IRC-Galleria

YHTEYS FRANZ MESMERIIN
1700-luvulla vaikutti kuuluisa okkulttinen parantaja nimeltä Franz Mesmer, Saksassa syntynyt lääkäri ja astrologi. Mesmer keksi animaalisen magnetismin, kuten hän sitä nimitti (se tunnetaan myös nimellä mesmerismi). Se oli nykyajan hypnotismin edelläkävijä. Mesmerillä oli itse asiassa eräänlainen okkulttinen ”palvelutyö” eli parantamistyö, joka houkutti monia Euroopan seurapiirien huomattavimpia hahmoja. Ja mitä manifestaatioita ilmeni usein? Niitä kuvaillaan näin: ”kaatumiset, hytkyminen, kouristelu, oudot murahtelut ja parkuminen, hysteerinen nauru jne.” Hmm. Miksi törmäämme jatkuvasti näihin samoihin manifestaatioihin – kautta okkulttisen maailman? Eikö näytä todennäköiseltä, että vaikuttamassa ovat samat henget? Kuten kirjoitin ensimmäisessä Toronto-artikkelissani: ”Minusta näyttää olevan kiistatonta, että voimakkaan vieraan hengen on jo melko pitkän aikaa annettu jyllätä monissa seurakunnissa. Se, että Toronton manifestaatiot on verhottu kristilliseen terminologiaan, ei merkitse sitä, että ne ovat Jumalasta. Tosiasia on, ettei sellaisia manifestaatioita löydy Raamatusta mistään päin vaan pikemminkin niitä löytyy kaikkialta New Age -liikkeestä. Varmasti yksin tämän olisi pitänyt saada hälytyskellot pärisemään?”

LISÄÄ KUNDALINI-TODISTUKSIA
Hindulaisuudessa Kundalinin sanotaan tavallisesti olevan käärmevoima, joka on asettautunut selkärankaan. Kundalinin heräämiseen liittyy myös chakrojen avautuminen ja kolmannen silmän avautuminen otsassa ym. Kuten Peter Bell, entinen New Agen harjoittaja, kirjoitti minulle: ”Ennen kuin suurenmoisesti pelastuin ja täytyin Pyhällä Hengellä (noin 20-vuotiaana), kokeilin monenmoista, kuten New Age - hengellisyyden useita muotoja. Niistä yksi, joka nousi voimakkaimmin etualalle, oli oppirakennelma, jossa mainostettiin tätä Kundalini- henkeä. Sen vakuutettiin olevan oikeasti vain ihmistä itseä, ihmisen sielun tai psyyken energiaa, mutta siihen sanottiin kuuluvan kaikki ruumiin hermot selkärangan juuresta ylös päähän asti. Selkärangan eri energiakeskuksia (hermokeskuksia) nimitettiin hengellisyyden keskuksiksi, kuten itämaisissa opeissa laajalti. Itse Kundalini esitettiin selkärangan kokoisena ja muotoisena käärmeenä, joka oli elävä ja tuli sisään eli otti fyysisen ruumiin haltuunsa hermojärjestelmän avulla. Sen perusteella kuinka syvällisesti ihminen on ottanut vastaan tämän opetuksen, Kundalinihenki voi päästä sisään tai vainota tai jopa riivata ihmisen ja valehdella, että oikeasti on ihminen itse, ja jättää ihmisen hallintaansa ja kykenemättömäksi erottamaan, mikä todellisuudessa on ihminen itse ja mikä on vieras henki – joka on kaikkea muuta kuin ihminen itse tai hänen sielunsa.”

Kun palvelutyömme kansainvälistyi internetissä, monet ihmiset kaikkialta maailmasta alkoivat ottaa meihin yhteyttä Toronto/River-herätyksen vuoksi ja niiden manifestaatioiden takia, joita he näkivät tai kokivat. Alla on useita näistä todistuksista, joita olemme saaneet vuosien varrella: SHERIE kirjoitti: ”Voin todistaa, että olin tämän saastaisen itämaisen hengen, Kundalinin, piinaama. Olin 1992-2000 mukana eräässä liikkeessä, jolla oli läheinen yhteys Toronto-liikkeeseen. Vuosina 2000-2006 kuuluin seurakuntaan, jolla oli läheiset yhteydet Bill Johnsoniin. Kaipasin epätoivoisesti Jumalan vaikutusta elämääni ja että hän muuttaisi tilanteita ja parantaisi haavoja, ja olin erittäin avoin vastaanottamaan apua. Moni mainitsemassani liikkeessä koski otsaani, ja koin kuvailemiasi manifestaatioita – juopumista, nauramista, itkemistä ja tärinää. Sain unia ja näkyjä, ja juuri ennen kuin lähdin liikkeestä (seurakunnasta), näin selkeän unen valtavasta pytonkäärmeestä, joka tuli takaovesta, takertui autooni ja myös kotini huoneisiin. Olin erittäin järkyttynyt, ja etsin Herraa saadakseni selityksen. Kesti noin 6 kuukautta, ennen kuin vapauduin, mutta Jumala johdatti tielleni pariskunnan. Jumalan oli kouluttanut heidät, ja heillä oli voitto hengellisistä ’olioista’. Joka kerta kun olin heidän seurassaan, tulin aina erittäin levottomaksi ja he rukoilivat rauhallisesti puolestani. Silloin tunsin aina pimeyden lähtevän ja tervejärkisyyteni palaavan. Vasta sen jälkeen kun tätä oli jatkunut 6 kuukautta ja kun olin taas heidän seurassaan, tunsin kuinka nyt seuraisi taistelu hengessä. Olin erittäin levoton ja hädissäni, ja saatoin tuntea valtavan käärmeen selkärangassani – jäykistyin ja oloni oli todella tukala. Tuntui kuin olio olisi halunnut tukahduttaa minut ja ryöstää minulta elämän. Huusin Jumalaa apuun, ja pariskunta rukoili hiljaa. Sitten pyysin rouvaa vetämään käärmeen päästäni. Tuntui, että se lähtisi läheltä päälakeani. Hän jatkoi rukoilemista, ja minä sain henkeeni sanan ’Kundalini’. Käskin sillä nimellä oliota lähtemään Jeesuksen Kristuksen voimallisessa nimessä. Julistin Jeesuksen veren suojaa, koska se oli erittäin pelottavaa, ja se lähti. Tuntui kuin olisin ollut pesty rätti, mutta olin vapaa! Se oli viimeinen kerta, jolloin minulle rukoiltiin vapautusta. Sen jälkeen hengelliset silmäni ovat avautuneet, ja Jumala on tehnyt valtavan työn minussa, oltuani nyt muualla kuin siinä seurakunnassa [...] Minua auttanut pariskunta oli myöhemmin hämmästyksissään, ja he kysyivät, mitä outoa sanaa olin käyttänyt ja mistä sain sen. Minulla ei ollut aavistustakaan, paitsi että Jumala oli antanut minulle sen tiedon siinä tilanteessa. Kiitos tiedoista, olen saanut niistä selvyyden kaikkeen! Olen nyt saanut vahvistuksen siihen, mikä minua piinasi! Ottakoot monet lukijoistasi vaarin Jumalan kutsusta ’lähteä pois ja pelastautua Baabelista ja sen valheista ja petoksesta ja saastaisista hengistä, kun vielä on aika [...]’”

GERI MCGHEE (vapauttamistyötä tekevä pastori) kirjoitti: ”Sain seuraavan sähköpostin eräältä Jumalan lapselta, joka on joutunut sorretuksi ’soukattuaan’ (’liottuaan’) jossain, mistä hänelle sanottiin, että se on Pyhä Henki. Ehkä teitä on muitakin, joita piinataan sellaisen kokemuksen jälkeen, minkä luulit olevan Pyhästä Hengestä, kun todellisuudessa jouduitkin demonihengen tai -henkien kahlitsemaksi […] ’Hei, Geri! Muistan käyneeni joissain kokouksissa, joissa uskottiin kaikkeen siihen, mitä mainitsit ’likoamista’ käsittelevässä viestissäsi Olen kokenut tärinän, pistelyn, ruumiini läpi kulkevat sähkövirrat ja monia muita ilmiöitä, joiden sanottiin olevan Pyhästä Hengestä, mutta en tajunnut, että sen aiheuttikin Kundalini-henki [...] Oletko koskaan vapauttanut ketään siitä kamalasta hengestä, ja onko se vaikeaa? Koen kylmiä tuntemuksia pääni päällä, kihelmöintiä ja läpi ruumiini meneviä sähköisiä tuntemuksia. Tunnen käärmemäistä liikettä kaikkialla selässäni, vapisen rukoillessani, tunnen liikettä pääni päällä, sukuelimissäni, jaloissani jne., ja listaa voisi jatkaa aina vain. Saat jakaa todistustani, koska olen kamppaillut tämän kanssa monta vuotta eikä kukaan ole kyennyt auttamaan minua. Olen vähän tutkinut tätä henkivaltaa, ja se, mitä olen havainnut, on varsin samaa, kuin mitä sinä olet kertonut minulle. Kävin äskettäin seurakunnassa, johon oltiin tuotu sitä, mitä TODD BENTLEY oli jakanut, ja sitä välitettiin eteenpäin joillekin ihmisille, mukaan lukien minä, joka en tajunnut mihin jouduinkaan mukaan. Kaikkia näitä manifestaatioitahan esiintyy myös hänen kokouksissaan. Voin tuntea sitä rinnassani ja selässäni – se tuntuu kauhealta luikertelevalta käärmeeltä [...]’”

