ollaan päivänselvästi lähellä jumalanpilkkaa. Jos olet koskaan tehnyt sitä tai ollut altis sellaiseen tai ollut tekemisissä sitä tekevien henkilöiden kanssa, haluan antaa vilpittömän neuvon: Sinun on tehtävä parannus. Sinun täytyy hoitaa asia Jumalan kanssa kerta kaikkiaan, äläkä koskaan enää syyllisty vääristelemään Pyhää Henkeä. Sillä Pyhä Henki on pyhä ja Hän on Jumala.” Suoraan sanoen olen samaa mieltä kuin Derek Prince. Iso osa videoista ja materiaalista, jota John Crowderin ”Uudet mystikot” ovat laittaneet internetiin, on kirjaimellisesti niin sairasta, halventavaa ja pilkkaavaa Jumalaa ja hänen Pyhää Henkeään kohtaan, että tuskin kykenen edes katsomaan niitä. Miksi siis hänestä on vinhaa vauhtia tulossa ”tähti” karismaattiselle näyttämölle? Miten kummassa asiat etenivät tähän? Kuinka mikään niin sairas ja epäpyhä saattoi vedota niin moniin karismaattisessa liikkeessä? Meidän on saatava tietää tarkalleen, mitä tapahtui, että tällainen luopumus sai alkunsa, koska Sloshfest ja Uudet mystikot eivät ole yksittäinen tapaus. He ovat osa isosta joukosta samantapaisia kristillisessä palvelutyössä olevia toimijoita, jotka ovat käytännöllisesti katsoen vallanneet kokonaisia osa-alueita profeetallisesta ja karismaattisesta liikkeestä. Miten näin pääsi käymään? Mitkä asiat johtivat siihen? Juuri tähän vastaamme pian tässä kirjassa.

MUTTA ENSIN...
Ennen kuin katsomme, mikä johti meidät tähän suohon, on tärkeää, että kerron lyhyesti omasta taustastani, jotta tiedät, mistä olen peräisin. Kuten huomautin aiemmin, olen Hengellä täyttynyt, kielillä puhuva kristitty, joka on ollut pitkään mukana sekä karismaattisessa liikkeessä että profeettaliikkeessä. Olin itse asiassa yli 11 vuotta mukana samassa profeettaliikkeessä kuin Todd Bentley, Rick Joyner, Bob Jones, Paul Cain ja Micke Bickle, vaikka en ollutkaan lainkaan yhtä tunnettu kuin he. (Profeettaliike on karismaattisen liikkeen haara, jossa uskotaan, että nykyaikana on profeettoja ja apostoleja). Mutta vuoteen 2004 mennessä asiat menivät niin huonolle tolalle, etten voinut enää jäädä. Minun täytyi ilmoittaa, että lähden. Olin tajunnut, että saatoin olla mukana vain tyystin toisenlaisessa profeetallisuudessa, sellaisessa, joka kutsuu seurakuntaa takaisin parannuksentekoon ja pyhyyteen, pyhitykseen – alkuseurakunnan puhtauteen ja voimaan. Tämä nykyajan profeetallisuus yksinkertaisesti ei tehnyt sitä. Ilmoitukseni vuonna 2004, että jätän profeettaliikkeen, nostatti valtaisan myrskyn – paljon suuremman, kuin mitä osallistumiseni oli koskaan saanut aikaan. Sain kirjaimellisesti tuhansia sähköposteja ympäri maailman. Useimmissa niistä hyväksyttiin se, minkä kannan oli ottanut. Monet reaktioista kuitenkin järkyttivät ja surettivat minua.

Kuten kirjoitin eräässä artikkelissa useita viikkoja myöhemmin: ”Ne sähköpostit, joissa ollaan eri mieltä kanssani tai joissa minua syytetään ’hajottavasta’ toiminnasta, eivät saa silmiini kyyneliä, vaan ne kaikkialta maailmasta lähetetyt sähköpostit, joissa ollaan vankasti SAMAA MIELTÄ kanssani ja joissa kerrotaan niistä muista kauheuksista, mitä kirjoittajat ovat itse todistaneet. Istuin eilen illalla tietokoneeni ääressä ja tulin aina vain murheellisemmaksi lukiessani kertomuksen toisensa perään siitä sairaalloisuudesta, joka on tämän liikkeen osana levinnyt ympäri maailman. Se on tosiasiassa PAHEMPAA kuin koskaan olin kuvitellut […] Puhumme tässä liikkeestä, jossa ihmisiä rohkaistaan vuorovaikutukseen alas leijailevien ’valopallojen’ kanssa (eräs merkittävä palvelutyö harjoittaa tätä) tai maksamaan saadakseen ’selitykset’ omille unilleen. Puhumme liikkeestä, joka opettaa ihmisiä ’visualisoimaan’, miten päästään ’kolmanteen taivaaseen’ ja joskus järjestää erityisiä päiviä, jolloin voit muhkeaa palkkiota vastaan varata puolituntisen tavataksesi jonkun profeetan henkilökohtaisesti. Puhumme liikkeestä, jossa pääaiheita ovat ’manifestaatiot’, ’portaalit’ ja omituiset ’ilmestykset’. Kaikin tavoin se muistuttaa enemmän New Age -liikettä kuin mitään kristillistä toimintaa. Itse asiassa huomaan yhä selvemmin, että liike on täysin ENNUSTAJAHENGEN hallinnassa. Se on sanoinkuvaamattoman sairasta. Ja liikkeen profeetat ovat täysin sokeita. Nytkin heillä on hoppu pitää Hollywoodissa valtaisa ’ilmestyskokous’ […] Melkein itken jopa nyt, kun vain kirjoitan tästä. Se, millaiseksi liike on muuttunut, on niin kamalaa. PYSYKÄÄ EROSSA siitä, ystävät. Kyseessä ovat DEMONISET kohtaamiset. ’Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. Ei siis ole mitenkään merkillistä, että hänen palvelijansa esiintyvät Jumalan asian palvelijoina.’ (2 Kor. 11:14-15). Elämme todella viimeisiä aikoja.”

