IRC-Galleria

Muumipeikko sanoo: "Nipsu -kulta, hillitse itsesi!" (Ja Nipsu supistelee jotai siin) 8--D
'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''

Muumeilta elämää oppia voi! Hej muuuumiiit!! ♪

Elelipä kerran pienessä mökissä havumetsän keskellä Uchiha-suvun vanhin, Muori-Uchiha, jota myös Muuchiksi nimitettiin. Muori oli pyytänyt nuorimmaista Uchihaa tuomaan hänelle kylän kaupasta hänelle jauhoja ja maitoa, mitkä nuorimmainen ilolla lupasi tuoda jälleen muorille.
Nuori Uchiha nappasi hieman rahaa mukaansa ja kulki kauppaan. Ostoskassiin eksyi jauhojen ja maidon lisäksi myös paketti keksejä, joiden hän arveli ilahduttavan sekä muoria että häntä itseään. Poika lähti kulkemaan verkkaisasti havumetsän suuntaan iloisesti laulellen.
Viimein hän saapui perille ja koputti oveen.

*KOP KOP*
”Muuchi? Sasuke täällä, toin ostoksesi.”
”Köh…Ai, Sasuke-kultaseni, tule toki sisään. En pääse avaamaan, mutta tiedät kai avaimen paikan.”

Sasuke asteli sisään ja huomasi eteisessä yhdet ylimääräiset kengät. Hetken mietittyään hän huikkasi muorille:
”Onko sinulla vieraita?”
”Öhm, ei ole, kultaseni. Tulehan peremmälle.”

Sasuke asteli sisemmäs ja näki muorin makoilevan monen peittokerroksen alla sängyssään. Poika laski ostokset keittiön kaapin viereen ja astui lähemmäs sänkyä.

”Muuchi, oletko kipeänä? Äänesi kuulostaa vähän oudolta.”
”Köhköh.. Voi, taidan olla kipeäksi tulossa hieman. Älä siis tule lähemmäs, kultaseni, että et sairastu myös.”
”Muuchi, miksi sinulla on noin tumma tukka? Viimeksi se oli ihan harmaa..”
”Minä..öh.. vähän värjäsin sitä.”
”Muuchi, miksi sinulla on viirut silmiesi alla?”
”Tuota… Minä vähän kokeilin meikata, mutta meikkikynä lipsahti.”
”Entäpä nuo sinun silmäsi…? Ei sinulla ollut Sharingania viime viikolla!”

Samassa peiton alta pomppasi esiin – ei niinkään muori Uchiha – vaan itse vanhempi Uchiha-veljeksistä, Itachi, joka rämähti saman tien nauramaan nähdessään pikkuveljensä ilmeen. Hän ei ollut voinut vastustaa kiusausta tullessaan kylään muorille, joka olikin ilmoittanut joutuvansa käymään naapurin pellolla etsimässä hänen karannutta palkintolehmäänsä ja käskenyt Itachia odottamaan ostoksia ja Sasukea.

Sasuke näytti aluksi vähän nyrpeältä, mutta retkahti itsekin nauramaan, sillä olihan Itachi oikein panostanut tähän pikku kujeeseensa. Yhdessä veljekset kaivoivat ostoskassista Sasuken ostamat keksit ja mutustelivat niitä sotkien muorin sängyn täyteen murusia.

(Ja muori joutui siivoushommiin illalla. HÄHÄHÄÄÄ.)



JUURIKIN SEN PITUINEN SE

- KIITOS ITA!<3

If you drop me, I will break.
If you hold me, I won't shake.
If you need me, I will hurry.
If you don't phone, I will worry.
If you hurt me, I will cry.
If you leave me, I will die.

So please be careful what you do 'cos my whole life depends on you!♥

Kaikesta saa pyytää anteeksi,
mutta rajalla on kaikkensa sen saamiseksi.
Kaikella on tarkoitus,
onko mun tarkoitus kulkea tätä väärää tietä?

<3

Kaikesta saa olla pahoillaan,
mutta tuska katoaa aikanaan.
Lupauksia saa luvata,
muttei kukaan ole sitä takaamaan.

<3

Jokaista saa vuorollaan rakastaa,
mutta viha ylittää kaipuun onnesta.
Ei päivä ilman yötä,
Ei yö ilman päivää.

<3

Teot näkyvät peilikuvana kohtalossa,
älä sitä unohda koskaan.