Â’REVIVAL FIREÂ’ kirjoitti:
”Voin todistaa tuoreeltaan äskettäisestä vapautumisestani. Tästä saattaa olla apua joillekin ihmisille. Vuonna 2003 päädyin Toronton siunaus -tyyppiseen kokoukseen. Olin tuolloin nuorisotyöntekijänä kristillisessä järjestössä. Tuona aikana siinä Torontotyyppisessä seurakunnassa minulla oli joitain hengellisiä kokemuksia. Minuun siirtyi jotain silloin. Mistäkö tiedän sen? Tuona aikana Jumala oli alkanut toimia niiden nuorten elämässä, joita olin palvellut [...] Kun Toronto-kokouksissa käyntieni jälkeen palvelin nuorten ryhmiä, alkoi esiintyä hengellisiä ilmiöitä. Oli naurua, jotkut tunsivat olevansa juovuksissa, toisten teki mieli lysähtää lattialle, kun rukoilin. Tuolloin en ymmärtänyt sitä ja osa siitä huolestutti minua, mutta en tahtonut tukahduttaa sitä siltä varalta, että se oli Jumalasta. Yksi minua huolestuttanut asia oli, että yksi nuorista, joka tuli hengellisesti ”juovuksiin” pariksi päiväksi, ei ollut edes pelastunut. Joka tapauksessa olen aina rakastanut Jumalan sanaa, hyvää oppia ja totuutta. Jotkin Torontoon liittyvät piirteet eivät koskaan vakuuttaneet minua. Minusta siinä oli vaikutteita New Agesta. Minulla oli kuitenkin lepo manifestaatioiden suhteen, ja olen nauranut, tärissyt, nytkähdellyt ja huudellut: ’Ouu, ouu’ siinä missä muutkin. Silloinhan puolustin Torontoa […] Kun monet ’torontolaiset’ olivat panneet kätensä päälleni, aloin pohtia eteenpäin välittämistä ja sitä, mitä olin vastaanottanut. Ollessani eräänä päivänä kaupungilla ryhmä Amerikan intiaaneja esitti kadulla perinteistä musiikkiaan. Pysähdyin kuuntelemaan, ja kuunnellessani aloin tuntea sisälläni liikettä. Se oli hyvin samanlaista, kuin mitä usein tunsin ylistyksen ja palvonnan hetkinä. Mietin miksi tämä pakanallinen musiikki koskettaa henkeäni (miellyttävällä tavalla)? Tällöin aloin pohtia, mille hengille olin avannut itseni. Joka tapauksessa se ’Uusien mystikkojen’ kokous, jossa kävin viime viikolla (en tiennyt heidän olevan niitä), sai minut edelleen tuntemaan, että jokin ei ollut kohdallaan. Vaikka silmäni olivat auenneet näkemään petoksen, koin yhä, että jokin hengellinen side oli vielä vaikuttamassa . Sanon tämän, koska ’henkeni’ reagoi välillä kokouksen tapahtumiin, vaikka siellä oli selvästi kaoottista. Ylistyksen aikana jotkut ihmiset myös tulivat ylistäessäni rukoilemaan puolestani. Jälleen tunsin, ettei se ollut hyvä. Muutamat tämän kokouksen jälkeiset päivät olivat melkoisen kamalia tunne-elämässäni. Koin olevani nääntynyt, alakuloinen ja masentunut. Sitten muistin, että tällainen olo minulla usein oli, kun tulin Toronto-kokouksista. Tuolloin tulkitsin sen niin, että Jumala toi pintaan negatiivisia asioita käsittelyä varten. Kun tätä alkoi tapahtua jälleen, aloin kuitenkin epäillä tätä selitystä. Koin myös rukoilemisen ja sanan lukemisen vaikeaksi. Joka tapauksessa ollessani sängyssä muutama yö tämän jälkeen vaimoni sai johdatuksen rukoilla puolestani. Kun hän rukoili pitäen käsiään vatsani päällä, hän näki ’pienen mustan olion’. Hän huomasi kuitenkin, että se oli tiukasti nyrkin pitelemässä otteessa. Kun hän rukoili, se poistui. Hän ei kertonut tästä minulle ennen kuin aamulla. Sen jälkeen kun hän oli rukoillut, oloni oli parempi ja nukahdin. Heräsin seuraavana päivänä, ja oloni oli paljon kevyempi. Sitten hän kertoi minulle, mitä oli nähnyt. Tulkitsen sen näin: vihollinen oli päässyt sisään kätten päällepanemisen avulla ja koska olin avautunut eksytykselle. Viimeaikaiset tapahtumat saivat minut näkemään totuuden siitä eksyttävästä hengestä, joka oli vaikuttamassa. Kun silmäni avautuivat, sisälläni oli kuitenkin vielä hengellinen side (luultavasti kätten päällepanemisessa tapahtuneen eteenpäin välittämisen takia). Koska nyrkki piteli oliota tiukasti, uskoin hengen olevan sidottu, mutta en ollut vielä vapautunut. Ehkä se, että henki oli sidottu, oli saanut aikaan sen, että näin totuuden, mutta vapautuminen ei tapahtunut, ennen kuin vaimoni rukoili. Joka tapauksessa tämän kokemuksen jälkeen olen huomannut, että minusta on ’lähtenyt’ paljon ’kaikenlaista’.”

DEBYLYNNE kirjoitti:
”’Revival-fire’, kirjoituksesi oli erittäin mielenkiintoinen, etenkin kertoessasi niistä reaktioista, joita tunsit ollessasi tekemisissä jonkin sellaisen kanssa, mistä tiesit, ettei se ollut Jumalasta (esim. intiaanien musiikki), ja siitä kuinka samanlaisia ne olivat kuin se, miten reagoit ’Jumalan’ vaikutukselle niissä kokouksissa. Minulla on ollut samoja kokemuksia, ja se on todella huolestuttanut minua. Niitä oli jopa silloin, kun katselin internetsivuilta niitä videopätkiä Kundalinista. Tunsin, kuinka aloin reagoida: täristä, nytkähdellä ja huojua. Suljin sivut heti, koska se melkein sai minut ’pimahtamaan’. En ole koskaan ollut Torontossa, enkä ole ollut suoraan yhteydessä kehenkään, joka on ollut siellä, mutta olen katsonut sitä menoa God TV:stä ja laskenut kädet TV ruudulle vastaanottaakseni sitä kautta. Luulin KAIKEN olevan Jumalasta. Olen tehnyt parannusta täydestä sydämestäni, mutta pohdin, onko sisälläni vielä jotain, mitä vastaan tarvitaan vahvempia toimia. En ole pyytänyt aviomiestäni rukoilemaan puolestani tämän asian takia, mutta uskon että tosiaan pyydän kyllä [...]”

BRENDA kirjoittaa:
”Eräs vuosia rukouskumppaninani ollut hyvin rakas ystäväni houkuteltiin vihollisen eksytysverkkoon, joka punoutui monista niistä pastoreista ja manifestaatioista, joista puhuit. Kun olin lukenut internetistä kirjoituksiasi ja kuunnellut sieltä ohjelmiasi, meillä oli voimallinen rukouskokous, jossa teimme parannusta ja sanouduimme irti kaikista niistä hengistä, joita olimme saaneet vääriltä profeetoilta tai demonien opeista jne., ja käskimme näitä henkiä lähtemään meistä Jeesuksen nimessä. Mursimme itsestämme pois kaikenlaista. Enimmäkseen rukouksemme oli syvää katumusta ja irtisanoutumista. Kiitos, että paljastit vihollisen taktiikkoineen ja kaiken sen eksytyksen, johon seurakuntaruumis on langennut syvälle [...]”

KUINKA VAPAUTUA
Kyllä, jos päällesi on pantu kädet tai olet ”soukannut” eli ”lionnut” missä tahansa näiden kaltaisissa tapahtumissa, on hyvin tärkeää SANOUTUA IRTI (koko syvimmällä olemuksellasi Jeesuksen nimessä) näistä Kundalinihengistä tai mistä tahansa muusta saamastasi ”voitelusta” ja myös KÄSKEÄ ULOS ne. Muista: ratkaisu on, että ajat ne määrätietoisesti pois Jeesuksen nimessä. OLE VAPAA Jeesuksen voimallisessa nimessä! On elintärkeää ymmärtää, että jokaisella todellisella uskovalla on Jumalan antama auktoriteetti pitää Jumalan hallintavaltaa sisällään olevalla ”alueella”, niin sanotusti. Samaan aikaan kun on tärkeää TEHDÄ Jumalan edessä syvästi PARANNUSTA todellisessa ”Jumalan mielen mukaisessa murheessa”, jos olet avannut itsesi näille hengille, on myös elintärkeää tietää, että voit KÄSKEÄ niitä henkiä ja ”voiteluja” lähtemään Jeesuksen Kristuksen nimessä! Puhun usein siitä, kuinka tällaisista SANOUDUTAAN IRTI ihmisen koko syvintä olemusta myöten, ei pelkästään suulla. Sinun on käytettävä Hengen miekkaa. Sinun on hylättävä ja karkotettava ne Jeesuksen Kristuksen väkevässä nimessä koko olemuksellasi hengelläsi, sielullasi ja ruumiillasi. Ja ne LÄHTEVÄT! Älä ole enää passiivinen. Sinun täytyy olla määrätietoinen siinä! Sama pätee muihin pimeyden alueisiin ihmisten elämässä. Jos kärsit masennuksesta tai äksyilystä tai mistä tahansa muusta pimeydestä peräisin olevasta, mistä et näytä pääsevän eroon, KÄSKE koko syvimmällä olemuksellasi sitä poistumaan Jeesuksen nimessä! Nimitän monia näistä pikemminkin linnakkeiksi kuin demoneiksi. Ja olen nähnyt ihmisten vapautuvan täysin sellaisesta, minkä he luulivat olevan suorastaan syöpynyt heihin, kun he ovat vain syvästi ja perinpohjaisesti KÄSKENEET sitä lähtemään Jeesuksen väkevässä nimessä. ”Taisteluaseemme eivät ole ihmisten aseita, vaan niillä on Jumalan antama voima tuhota linnoituksia” (2 Kor. 10:4).

