'Silmä sanoi eräänä päivänä: "Minä näen näitten laaksojen takana siniseen sumuun verhoutuneen vuoren. Eikö se ole kaunis?"
Korva kuunteli ja kuunneltuaan tarkkaan hetken, sanoi: " Missä muka vuori? En kuule sitä."
Sitten käsi puhui ja sanoi: "Turhaan yritän sitä tuntea tai koskettaa, en löydä mitään vuorta."
Ja nenä sanoi: "Ei vuorta ole, en haista sitä."
Silloin silmä kääntyi toisaalle ja kaikki muut alkoivat puhua yhdessä silmän omituisesta harhasta. Ja he sanoivat: "Silmässä on varmaankin jotain vikaa."'
-Kahlil Gibran