KUINKA TÄMÄ INVAASIO ALKOI
Monet eivät tajua, että Toronton siunauksella ja sellaisilla nykyisillä johtohahmoilla kuin Todd Bentley ja John Crowder on vahva yhdysside. Ihmiset eivät tiedä, miten väkevä yhteys on Torontolla, profeettaliikkeellä ja sellaisilla ilmiöillä kuin Lakelandin herätys ja Sloshfest. On tärkeää olla perillä siitä, että kaikilla näillä liikkeillä ja johtajilla on syvä yhteys toisiinsa. Miten tiedän sen? Koska olin mukana profeettaliikkeessä yli 11 vuoden ajan. Kuuntelin sen ”viidakkorumpua”, niin sanotusti, ja jouduin tekemisiin näiden liikkeiden ja niiden johtajien kanssa sitä mukaa kun liikkeitä ja johtajia ilmaantui. Olin täysin tietoinen kaikista keskinäisistä yhteyksistä. Itse asiassa useimmat ihmiset näissä piireissä tiesivät niistä hyvin. Yhdyssiteet ovat yhä nykyäänkin erittäin vahvat, kuten tulemme näkemään. Meidän täytyy kuitenkin palata vielä yksi askel taaksepäin ymmärtääksemme todella, mistä niiden yhteinen lähde, ”River”, sai alkunsa. On palattava eteläafrikkalaiseen menestyssaarnaajaan, joka nimitti itseään Pyhän Hengen baarimikoksi ja käski kuulijoita ”tulemaan baariin ja juomaan”. On palattava mieheen nimeltä Rodney Howard- Browne.

Muistan nähneeni Howard-Brownen ensimmäisen kerran katsellessani häntä videolta kotikaupungissani Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa. Tämä tapahtui joko vuonna 1993 tai 1994, ja olin tuolloin Prophetic Bulletin - nimisen pienen uusiseelantilaisen profeetallisen julkaisun päätoimittaja. Mutta se, mitä näin videolla, todella kuvotti minua. Sitä suitsutettiin herätykseksi, jota Howard-Browne johti Floridassa, mutta näkemäni järkytti minua siinä määrin, että sanoin videon näyttäneelle naiselle, ettei hänen pitäisi tuoda sellaista vaarallista materiaalia Uuteen- Seelantiin Kristuksen ruumiin katseltavaksi. Aloin tajuta, että jos sellaista alkoi tulvia maahan, minun pitäisi puhua sitä vastaan – ajatus täytti minut kirjaimellisesti kauhulla. Vähänpä tajusin, mihin kaikki tämä johtaisi. Joitain kuukausia onnistuin pysyttelemään erossa varsinaisista konflikteista, mutta sitten Toronton siunauksesta tuli iso uutinen kristillisissä tiedotusvälineissä ja minun oli kerta kaikkiaan puhuttava asiat halki. Huomasin, että Toronto oli yksinkertaisesti ”Rodney Howard-Browne -voitelu” pukeutuneena eri vaatteisiin. (Toisin sanoen Vineyard-pastori Randy Clark oli tuonut Howard-Brownen ”voitelun” Toronto Airport Vineyard -seurakuntaan vuoden 1994 alussa, ja siten koko liike sai alkunsa. Tämä tausta on kiistämätön, ja useimmat ihmiset tunnustavat avoimesti Howard-Brownen roolin Toronton siunauksen alkuunpanijana.)