JUMALAN PYHÄ LUONNE
Ensimmäisessä Toronto-artikkelissani korostin myös toista tärkeää asiaa: monet tämäntyyppiset eksytykset saavat alkunsa, koska ihmisillä on väärä käsitys siitä, ”KUKA JUMALA ON” ja minkälainen hänen luonteensa on. Juuri se, mikä on näkemyksemme Jumalasta ja hänen luonteestaan, voi joko pohjustaa sitä, että menemme harhaan, tai suojella meitä siltä. Ja tarkalleen sama periaate pätee arvioitaessa sellaisten miesten kuin Todd Bentleyn ja John Crowderin toimintaa nykyään. Kuten kirjoitin vuonna 1996: ”Yhtäällä on Toronton versio Jumalasta: Jumala on olento, joka elää antaakseen kansalleen ’kosketuksia’ ja ruumiillisia aistituntemuksia, ja hän rakastaa ’juhlia’ heidän kanssaan, jotta he ’ottavat rennosti’ luopuakseen kaikesta pidättyväisyydestä ja tehdäkseen järjettömyyksiä, joita eivät koskaan normaalisti tekisi. Monet näistä ’kosketuksista’ voivat ulkopuolisista tarkkailijoista näyttää ikäviltä tai jopa kuvottavilta ja pelottavilta (samantapaisilta kuin mitä nähdään mielisairaaloissa tai huumeiden aiheuttamassa häiriökäyttäytymisessä ym.), mutta, hei, työnnetään järkemme vain pois tieltä, rentoudutaan ja nautitaan siitä kaikesta! Mitä väliä, jos se näyttää tai kuulostaa täysin demoniselta (eläinten ääniä, hysteeristä naurua, omituista nytkähtelyä jne.), kunhan se tuntuu hyvältä ja näyttää parantavan kaikki vanhat haavat? Minusta tässä on juuri sentimentaalisen laodikealaisen jumalakuvan ydin – ’Jumala’ on tehty täysin ihmisten omaksi kuvaksi ja eduksi. Rakkaus ilman vastuuta. Armo ilman tuomiota. Salliva, ’joulupukki-Jumala’ – täydellisen sopiva pintapuoliselle, mukavuudenhaluiselle ajalle, jossa elämme.” Ystäväni, jos sinulla on väärä käsitys siitä, KUKA JUMALA ON, kehotan sinua lujasti tekemään parannuksen. Jos Jumalasi ei ole Pyhä Jumala, vaan pikemminkin ”Juhla-Jumala” tai yltiösiirappinen Taivaan ”siunausisukki”, avaat itsesi petokselle yhä uudestaan ja uudestaan. Meidän on saatava käsityksemme Jumalasta oikeaksi välttääksemme uhkaavia hengellisiä viettelyksiä näinä lopun aikoina.

3. SILMINNÄKIJÖIDEN VAROITUKSIA
Aiemmin tässä kirjassa totesimme, että sellaisten toimijoiden ja liikkeiden kuin Rodney Howard-Browne, Toronton siunaus, profeettaliike, Lakelandin herätys, Todd Bentley, John Crowder jne. välillä on vahvoja kytköksiä. Ja toivottavasti edellisessä luvussa sait tästä vahvistuksen. Ihmiset ovat näissä eri piireissä kokeneet samantyyppisiä manifestaatioita vuosikaudet. Ja se johtuu siitä, että kyseessä on sama ”voitelu” – täsmälleen sama henki. Kuten sanoin, tunnen nämä kytkökset, koska kuuluin 11 vuoden ajan profeettaliikkeeseen. Kuitenkin koko sen ajan myös taistelin siinä yrittäessäni estää tätä törkyä tulemasta liikkeeseen (ja enimmäkseen epäonnistuin). Tiesin vallan hyvin, mistä sitä tuli ja kuka tai ketkä välittivät sitä. Haluan sanoa sinulle, että palvelutyöllemme vuodet 1994-1998 olivat erittäin vaikeita ja myrskyisiä aikoja tämän vuoksi. Etenkin vuosina 1996-1997 minua suorastaan pommitettiin yhä vihaisemmilla ja vihaisemmilla sähköpostiviesteillä, kun johtajat ja kristityt ympäri maailman yrittivät saada minua antamaan periksi. Se paheni entisestään julkaistuani ensimmäiset Brownsvillen herätystä käsittelevät kirjoituksemme. Ällistyttävää, mikä rähinä siitä seurasi! On ymmärrettävä, että Toronto oli varsin ”tarttuva” voitelu. Se levisi kirjaimellisesti kaikkialle, yksinkertaisesti kätten päällepanemisella. Noina vuosina kaksi huomattavinta keskusta, joissa tätä voitelua välitettiin, näyttivät olevan Englannissa Sunderland Christian Centre, jossa vaikuttivat Ken ja Lois Gott, ja Holy Trinity Brompton, jossa vaikutti Sandy Millar. Molemmat paikat olivat saaneet ”voitelunsa” suoraan Torontosta. Mutta nyt se oli leviämässä aivan uuteen katraaseen.

BROWNSVILLE – SEURAAVA ISO JUTTU
Brownsvillen herätys Pensacolassa, Floridassa, oli joillain tavoin hieman arvoituksellinen. Sen keskuksena oli helluntaiseurakunta. Ja toisin kuin itse Torontossa, Brownsvillessä oli aitoa parannuksenteon julistusta sen takia, että mukana oli miehiä kuten Steve Hill ja tri. Michael Brown, jotka olivat julistaneet pyhitystä ja parannuksentekoa jo vuosia ennen tätä. (Luulen, ettei helluntaiseurakunta olisi ehkä hyväksynyt liikettä ilman sitä). Silti ei ole epäilystäkään, että myös Toronton hengelle annettiin siellä valtavasti liikkumavaraa heti alusta pitäen. Kesäkuun 18 vuonna 1995 oli päivä, jolloin Brownsvillen herätys virallisesti alkoi. Huolimatta todellisesta parannuksenteosta, joka oli ajoittain huomiota herättävää, ”Toronto” oli siellä kuitenkin myös valtavan suuri tekijä. Eikä sitä todella edes yritetty piilottaa. Puhuessaan manifestaatioista, joita heidän parissaan nähtiin, Brownsvillen pastori John Kilpatrick kuvaili itse niitä näin: ”Ihmiset kaatuvat lattialle [...] parantuvat fyysisesti, saavat näkyjä, tuntevat Jumalan rakkautta, nauravat, kumartelevat syvään ja ihmisten pää, kädet, jalat ja vartalo tärisevät.” Huomaako joku mitään todellista eroa Toronton manifestaatioilla ja näillä, mitä kuvailtiin Brownsvillestä? Vastaus on ”ei”, koska mitään todellista eroa ei ole. Varsinaisesti vain parannuksenteon julistaminen erotti Brownsvillen Torontosta. Brownsville näytti siis olevan eräänlainen sekoitus.

Kun Steve Beard haastatteli Good News Magazine -lehteen Steve Hilliä, Brownsvillen pääjulistajaa, hän kysyi Hilliltä, kuinka tämä oli päätynyt Holy Trinity Bromptoniin, suureen ”Toronto”-seurakuntaan Lontoossa, juuri ennen kuin meni Brownsvilleen. Steve Hill ei edes yrittänyt peitellä mitään. Hän vastasi: ”[...] ihmiset nauroivat, ihmiset kaatuivat, ja minulla oli erittäin kriittinen henki [...] Kävelin siihen ylvääseen anglikaanikirkkoon Lontoon keskustassa, kaupungin vauraimmalla alueella, aivan Harrod’sin lähellä, ja harpoin lattialle kaatuneiden noin 500 ihmisen yli. Ihmiset nytkähtelivät kaikkialla [...] Herra puhui sydämelleni ja sanoi: ’Sinun ei tarvitse puhua Sandy Millarille. Pyydä häntä vain rukoilemaan puolestasi [...]’. Menin hänen luokseen, hän pani kätensä pääni päälle, ja se oli menoa. Tarkoitan, että kaaduin Hengen voimasta [...]” Tästä se käy ilmi! Näin Steve Hill sai tämän ”voitelun”! Ja selvästi hän välitti sen suoraan Brownsvilleen, kun matkasi sinne pian jälkeenpäin. Ottaen huomioon, että sekä John Kilpatrick että Steve Hill myönsivät avoimesti tämän vahvan torontolaisvivahteen Brownsvillessä, luulisi, ettei asiasta olisi ollut kiistakapulaksi. Mutta sinun olisi pitänyt nähdä mikä arvostelumyrsky roihahti, kun kirjoitin aiheesta ensimmäisen artikkelini! Artikkelin nimi oli yksinkertaisesti ”Brownsville, Pensacola – torontolaista vai ei?” Mutta tasapainottaakseni artikkelia minun olisi pitänyt suuresti kiittää, että siellä julistettiin parannuksentekoa, koska tosiasia on, että monet Brownsvillessä kävijät tulivat syvään synnintuntoon ja todella katuivat syntejään. Se minun olisi pitänyt tunnustaa paljon painokkaammin, kuin mitä tein. Mutta olin liian hädissäni Kundalinin invaasiosta, joka näytti olevan kiihdyttämässä vauhtiaan isommalle vaihteelle. Siksi nykyään nimitän Brownsvilleä ”arvoitukselliseksi”. Se oli kuin sekoitus molempia – hyvää ja pahaa. Ja toisinaan oli varsin vaikeaa selvittää, kumpi puoli oli voitolla.

Annan esimerkin. Huhtikuun lopulla vuonna 1997 sain alla olevan sähköpostin naiselta, jonka vahvistettiin olevan yksi tärkeimmistä rukousjohtajista Brownsvillessä. Eräs Pensacolaan myönteisesti suhtautuva sähköpostilista levitti innokkaasti tätä sähköpostia: ”Toivon, että nämä tuoreet uutiset Brownsvillestä innostavat sinua yhtä paljon kuin minua – Jim W.

