Kyllähän mä tiedän että se toinen oli sulle aina se tärkeempi.
Mä itkin itteni aina välillä yöllä uneen, kun tiesin että sä voit tulla
onnelliseks ilman muakin. Se toinen sai sut hymyilemään, kun
mä olin nostanut kyyneleet sun silmiis. Se toinen oli sulle rakkaampi,
mutta ei se mua kyllä enää haittaa. Tai ainakaan mä en kerro enää
kenellekkään, en edes itselleni, vaikka haittaisi. Mulle riittää että sä
olet onnellinen. Mulle riittää että sä hymyilet.
Pätkä jostain taannoin kirjoittamastani novellista. :o
Olimpas joskus dramaattinen.
...krhm...
nythän siis en ole