IRC-Galleria

Nyt tekis mieli heittää toi uus untuvatakki mäkeen - hyi saatana..
Juuri äskön katsoin uutisia; siinä näytettiin miten elävät hanhet nypittiiin elävänä ja miten ne elänparat huusi! Miten jotkut pystyy edes tekemään tuollasta? Hyvä, kun itse just edes pysty katsomaan... Paha olo tuli..

Ihminen on kyllä julmin eläin maailmassa.

Niin ja siitä hyvästä peruskunnosta vielä, kuume on laskenut; mutta hiki valuu jo vähän siivoillessakin - perkeles, että tänään manasin tän taudin alimpaan helvettiin. Kaikki taas menee enemp ku alusta ja tiedä koska ekan kerran edes pääsee juoksemaan - kunto mennyt aivan nollaan!! Pakko alottaa taas pikkuhiljaa - se on kun ikää tulee, niin palautuminenkin on nii paljon hitaampaa kun nuoremana..

Pariin muuhun juoksutapahtumaan oon ton Kympin lisäks ajatellu ilmottautua - saas nähdä lähteekö tuo yks kaveri mukaan tuohon Nice Runiin - tarkotus ois mennä johonki vähän kauemmas ja katsastaa kaupunki samalla ja vähän lomailla; kerrankin urheilun puitteissa. No tuo varmasti selviää jahka hän kotiutunut jonnekin sinne kauas Rovaniemel? Toisaalta siel kotikylilläkin järjestetään tuo Nice Run - no mut aikaa on vielä..

Nyt keittämään kahvia ja jatkamaan siivousta..

Ensin meni viikoks selkä töissä ja kolmen kokonaisen duunipäivän jälkeen iski tuo influenssa perhana. Ihan just sopivast, ku alkoi olemaan kunnossa. Harjottelut täydes käynis tuohon toukokuussa järjestettävään Naisten Kymppiin. Nyt on pari vkoa käytännös makoilua takana ja treenit alkaa taas alusta! Onneks peruskunto kuitenkin nykyiseltäs melko hyvä...

Eilen mietiskelin syntyjä syviä; ikävä monia ihmisiä, mutta muuten onnellinen tääl Tampereella.. Ovet auki taas kaikkeen. Silti pidä unohtaa ikinä ystäviään - onneks nykyään on internet, puhelimet ja kaik maailman vempaimet; mutta muistaako nykyään monikaan, että ystävyys on, kuin kukka jota pitää muistaa kastella, jotta se voi kukoistaa kauniina ja terveenä?

Itse olen viime kesän jäljiltä paljon tuota miettinyt;ihmissuhteita muutenkin..
Kuinka tärkeää on, että jokaisella on ne ystävät sieltä vuosien takaa, jotka näkevät lävitses, pitää jalat maassa ja järjen päässä sillon kun itse ei oikein tajuu.. tai ymmärrä.. Ennenkaikkea tietää kuka sä oot pohjimmiltas... Vaikkakin koko ajan ihminen muuttuu, kasvaa; perusluonne kyllä useimmiten silti samana pysyy.. Ilman tasapainottavaa ympäristöä ja luotettavia ihmissuhteita tuskin kukaa kasvaakaan? En usko..

Kiitos olemassaolostanne sinne muruille johonkin<3 Mieletön ikävä teitä kaikkia<3

Onneks huomenna edes Viivi tulee kotiin<3 kamala ikävä ollut<3
Luulenpa kyllä, että pääsen jo vähän aikaisemmin töihin kun tuota saikkua luvattu - mikäli kuume ei enää nouse.. HOPE NOT!