Hah. Muistan vielä elävästi, kun se Harri osti Norjasta elävän kultaisenlabradorinnoutajan, oli siinä Ravattula ihmeissään. Sen jälkeen Kenu söi voita.
Nyt huomasin, että nämä tulevat näkyviin pääsivuille. Eli lyhyt, mutta vaihteleva/kaunis päiväkirjan kirjoittajaurani päättyi yhtä nopeasti, kuin se alkoikin.
Kiitos rakas päiväkirjamutsi ihanista hetkistä.