Minä olin tähän mennessä jo nähnyt ja tutkinut tarpeeksi saadakseni vahvistuksen pahimmille epäilyilleni siitä, mitä oli meneillään. Ensimmäiset yritykseni tukahduttaa tämä ”invaasio” olivat kuitenkin melko lieviä. Alla on otteita ensimmäisestä aihetta käsittelevästä kirjoituksestani, joka julkaistiin Challenge Weekly -nimisessä uusiseelantilaisessa kristillisessä sanomalehdessä 26.8.1994. Tämä oli varmaan ensimmäinen monista epätoivoisista yrityksistäni varoittaa asiasta: ”Viime viikkoina kristillisessä mediassa on keskusteltu niin sanotusta ’nauruherätyksestä’, joka näyttää leviävän yli Yhdysvaltojen ja osin Kanadan. Sitä on ollut jo jonkin aikaa myös Uudessa-Seelannissa, ja olen seurannut sen etenemistä. Sananjulistaja näyttää siinä usein puhaltavan ihmisiin, jotka sitten kaatuvat maahan nauraen ja täristen. Olen nähnyt videolla tämän liikkeen yhden edustajan, Rodney Howard-Brownen, palvelevan Amerikassa. Olen myös ollut paikalla itse katsomassa, kun eräs toinen tämän amerikkalaisen ’nauruliikkeen’ johtohahmo palveli äskettäin Aucklandissa. Minun täytyy myöntää, että näkemässäni on monia seikkoja, jotka ovat herättäneet minussa paljon levottomuutta. Yksi minua eniten huolestuttaneista asioista on se, että jotkin liikkeen johtajista näyttävät nimittävän liikettä herätykseksi tai uudeksi Jumalan työksi, vaikka se ei ole yhtään linjassa niiden monien yksityiskohtien kanssa, joita Jumala on tulevasta herätyksestä näyttänyt uusiseelantilaisille. Eikä se ole millään aidolla tavalla linjassa menneisyydessä tapahtuneiden Jumalan suurten liikehdintöjen kanssa. Olen jo joitain vuosia tutkinut kertomuksia menneistä herätyksistä, ja niissä tietyt piirteet ovat toistuneet yhä uudestaan [...] Historia osoittaa, että herätys alkaa sillä, kun kristityt painuvat polvilleen. Herätys on syylliseksi tunnustautumisen, puhdistumisen ja katumuksen syvällinen tulva, jonka tarkoituksena on ”siivota” seurakunta ja asettaa se ennallaan Uuden testamentin puhtauteen ja voimaan. Sen ohella että Jumala on puhunut tulevasta syvällisestä katumuksen tulvasta, hän on myös näyttänyt monille rukoileville ihmisille, että seurakuntaa tullaan kohta ’ravistelemaan’ suuresti. Se mitä olen havainnut meneillään olevassa ’nauruliikkeessä’, on herättänyt minussa suurta levottomuutta. Herätyksen aikana on runsaasti väärennöksiä, epäaitoa. Suurin pelkoni on, että tämä ’nauruliike’ leviää seurakuntiin, ilman että esitetään riittävästi oikeita kysymyksiä vain, koska se on hyväksytty muualla. Kehotan kaikkia kristittyjä arvioimaan tarkasti tätä ja muita vastaavanlaisia liikkeitä. Uskon aidon herätyksen tulevan, ja on vaarallista tyytyä mihinkään vähempään [...]” On sanomattakin selvää, että kirjoituksellani oli invaasioon osapuilleen yhtä paljon vaikutusta kuin norsua takamukseen pistävällä hyttysellä. Mutta ainakin sitä vastaan esitettiin muutamia (pieniä) kannanottoja. Vähänpä tiesin, kuinka pahoiksi asiat vielä tulisivat – tai kuinka yksinäiseksi minut pian saataisiin tuntemaan itseni.