---

Lähettäjä: Cathie W. Kirjoitettu ystävälle Gottin vierailusta Brownsvilleen Hei Cathleen! Kysyit mitä kuuluu, joten [...] tässäpä kuulumisia! Ken ja Lois Gott Sunderlandista, Englannista, olivat puhujina täällä Brownsvillessä pidetyssä konferenssissa. (Rouva Kilpatrick palasi juuri kotiin heidän seurakunnastaan myös).He näyttävät jakavan voitelua esirukoukseen ja siihen, miten päästään vähän syvemmälle virtaan!! He rukoilivat noin 45 minuuttia eilen illalla rukoustiimin puolesta ennen kokousta seurakunnassa. Voitelu oli tosi vahva. Me kaikki huoneessa olimme, kuin sähkövirta olisi syöksynyt lävitsemme valtavina aaltoina. Päästelimme huutoja hillitsemättömästi [...] Itse asiassa... Auts, nyt se iskee taas, kun yritän kuvailla sitä. Hartiani pyrkivät valtavin nytkäyksin nielaisemaan pääni, samalla kun suustani pääsee: ”Ouuu!”, aivan kuin ääneni ja ruumiini olisi tahdistettu keskenään. Eilen illalla pääni tuntui painuvan niin paljon alemmas kuin hartiani, että yhdessä vaiheessa pääni oli puseroni sisällä. Hah, hah, haa! Nyt alan nauraa... oouuu ... ups ... aloitan taas! Jonain hetkenä 6.15 – 7.00 korvarenkaani irtosivat... Kuka tietää, milloin tai miten??? Ehkä hartiani tekivät sen!!! […] Niin, eilen illalla niiden rukousten jälkeen manifestoimme kuten alussa [...] vain äänekkäämmin. Käveleminen oli vaikeampaa. Kävely suoraan ja täysin pystyssä oli koko illan miltei mahdotonta. Vaiti pysyminen oli myös liki mahdotonta. Suusta pääsi ’Ouu’ aina ilman, että olisi ajatellut tai tiennyt ennakkoon, että sellainen oli tulossa. Sain tehtäväksi rukoilla kirkossa eilen illalla [...] Henki näytti syöksähtävän suoraan henkilöön, jonka puolesta rukoiltiin, ja iskeytyvän kiinniottajaankin. Polveni antoivat jatkuvasti periksi, päädyin kyykkyasentoon ja päästelin suustani: ’Ouuu!’ Pastori S- - eräästä helluntaiseurakunnasta rukoili puolestani. Kun hän kääntyi puoleeni [...] aloin kumarrella syvään, kunnes hän kosketti päätäni, jolloin ’sähköistyin’ ja rojahdin lattialle. Pääni yritti taas piiloutua puseroni sisään, hah, hah, haa! Taskuni tyhjenivät. Nimilappuni ja pastillini olivat ympäriinsä. Näin ne, mutten pystynyt ottamaan niitä. Jotkut ihmiset ympärillä yrittivät auttaa minut ylös, mutta turha vaiva [...] Jalkani eivät kannatelleet. En tiedä, kuinka kauan olin lattialla, mutta kun valoja alettiin sammuttaa (Ihana Elmer iski jälleen!), pakottauduin ylös ja hoippuroin selkä koukussa koko matkan autolle. Päästelin ’Oouu’ koko matkan. Kukaan ei enää kiinnitä mitään huomiota sellaisiin ihmisiin kuin minä. Se on yleinen näky täällä, mutta rukoustiimin jäsenelle, joka ’kestää’ paljon voitelua, on vähän epätavallista olla niin sen vallassa. Minun piti asettaa vakionopeudensäädin autossa oikealle nopeudelle, sillä muuten huomasin aina matelevani, kun koko kotimatkan ilmanyrkkeilin esirukouksessa […] Nukkuessani näin unta, että olin seurakunnassa. Heräsin nytkähdyksiin useita kertoja. Se oli varsin mukavaa. Kun tulin valokuvausliikkeeseen tänä aamuna hakemaan kuvia, joissa Gottit rukoilivat edellispäivänä ihmisten puolesta [...], rupesin kumartelemaan ja minun oli pakko lopettaa kuvien katsominen julkisessa paikassa!!! Äänekkäiden ouu-huutojen sijaan päästelin joitain hiljaisempia ee-ääniä. Hah, hah, haa! Myyjäparat siinä liikkeessä [...] he tuntevat minut jo!!! Kirjoitan lippu-kokouksesta ja kultaisen alttarin kokouksesta myöhemmin, mutta koska kysyit, mitä kuuluu [...] minun oli kerta kaikkiaan kerrottava tuoreeltaan nämä uutiset!”

Kuten sanoin, yllä olevan sähköpostin on vahvistettu olevan erään tunnustetun Brownswillen rukousjohtajan kirjoittama. Toivon että ymmärrät, miksi olin niin huolissani siitä hengestä, jota siellä välitettiin eteenpäin, koska Pensacolaan rynnisti uskovia kaikkialta maailmasta hakemaan tätä voitelua omaan seurakuntaansa. Minusta tuntui, ettei minulla ollut valinnanvaraa, vaan asiat oli puhuttava suoraan kallisarvoisten lampaiden takia – ja että se oli tärkeää ja tehtävä kiireesti. Tähän vaiheessa emme enää olleet vain maailman laitamilla olevia pikkunappuloita, joista kukaan ei perustanut. Olimme yhä pieniä, mutta monet ihmiset välittivät aineistoamme eteenpäin kaikkialla maailmassa. Jopa tri. Michael Brown itse koki, että hänen täytyi kirjoittaa artikkeleita erityisesti niitä asioita vastaan, joita käsittelimme. Kaikkialta maailmasta meihin kohdistunut paine tehdä myönnytyksiä ja peräytyä oli rajua. Mutta kun todella katsoin TOSIASIOITA ja johtajien OMASTA SUUSTA lähteneitä lausuntoja, tajusin yksinkertaisesti, ettemme voisi koskaan lopettaa varoittamista. Invaasio oli todellakin meneillään, ja tuli mitä tuli, meidän oli tärkeää pysyä kannassamme. Nämä ajat olivat kuitenkin vaikeita ja painostavia. Luonnollisesti se, mistä meitä pääasiassa syytettiin, oli ”tuomitseminen” tai ”uskonnollisuus”. Monet nimittivät meitä ”veljien syyttäjiksi” ja muilla kauheilla nimillä. Kun tätä jatkuu kuukausikaupalla, se voi alkaa kuluttaa ihmistä. Mutta miten sellaisessa tilanteessa voi peräytyä? Mitä tapahtuu kallisarvoisille lampaille, jos kukaan ei enää varoita uhkaavasta vaarasta heitä? Eivätkö Jeesus ja apostolit julkisesti varoittaneet tietyistä toimijoista heidän aikanaan – koska nämä olivat lampaille vaarallisia? Pitäisikö meidän vain sulkea suumme ja antaa vieraiden henkien eksyttää ja tuhota seurakuntaa? Eikö meitä Raamatussa käsketä varoittamaan Kristuksen ruumista, jos näemme sellaista tapahtuvan? Emme me HALUNNEET tulla tunnetuiksi kielteisinä vastarannan kiiskinä, mutta kerro, oliko meillä mitään valinnanvaraa?

YHÄ SAIRAAMPAA JA SAIRAAMPAA
Toivon että alkaa olla selvää, mistä sellaisten miesten kuin Todd Bentley ja John Crowder ”juopuneet” elkeet tarkalleen olivat peräisin. Se kaikki alkoi jo Rodney Howard-Brownesta ja Toronton siunauksesta. Nämä kaverit ovat yksinkertaisesti ”vallankumouksen lapsia”. Mutta siltä varalta, ettet ole vielä kokonaan tajunnut, kuinka läheisiä nämä kytkökset ja henget ovat, tässä on jotain, mikä yksinkertaisesti lisää sairautta sen sairauden päälle, mitä olemme jo nähneet. Sen nimi on ”Uuden viinin juoppolaulu” (New Winos Drinking Song), ja sen julkaisivat joitain vuosia sitten Toronton liikkeessä mukana oleva varsin merkittävä pariskunta, Richard ja Kathryn Riss. Alla on otteita sähköpostista, jonka he lähettivät New Wine -postituslistalla oleville tehdessään laulua tunnetuksi: ”Hyvät uuden viinin juopot, En ole laulujentekijä, enkä lauluntekijän poika, mutta Herra antoi minulle ’Uuden viinin juoppolaulun numero yksi’ (New Winos Drinking Song Number One). Sitä voidaan laulaa ‘This the Gift to be Simple’ -laulun nuotilla tai ‘When the Roll is Called Up Yonder’ -laulun nuotilla. Katso, saako se sinut juopumaan yhtä lailla kuin minut! Se menee näin:
Olen bilehile, juhlaeläin, joka popsii Jumalan kaukalosta
Olen Jeesus-narkkari, enkä voi saada kylliksi!
Olen alkoholisti, joka kaipaa sitä suurenmoista Uutta Viiniä
koska Pyhä Henki kaataa ja minä sen kun juon!
Nyt nauran kuin idiootti ja haukun kuin koira
Jos en selviä, loikin ehkä pian kuin sammakko!
Kieun kuin kukko päivänkoittoon asti
koska Pyhä Henki liikkuu enkä voi pysyä pois!
Nyt karjun kuin väijyvä naarasleijona
Nauran ja nytkyn, ehkä huhuilen kuin pöllö!
koska Jumalan pyhä virta alkoi pulputa minussa
Se läikkyy yli ja vapauttaa minut!
Niinpä rouskutan ja dippaan ja tanssin ympäriinsä
koska penkissä oli hyvä mutta lattialla hauskempaa!
Joten pompin kuin kengurukepillä, sitten kaadun lattialle,
koska Pyhä Henki liikkuu ja minä vain haluan LISÄÄ! […]

Joku pyysi minulta lupaa käyttää tätä laulua. Sanoin Herralle, että jos hän joskus antaisi minulle laulun, lahjoittaisin sen eteenpäin. Joten juuri tekemäni säännöt laulun käytöstä kuuluvat näin:
1. Laulakaa kaikki sitä niin paljon kuin haluatte ja juopukaa niin paljon kuin voitte! Vain sen ajatteleminenkin kirvoittaa minussa pyhää naurua. Opetin Jeesus-narkkari-jakeen (ja se oli kaikki, mitä sain sanotuksi nauraessani aivan tikahtuakseni) pienelle rukousryhmällemme eilen illalla, ja hehän menivät kaikki melo lailla jurriin. Etenkin kun kaveri, jonka oli määrä tuoda kitaransa, saapui myöhässä ilman kitaraa, joten sen lisäksi lauloimme sitten koko illan vain ’Paljon onnea vaan’. A capella. 2. Välittäkää sitä eteenpäin niin monille Uuden viinin juopoille kuin haluatte. Siunauksin! Kathryn Riss.” Meitä voitaisiin varmaan nyt syyttää siitä, että närkästymme toisten ”hauskanpidosta”. Loppujen lopuksi vaikuttaa aika harmittomalta ja hupaisalta hankkiutua yllä kuvatun kaltaiseen hengellisen hutikkaan. Kuitenkin ongelma on, että se ”voitelu”, joka aiheuttaa tätä juoppoutta ja höpsötystä, on juuri sama kuin se henki, joka saa ihmiset ”känniin” Kundalinista. Se vain on yksi puoli aivan samasta hengestä – samoin kuin hytkyminen, nauru, kouristelut, käärmetuntemukset jne. Kaikki on peräisin samasta lähteestä. Mielestäni on mahdollista nähdä nyt yli 15 vuoden jälkeen, mitä läpensä sairasta ja tuhoisaa hedelmää tämä henki on pitkällä aikavälillä tuottanut (vaikka se näytti tietysti tosi ”hauskalta” aluksi).

