Vihaan sua niin paljon, nähdessäni sut saat mieleni tekemään järjettömiäkin asioita.
Vaikka ennen susta välitinkin, ne ajat ovat kohdanneet reunan. Etkö nähnyt sitä silmistäni, kun tänään sua katsoin kysyvästi, sua kysyvästi niin.
Vaan ajautit mut tähä sun leikkiis kieroon, kunnes tässä pisteessä seison ja susta tunnen vaan paskan puolen nurjalta puolelta.
Rakkaus voittaisi vihankin, jos viha ei olisi itse rakkaus.
Mutta jonakin päivänä ehkä sut voin noin vain unohtaa, ehkä uuden selityksen laitat korvaamaan, mut kaipa sä itse tästä kuitenkin eniten tuut kärsimään.
Ehkä joskus opit itseäsi ymmärtämään.