”TORONTON SIUNAUS” TULVII SISÄÄN
Nyt invaasio alkoi tosissaan. Uskon todella, että liike saastutti Brittiläistä kansainyhteisöä paljon enemmän kuin Yhdysvaltoja. Toisin sanoen sillä oli paljon laajempi vaikutus karismaattisiin / helluntailaisiin seurakuntiin Yhdistyneissä Kuningaskunnissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa jne. kuin Yhdysvalloissa. Tämä johtuu siitä, että USA:ssa on paljon enemmän konservatiivisia evankelikaaleja ja kokonaisia erillisiä tunnustuskuntia kuten helluntailainen Pentecostal Holiness ym., joissa se vaikutti tuskin lainkaan. Kotimaassani Uudessa-Seelannissa se ei jättänyt koskettamatta käytännöllisesti katsoen ketään. ”Toronton siunausta” julistavia merkittäviä johtajia tuli Pohjois-Amerikasta. Sekä Rodney Howard-Browne että John Arnott (”Toronton” tärkein johtaja) pitivät valtavia kokouksia Uudessa-Seelannissa. Samoin tuntemattomammat nimet, kuten Kansas Citystä Jill Austin, jota itse asiassa aloin pitää vielä vaarallisempana ja äärimmäisempänä. Osallistuin kerran Jill Austinin kokoukseen, jossa ihmiset paiskautuivat jopa 3 metrin päähän (jotkut olivat vieläpä sinkoutuneet lasten päälle). Sali oli täynnä ihmisiä, jotka tekivät valtavia lepakkomaisia liikkeitä ja päästivät aavemaista ulvovaa ääntä. Ei oltu kaukana kauhuelokuvasta! Näistä kokouksista poistuessaan tunsi kirjaimellisesti syvää murhetta ja kuvotusta hengessään. Miten kauheaa aikaa. Käytännöllisesti katsoen jokainen karismaattinen tai Pentecostal-helluntailainen pastori Uudessa-Seelannissa oli mukana tässä liikkeessä. Jopa monet Assemblies of God -helluntailaiset ja muut niin kutsutut konservatiiviset Pentecostal-helluntailaiset! Ja jopa jotkin baptistit! Se oli painajaista. Viikko toisensa perään pidettiin kokonaisia kokouksia, joissa tavoiteltiin omituisia kokemuksia. Kokonaiset seurakunnat vääntelehtivät usein hyeenamaisesti nauraen, toikkaroivat kuin juopot, nytkähtelivät, haukkuivat, karjuivat ja kouristelivat eläimellisesti. Meno oli kuin mielisairaalassa – todella oli. Kaikki ”likosivat” eli ”soukkasivat” tässä uudessa ”voitelussa”. Kaikki ”viettivät lattia-aikaa”. Touhu meni sellaiseksi, ettet enää uskaltanut antaa kenenkään panna käsiä päällesi ja rukoilla puolestasi. Invaasio oli saatu suoritettua. Se levisi laajalle kuin kulkutauti. Ja pian oli jäljellä tuskin yhtään johtajaa – edes ”pieniä nimiä” – joka olisi uskaltanut vastustaa sitä. Tämä päti erityisesti karismaattisiin ja Pentecostal-helluntailaisiin piireihin. Ystävälläni ja minulla oli tapana vitsailla synkästi, että olimme kuin vanhassa Ruumiinryöstäjät-elokuvassa. Melkein kaikki ystävämme oli jo ryöstetty, ja nyt jahdattiin meitä.

SUURET JOHTAJAT
Olen vakuuttunut, että yksi olennaisista tekijöistä ”Toronton” leviämisessä ympäri maailman oli ryhmäpaine, etenkin johtajatasolla. Tärkeimmät karismaattiset johtajat näyttivät kaikki olevan mukana siinä, joten miksi ei mentäisi mukaan? Ja ketä tahansa, joka uskalsi olla eri mieltä, painostettiin ankarasti. Maailmassa oli vain varsin vähän karismaattisia johtajia, jotka nousivat vastustamaan sitä – ja useimmat heistä olivat puolituntemattomia. Art Katz kirjoitti artikkelin, jossa varoitti ”Torontosta” (mutta ei Brownsvillestä), ja kuulimme, että Derek Princeltä oli nauhalla puhe, jossa hän oli vastustanut ”eläinmanifestaatioita” ym. Toinen englantilainen johtaja, Clifford Hill, varoitti muutamaan otteeseen ankarasti. Mutta yleisesti ottaen voitto oli helppo kuin mikä. Kuulimme vasta Derek Princen kuoleman jälkeen, kuinka voimakkaasti hän oli vastustanut ilmiötä, koska hänen kannanottonsa julkaistiin kirjana nimeltä Protection from Deception (”Suoja eksytystä vastaan”) vasta hänen kuolemansa jälkeen. Emme kuitenkaan saaneet sitä niinä ratkaisevina vuosina, jolloin sillä olisi ollut todella merkitystä. Useimmista meistä tuntui sitä, että meidän oli pakko kohdata invaasio käytännöllisesti katsoen yksin. Minä kuitenkin kyllä julkaisin sitä tietoa, mitä sain käsiini. Aina oli tietenkin anti-karismaattisia johtajia kuten Hank Hanegraaff ja John MacArthur, joiden saattoi luottaa vastustavan koko liikettä. Mutta hyvin harvat Hengellä täyttyneiden piiristä kuuntelivat heitä, koska heidän jo tiedettiin olevan silmittömän anti-karismaattisia ja siksi ”ennakkoluuloisia”.

