Tahdon sittenkin olla mustasukkainen.
Tai en, mutta olen silti.
Tahdon itkeä.
Tai en oikeasti, mutta itken silti.
Saako noin oikeasti edes tehdä?
Vai meneekö se sarkastisen ironian piikkiin?
Entä jos en tahdo ymmärtää sellaista huumoria?
...onko väärin jos loukkaannuin siitä?