Voi voi.. nyt kävi niinkuin pelkäsin. Tuntuu siltä että oon täysin eristyksissä täällä ja ettei muita ihmisiä oikeasti kiinnosta jutella/ ne ei muista enää mun olemassaoloa.. Se tosin on vaan oma fiilis, johtuu ehkä koti-ikävästä. On vaan tosi inha olo :(
Kaipa tämä tästä helpottaa kun taas tajuaa, että kaikilla (mullakin) on oma elämä eikä aina voi keskittyä muihin ihmisiiin varsinkaan kun ne ei edes ole kävleymatkan päässä saatikka sitten samassa maassa tai kaupungissa. Tuntuu vaan että kaikilla on aina niin kiire kun itse haluais höpötellä ja sit taas mulla on aina kiire kun muut haluais höpötellä. Pärkeles.
Toukokuussa Suomeen käymään niin pääsee taas kuvoihin jotenkin edes mukaan.
Öitä.