Ironista, että yksi ensimmäisistä tätä invaasiota vahvasti vastustaneista merkittävistä johtohahmoista oli Benny Hinn! Word of Faith (Uskon sana) -leiri oli aiemmin hyväksynyt Rodney Howard-Brownen omituisine manifestaatioineen. (Hänhän oli loppujen lopuksi mahtava menestyssaarnaaja). Eräässä kuuluisassa TV-videossa Kenneth Copeland toivottaa tervetulleeksi puhumaan Rodneyn, joka nauraa ”juopuneen nauruaan”, ja heillä on siinä on kaikenlaisia höpsöjä elkeitä keskenään. Mutta heinäkuussa 1997 Benny Hinn sanoi suorat sanat PTL-televisioshow’ssa. Alla on useita hänen kommenteistaan: ”Osa siitä, mitä nykyään on meneillään, jotkut niistä manifestaatioista, joissa ihmiset haukkuvat, päästävät eläinten ääniä – voin kertoa teille, että ne eivät ole Pyhästä Hengestä. Se on pelkästään demonista. Pyhä Henki ei hauku. Vain demoni haukkuu. Jos joku haukkuu minun kokouksessani, karkotan hänestä demonin […] Paljon siitä, mitä tapahtuu, on pelkästään tunneperäistä – tarttuvaa naurua. Mitä se saa aikaan muuta, kuin että näytät typerältä? Minua ei kiinnosta jokin tunnehuippu. Tahdon vain Kaikkivaltiaan Jumalan voimaa, joka muuttaa elämän […] En koskaan ole lukenut, että Jeesus olisi haukkunut. Oletko sinä? Voitko kuvitella apostoli Pietarin haukkuvan Apostolien teoissa? Tiedätkö, miksi jotkut ovat hyväksyneet sellaisen pelleilyn? Koska he eivät ole juurtuneet sanaan. He eivät ole juurtuneet. Uskallapas vain kokeilla. Jos se ei ole Raamatussa, älä tee sitä! […] Kysyin Lester Sumrallilta ennen hänen kuolemaansa: ’Mitä mieltä olette näistä meneillään olevista ilmiöistä, kun ihmiset haukkuvat ja tekevät muuta sen sellaista?’ ’Demoneita, demoneita’, hän vastasi. ’Demoneita.’” Oliko Benny Hinnin kommenteilla mitään vaikutusta liikkeen leviämiseen? Ei minun tietääkseni. Ja joka tapauksessa vuoteen 1997 mennessä vahinko oli jo melkein tapahtunut. Liike oli jo levinnyt miltei niin laajalle, kuin se saattoi levitä. Vielä yhden, aiemmin tapahtuneen asian olisi pitänyt kilisyttää hälytyskelloja johtajille kautta maailman jopa rajummin. Toronto Airport Vineyard -seurakunta (”Toronton siunauksen” kotipaikka) oli erotettu kansainvälisestä Vineyard-liikkeestä joulukuussa 1995. Erottaminen tapahtui sen jälkeen, kun Vineyard-liike ja John Wimber olivat ilmeisesti vuoden ajan varoittaneet sitä uudestaan ja uudestaan. Mutta vaikuttiko mikään näistä tarpeeksi pysäyttääkseen invaasion? Ikävä kyllä, ei. Monta sekasorron vuotta oli vielä edessä.

PERINPOHJAISIA MUUTOKSIA
Vuonna 1996 täytin 30 vuotta, ja palvelutyössäni tapahtui käänne, jonka en aavistanut muuttavan tulevaisuuteni täysin ja lähettävän minut joka puolelle maailmaa. Vuonna 1996 aloitimme nimittäin ensimmäisen Revivalnimisen sivustomme internetissä, joka oli silloin vasta lapsenkengissään. Ensimmäinen internetsivumme oli väriltään harmaa (jännittävää!) ja ulkoasultaan varsin vaatimaton. Alusta alkaen ihmisiä kuitenkin veti puoleensa suorasukainen kutsumme parannuksentekoon ja pyhyyteen, aitoon profeetalliseen julistukseen ja oikeaan herätykseen. Hyvin pian saimme ihmisiltä yhteydenottoja kaikkialta maailmasta. Samana vuonna aloitimme myös kansainvälisen sähköpostilistamme, eikä aikaakaan, kun sille oli liittynyt 300 ihmistä. Pian heitä oli 1000. Nykyään lista on nimeltään REVIVAL, ja sillä on yli 17 000 ihmistä kaikkialta maailmasta. Mies nimeltä Steve Schultz liittyi noina alkuaikoina listallemme, mutta hän ei näyttänyt juuri ymmärtävän kutsuamme parannuksentekoon tai asennettamme ”Torontoa” kohtaan. Hän päätyi lähtemään listalta aloittaakseen oman listansa, joka on nykyään nimeltään Elijah List. Sen oli määrä keskittyä julkaisemaan ”suurten nimien” profetioita ja myymään heidän kirjojaan, CD- ja DVD-levyjään jne. Jonkin aikaa Elijah List kasvoi, ja siitä tuli paljon mittavampi kuin meidän listamme, mutta viime aikoina sillä on näyttänyt olevan vaikeahkot ajat. Onko profeettaliikkeessä meneillään jotain, mikä aiheuttaa sitä? Vain aika näyttää.

