Vaistoan hyvin lämmön ja kylmyyden.
Kuulen sinut.
Voin tunnustella kauniita kasvojasi.
Haistan sinut.
Mutta tärkein rakkauteni aisti,
näkö,
en voi nähdä sinua.
Hento jään särkemä äänesi johdattaa minut luoksesi.
Annat myötätuntoa,
rakas,
mutta mitä tekisit sokealla?
Ikuinen pimeys pelottaa minua.
Joskus kovan valaistuksen yhteydessä
pimeyteen putkahtaa punainen välähdys.
Mutta se katoaa aikanaan.
Sitten olen taas siinä pisteessä,
että hukun tänne pimeyteen.
Tie ei lopu edestäni koskaan...