IRC-Galleria

Eka mul oli ihanaa. Siis kaikki mitä mä saatoin toivoo oli mulla. Olin terve, oli kaverit joil oli aikaa. OLI KAIKKI. Sitte...

Sairastuin ja sairastuin ja nyt on jatkuvasti kylmä.

Sitä ennen Narska alko seukata ja mä jäin tavallaa yksin, ku mul ei oo ketää ketä rakastan ja mä en löydä ketää.

Sitte lopulta Itakin. Siin vaihees mun terveys romahti. Kaikki hyvät tyypit löys poikakaverinsa, ja mä jäin heitteille. Ne omistautuu suurimmaks osaks niille ja mä oon yksin.

Sairaus vei mun kaveritki. Onneks mä oon jo paljon parempi, kuin mitä joskus kuukaus kaks takaperin.. mut enää ne ei haluu syödä mun kaa ruokalas, eikä ne moikkaa. Eli menetin ne.

Sokerina pohjalla myös Miraki löys ihanan poikakaverinsa, ketä se pussailee koulus jatkuvasti. Sitte Suski...

KAIKKI. Mä oon YKSIN!!

Itkuinen ja yksin tosiaan. Ei mul oo ketää kehe mä turvaudun tällasina paskoina aikoina. Ja kute osaatte kuvitella, kamuil ei oo aikaa mulle enää nii paljo ku enne. Ja osa hylkäs ku sairastuin.

Jotta vielä jaksaisin sinnitellä, mä löysin uuden harrastuksen: ponit. Niissäkin on huonot puolensa. Nytkää tilil ei oo vittu yhtää rahaa.

Onko maailmas oikeesti ketää joka viel oottaa mua ja et mäki löytäisin onnen?

YLIJÄÄMÄ:
Kaikenlisäks Insku, mä rakastan sua vielä. Jos luet tän, ni annatko jooko anteeks, ku mä olin sulle vihane. Mä halusin vaa auttaa sua. En mä saa sua tajuun, ilma et näytän olevani tosissaa. Tajusit kai sen?

Mä välitin teist kaverit, miks te jätitte mut?

KAIKILLE: ANTEEKS KU OON VÄLIL VIHANE JA PASKA. MUT TAJUUTTEKO NYT MIKSI??

Jumalauta ponit, te veitte taas kaikki rahani.