OJENTAAKO JULKISESTI VAI YKSITYISESTI?
Käsitellessäni näitä asioita vältin vuosikaudet usein niin paljon kuin pystyin sitä, että olisin maininnut nimiä. Tietenkin jotkut kristityt vaativat, että jos palvelutyöhön liittyvästä asiasta pitää ojentaa tai kysellä, se täytyy aina joka tapauksessa tehdä YKSITYISESTI ja osoittaa vain asianosaisille johtajille, eikä se saisi koskaan olla julkista. (On tärkeää todeta, että vuosien varrella johtajia on todella lähestytty tällä tavoin monta kertaa. Näille lähestymisille on yleisesti ottaen viitattu kintaalla.) Joka tapauksessa en kuitenkaan voi olla yhtä mieltä siitä, että julkista eksytystä pitäisi vastustaa vain suljettujen ovien takana. Emme saa unohtaa, että vanhimpia käskettiin Uudessa testamentissa nuhtelemaan ankarasti (Tit. 1:13) ja nuhtelemaan syntiä tekeviä julkisesti (1 Tim. 5:20), joskin 2 Tim. 2:24-26 heitä neuvottiin ojentamaan lempeästi. Muista, että 2. Galatalaiskirjeessä apostoli Paavali nuhteli Pietaria julkisesti ulkokultaisuudesta ja että Jeesus nuhteli Pietari avoimesti Matteuksen evankeliumissa ja jopa ajoi ruoskalla myyjät julkisesti ulos temppelistä Markuksen evankeliumissa (koska he tekivät Jumalan huoneesta ”ryövärien luolan”). Äärimmäisiä tapauksia käsitellessään apostoli Paavali itse asiassa kirjoitti kaikille, että hän luovutti ihmisiä Saatanan kuritettaviksi (ks. 1 Kor. 5 ja 1 Tim. 1:20). Raamatussa on hyvin selvästi, että yksi tärkeistä tehtävistämme on paljastaa pimeyden teot / nuhdella niistä (Ef. 5:11). Paavali kysyy (1 Kor. 4:21) ihmisiltä: ”Tulenko luoksenne piiska kädessä vai rakastavin ja lempein mielin?” Sama apostoli puhui rohkeasti (2 Kor 10:1) ja sanoi, ettei aio säästää ketään (2 Kor 13:1-2). Monet kristityt haluavat ehdottomasti, että Matteuksen evankeliumin kohtaa 18:15-17 käytetään joka tilanteessa.

Mutta entä väärät opettajat? Yllä oleva kohta Matteuksen 18. luvussa sanoo, että jos veljeni tekee syntiä minua vastaan, silloin minun pitäisi mennä sen takia yksityisesti hänen luokseen, sen jälkeen yhden tai kahden todistajan kanssa, ja sitten, jos hän ei tee parannusta, on ilmoitettava koko seurakunnalle. Tämä on hyvin tärkeä menetelmä ongelmien ratkaisemiseksi silloin, kun veli on rikkonut minua vastaan henkilökohtaisesti. Mutta entä vakavanlaatuinen VÄÄRÄ OPPI / OPETUS? Entä jos se leviää tai alkaa saastuttaa kokonaisia Kristuksen ruumiin osia? Onko se yhä pelkästään yksityinen asia? Käsitykseni mukaan Uudessa testamentissa emme KOSKAAN näe Jeesuksen tai apostolien suhtautuvan väärään oppiin / opetukseen Matteuksen 18. luvun tapaan. Näemme heidän nuhtelevan ja oikaisevan julkisesti, yrittävän pysäyttää ”syövän”, ennen kuin se leviää yhtään pitemmälle. Tämä on RAKKAUDEN teko Kristuksen ruumista kohtaan. Se yrittää pysäyttää tuhon, ennen kuin liian monet kallisarvoiset lampaat vahingoittuvat. Väärää oppia / opetusta ja vääriä profeettoja ei koskaan kohdella Uudessa testamentissa miellyttävästi tai herttaisesti! (Sivumennen sanottuna en nyt puolustele nykyisiä harhaoppien ”metsästäjiä”, joiden uskon lähestyvän asioita usein täysin väärässä hengessä. Mutta esitän tässä muutamia raamatullisia suuntaviivoja). Tämä on varmasti tärkeä kysymys lopunaikoina, koska on sanottu, että vääriä profeettoja ja vääriä opettajia tulee olemaan paljon ja niin suuri eksytys on tulossa, että se johtaa, ”jos mahdollista, valitutkin harhaan”. On elintärkeää ymmärtää, mistä on kyse. Vääriä opettajia ja vääriä profeettoja nuhdeltiin Apostolien teoissa hyvin suorasukaisesti, ja Paavali jopa mainitsi nimiä joissain seurakunnille lähettämissään kirjeissä. Emmehän näin ollen tietenkään voi enää väittää, että kyseessä on Matteuksen 18. luvun kaltainen tilanne? Eikö asia varmasti olekin vakavampi kuin se ja vaatii radikaalimman reaktion? Tietenkin on puhuttava totuutta rakkaudessa ja pidettävä Kristuksen kallisarvoisten lampaiden suojeleminen ensisijaisena. Mutta eikö meidän pidäkin sanoa asiat suoraan ja jopa mainita nimiä, jos näemme todellisen vaaran Kristuksen ruumiille? Uskon ja rukoilen, että tässä kirjassa teemme niin oikeassa hengessä.