Paul Gowdy, entinen Vineyard-pastori Toronton seudulta, teki seuraavat havainnot vuosia myöhemmin: ”Sen jälkeen kun olimme olleet kolme vuotta keskellä Toronton siunausta, Vineyard-seurakuntamme Scarborough’ssa (Itä- Torontossa) likimain tuhoutui itsestään. Me kalvoimme toisiamme juoruin, selkäänpuukotuksin, erimielisyyksin, kuppikunnin, kritisoinnein jne. Sen jälkeen kun olimme kolme vuotta ’soukanneet’ (’lionneet’), rukoilleet ihmisten puolesta, hytkyneet, kieriskelleet, nauraneet, karjuneet, palvelleet rukoustiimeissä TACF:ssä (Toronton Airport -seurakunta), johtaneet siellä ylistystä, julistaneet siellä, itse asiassa eläneet siellä, olimme lihallisimpia, epäkypsimpiä ja harhautetuimpia kristittyjä, mitä tiedän. Muistan vuonna 1997 sanoneeni ystävälleni, johtavalle pastorille Scarborough Vineyard -seurakunnassa, että Toronton siunauksen tultua olemme suurin piirtein romahtaneet! Hän oli samaa mieltä! Kokemukseni on ollut, että 1 Kor. 12:ssa kuvattu hengellisten lahjojen ilmeneminen oli paljon yleisempää seurakunnassamme ennen tammikuuta 1994 (jolloin Toronton siunaus alkoi) kuin tämän oletetusti Pyhän Hengen vaikuttaman liikkeen aikana. Kun 1992-1993 rukoilimme ihmisten puolesta, meillä oli uskoakseni aitoja profetioita, vapautumisia ja paljon Herran armoa ja suosiota. Toronton siunauksen alettua koko esirukoushetki muuttui, ainoat rukoukset olivat pyynnöt: ’Lisää, Herra, LISÄĒ, huudot: ’Tulta’ ja ruumiin nytkähdellessä rukous: ’Ouu, ouu, vouu’. (En laske leikkiä!) [...]” Ei kuulosta siltä, että Paul Gowdy pitää Toronton pitkän aikavälin hedelmää paljon muuna kuin pahana. Ja minun täytyy olla samaa mieltä. Itse asiassa uskon, että kyseinen henki on jättänyt viimeisten 16 vuoden aikana sellaiset tuhojäljet koko Kristuksen ruumiiseen, että se on miltei käsittämätöntä. Lisäksi uskon, että koko kirkkohistoriassa on vaikeaa löytää mitään, mikä on aiheuttanut enemmän sekasortoa. Melkein arvelisi sen olevan ”tuomio” – joka alkaa Jumalan huoneesta.

4. PROFEETALLISUUDEN INVAASIO
Saadessaan tietää, kuinka monta vuotta pysyin profeettaliikkeen riveissä, monet ihmiset eivät käsitä, miksi en jättänyt sitä jo paljon aiemmin. He kysyvät minulta: ”Etkö huomannut, miten harhassa se oli?” Vastaus on: ”Kyllä huomasin!” (Äsken selostin, kuinka kehnosti asiat siinä olivat!) Mutta kauan aikaa tunsin, että jos pysyisin mukana ja vaatisin liikettä palaamaan alkuperäisiin periaatteisiinsa ja alkuperäiseen kutsuunsa, jotain olisi vielä pelastettavissa. On huomattava, ettei liike aina ole ollut sellainen kuin tätä nykyä. Alun perin se veti minua puoleensa siksi, että
varhaisvaiheessaan se oli liike, jolle pyhitys, esirukous ja aito herätys olivat tärkeitä. Minusta oli aina tuntunut hyvin merkitykselliseltä se, että kun moderni profeettaliike alkoi Kansas Cityssä vuonna 1982, Jumala puhui johtajistolle hyvin selvästi ja sanoi, että liikettä oli määrä rakentaa ”neljälle normille”, jotka olivat: ”1) Rukous yötä päivää, 2) Sydämen pyhitys, 3) Horjumaton usko ja 4) Avokätinen antaminen köyhille. Toinen Herralta liikkeelle saatu merkittävä sana aivan alussa oli: ”Minä aion yhden sukupolven aikana muuttaa käsityksen kristinuskosta ja sen, minkä ilmaisun kristinusko saa MAAN PÄÄLLÄ.” Kuvittele, jos moderni profeetallisuus olisi tosiaan pysynyt lujana ja julistanut äänekkäästi ja rohkeasti näitä ”neljää normia” seurakunnalle koko 1980-luvun. Kuvittele, jos profeetat olisivat hyödyntäneet tunnettuuttaan julistaakseen yötä päivää -rukousta, sydämen pyhitystä, horjumatonta uskoa ja avokätistä antamista köyhille. Kuvittele, jos TÄMÄ olisi viesti, josta he olisivat tulleet kuuluisiksi! Mutta ei. Sen sijaan he tulivat tunnetuiksi omituisista opeista, langenneista profeetoista ja eriskummallisista manifestaatioista.

Alkuajat 1980-luvulla olivat aika puhtaita, mikä näytti kestävän vain muutamia vuosia. Mutta pikkuhiljaa vihollinen soluttautui liikkeeseen, josta tuli kamalaa hengellistä hetteikköä. Olisiko mahdollista, että Jumala halusi noina aikoina nostaa profeetallisen äänen kutsuakseen Laodikean seurakuntaa parannuksentekoon, ennen kuin olisi liian myöhäistä? (Tästä oli tuolloin profetioita.) Uskon sen olevan hyvin mahdollista, mutta niin ei tapahtunut. Itse asiassa 1980-luku osoittautui käännekohdaksi, jolloin ylilyönnit ja ahneus tuppautuivat seurakuntaan ja etenkin karismaattisuuteen. Noina vuosina menestysteologia valtasi laajalti alaa ja Kristuksen nimi alkoi joutua yhtä enemmän ja enemmän häpeään TV-evankelistojen takia. Kuvittele, jos tuona aikana olisi vaikuttanut aito profeetallinen liike, joka olisi ”huutanut kurkun täydeltä, eikä arkaillut”. Seurakunnan historia olisi saattanut olla huomattavan erilainen aivan nykypäivään asti. Mutta niin ei tapahtunut. ”Ilmestyskokemusten” tai mahtavien unien ja näkyjen ei koskaan ollut määrä nousta profeettaliikkeessä etualalle. Sen ei ollut määrä olla kirjamyyntiä tai konferenssien pitoa. Sen oli määrä tuoda sana, joka ravistaisi seurakunnan unesta ja lävistäisi seurakunnan sydämen Jumalan mielen mukaisella murheella ja syvällekäyvällä parannuksenteolla, ennen kuin oli liian myöhäistä. Sen oli määrä ravistella rajusti ja tuoda suuri muutos, olla kansalle kuin Johannes Kastaja. Mutta sitten tuli vihollisen invaasio ja tuhosi sen vähän, mitä oli jäljellä.

KANSAS CITYN PROFEETAT
Kun Toronto alkoi vuonna 1994, Kansas Cityn profeetallinen liike oli jo pahoissa vaikeuksissa ja menettänyt jo paljon siitä, mitä sillä oli alussa. Liikettä johti Kansas Cityssä Mike Bickle, joka ei itse ollut profeetta, vaan enemmänkin esirukoilija ja pastori. Alussa 1980-luvulla liikkeessä oli rukoiltu paljon, mutta nyt se oli ajautumassa syvälle vihollisen eksytykseen. Ja Toronto olisi viimeinen pisara. ’Profeetallisuus’ ei koskaan enää olisi sama. Tukiko Kansas City -liike invaasiota? Takuulla! Siellä mentiin kerta kaikkiaan lankaan. Herätystä oli profetoitu jo niin kauan, että tähän mennessä oltiin tulossa aika epätoivoisiksi. Ja niin liike käytännöllisesti katsoen antoi narrata itsensä hyväksymään ensimmäisen ”voimallisen” liikkeen, joka syntyi, oli se väärennös tai ei. Itse asiassa liikkeestä tuli sen merkittävimpiä puolestapuhujia. Monet ihmiset, jotka tukevat Mike Bicklen työtä nykyään, eivät tiedä, että yhdessä hänen suosituimmista kirjoistaan, Growing in the Prophetic (”Profeetallisuudessa kasvaminen”), hänellä on kokonainen luku, jossa puolustetaan Torontoa ja sen omituisia manifestaatioita. Tosiasia on myös, että kun merkittävin Torontoseurakunta erotettiin Vineyard-liikkeestä vuoden 1995 lopulla, Mike Bickle veti ”myötätunnosta” oman seurakuntansa pois Vineyardista. Noina vuosina profeetallisuudesta ja Torontosta tuli melkein kuin yksi ja sama liike. Usein järjestettiin suuria profeetallisia konferensseja, joissa Toronto / River -liikkeen johtajat jakoivat puhujalavan suurten ”profeettojen” kanssa. Tästä tuli tavanomaista. Eikä ollut yllätys, että profeetalliset kokoukset ympäri maailman alkoivat pian muistuttaa samanlaista eläintarhaa, kuin mitä Torontossa nähtiin.

