"...käy parhaillaan yt-nevotteluja laajoista lomautuksista..."
"...on johtanut arviolta 500 työntekijän pakkolomautuksiin..."
Ajan syksyn ensimmäisessä räntäsateessa aamuisen Oulun katuja. Vietyäni kauniimman osapuolen koululle, suunnistan takaisin kohti Kemiä ja mietiskelen tulevaisuutta.
Tällä hetkellä asiat ovat omalta kohdalta okei, mutta joulukuussa odottaa taas työttömyys. Tosin veronpalautuksia on tiedossa, mutta eivät ne työttömäksi jäädessä paljon sydäntä lämmitä.
"...työttömyyden lisääntyessä..."
"...oppilaitoksiin odotetaan hakijatulvaa..."
"...työpaikkojen määrä on vähentynyt myös..."
Räntäsade loppuu iltapäivään mennessä. Minulla on vapaapäivä, teen neljäpäiväistä viikkoa. Töitä olen hakenut aktiivisesti.
1970-, 1980- ja ehkä vielä 1990-luvuillakin osittain oli ehkä perusteltua sanoa, että jos ei saanut töitä, oli vain yksinkertaisesti laiska. Eikä se silloinkaan ollut perusteltua muualla kuin niin sanotussa ruuhkasuomessa. Lapissa tilanne on aina ollut erityisen vaikea.
Se, että olet aktiivinen ei riitä. Vaikka siihen lisättäisiin kokemus, koulutus ja sosiaaliset taidot ei sekään vielä valitettavasti takaa yhtään mitään. Suomessa on ennätyspaljon insinöörejä katuluudan varressa. Ainoastaan huippukorkea koulutus takaa hanttihommiin pääsyn. Huonommilla papereilla ei ole mahdollisuutta muuhun kuin veronmaksajien pilkankohteeksi ja syntipukiksi.
Miten tähän on tultu!?
Miksi tilanteeseen ei löydetä yhtään helpottavaa ratkaisua?
Missä on kansanedustajien selkäranka?
Kenellä on vastuu?
Mistä saataisiin töitä tässä talouskurimuksessa?
Vastaus piilee epäilemättä asenteissa.
Kaikenlaiset sulle-mulle ja hyväveli (tm) järjestelmät tulisi pikaisesti romuttaa. Suhteiden käyttö työpaikkojen saamisessa pitäisi kieltää täysin, koska se asettaa hakijat eriarvoiseen asemaan ja edesauttaa syrjäytymistä.
Laman ruokkimisen sijaan siltä tulisi kitkeä juuret viimeistä rihmaa myöten. Ei pidä aina pelätä ja epäillä joka ikistä asiaa. Pitää uskaltaa mennä eteenpäin.
On Vain Pakko.
- Kuulintu -
Kirjoittaja on karenssin ilot
ja yhteiskunnan pompottelut
kokenut datanomi,
vuosimallia 2005.