2. MIKÄ ON KUNDALINI?
Kuten ensimmäisessä luvussa näimme, viime vuosina seurakuntaan on tunkeutunut paljon sellaista, mikä tuntuu suoranaisesti itämaiselta / uusiaikalaiselta (New Age). Kundalini-termi on peräisin suoraan itämaisesta mystiikasta. Tätä termiä meidän tosiaan täytyy tutkia. Kun aloitimme internetsivustomme vuonna 1996, ensimmäisiä sinne panemiamme artikkeleja oli kirjoitukseni, jonka otsikko oli Toronton-kiista – huolestuttavia uusia tosiseikkoja historiasta (The Toronto Controversy – Disturbing New Facts from History). Seuraavassa on artikkelini ensimmäinen kappale. Olen varma, että ymmärrät, miksi se sai niin paljon palautetta! ”Herätyshistorian tutkija, jolla on läheiset yhteydet karismaattiseen ja profeettaliikkeeseen, nostaa tässä kirjoituksessa esiin seuraavat kysymykset: Miksi Toronton-manifestaatiot näyttävät täysin samanlaisilta kuin monissa väärissä liikkeissä, jotka kautta seurakunnan historian ovat koituneet aitojen herätysten tuhoksi? Ja miksi ne näyttävät samanlaisilta kuin kiinalaisessa okkulttisessa qigong-liikkeessä ja Franz Mesmerin okkulttisessa parantamistoiminnassa? Edelleen, miksi ne näyttävät samanlaisilta kuin manifestaatiot, joita esiintyy kaikkialla Rajneesh-, Ramakrishna- jne. Kundalini-kulteissa? Miksi sellaisia manifestaatioita esiintyy kaikkialla New Age -liikkeessä ympäri maailman, mutta Raamatussa niitä ei esiinny ei missään? Jos elämme kristikunnassa väkevän eksytyksen aikoja, joista Raamatussa puhutaan, ehkä meidän pitäisi olla hieman varovaisempia siinä, mitä sallimme tulla Jumalan seurakuntaan?”

Kuten huomaat, yhteyksiä Toronto/River -liikkeen ja tämän hindulaisen Kundalini -hengen välillä käsiteltiin jo vuonna 1996. Itse asiassa monet tarkkailijat, jotka olivat perillä näistä hindu/New Age -manifestaatioista, kiinnittivät ilmiselvään samankaltaisuuteen heti huomiota. Mistä Rodney Howard-Browne oli tarkkaan ottaen saanut ”voitelunsa”? Hän toki vakuutti saaneensa sen Afrikassa ja että se oli Jumalalta. Mutta miksi se sitten oli kuitenkin niin erilaista kuin Raamatussa ja niin samanlaista kuin New Agessa – ja muistutti henkiä, joiden vaikutuksesta hindugurut toimivat? Kundalini-yhteys näytti varsin silmiinpistävältä. Kuten samassa artikkelissa kirjoitin: ”Joillain intialaisilla guruilla, kuten Bagwhan Shree Rajneesh ja Ramakrishna, on ollut voima siirtää auvoisa hurmiotila kannattajilleen pelkästään koskettamalla heitä. Ramakrishnan tapauksessa näihin olotiloihin liittyi usein hillitsemätöntä naurua ja itkua. Myös Swami Baba Muktanandalla oli tämä voima erään hänen entisen innokkaan kannattajansa mukaan, ja seurauksena oleviin Kundalini-manifestaatioihin kuului hillitsemätöntä naurua, karjumista, haukuntaa, parkumista, hytkymistä, vapinaa jne. Jotkut hänen kannattajistaan myös mykistyivät tai menivät tiedottomiksi, kun taas monet kokivat täyttyneensä valtavalla ilolla, rauhalla ja rakkaudella. Tällaiset kokemukset ovat perustuneet siihen, että ihmiset ovat antautuneet näiden gurujen kautta toimivalle voimalle. Onko lainkaan sattuma, että manifestaatiot demonisissa Kundalini-kulteissa ovat miltei identtisiä torontolaisten manifestaatioiden kanssa?”

KUNDALININ HERÄÄMISIÄ
Jos etsit internetistä tietoa sanoilla ’Kundalini’ tai ’shakti’, huomaat, että suuri joukko ihmisiä kokee yhä näitä voimakkaita manifestaatioita New Agen tai itämaisten uskontojen piirissä. Kuten tiedämme, se tapahtuu usein jonkin gurun avulla, joka koskettaa heitä otsaan (tästä käytetään termiä ’shaktipat’), niin että he voivat kokea ’Kundalinin heräämisen’. Kuten tutkija Robert Walker kirjoitti 1995: ”Harvat kristityt tajuavat, että guruilla on tuhansia vuosia toiminut parantamisen, ihmeiden ja tiedon sanojen lahjoja ja että heillä on voimakkaita näyttöjä hengellisestä tietoisuudesta, kun he tavoittelevat kosmista voimaa ja ottavat yhteyden siihen. Tämä voima, vaikka onkin alkuperältään demoninen, on varsin todellinen. Hindulaisten guru-mystikkojen pitämistä kokouksista käytetään nimitystä ’darshan’. Niissä osallistujat menevät eteen saamaan hengellisen kokemuksen gurulta, joka koskettaa heitä avoimella kämmenellä, usein otsaan. Tämä tunnetaan nimellä ’shakti pat’ eli jumalallinen kosketus. Tuon hengellisen kokemuksen synnyttämistä sanotaan Kundalinin herättämiseksi [...] Jonkin ajan kuluttua, kun osallistuja on saavuttanut tietyn korkeamman hengellisen tason, hän alkaa vapista, hytkyä, hyppiä tai kiemurrella hallitsemattomasti, puhkeaa joskus päästämään hallitsemattomasti eläinten ääniä tai nauramaan saavuttaessaan ekstaattisen huipun. Näistä manifestaatioista käytetään nimitystä ’kriya’. Tällöin osallistujat joskus karjuvat kuin leijonat ja heillä on kaikenlaisia fyysisiä eleitä. Usein he siirtyvät joihinkin korkeampiin hengellisen tietoisuuden tiloihin, muuttuvat fyysisesti liikkumattomiksi ja näyttävät vajoavan tiedottomuuteen menettäessään tajun siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Tästä tilasta käytetään nimitystä ’samadhi’, ja se johtaa syvempään hengelliseen kokemukseen.”