En tiedä, oletko koskaan palvellut seurakunnassa, jossa pastori puhuessaan aina vähän väliä nytkäyttää yhtäkkiä päätään ja päästää pienen älähdyksen. Kyllä, minä olen julistanut sellaisessa seurakunnassa. Tai en tiedä, oletko ollut kokouksissa, joissa sinusta tuntui melkein kuin olisit eläintarhassa, koska joka puolella kokoustilaa tapahtui niin paljon kummallisia manifestaatioita. Kyllä, minä olen ollut myös sellaisissa. Pian oltiin tilanteessa, jossa profeettaliike oli miltei tärkein Toronton levittäjä ja puolestapuhuja. Ja kun ne sulautuivat yhteen, ryhmäpaineesta tuli miltei sietämätöntä. Jos et mennyt yhtä jalkaa muiden kanssa, jouduit vaikeuksiin. Mutta silti olimme sillä kannalla, ettemme yksinkertaisesti voineet peräytyä. Jokainen arvostelukyvyn hitunenkin minussa huusi, että tämä on se ennen oikeaa herätystä tuleva väärennös. Koin sen oleva testi siitä, rakastivatko profeetat todella totuutta, ja myös siitä, voitiinko heidän johdettavakseen luottaa tuhansia nuoria käännynnäisiä täysimittaisessa herätyksessä. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, että profeettaliike epäonnistui surkeasti tässä testissä. Ja se on suoraan johtanut kaikkeen siihen mielettömyyteen, mitä nykyään nähdään. Siitä se on todella peräisin. Yhtäkkiä tapahtui mitä villeimpiä asioita, jotka hyväksyttiin täysin Jumalan teoiksi. Ihmiset manifestoivat tavalla, jota ennen olisi pidetty selvästi demonisena, mutta nyt hyväksyttiin olevan jotenkin Pyhän Hengen aikaansaamaa. Se oli kuin painajaisessa elämistä. Pystyimme tuskin uskomaan sitä. Ja paine mukautua oli suunnaton. Perushokema koko touhussa tietenkin oli, ettei näitä asioita saa tuomita mielessään, vaan niille pitää yksinkertaisesti avautua. Mutta eikö New Age opeta tarkalleen tätä? Minkälaista ’koettelua’ tai ’arviointia' tämä on? Kun julkaisin kaiken tämän tutkimisesta havaintoni, kimppuuni tietenkin hyökättiin purevasti, etenkin itse profeetallisesta leiristä (vaikka olin niin sanotusti yksi heistä. Itse asiassa uskon sen pahentaneen hyökkäystä). Kenenkään ei haluttu pilaavan ”juhlia”. Ja niin tuho jatkui. Täydellinen arvostelukyvyn puuttuminen monilta ”profeetoilta”, typerät ja epäraamatulliset käytännöt ja niin edelleen – iso osa tästä kaikesta sai alkunsa tuona aikana. Siinä kehittyy itse asiassa eräänlainen sokeus. Jos joku nimittäin haluaa jatkuvasti välttämättä uskoa valhetta, lopulta hänet sitten annetaan sen valtaan. Ja tämä pätee jopa vielä enemmän profeettoihin, koska profeettojen on määrä RAKASTAA TOTUUTTA.

TORONTO TESTINÄ
Kuten sanoin, olen vakuuttunut siitä, että pohjimmiltaan Toronto oli testi seurakunnalle. Royal Cronquist, Hengellä täyttynyt sananjulistaja, sanoi näin: ”Tämä koskee niin sanottua nauruherätystä, joka alkoi Torontossa, Kanadassa, ja levisi ympäri maailman. Kaikissa kokouksissa, joihin osallistuin, tunsin oloni kiusaantuneeksi, sitten koin häpeää, ja lopulta lähdin joka kokouksesta surullisena sisäisessä ihmisessäni. En koskaan langettanut lopullista tuomiota, koska minun piti etsiä Herraa rukouksessa saadakseni selvyyden sisälläni oleviin negatiivisiin tuntemuksiin […] Myöhemmin Jeesus ilmestyi minulle huoneessani ja se, mitä hän sanoi, vavahdutti, järkytti ja hämmästytti minua: ’Nauruherätyksessä nykyään tapahtuvia manifestaatioita on ollut vaihtelevissa määrin jokaisessa Pyhän Hengen vuodatuksessa. Mutta tässä annoimme Saatanalle suuren vapauden, myönsimme hänelle valtuudet panna alulle ja tehdä tahtonsa mukaan […] Halusimme koetella omiamme, etenkin seurakuntien johtajia, nähdäksemme, koettelisivatko he henget tietääkseen, olivatko ne Jumalasta vai eivät (1 Joh. 4:1), koettelisivatko he kaikkea ja pitäisivät sen, mikä on hyvää (1 Tess. 5:21), ja varmistaisivatko he, että kaikki kirkastaa Jumalaa asenteiden, motiivien, sanojen ja tekojen osalta, ja nähdäksemme vielä, järjestävätkö johtajat kokouksia niin, että ne toteutuvat säädyllisesti ja hyvässä järjestyksessä (1 Kor. 14:40). Suostumuksellamme jopa monet siunauksista ja ilmeisistä ihmeistä tulivat Saatanan lähteestä.’

Seurakuntien johtajat epäonnistuivat koetuksessa surkeasti. Miksi? Koska he eivät ole etsineet neuvoa Korkeimmalta (Jer. 23:16-22). ’Siksi Herran päivänä, jätän heidät mielihalujensa valtaan, koska he ovat kieltäytyneet kasvamasta minuun kaikin puolin. Lähetän heille rajun eksytyksen, jotta he uskovat valheita [...]’ (2 Tess. 2:10b -11 ja Ilm. 13:14a).” Ei ole mitään pahempaa kuin se, että Jumala jättää ihmisen tämän mielihalujen valtaan uskomaan valheen vain siksi, että ihminen on jahdannut voimaa ja kokemuksia niin paljon, että on valmis antautumaan minkä tahansa lumoihin. Mielestäni se, että ’jätetään’ tällä tavalla, on äärimmäinen petoksen muoto. Se on kohtalo, jota en toivoisi kenellekään. Joten tapahtuiko tämä Torontolle? Valitettavasti, minun täytyy päätyä siihen lopputulokseen, että kyllä tapahtui. Siinä kaikessa vaikutti erittäin raju eksytys. Ja se nähtiin uudestaan myöhemmin, kun Lakeland alkoi. Sama sokeus, sama harhassa oleva asenne johtajilla. Se oli todella tyrmistyttävää. Olen tutkinut kirkkohistoriaa riittävän kauan tietääkseni, ettei seurakunnassa ole koskaan aiemmin ollut maailmanlaajuisesti tällaista Kundalini-invaasiota. Viimeisenä 16 vuotena on koettu jotain, mitä en usko tapahtuneen historiassa milloinkaan aiemmin: massiivinen eksyttävien henkien invaasio, joka on niin suuri ja laaja, että se tuntuu käsittämättömältä. Mutta uskon, että Jumalalla itsellään tulee olemaan viimeinen sana.

KEITÄ OLIVAT KANSAS CITYN PROFEETAT?
Epäilyksettä Kansas Cityn pääprofeetta oli alkuvuosina Bob Jones. On varsin vaikeaa sanoa, milloin hän alkoi ajautua eksytykseen, mutta uskon prosessin tapahtuneen vähitellen. Vuonna 1992, erään aikamoisen skandaalin jälkeen, hän jätti Kansas Cityn mennäkseen mukaan Rick Joynerin toimintaan Pohjois-Carolinaan. Nykyään hänen palvelutyönsä on uskoakseni melkoisen tahraantunut. Hän profetoi kaikenlaista suurta Lakelandille, ennen kuin se romahti, ja yleensä tukee laajalti sitä mielettömyyttä, jota profeetallisissa piireissä nykyään tapahtuu. Hän on Kundalini-invaasion suuri kannattaja, ja mielestäni hänestä valitettavasti on tullut sananjulistaja, jota pitäisi välttää. Jotta saat käsitystä asiasta, tässä on puhtaaksikirjoitettuna osa siitä, mitä, joita Bob Jones lausui Todd Bentleylle puhujalavalla Lakelandissä: BOB: ”Vapautin enkelini hänelle [...] Tämä mies Kanadasta pyysi minun enkeleitäni; tämä Muutoksen tuuli on mitä väkevin. Arkkienkeleitä lukuun ottamatta tämä Muutoksen tuuli on kaikkein väkevin enkeli [...]” BOB sanoo TODD BENTLEYLLE: ”Kun katson sinua, sinä VÄRÄHTELET. Tiedät, että on kaksi portaalia, myötäpäivään ja vastapäivään. Kun värähtelet, tukit demonisen värähtelyn. Vastapäivään värähtely on demonista. Värähtely on parantavaa. Vaikuttaako se kummalliselta?”(Hän heilauttaa käsiään) [...] ”Vapautan sen sinulle.” En tiedä sinusta, mutta minä en näe yllä olevissa lausumissa mitään edes kaukaisesti raamatullista. Mutta valitettavasti Bob Jones on jo vuosia opastanut monia maailman huomattavimpia ”profeettoja” ja karismaattisia johtajia, sellaisia kuin Rick Joyner ja muut. Ei ihme, että asiat ovat sillä mallilla kuin ovat! Muut kuuluisat Kansas Cityn ”profeetat” olivat John Paul Jackson, James Goll ja myöhempinä vuosina Paul Cain. Uskon että valitettavasti väärät henget tahraavat nyt vaihtelevassa määrin myös kaikkien heidän palvelutyötään, ja kehotan ihmisiä välttämään heitä, jos suinkin mahdollista. Joka tapauksessa kukaan näistä miehistä ei tietenkään enää toimi Kansas Citystä käsin. Rick Joynerin Morningstar Ministries -palvelutyöstä alkoi 1990-luvun puolivälistä alkaen yhä enemmän tulla profeetallisuuden ”keskus”.

YHÄ OUDOMPAA...
Vuoteen 1999 mennessä kaksi suurta ”aaltoa”, Toronto ja Brownsville, olivat lopulta vaimenneet. Mutta Kundalini- invaasio ei ollut vielä loppu, kaikkea muuta! Se vetäytyi takaisin profeettaliikkeeseen, missä se pystyi olemaan elinvoimainen ja muuntumaan – valmiina nousemaan esiin ja piirittämään karismaattisuutta uudestaan, kun mahdollisuus koittaisi. Mutta nyt meno muuttui vielä oudommaksi, kuin mitä se koskaan ennen oli ollut. Näinä vuosina kaikenlaiset oudot ja kummalliset New Age -tyyppiset ilmiöt valtasivat alaa. Portaaleista, transseista, kummallisista ”enkeleistä”, kultapölystä, jalokivistä, hengellisestä juopumisesta, valopalloista, rumpupiireistä, ”kolmannen taivaan” visualisoinneista ja toinen toistaan eriskummallisemmista asioista, mitä suinkin voi kuvitella, tuli suuri pakkomielle. Monet kristityt eivät todellakaan tajunneet, kuinka New Agen kaltaiseksi kaikki oli muuttumassa – kuitenkin yhteys oli varmasti niin päivänselvä kuin olla ja saattoi! Ja luonnollisesti se oli peräisin enimmäkseen samoista harhautuneista henkilöistä, jotka olivat olleet innostuneita kaikesta aikaisemmasta eriskummallisuudesta. Touhua voinee verrata narkomaaniin. Tarvitaan yhä suurempi ja suurempi annos, jotta pysyy vauhdissa. Niinpä koko liike joutui yhä pahemmin pois raiteilta. Yhdessä näiden kummallisten uusien ilmiöiden kanssa tuli kokonainen uusi aalto ”profeetallisia” johtajia, jotka olivat erikoistuneita niihin. Patricia King oli yksi, josta tuli tänä aikana kuuluisa. Ei hän oikeastaan ollut ”uusi”, mutta yhtäkkiä hän ja koko joukko muita nousi yhä enemmän ja enemmän etualalle. Todd Bentley oli myös yksi heistä. Samoin David Herzog ja Joshua Mills, Bobby Conner ja Paul Keith Davis sekä monet muut.

