Älä pikkuiseni pelkää, se sanoo mulle. Ja jatkaa hyssyttelyä. Hetken mieleni lämpeää, kunnes taas...
Se sanoo vielä toisenki kerran, että on kaikki hyvin. Tiedän, etten ole kunnossa. Tiedän sen itse paremmin.
En silti osaa enää pelätä. Tunnen sen virtaavan, kuin kylmän kosken, pitkin käsivarsiani. Kädet jäätyvät. Mieleni karkaa kauas. Vitun, vitun kauas. Ei maailmankaikkeus riitä siihen. Se on vain yhden pienen atomin sisällä. Sinne juutuin, auta minut pois.
Ja..
Tiedän kuka olet. Et ole se, olet...
Evi.
En olisi uskonut joutuvani kanssasi vielä kasvotusten. Samaan tyhjään huoneeseen.
Mitä mietimme? Mitä pohdimme? Ei se ole sen vika.. minun... niinkö? Sanotko todella? Hei... olet oikessa.. SE VITTU SAA KÄRSIÄ TÄSTÄ VAI MITÄ! Kyllä.. niin.. mutta... EI... EI!! EN TARVI SUA ENÄÄ! EN TARVI SUA!!! OLET HEIKKO!... HEIKKO!!!!!!!!!!!