Guru Shri Yogãnandji Mahãrãja kirjoitti: ”Kun ruumiisi alkaa täristä, tukkasi nousee pystyyn, naurat tai alat itkeä tahtomattasi, kielesi alkaa päästää epämuodostuneita ääniä, täytyt pelolla tai näet kauhistuttavia näkyjä [...] Kundalini shakti on aktivoitunut.” Kiinassa on suosittu Kundalini-tyyppinen liike nimeltä qigong. Kun kiinalainen hengellinen qigong-mestari Yan Xin puhui yleisölle San Franciscossa vuonna 1991, San Francisco Chronicle -lehti raportoi monien kuulijoiden alkaneen kokea jotain, mitä Yan nimitti ’spontaaneiksi liikkeiksi’. Hän sanoi yleisölle: ”Ne, jotka ovat herkkiä, saattavat alkaa kokea voimakkaita fyysisiä tuntemuksia tai he voivat alkaa nauraa tai itkeä. Älkää huolestuko. Se on aivan normaalia.” Eikö iso osa tästä kuulosta hurjan tutulta? Eikö se ole käytännöllisesti katsoen samaa, mitä olemme nähneet seurakunnassa viimeisten noin 16 vuoden aikana? ”Voiman” saanut johtaja koskettaa ihmisiä päähän, ja kaikkia näitä outoja manifestaatioita tapahtuu? Tosiasia on, että kaikki tämä on nykyajan karismaattisessa liikkeessä suhteellisen uutta. Se tunkeutui siihen laajamittaisesti vasta 16 vuotta sitten. Karismaattisten piirien laitamilla oli aina ollut tietty määrä outoa menoa, mutta ennen kaikkea tätä se oli vuosikausia pohjimmiltaan aika tervehenkinen Raamattuun pohjautuva liike. Tunkeutuminen karismaattisuuteen alkoi vasta noin vuonna 1994. Mistä se siis tuli? Ja mistä hengestä se oli?

Vertaa yllä oleviin Kundalini-manifestaatioihin alla olevaa kuvausta herätyksestä nykyaikana. Eräs lukijoistani lähetti tämän minulle joitain vuosia sitten, mutta se on hyvin tyypillinen kuvaus siitä, mitä monet ovat kokeneet: ”Annoin vahingossa eräiden ihmisten, jotka olivat saaneet ’Toronton siunauksen’, rukoilla puolestani siten, että he panivat kädet päälleni. Sinä iltana raajani nytkyivät ja tärisivät holtittomasti, olin hengessä juovuksissa ja nauroin hillittömästi. Silloin se tuntui oikealta. Mutta myöhemmin, ajan kuluessa, näitä tuli sopimattomina hetkinä ja hallitsemattomasti. Käteni ja jalkani nytkähtelivät usein, kun yritin rukoilla ihmisten puolesta tai kun vain istuin kirkossa. Jalkani pettivät usein altani, ja ylistäessäni minun täytyi yrittää pysyä tasapainossa vain voidakseni seistä suorassa. Pian minulle tuli selväksi, ettei tämä ollut Pyhästä Hengestä, joten tein parannusta, että olin antautunut ottamaan vastaan tämän hengen, ja pyysin Jumalaa ottamaan sen pois minulta. Ylistys Herralle, hän otti!” Epäilemättä hindulainen guru kuvailisi yllä olevaa Kundalinin heräämiseksi. Se on itse asiassa täysin samanlaista. Silti seurakunnassa sitä nimitettiin Jumalalta tulleeksi siunaukseksi! Sama voitelu ilmeisesti jatkaa nykyään leviämistään ympäri maailman kokouksissa, joissa sitä ”välitetään” eteenpäin (impartation). Eikö näin yleisesti ottaen ole tapahtumassa? Eivätkö yhtäläisyydet olekin liian ilmiselviä, että ne voitaisiin kieltää?