KUMMALLISUUS REHOTTAA PROFEETALLISUUDESSA
Tässä on yksi todistus, niin että saat kuvaa niistä vaarallisista ja omalaatuisista tavoista, jotka alkoivat jyllätä liikkeessä. Seuraava kirjoitus tuli eräältä iäkkäältä naiselta, jonka tiedän olevan hyvin harras Hengellä täyttynyt kristitty, oikea rukouksen ihminen. LYNN kirjoitti: ”Sen jälkeen kun olin saanut Pyhän Hengen kasteen, Jumala alkoi tehdä ihmeitä sydämessäni ja ensimmäisen kerran elämässäni ymmärsin, mitä todellinen synti on ja että se erotti ihmisen pyhästä Jumalasta [...] Olin hengellisesti erittäin nälkäinen Jumalan puoleen. Ongelmani oli, että aloin etsiä häntä vääristä paikoista. Ensimmäinen kohtaamiseni oli se, kun istuin kuuntelemassa Jill Austinin oppia. Kuuntelin hänen opetustaan, annoin hänen rukoilla puolestani ja kuuntelin hänen enkeli-ilmestyksiään. Se vain avasi lisää ovia eksytykseen ja pimeyteen. Jumalan armosta pystyin pääsemään pois tästä eksytyksestä – mutta en heti enkä ilman sitä, että Jumala näytti minulle radikaalisti, kuinka harhassa olin. Tutustuin profeettaliikkeeseen, koska Jill Austin oli mukana Kansas City -profeettaliikkeessä ja luotin hänen arvostelukykyynsä – eikö hän loppujen lopuksi ollut profeetallinen ääni? Aloin juosta huomattavissa konferensseissa – olin jopa muutamissa rukoilijana – ymmärtämättä, että toimin lihassa ja että katsoin enemmän ihmiseen kuin Jumalaan. Saatanan valtava eksytys on saada sinut uskomaan, että etsit Jumalaa. Olen kuullut kaikki tarinat enkeleistä, enkelipölystä ja höyhenistä, enkä ole tajunnut tämän olevan vain saatanan eksytystä, jotta kääntäisin palvontani Jumalasta kokemuksiin, ihmiseen ja enkeleihin. En koskaan kuitenkaan palvonut enkeleitä, mutta huomioni keskittyi Jumalan ihmiseen ja siihen, kuinka hengellinen hän on, ja tiedätkö mitä, juuri tästä nämä kuuluisuudet elävät. Heidän miljoonien dollareiden omaisuutensa ei kerry siitä, että he julistavat ristiä ja parannuksentekoa. Useimmista näistä isoista konferensseista seuraa pimeyden voimia, ja usein Pyhä Henki varoitti minua. Hän antoi minun nähdä, kuinka kahdessa näistä konferensseja pitävistä suurista naisjohtajista on pimeyden henki – nämä henget jopa kirkuivat – joten sanoin Herralle: ’Kiitos , Herra, että näytit minulle heidän olevan vääriä profeettoja’. Sitten rupesin etsimään oikeita profeettoja – aivan! – en siis vieläkään kuunnellut Pyhän Hengen hiljaista pientä ääntä sisälläni. Rodney Howard-Brown – vielä Pyhä Henki näytti minulle, missä pimeydessä ja hengessä hän toimi, joten päätin katsastaa Patricia Kingin ja Todd Bentleyn. Tietämättä heidän ’käynneistään’ kolmannessa taivaassa osallistuin Patricia Kingin viisipäiväiseen konferenssiin, sitten kahteen Todd Bentleyn konferenssiin, ja aloin kuvitella käyntejä kolmannessa taivaassa (guided visualization), enkä vieläkään tajunnut, että tosiasiassa kyse on pimeyden hengistä. New Agessa niitä nimitetään henkioppaiksi – ne ovat demoneja. Ostin siis Todd Bentleyn opetuksen siitä, kuinka käydään kolmannessa taivaassa, ja toin sen kotiin kuunneltavaksi. Makasin olohuoneen lattialla kuunnellen opetusta, kuinka visualisoida kolmas taivas ja mitä sanoa, ja olin alkanut syventyä hänen opetukseensa, kun yhtäkkiä aloin täristä hillittömästi, hytkyä ja voihkia. Samassa jäykistyin kokonaan. En pystynyt liikuttamaan ainuttakaan ruumiinosaa. Tiesin että nyt jokin demoni yritti saada minut otteeseensa. Huusin niin kovaa kuin suinkin pystyin: ’Jumala, auta minua, Jeesus, auta minua!’ Heti huudettuani Herraa avuksi kehoni muuttui taas rennoksi. Jumala säästi minut sinä iltana, ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Vietin ison osan sitä yötä pyytäen itkussa silmin Jumalaa antamaan minulle anteeksi ja sanoutuen irti kaikista niistä käsistä, joita oli pantu päälleni, ja kaikesta kauheasta eksytyksestä, johon olin antautunut, ja kaikkein eniten siitä, että olin murehduttanut minussa asuvaa Pyhää Henkeä ja ollut kelvoton esimerkki oikeasta Pyhän Hengen voimasta ja Jumalan lapsesta. Minun on siis erittäin vaikeaa pysyä hiljaa ja olla varoittamatta ihmisiä, kun näitä asioita nousee esiin, sillä olen kokenut niitä useita vuosia sitten. Aion varoittaa ja soittaa hälytyskelloja ja kertoa ihmisille, että monet niistä julistajista vaeltavat hengellisessä pimeydessä. Voi, he tuovat toki esiin tarpeeksi totuutta, niin että näyttää siltä, että heitä voidaan kutsua oikeiksi Jumalan apostoleiksi tai profeetoiksi! Pelastukoot monet joutumasta harhaan [...]”

Toinen kuvaus on nuorelta Hengellä täyttyneeltä pastorilta, joka osallistui Patricia Kingin kokoukseen Arizonassa. PASTORI ’MS’ kirjoitti: ”Nämä niin kutsutut profeetat ja ylistysjohtajat toivat tullessaan irstaita henkiä ja vainaja- ja tietäjähenkiä, enkelien palvontaa ja avasivat epäpyhiä hengellisiä portaaleja ja kulkivat niistä. Mikään ei koko elämäni aikana ole murehduttanut ja järkyttänyt minua niin! Eikä kukaan muu tuntunut huomaavan tai välittävän [...]!” Seuraavassa on vielä todistus eräältä henkilöltä, joka oli syvällä tässä liikkeessä monta vuotta. JACK kirjoitti: ”Olen ollut mukana profeettaliikkeessä ehkä noin vuodesta 1998 lähtien, mutta olin käynyt Mike Bicklen seurakunnassa jopa ennen sitä. Aloin käydä Todd Bentleyn kokouksissa ja meininki siellä vei minut hiukan harhaan, luultavasti aika suuressa määrin. Luin Patricia Kingin kirjan Spiritual Revolution (’Hengellinen vallankumous’), Todd Bentleyn elämäkerran ja myös Mike Bicklen ja Rick Joynerin materiaalia. Se on vaarallista ja erittäin eksyttävää, koska niin iso osa siitä kuulostaa ja näyttää itse asiassa oikealta, mutta henki on toinen. Ehkä minut petettiin, koska olin niin hanakka ottamaan vastaan sitä […] Menin myös Arizonaan nähdäkseni Extreme Prophetic -toimintaa. Ja näin, kuinka Joshua Mills oli eräässä kokouksessaan safiiripölyn peitossa. Se oli sinistä hilettä, jota näytti ilmestyneen hänen päälleen, kun hänen kengistään tuli öljyä. Ja he näyttivät ihmisille ruukkua, jossa oli hänen käsistään aiemmin tihkunutta, viinintuoksuista öljyä. Olin tosi herkkäuskoinen, koska ajattelin: ’Jotain tavallisuudesta poikkeavaa on meneillään. Vau, sen täytyy olla Jumalasta’” En miettinyt sitä, että ’paha ja uskoton sukupolvi tavoittelee merkkiä’. Palasin kotikaupunkiini, ja sitten alkoi Lakeland. En käynyt siellä, koska tiesin Jumalan olevan kanssani, missä sitten olinkin. Ihmiset villiintyivät ja lensivät sinne. IHOPissa pidettiin jopa kokouksia, joissa sitä siunausta ’välitettiin’ eteenpäin. Sitten näin, kuinka Bentley [...] keräsi isoja kolehteja Morningstarissa. Sitten uutiset hänen rakkausjutustaan ja epämoraalisesta elämäntavastaan pamahtivat julkisuuteen. Olin äimänä, ja aloin pohtia asioita. Olen pikkuhiljaa kavunnut ylöspäin syvän pimeyden täyttämästä montusta. Kiitos, että puhut totuutta rakkaudessa […] Voisitko rukoilla puolestani, kuten ja jos Herra johdattaa, että hän vapauttaisi minut kaikesta väkevän eksytyksen rippeistäkin ja johdattaisi minut totuuteen, kaikkeen TOTUUTEEN. Rukoile että vapautuisin kaikista uskomistani valheista, kun kuulen TOTUUDEN ja uskon TOTUUTEEN.”

