IRC-Galleria

sä oot mulle taisteleva perhonen.

kun perhonen antaa tuulen viiä,
kun perhonen luovuttaa
me kaikki tiietään mitä se menettää?
se syöksyy maahan,
se menettää ne pari kuukautta,
jotka sille oli suotu elinaikaa.
mut se taisteli kuitenkin,
se ei halunnu menettää niit hetkii.

mut tiiäkkö
ihminen on tarkotettu näkeen monii kesii.
sen takii meijän ohuen ohuet siivet ei näy ulospäin.
kun ne särkyy, sitä ei ulkopuolinen välttämättä nää.
meiän elämä ei oo ku perhosten.


etsä tajuu, et meijät on tarkotettu näkeen monii erilaisii hetkii, aikoi.
jos sä oisit perhonen
moni ei panis vastaan ku meinaisit luovuttaa.
hei, nehän on vaan pari kuukautta
ne kelais.
mut pari kuukautta on perhoselle koko elämä.
niinku ihmiselle ne vuodet
jotka sen kuuluu elää.

sä oot kuitenkin ihminen,
ihminen, jota mä rakastan.
oot ihminen, jota mä vihaan.

vihaan sua,
koska et mieti kunnol asioit.
vihaan sua,
koska tiiän,
et teet mitä teet
särjet mut kuitenki lopulta.
et välttämäs pahuuttas,
tai sitten just sen takii.
en tiiä,
enkä välitä.

mut rakastan sua, perhonen.
rakastan ainaki viel toistaseks.

pliis, taistele.