Minä kaipaan sinua nyt,
tarvitsen halin, suukon NYT!

<3

REAL NINJAS, GO COMMANDO IN PUBLIC!
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´
"I'm not wearing underwear toDAAAAAAAAAAY." -MaitoGay 8---)

Kiitos vaa vitust, repesin kahtii ja teippi on hukas :<

No siis. Eile Elisa Laajakaista vähä simahti. Siit oli juttuu tekstiteeveeski. Kauhee vieroitus netist ja kaikkee.. MUT SIIS TÄNÄÄ TÄN PAIKKAKUNNAN SÄHKÖT KATKES!!!!!!!!!!!!!!!! :::) KaikenHUIPPU.

Iha oikeest, katuvalot, iha KIRJAIMELLISEST kaikki. Mentii MiQel:in kaa kattoo mitähä kaupas tehää ku tuli pimento. Ne oli suljettuina; kaikki.

Pimeyttä kesti about 1,5 tuntii. Kaunista kertakaikkiaan♥ *___*

Mutjoo, tein kambäkin. Kestäkäähä. 8)
~~ Tuli mielee. Et mitähä seuraavaks? Maailmanloppu? xDDD

Oli lunta ja tuiskua
Kylmää ja jääpuikkoja
Hankien päällä kaksi
kilpaa juoksivat

Oli kenkien alla narskuva lumi
Ja taivaalla tähdet jo tuikki
Veljekset jo kilvankin unohtivat
ja lumeen mätkähtivät

Oli myöhä mutta pelkoa ei lain
kun isoveikka kädestä piti pienempää
Oli aika kotiin lähteä
joten jättivät jälkeensä kaksi lumienkeliä

Kävelen,
kuuntelen tasaista hengitystäni.
Askeleeni kaikuvat.
Ei merkkiäkään elosta.
Jokapuolelta vastaan tulee pimeys.
Tämä paikka on tosiaan autio,
täysin kuollut.
Täällä ei oo ketään,
mä en nää täällä tosiaan ketään.
Kokeilen huhuilla.
En odottanut, että joku vastaisi.
Joku vastaa hennosti kauempaa.
Jähmetyn kauttaaltani.
Sydän pomppaa kurkkuun.

Kaksi maata on niin erilaista,
Toinen valosta veistetty on.
Toisen niityille päivä ei paista,
On sen huoneissa yö loputon.
Niiden välistä käy joki musta,
Syvä niinkuin on äärettömyys.
Siihen tuntenut oon kaipausta,
Kun on sielua kalvanut syys.
Ja nyt äärellä sillan, heikon ja hauraan,
Pyydän sua auttamaan.

Pidä kädestä kiinni, jos jalkani horjuu.
Kanna, kun korteni maahan sortuu.
Varjoista valoihin lentää anna,
Siipien suojassa kanna.
Sillä heikko on henkeni, onnen orja,
Temppeli sillä vain hento, sorja.
Kanssani kuljethan poikki tän sillan,
Aamun ja viimeisen illan?

Mä nään eessäni kastuneet laudat,
Osa niistä jo katkennut pois.
Joen kuohuissa kuolleiden haudat,
Niiden luonako paikkani ois?
Silmät suljen, en katsoa saata,
Kun ei rannalle toiselle näy.
Eikä jalkojen alla oo maata,
Minun askeleet orpoina käy.
Ja nyt välissä synkän taivaan ja virran
Pyydän sua auttamaan.

Ja kun silta se tuulessa keinui,
Olin valmis jo luovuttamaan.
Tunsin, kuinka sun sormesi tarttui
Käsivarteeni voimattomaan.
Ja kun köydet mun sillan alta pois sortuu,
Päästänyt et silloinkaan.

Pidä kädestä kiinni,
Kädestä kiinni.
Pidä kädestä kiinni.

Kierrämme välttääksemme piikkien lävistävän kivun.
Aita ympäröi meitä kaikkialta,
ylhäälle pitäisi päästä,
muttemme osaa lentää.
Satutat meitä, eläviä.
Olemmeko tehneet terälehdillesi koskaan mitään?
Miksi painat sen niin tiiviisti ihoani vasten?
Auta minua!
Ymmärsin vihdoin hengittäväni ruusun tuoksua.
Kuoleman,
kalman tuoksua.
Niitä annetaan eläville
ja jätetään kuolleille.