BILL JOHNSON, CHÉ AHN & KUMPPANIT
Samaan aikaan kun varoitan avoimen ”äärimmäisistä” toimijoista ja toiminnasta, on myös tärkeää muistaa, että on myös niitä, jotka edustavat liikkeen ”hyväksyttävämpää” tyyppiä. Bill Johnson on Bethel-seurakunnan pastori Reddingissä, Kaliforniassa, ja seurakunnalla on karismaattisessa liikkeessä valtavasti vaikutusvaltaa. Bill Johnson on kirjoittanut teoksen Maan päällä niin kuin taivaassa (suomennettu tällä nimellä), ja hän sanoo paljon hyvää – etenkin parantumisesta ja kaduilla palvelemisesta jne. Valitettavasti kulissien takana Bethel (ja erityisesti heidän raamattukoulunsa) kirjaimellisesti PURSUAA Toronto-tyyppistä tolkuttomuutta, hengellistä ”juopumista” jne. Monia niistä kaikkein äärimmäisimmän laidan pastoreista, joilla on sen tyyppinen ”voitelu”, kutsutaan opettamaan ja ”välittämään” sitä Bethelin kouluun. Bill Johnson itse oli yksi niistä, jotka nousivat Lakelandissä lavalle osoittamaan tukeaan Todd Bentleyn liikkeelle, juuri ennen kuin se romahti täysin. Minkä neuvon annan? Harkitse tarkkaan, ennen kuin lähetät lapsiasi sinne opiskelemaan! Alla on todistus nuorelta naiselta, joka opiskeli vastikään Bill Johnsonin raamattukoulussa.

JOHANNA kirjoitti: ”Muutin Reddingiin, Kaliforniaan, elokuussa 2008 opiskelemaan Bethel School of Supernatural Ministry -raamattukouluun (’Yliluonnollisen palvelutyön raamattukoulu Bethel’). Valmistuin toukokuussa 2009 [...] Menin sinne odottaen saavani koulutusta palvelutyöhön. Melkein heti aloin kyseenalaistaa omituista menoa, joka on niin tavallista siellä. Bethelissä on monia lentäviä lauseita, joita heitellään päivittäin, esim. ’Jumalalla on vain kivaa sanottavaa’ ja ’Korkeimman pilvessä on parhaassa pilvessä’. Koulutuntien ja jumalanpalvelusten aikana sattui usein kaikenlaista häiritsevää käyttäytymistä (yhtäkkiä aiheetonta huutoa, naurua jne.) Kun kouluun tuli joku vieraileva puhuja, opiskelijoilla oli tapana tungeksia eteen päästäkseen mahdollisimman lähelle puhujaa. Meille opetettiin, että saisimme minkä tahansa voitelun vain ’ottamalla’ sen itsellemme. Opiskelijoilla oli tapana rynnätä puhujalavan luo ja eteen kirkkosalissa, jotta puhujat voisivat panna kädet heidän päälleen. Puhujia olivat mm. Bob Jones, Heidi Baker, Georgian ja Winnie Banov, Randy Clark, John ja Carol Arnott [...] Ché Ahn ja Randall Worley. Meitä opettivat myös Bill Johnson, Beni Johnson [...] ja muut Bethelin pastorit säännöllisesti. Toisinaan oli järkyttävää, miten jotkut, elleivät kaikki, näistä puhujista olivat ’juovuksissa’ ja miten kyseenalaista heidän opettamansa oppi oli. Voin varmasti sanoa, etten kertaakaan kuullut missään opetuksessa sanoja ’parannuksenteko’ tai ’katumus’. Muistan kun Banovit kävivät. Koko paikka oli täyttä kaaosta. Kun he koskivat jotakuta, tämä nytkähteli rajusti tai hoippuroi ympäriinsä kuin juovuksissa. Banovit palvelevat ihmisiä kaatopaikoilla ympäri maailman [...] Muistan heidän puhuneen rakkaudesta, ilosta, onnesta ja uudesta viinistä. Muistan kuinka eräs Bethelin naispastori johdatti meidät eräänä päivänä johonkin, mitä hän nimitti ’kohtaamiseksi’ (encounter). Kirkon valot himmennettiin, ”soukkausmusiikkia” laitettiin soimaan ja pastori neuvoi meitä kaikkia etsimään jonkin mukavan paikan. Sitten tapahtui periaatteessa seuraavaa: pastori johdatti 800 opiskelijaa transsiin. Hän alkoi antaa meille ohjeita, kuten ’Sulje silmäsi, ja kuvittele itsesi mielipaikkaasi. Nyt Jeesus kävelee sinua kohti. Mitä hän sanoo? Nyt hän aikoo antaa sinulle jotain. Mitä hän antaa sinulle? [...]’ Enkeleistä puhuttiin usein. Muistan, että Beni Johnson itse asiassa matkasi asuntoautolla Arizonan ja Uuden-Meksikon halki herättääkseen enkeleitä, jotka oletettavasti nukkuivat. (Yksi lentävä lause olikin ’Herätys, herätys’). Kuulin alituiseen ihmisten puhuvan enkelikohtaamisistaan ja taivaskäynneistään. Eräs tuntemani nuori nainen sanoi, että hän pystyi näkemään enkeleitä kaikkialla. Hän puhui heille koko ajan. Hänellä oli myös tapana auttaa ystäviään samaan. Bethel on kuin Disneyland. On vaarallisen helppoa unohtaa kaikki muu ja keskittyä sen sijaan kaikkeen, mitä siellä on nähtävää ja koettavaa [...] Jumalasta tulee kuin joulupukki. Jos todellista evankeliumia ei julisteta, kadotetaan Jumalan pelko.”

Bill Johnsonin lailla myös Ché Ahn on kalifornialainen pastori, jolla on valtava kannattajajoukko ja jota kunnioitetaan karismaattisissa piireissä suuresti. Kuitenkin myös hän oli Lakelandissä puhujalavalla tukemassa Todd Bentleyä ja siunaten valtuuttamassa häntä palvelutyöhön, ja eittämättä hänellä on juuri sama voitelu, josta olemme puhuneet. Nainen, joka oli osallistunut hänen kokoukseensa, kirjoitti minulle vähän aikaa sitten. LUCY kirjoitti: ”Lokakuun lopulla, sen jälkeen kun olin osallistunut Fredericksburgissa (Virginiassa) Prayer Furnaceen (’rukousuuni’), jossa Ché Ahn palveli [...] Näin siellä monia mainitsemistasi manifestaatioista: hyppimistä ja pomppimista ’ylistyksen’ aikana ja taaksepäin kaatumista Ché Ahnin kosketuksesta. Ja monet hytkyivät hillittömästi. Olin varsin kiusaantunut, ja tulin kotiin. Katsoin (ensimmäistä kertaa) videoita Todd Bentleystä. Sanomattakin selvää, että olin kauhuissani [...]”

TOTUUS IHOPista
Nämä asiat ovat enimmäkseen sellaisia, ettei niistä kirjoittaminen tuota minulle yhtään iloa vaan pikemminkin suurta surua ja murhetta. Vuonna 1999 Mike Bickle, joka oli ollut pastorina Kansas City -profeettojen seurakunnassa (Kansas City Metro) erosi tehtävästä aloittaakseen järjestön nimeltä International House of Prayer (IHOP, ”Kansainvälinen rukoushuone”), joka oli ollut hänen sydämellään jo jonkin aikaa. Muista kuitenkin, että Bickle oli henkilökohtaisesti puolustanut Toronton henkeä ja sen manifestaatioita. Hän oli myös kutsunut John Arnottin puhumaan Kansas Cityyn ja veti protestiksi seurakuntansa pois Vineyard-liikkeestä, kun tämä oli erottanut merkittävimmän Toronton siunaus –seurakunnan liikkeestä. Joten näyttikö mitään tästä kummallisuudesta seuraavan häntä hänen uuteen IHOP-liikkeeseensä? Kyllä, valitettavasti siltä vaikuttaa. Yksi tärkeimmistä opeista, joista Kansas Cityn IHOP tuli tunnetuksi, on Mike Bicklen erityisaihe nimeltä Bridal Paradigm (”morsius-paradigma”). Pohjimmiltaan se vie Laulujen laulun ja käsitteen Kristuksen morsiamesta aika lailla äärimmäisyyteen: meidän on määrä lähestyä Jeesusta kuin lumoutuneet rakastuneet, tavallaan kuin hänen ”tyttöystävänsä”. Toisin sanoen jopa miesten on määrä käyttäytyä Jumalaa kohtaan kuin he olisivat pohjimmiltaan hänen lemmenkipeitä ”morsiamiaan”. Henkilökohtaisesti minusta tämä on varsin aistillinen tapa lähestyä Jumalaa, enkä pysty löytämään sille mitään tukea Raamatusta.

Seuraavassa on useita lukijoilta saamiani sähköposteja, joissa he kommentoivat, mitä olivat nähneet tai kokeneet tämän opetuksen tiimoilta. ”R.” kirjoitti: ”Muutin tänne Kansas Cityyn kaksi vuotta sitten käydäkseni IHOP-raamattukoulua [...] Olen ollut niin hämmentynyt koko ’morsius-paradigman’ ja Jeesuksen ’hurmautuneen sydämen’ ja Laulujen laulun äkkisuosiosta. En saata suhtautua Jeesukseen, niin kuin hän olisi romanttinen rakastajani, enkä halua!! Minä yritän pitää ajatukseni ja sydämeni puhtaina. Haluan, että tulevaisuudessa romanttinen rakastajani oln vanhurskas aviomieheni, joka on mallina Kristuksen rakkaudesta ja johtajuudesta. Kaikki ystäväni sanovat minulle: ’Jeesus on aviomiehesi. Anna hänen olla ensirakkautesi ja elättäjäsi.’ Aivan kuin minun pitäisi karttaa miehiä ja luopua ajatuksesta mennä naimisiin.” ”C.” kirjoitti: ”Hämmästyttävää, kuinka tämän opin läsnäolo on kuin hiiva. Olin muutaman vuoden sellaisten uskovien parissa, jotka olivat omaksuneet Kansas Citystä ’morsius-paradigma-opin’. Sillä oli omituinen tapa tarttua. Vaikka en itse ollut koskaan edes joutunut suoraan tekemisiin opin kanssa, hetken aikaa omaksuin sitä tahattomasti ja näin muutamia unia, joiden nyt tiedän tulleen saastaisilta hengiltä. Onneksi ’arviointiantennin’ alkoivat havaita kaikessa tässä olevan epäpyhyyden ja torjua sitä. Kuten monissa tällaisissa ylilyönneissä, juuri se mikä syntyy, kun eksytystä sekoitetaan Pyhästä Hengestä tulleeseen puhtaaseen ilmestykseen, on niin kovin, kovin vaarallinen.”