Tyttö kuin metsänkukkanen,
löysi avaimet onnen.
Hän löysi uljaan urhonsa,
käyttäen viimeisenkin oljenkorren.
Tyttö tuo onnellinen,
unohti ystävät parhaat.
Hän risteyksestä kääntyi liian varhain.
Vahingossa ajoi
ystävyyden tieltä harhaan.
Kun poika jätti,
tuon tytön herttaisen,
ei löytänyt ystäviä,
tietä oikeaa uudelleen.
Osannut oikeasta paikasta etsiä ei,
tuuli nuo ystävät kalliolta vei.
Muistakaa kaikki!
Joskus rakkaus ei ole ikuista.
Voi se harhaksi muuttua,
toiseen voi suuttua,
niin ettei rakkaus kestä.
Ystävyys,
vaalikaa sitä,
älkää jättäkö ystäviä rannalle soittelemaan,
jotta he voivat vielä tulla kotisi ovia koittelemaan..